Niin olkaa myös niitä kummeja! Tyttärellämme on kahdet kummit. Toisia näemme säännöllisesti, yhteydenpito toimii molempiin suuntiin. Sylikummi asuu parin kilometrin päässä, edellisen kerran yhteys on ollut hänen puoleltaan jouluna. Silloin oltiin pari minuuttia, tuotiin paketti ja luvattiin käydä uudestaan joulunpyhinä kun on enemmän aikaa. Vuodesta ei ollut puhetta... Luvatut uimahallikäynnit on tekemättä, koskaan ei ole aikaa kun kysytään. 5v tytär ihmettelee kun tämä kummi ei ollenkaan käy katsomassa. Pyydetty on moneen kertaan, mutta koskaan ei ole aikaa. Älkää luvatko lapselle mitään jos ette sitä aio pitää! Siihen kyllä löytyy aikaa kun hän käy katsomassa omaa kummitätiään 30km päässä joka viikko. Taustalla on pieniä suvun keskinäisiä erimielisyyksiä, mutta ei niitä pitäisi pienelle lapselle "kostaa".
Jos suostutte kummeiksi
Anni
191783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi ette itse käy kylässä? Ei kai se nyt kummin velvollisuus ole kylässä ravata, jos toiset vaan naukuen ja naristen odottaa saapuvaksi.
Naurettavaa, itselläni on juuri samanlainen kummiperhe, jotka ei näe muuta maailmaa kuin oman tontin ja lähimarketin.
Voihan olla, että kummilla on oikeasti kiireitä tai sitten hän ei vain enään pidä teistä. Onkin ehkä syytä miettiä miksei?
5 vuotias tuskin "omin voimin" ihmettelee kummin käymättömyyttä, sen kummemmin kuin kenenkään muidenkaan. Jos hän niin kuitenkin tekee, perustuu se siihen, että vanhemmat (tässä tapauksessa todennäköisesti yksin sinä) ovat "sopivasti" lapsen kuulleen taivastelleet asiaa. Loistavaa kasvatusta!
tainnut päästä käymään. Käytäisiin katsomassa ihan varmasti kummilasta, jos vanhemmat ei olisi niin tampioita....
Jo etukäteen nämä kommentit! No, se on teidän mielipiteenne asiasta.
Tosiasia on se, että 5v todellakin kyselee koska toiset kummit käyvät meillä suht usein. Samoin hän muistaa että kummitäti on luvannut viedä hänet uimahalliin. Ei tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Meillä ei todellakaan lasten aikana puhuta tällaisia asioita.
Kiireestä ei pitäisi olla kyse, koska aikaa riittää kaikkeen muuhun. Ja jopa valitetaan kun iltaisin ei ole mitään tekemistä. Me todellakin poikkeilemme kummitädillä silloin tällöin ohikulkiessamme. Ehkä hän sitten pitää riittävänä sen yhteydenpidon. Helppoa kun itse ei tarvitse tehdä mitään.
Lupaukset voisi kuitenkin pitää.
Mitäpä jos menisit töihin? Silloin ei ehkä jäisi aikaa ja energiaa ihmetellä missä muut käyvät ja kuinka usein.
lapseni ovat nyt 10 ja 8. kun vanhempi oli 5 vuotias (ja vanhempanakin) hän ihmetteli kovasti miksi hänen kummi ei käy koskaan, mutta pikkuveikan kummi kävi synttäreillä, lähetti kortteja ja paketteja, soitteli... sanoi, että haluaa vaihtaa kummeja!
ja lasten kuullen, enkä kyllä muutenkaan ole ihmetellyt kummin käytöstä. kysyttäessä olen yrittänyt selittää, että kummilla on nyt muuta ajateltavaa tai että kummilla ei juuri nyt ole rahaa. tosin enää on turha selitellä, lapsi on jo itse tajunnut, että kummi ei yksinkertaisesti välitä.
että kummin pääasiallinen tehtävä on rukoilla lapsen puolesta. Ei kummin tarvitse käydä tai mitenkään muuten muistaa.
