Alfa-kerhon lehdessä oli viime vuoden lopussa kirjoitus, jossa haukuttiin vanhojen Alfojen vaihdelaatikot maanrakoon. Itsellä ja tutuilla on ihan muunlaisia kokemuksia. Ikävintä jutussa oli se, että sen oli kirjoittanut joku ajokortin saanut poika, joka ei ollut edes syntynyt, kun ne Alfan mallit olivat uusia.
Vanhat Alfat surkeita?
OSP
61628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alfetta-sukuisten Alfojen vaihteisto ei nyt niitä sujuvimpia ole. Vaihteiden löytyminen vaatii alkuunsa päättäväisyyttä, sillä kepin liikkeet ovat jäykät, mutta eivät kovin täsmälliset. Tähän kuitenkin tottuu. Itselläni ei ole ongelmia, mutta kun lainaan 75:sta tottumattomalle, hän lähtee yleensä liikkeelle kolmosella. "Surkeuden" syy on vaihdelaatikon sijoittaminen taka-akselin päälle painoksi. Vivustot ovat pitkät ja siellä taitaa joitain vaijereitakin juosta. Suunnittelija on painottanut enemmän pitoa ja ajo-ominaisuuksia kuin sitä, että anopin on helppoa kurvailla laina-Alfalla kaupungissa. Nämä vanhemmat Alfat on suunniteltu normaalia enemmän kilpa-ajon ehdoilla ja nykyistä vähjemmän helposti sulatettaviksi, kaikkia miellyttäviksi kompromisseiksi.
Toinen vanhojen laatikoiden "surkeus" on kakkosvaihteen synkronointi. Varsinkin huolimaton vaihtaja rusauttaa alaspäin vaihdettaessa vaihteita, varsinkin kakkosta. Jotkut alan harrastajat ovat vähentäneet menestksellisesti ilmiötä poraamalla kakkosen hammasrattaaseen keventäviä reikiä (huom. tasapaino!). Eli ratas olisi sen mukaan niin painava, että sen massa hidastaa nopeuden muutoksia ja aiheuttaa rutinaa. Tässä voisi jo sanoa olevan vähän suunnitteluvirhettäkin. Miksei ongelmaan tehdas koskaan puuttunut, sitä en tiedä. Ehkä asiassa oli sitten jotain hyvääkin...
Vanhemmiten Alfetta-johdannaisissa kakkosen synkronointi on järjestäen kulunut. Näin on omassanikin. Silti minulla eivät rattaat rusahtele. Vasta ajokortin saanut poika on sikäli oikeassa, että mukavamminkin pelaavia lootia on, mutta toisaalta Alfa 75:n loota on perin sujuva verrattuna Ford 7000:n synkronoimattomaan laatikkoon - ja senkin kanssa osaava pärjää ongelmitta, joten jotain yli pääsemättömät vaihdevaikeudet kertonevat kuskistakin.
..ei siellä kyllä mitään vaijereita mene vaan tanko on takapäästä suoraan kiinni laatikkoon menevässä vivussa, palloniveliä kyllä löytyy tangon ja tuon vivun liitoksesta, ne kun kuluvat vanhuuttaan väljäksi niin vaihteensiirron täsmällisyys kärsii vielä entisestään ,tähän kun vielä yhdistetään vaihdekepin alapään puslan väljistyminen niin soppakauha on valmis.. ;)
Onhan siellä monta potentiaalista väljää paikkaa. Mutta kun ne kaikki ovat kunnossa, ei vaihteensiirto ole ainakaan minusta mitenkään epämääräinen. Vähän pitkäliikkeinen kylläkin, mutta parempi sekin kuin joku elastinen vaijeriviritys.
Itse käsitin sen jutun niin, että kirjoittaja tarkoitti kyllä 105-sarjaa. Siinä on erinomaisen hieno laatikko verrattuna moniin muihin 70-luvulla Suomessa myytyihin malleihin. Jos kakkosen synkronoinnin onnistuu rikkomaan, vika on ajajassa. Normaali satojentuhansien kilometrien kuluminen on tietysti eri asia.
Minulla ei ole ollut mitään ongelmia Alfettankaan kanssa, vaikka sen vaihteensiirrosta on kovastikin valitettu, 75:ssä tämä ongelma korjattiin, en tiedä kuinka onnistuneesti.
On ikävää, että Alfoistakin aina välillä levitetään kaikenlaisia juttuja pelkkien kuulopuheiden eikä omien kokemusten perusteella.
niin yleensä kaikissa 105-sarjalaisissa kakkosen synkka pashana, tämä on lopullinen totuus.
No ei todellakaan ole, jos itse (ja aiemmat omistajat) on vaihtaneet oikein. Ei pidä yleistää!