Viimeinen ruttoepidemia Euroopassa oli 1710, jolloin tauti tappoi noin puolet helsinkiläisistä. Se oli levinnyt ainakin 1300-luvulta alkaen aina muutaman vuoden tai vuosikymmenen väliajoin mustarotan (Rattus rattus) ja sen kirppujen välityksellä. Samoihin aikoihin tai kohta sen jälkeen tänne levisi Aasiasta rotta eli isorotta (Rattus norvegicus [Linnén antama lajinimi "norjanrotta" on siis vähän harhaanjohtava]), joka vahvempana ja röyhkeämpänä lajina syrjäytti mustarotan täältä lähes sukupuuttoon. Sen jälkeen ruttoa ei ole Euroopassa esiintynyt muuten kuin harvinaisina yksittäistapauksina, nekin yleensä jostain kauempaa saatuina.
Kävikö siinä niin, että tämä inhan oloinen elukka jotenkin puhdisti Euroopan rutosta? Yleisessä hygieniassa ei kuitenkaan vielä silloin tapahtunut mitään radikaalia muutosta. Sen merkitys tajuttiin vasta seuraavalla vuosisadalla.
Muistelen kyllä jostain lukeneeni, että sama kirppulaji voisi loisia myös isorotassa, ja ruttobakteeri levitä sen mukana, mutta ilmeisesti tartuntaketju ei enää toimi yhtä tehokkaasti kuin ennen?
Kävikö siinä niin, että tämä inhan oloinen elukka jotenkin puhdisti Euroopan rutosta? Yleisessä hygieniassa ei kuitenkaan vielä silloin tapahtunut mitään radikaalia muutosta. Sen merkitys tajuttiin vasta seuraavalla vuosisadalla.
Muistelen kyllä jostain lukeneeni, että sama kirppulaji voisi loisia myös isorotassa, ja ruttobakteeri levitä sen mukana, mutta ilmeisesti tartuntaketju ei enää toimi yhtä tehokkaasti kuin ennen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
majaili ihmisasunnoissa. Nykyinen rottalaji elää mieluummin viemäreissä eikä joudu niin helposti ihmisten kanssa kosketuksiin.
Ruttoepidemioita on ollut nykyaikanakin, mutta antibiootit yleensä tehoavat. Yksittäisiä tapauksia on joka vuosi, koska ruton voi saada muistakin jyrsijöistä.
Tautien ja mikrobien historia on tautisen mielenkiintoinen, tässä yksi ehdotus lomalukemistoksi:
http://terracognita.fi/kirjat/952520233X.html