Näyttää siltä, että olette tehneet lapsellenne ongelman tästä kummiudesta. Teidän tehtävänne vanhempina on selittää lapselle, että kummin tehtävää voi hoitaa monella tavalla eikä ole yhtä oikeaa tapa.
Itselläni on kaksi kummilasta, joiden puolseta rukoilen ja toivon heille kaikkea hyvää. Toista kummilasta näen kerran vuodessa ja toista en ole nähnyt useaan vuoteen, enkä ole häntä mitenkään muistanutkaan. Kristittyinä tiedän heidän vanhempiensa ymmärtävän kummiuden syvällisimmän ominaisuuden.
Meillä kummilapsen vanhemmat eivät välitä. Äiti ottaa yhteyttä kun on myymässä jotain tai tarvitsee apua, isä ei juttele ikinä mitään. Koskaan ei ole saatu synttärikutsua, mutta kun unohdin synttärit omien kriisien keskellä (anteeksi, en meinaa muistaa omianikaan), kuului että kyllähän ne pitäisi muistaa. Myönnän suoraan, että olemme parempia kummeja toiselle lapselle, jonka vanhemmat ovat mukavampia, pitävät itse yhteyttä halutakseen sitä pitää, eivätkä aina valita joka asiasta. Tässä onkin hyvä rautalankaohje: kummit, jotka on valittu pääasiassa lahjojen toivossa, ovat "huonoja" kummeja. Miettikääpä sitä.
Väitän että monessa tapauksessa, kun kummiksi pyydetään, ihmiset suostuvat vain velvollisuudentunnosta ja sen vuoksi että luullaan ettei kummeudesta voi kieltäytyä. Ei siis sen takia, että oikeasti halutaan kummiksi. Itselle kävi juuri näin, toista kertaa en samaa virhettä tee.
En edes pidä lapsista, enkä osaa olla luontevasti heidän seurassaan. Lahjat vien pari kertaa vuodessa se on siinä. Jos kummilapseni vanhemmat haluaisivat vaihtaa minut johokin toiseen kummiin, niin se olisi minulle suuri helpotus. Jos kummeus ei todella kiinnosta ja on vain pakkopullaa, niin siitä muodostuu vain ikävä taakka lapselle ja kummille. Tämän takia en ole myöskään lupaillut mitään kenellekään, tältä osin pöytä on ja pysyy puhtaana.
Olen täysin samaa mieltä parin edellisen kirjoittajan kanssa. Jos kummiksi ei oikeasti halua, siitä voi kohteliaasti kieltäytyä. Mielestäni kummin tehtävä ei ole olla "lahjakone", vaan ainakin me toivomme että kummit olisivat jollain tavalla oikeasti läsnä lapsen elämässä. Näin me myös itse kummeina "toimimme".
Kummiuden päätehtävä ei tosiaan ole lahjojen tuominen vaan läsnäoleminen ja vanhempien tukeminen, ja jos kummilapsi asuu kaukana, lapsen ajatteleminen. Itselläni on kaksi pientä lasta, ja me valitsimme kummit sen mukaan keiden haluamme osallistuvan lapsemme elämään, ei kummin varallisuuden mukaan. Itselläni on myös kolme pientä kummilasta, joista kaksi asuu toisella puolella Suomea. Itse en syydä heille lahjoja vaan pyrin muuten olemaan heihin yhteydessä. Kun olin lapsi, oma kummini ei pitänyt mitään yhteyttä, ei lähettänyt edes synttärikorttia. Silti siitä huolimatta meille syntyi läheinen suhde aikuisiällä kun sain omia lapsia, eli olemme nykyään yhteydessä säännöllisesti. Että silläkin lailla voi käydä... Vanhemmat voivat vaikuttaaa omalla käytöksellään jonkin verran, ainakin omasta mielestäni.
Mieti itse, mitä kummius on ja mitä se ei ole. Kirkon mukaan kummin velvollisuus on vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Ettei vain itselläsi olisi ollut kaikenlaisia odotuksia, jotka eivät täyttyneet, ja nyt syytät kummeja siitä. Jokaisella on erilainen, oma näkemys siitä, mitä kummius on. Joku ottaa kummilapsen mukaansa kirkkoon ja kertoo kirkon perinteestä. Joku laittaa synttärikortin, kolmas käy katsomassa silloin tällöin. Joku katsoo koko kummiuden olevan lähinnä lapsen pitämistä sylissä kastetoimituksen ajan.
