Rakastua vai järkeillä?

Olen tuntenut erään miehen jo yli kymmenen vuotta ja meillä on ollut vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllistä säätöä. Olen loukannut häntä, koska hän kokee ettei kelpaa minulle vakavampaan suhteeseen ja näin varmaan onkin. Hänessä on puolia, jotka vetävät puoleensa ja olen jotenkin koukussa häneen. Sitten hänessä on puolia, joita en voi sietää lainkaan ja joiden tiedän aiheuttavan ylitsepääsemättömiä ongelmia tiiviimmässä suhteessa. Esim. yhdessä asuminen olisi sulaa hulluutta.

Tunteet puhuvat kuitenkin eri kieltä ja olen lumoutunut miehestä ja nautin hänen seurastaan suunnattomasti. Hän on terveellä tavalla miehekäs ja saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi, hän on älykäs, keskustelutaitoinen ja rakastan hänen ääntään ja voisin vain kuunnella häntä tuntikausia. Mutta lumous katoaa, kun vain ajattelen hänen tiettyjä asenteitaan, arvojaan ja harrastuksiaan, joita en voi hyväksyä. Lisäksi meillä on aivan erilaiset taustat, koulutus ja kiinnostuksen kohteet.

Tämä on piinaavaa! Antaako mennä tunteiden mukana ja yrittää oppia sietämään huonoja puolia? Pilaako järkeily mahdollisuuden johonkin upeaan? Vai hankinko itselleni vain harmeja? Voiko toisen huonoja puolia oppia sietämään? Muuttamaanhan toista ihmistä ei pysty. Apua!
0642
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Koukussa kirjoitti:

Olen tuntenut erään miehen jo yli kymmenen vuotta ja meillä on ollut vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllistä säätöä. Olen loukannut häntä, koska hän kokee ettei kelpaa minulle vakavampaan suhteeseen ja näin varmaan onkin. Hänessä on puolia, jotka vetävät puoleensa ja olen jotenkin koukussa häneen. Sitten hänessä on puolia, joita en voi sietää lainkaan ja joiden tiedän aiheuttavan ylitsepääsemättömiä ongelmia tiiviimmässä suhteessa. Esim. yhdessä asuminen olisi sulaa hulluutta.

Tunteet puhuvat kuitenkin eri kieltä ja olen lumoutunut miehestä ja nautin hänen seurastaan suunnattomasti. Hän on terveellä tavalla miehekäs ja saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi, hän on älykäs, keskustelutaitoinen ja rakastan hänen ääntään ja voisin vain kuunnella häntä tuntikausia. Mutta lumous katoaa, kun vain ajattelen hänen tiettyjä asenteitaan, arvojaan ja harrastuksiaan, joita en voi hyväksyä. Lisäksi meillä on aivan erilaiset taustat, koulutus ja kiinnostuksen kohteet.

Tämä on piinaavaa! Antaako mennä tunteiden mukana ja yrittää oppia sietämään huonoja puolia? Pilaako järkeily mahdollisuuden johonkin upeaan? Vai hankinko itselleni vain harmeja? Voiko toisen huonoja puolia oppia sietämään? Muuttamaanhan toista ihmistä ei pysty. Apua!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu