Viikonloppuna huomasin olevani yksinäinen...ei siihen montaa vuotta mennytkään.
Kaverini ovat armeijan jälkeen olleet aina opiskelu- tai työpaikan kautta tulleita- eivätkä varsinaisia kavereita vaan pelkästään "työkavereita". Jotkut näistä ovat jääneet ystäviksi- tai tutuiksi miksi niitä nyt pitäisi nimittää...sellaisia ihmisiä joille soitellaan aina joskus poristaan kuulumisia.
Mutta viime kuukausina on alkanut suunnattomasti häiritsemään vapaa-ajan kaverien puute. En tunne ainoatakaan henkilöä josta saisin kaverin lenkille-, kaljalle tms.- ylipäätään mihinkään vapaa-ajan aktiviteettiin : /. Kait tässä omaa vikaakin on...työni on erittäin sosiaalista ja siitä johtuen en kaipaa vapaa-ajalleni paljoa sosiaalisuutta. Olen lisäksi huono pitämään yllä kaveruussuhteita, ne vaan tuppaavat jäämään muun elämän mennessä eteenpäin.
Joskus vapaapäivinä tai lomilla voi mennä päiväkausia etten puhu kenenkään kanssa tai korkeintaan naapureiden... ja juuri se itseäni häiritsee- silloin kun jotain voisi tehdä ei ole ketään kenen kanssa sitä tekisi : /.
Kaverini ovat armeijan jälkeen olleet aina opiskelu- tai työpaikan kautta tulleita- eivätkä varsinaisia kavereita vaan pelkästään "työkavereita". Jotkut näistä ovat jääneet ystäviksi- tai tutuiksi miksi niitä nyt pitäisi nimittää...sellaisia ihmisiä joille soitellaan aina joskus poristaan kuulumisia.
Mutta viime kuukausina on alkanut suunnattomasti häiritsemään vapaa-ajan kaverien puute. En tunne ainoatakaan henkilöä josta saisin kaverin lenkille-, kaljalle tms.- ylipäätään mihinkään vapaa-ajan aktiviteettiin : /. Kait tässä omaa vikaakin on...työni on erittäin sosiaalista ja siitä johtuen en kaipaa vapaa-ajalleni paljoa sosiaalisuutta. Olen lisäksi huono pitämään yllä kaveruussuhteita, ne vaan tuppaavat jäämään muun elämän mennessä eteenpäin.
Joskus vapaapäivinä tai lomilla voi mennä päiväkausia etten puhu kenenkään kanssa tai korkeintaan naapureiden... ja juuri se itseäni häiritsee- silloin kun jotain voisi tehdä ei ole ketään kenen kanssa sitä tekisi : /.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hae hoitoa!
Mutta kun tuo työkään ei ole niitä kaikkein ihmiskeskeisintä.
sama homma mulla kans. Ainut ero taitaa olla siinä että työnikin on enimmäkseen yksinpuurtamista.
Joskus saattaa mennä useampi arki päiväkin suurin piirtein kahdella sanalla (huomenta ja illan jatkoja). Onhan tähänkin päässyt jo tottumaan suht hyvin, tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.
Hassua...luulin aina, että ne, joilla on "sosiaalinen työ", ovat sitten vapaa-ajallakin tuttavien ja ystävien ympäröimiä...tai hengaavat niiden työkavereiden kanssa.
Ei sitten näemmä kuitenkaan...
Niin...osaltaan siihen voi vaikuttaa se, että olen tekemisissä samojen n.20-30 ihmisen kanssa. Ja työ on "ultrasosiaalista"- päivittäisestä työajasta 90% on ihmisten kautta asioihin vaikuttamista. Ja kun nuo ihmiset pysyvät samoina niin kaikkiin on vuosien saatossa muodostunut jonkinlainen ystävyyssuhde. Eli töissä puhutaan erittäin paljon myös työn ulkopuolisia asioita...kun tulen töistä niin en aina edes haluaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Alkuperäisessä viestissä en maininnut mitään taustoista- en ole yksinelävä mies jos joku sellaista ajatteli...vaan 5-vuotiaan tytön yksinhuoltaja isä. Ja kun tytöllä kaverit ovat samasta pihapiiristä niin senkään takia ei vapaa-ajalla ole pakottavaa tarvetta etsiä sosiaalisia tilanteita. Sosiaalisten tilanteiden puute tulee joka toinen viikonloppu ja kun tytsä on äidillään lomailemassa useampia päiviä. Muulloinhan ajankulua on ihan tarpeeksi : P.
Taitas paremmin kuulua tämä viesti jonnekin muualle...kaveruussuhteiden solmimisen esteenä taitaa enempi olla se, etten oikein tunne kuuluvani mihinkään kategoriaan. En tunne ainuttakaan muuta yh-isää-, tavalliset perheelliset ovat vähän eri aaltopituudella- ja sinkkuina elävien tuttujen kanssa ei elämäntilanteen erilaisuudesta johtuen hirveästi ole yhdistäviä tekijöitä.
-ap-