Kyllä nykyvanhemmat ovat USKOMATTOMAN hemmoteltuja ja vaativia. Itse en kummeiltani saanut kuin pari syntymäpäivälahjaa (ei siis mitenkään joka vuotisia, vaan ihan oikeasti pari vain) ja siinä se oli. Siskoni ei saanut kummeiltaan sitäkään vähää. Anoppini on kummina melkein kymmenelle lapselle, arvaapa vaan ravaako katsomassa näitä lapsia tai osteleeko lahjoja tällaiselle katraalle?
Nykyisin kaikki pitäisi tehdä "lasten ehdoilla", tai pikemminkin VANHEMPIEN. Opettakaa lapsellenne, että kummeja ja sukulaisia on erilaisia. En jaksa uskoa jonkun pienen lapsen pitävän kummin poissaoloa tragediana - elleivät vanhemmat siihen kannusta. Itsekään en tajunnut mitään vaatia lapsena, kun eivät vanhemmat olleet luoneet mitään massiivisia odotuksia kummisuhteesta. Sanon siis ihan suoraan: TE vanhemmat luotte niitä ongelmia, ja minun mielestäni aivan tyhjästä.
Tietenkään kummin, vanhemman tai isovanhemman ei pitäisi luvata lapselle mitään, mitä ei pysty pitämään. Siitä olen samaa mieltä, se on huonoa käytöstä. Ja se pätee kaikkiin ihmissuhteisiin. Se, mitä luvataan, myös pidetään.
Koko ihmettely on yleensä lähtenyt liikkeelle siitä kun näitä luvattuja uimahallikäyntejä (ja myös muita lupauksia) ei ole pidetty. Ensin on kyselty että koska kummitäti vie ja lopulta että miksi se ei koskaan käy meillä vaan aina me siellä. Kieltämättä tämä ihmetyttää myös meitä vanhempia, tällainen yksipuolinen yhteydenpito ei oikeasti ole mukavaa. Itse odotamme kummeilta muutakin kuin paria lahjaa! Tämän myös kaikki lapsiemme kummit tietävät. Eli heille on kummeiksi pyydettäessä esitetty toive että he olisivat oikeasti läsnä kummilapsensa elämässä, ja tähän he ovat suostuneet.
En tiedä kolkuttaako näin monella huono omatunto kun olen saanut niin kiukkuisia vastauksia joissa meidät vanhemmat syyllistetään ties mistä asioista. Olemme kuitenkin tuiki tavallinen 3-lapsinen perhe. Hemmotelluiksi emme itseämme koe, ikääkin jo yli 40 ja molempien vanhemmat jo sen verran iäkkäitä että olemme saaneet melko "perinteisen" kasvatuksen.
Meillä tiedetään että sukulaisia, tuttavia ja ystäviä on erilaisia. Toisia nähdään jatkuvasti, toisia vain kaksi kertaa vuodessa, molemmat voivat silti olla yhtä hyviä ystäviä. Silloin kun yhteys toimii molempiin suuntiin, se myös jatkuu.
Ei tästä mitään tragediaa ole tehty, eikä tehdä. Me todennäköisesti jatkamme tätä yksipuolista yhteydenpitoa jotta lapsen yhteys kummitätiin ei katkea, koska kuitenkin sekä lapsi että myöskin kummitäti nauttivat toistensa seurasta. Kummitäti on se joka kuuluu tähän "hemmoteltuun" nykysukupolveen, jolle äiti on aikanaan passannut kaikki nenän eteen. Ehkä hän ei sitten vaan todellakan osaa ajatella että hänkin voisi olla aloitteellinen.
minunkin mielestäni nykyvanhemmat ovat itsekkäitä ja se itsekkyys ilmenee myös lasten kautta. Omaa itsekkyyttähän se vain osoittaa, että vaaditaan lapselle palveluksia milloin keneltäkin.
Vanhemmat vastaavat lasten kasvatuksesta ja hoidosta ja kenellekään muulle sitä tehtävää ei pidä luovuttaa.
Lisäksi nykyvanhemmat altistavat lapset levottomuudelle vilkkaalla seuraelämällään. Lapsiperheessä ei tarvitse käydä vieraita eikä myöskään tarvitse käydä vierailuilla missään. Pitäisi riittää, että jonakin merkkipäivänä tapaa sukuaan. Liiat ystävät ja ystäväperheet vain sekoittavat omaa perhe-elämää.
Annetaan siis kummeille valta valita miten hoitavat kummiutensa, jos mitenkään.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Joskus tuntuu siltä, että kummeiksi pyydetään henkilöitä, joihin toivoisi itse saavansa paremman tai tiiviimmän suhteen. Sitten kun tämä kummius ei tuotakaan toivottua tulosta niin älähdetään.
Aivan totta! Minulle kävi juuri näin. Muutin kauas ystävästäni, enkä enään pitänyt häneen yhteyttä niin usein kuin ennen. Olin aina ollut hänelle mielestäni tuki ja turva, auttaen kodinhoidossa ja muissa juoksevissa asioissa.
Minua pyydettiin kummiksi, mitä todellakin ihmettelin, koska emme olleet mielestäni edes mitenkään läheisiä enään tuosta välimatkasta johtuen.
Ihmettelin hiukan asiaa ääneenkin, mutta näin kuulemma haluttiin. Ja minä hölmönä suostuin ymmärtämättä sitä, että he olivatkin jääneet kaipaamaan apujani, eikä niinkään seuraani. No totuus paljastui, kun huomasin olevani taas pitkästä aikaa auttelemassa. Ystävälläni oli aikaa minulle enään vain silloin kun hän tarvitsi jotain. Tai näin ainakin minusta tuntui. Kaveruus häipyi ja tuli kummin velvollisuudet tilalle!
Nyt hoidan järkiintyneenä kummin tehtäviäni täysin välimatkan päästä ja käyn katsomassa kummilastani enään vain pari kertaa vuodessa.
ol ikyllä melkoista puppua:
"Lisäksi nykyvanhemmat altistavat lapset levottomuudelle vilkkaalla seuraelämällään. Lapsiperheessä ei tarvitse käydä vieraita eikä myöskään tarvitse käydä vierailuilla missään. Pitäisi riittää, että jonakin merkkipäivänä tapaa sukuaan. Liiat ystävät ja ystäväperheet vain sekoittavat omaa perhe-elämää."
Ei kai lapsiperheiden nyt kotiin pidä hautautua?! Sillä tavalla niitä tynnyrissä kasvatettuja "peräkammarin"poikia ja tyttöjä tulee. Joku raja tietysti pitää olla sillä seuraelämälläkin.
että lapselle annetut lupaukset pitää pitää. Mutta kehoittaisin sinua kuitenkin miettimään,että mikä on kummin oma elämäntilanne. Onko vanhojen ja sairaiden sukulaisten tuomia valvollisuuksia/halua auttaa heitä,onko kummilapsia monta,millainen kiire on työelämässä jne. Minä olen myös saanut negatiivista palautetta siitä,että en yhtä kummilastani tapaa tarpeeksi usein. En ymmärtänyt kummiksi ryhtyessäni,että meillä oli vanhempien kanssa aivan eri käsitykset kummin tehtävästä. Myös oma elämäntilanteeni niin omaisten kuin töiden taholta on ollut kiireinen ja stressaava. Puhumattakaan siitä,että kummilapsia on useampi.
Kannattaako asiasta oikeastaan edes stressata?
Lapsellahan on myös ne aktiivisemmat kummit, ja sehän on jo aika upeaa!Ehkä toinenkin kummi aktivoituu, kun oma elämäntilanne sen sallii.
Nämä luvatut uimahallireissut..Tarjoutuiko kummi itse ne tekemään vai lupautuiko teidän niitä pyytäessä? Ehkä hänellä on vaikeuksia osata sanoa ei? Sellaiset ihmiset usein lupaa ja lupaa eikä kuitenkaan toteuta lupaamisiaan..