Meitä oli 3 kaveria. Meillä oli yhteisyritys 2000 luvun teknohuumassa, joka meni konkurssiin. Minulla oli muitakin sijoituksia tuolloin jotka sukelsivat alas pörssilaskussa.
No konkurssin seurauksena minulla tuli taloudellinen romahdus ja sitä seurasi avioero.
Toiselle kaverille tuli ero nyt vuosi sitten myös.
Kolmas kaveri on viela avoliitossa.
Meille kaikille iski masennus melko nopeasti.
Tietenkin yhdessä joimme ja pohdimme miten se näin kävi. Ei ollut töitä kellään ja rahat tiukassa.
Kaverit hakeutuivat molemmat hoitoon.
Saivat lääkitystä ja terapiaa. Minä vain join, kehuin, että se riittää lääkkeeksi.
Toinen kaveri, lopetti juomisen avopuolison käskystä. Syö edelleen lääkkeitä ja käy terapiassa ja on välillä viikkoja sairaalassa. Lihonut ja saanut sydänvian. Ei ole parantunut masennuksesta vieläkään.
Kolmas kaveri on muuttanut eron jälkeen kesämökilleen asumaan, ei sähköjä, ulkovessa. Antabus kuuri ja edelleen lääkitys. On parantumaan päin onneksi nyt. Ei me tulla enää toimeen on muuttuunut mökkeytynyt sen verran. On aloitellut työn tekoa, vaan pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky puuttuu.
Minä vain join ja välillä kaverit antoivat diapameja krapulaan taisin niitä ottaa viinankin kanssa. Sitten ajauduin huumepiireihin.
Mukamas taiteilijoita. Polttelimme pilveä ja joimme olutta ja viinaa. Itsellä ei tuossa vaiheessa alkoholista tullut enää mitään kicksejä olin juonut sitä niin paljon, ettei 2 tapio pulloa tuntunut paljon missään.
Siinä huomasin, ettei muilla ollut sen enempää elämässään kuin minullakaan. Pilvipäissäni pohdin, että kannattaako elämä tuhlata vain omaisuuden menetyksen takia alkoholismille.
Ajatus alkoi vahvistua selvinpäinkin ollessa.
Lopetin viinan juonnin, kun ei siitä apua ollut.
Olen nyt ollut kirkkaista kuivilla noin vuoden.
Löysin uuden elämänkumppanin noin vuosi sitten niihin aikoihin kun lopettelin juomistani. Puoliso ei ole töissä, itse pääsin töihin puoli vuotta sitten kun oikein hain ja kyselin. Velkaa on vielä hiukan, mutta on katto päällä ja auto ja 3 lasta.
Toki vielä joskus pari kertaa kuussa otamme hiukan olutta yhtenä iltana, mutta siihen se sitten jääkin.
Pilveä polttelimme aluksi aika paljon kun sitä oli puoliso itse kasvatellut, mutta nyt sekin on jäänyt kun se on loppunut.
On pohdittu jos kasvatettaisiin, mutta ei enää uskalleta kiinnijäämisen riski on liian suuri.
Synkkiä ajatuksia toki aina toisinaan tulee vielä siitä konkurssista ja rahan menetyksestä, ja sitä seuraneesta köyhtymisestä. vaan hyvin ne pysyy hallinnassa.
Avioerokin vielä joskus rassaa, kun se entinen vaimo ei tainnut paljoa muusta välittää kuin rahasta, jota minulla aluksi oli, mutta kun konkurssissa kaikki meni, niin suunnilleen samoihin aikoihin lähti sitten vaimokin.
No olin kyllä tuolloin aika paskamainen ja ärtynyt ihminenkin, en kyllä vielä silloin juonut vaan koetin kamppailla muuten eteenpäin.
No konkurssin seurauksena minulla tuli taloudellinen romahdus ja sitä seurasi avioero.
Toiselle kaverille tuli ero nyt vuosi sitten myös.
Kolmas kaveri on viela avoliitossa.
Meille kaikille iski masennus melko nopeasti.
Tietenkin yhdessä joimme ja pohdimme miten se näin kävi. Ei ollut töitä kellään ja rahat tiukassa.
Kaverit hakeutuivat molemmat hoitoon.
Saivat lääkitystä ja terapiaa. Minä vain join, kehuin, että se riittää lääkkeeksi.
Toinen kaveri, lopetti juomisen avopuolison käskystä. Syö edelleen lääkkeitä ja käy terapiassa ja on välillä viikkoja sairaalassa. Lihonut ja saanut sydänvian. Ei ole parantunut masennuksesta vieläkään.
Kolmas kaveri on muuttanut eron jälkeen kesämökilleen asumaan, ei sähköjä, ulkovessa. Antabus kuuri ja edelleen lääkitys. On parantumaan päin onneksi nyt. Ei me tulla enää toimeen on muuttuunut mökkeytynyt sen verran. On aloitellut työn tekoa, vaan pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky puuttuu.
Minä vain join ja välillä kaverit antoivat diapameja krapulaan taisin niitä ottaa viinankin kanssa. Sitten ajauduin huumepiireihin.
Mukamas taiteilijoita. Polttelimme pilveä ja joimme olutta ja viinaa. Itsellä ei tuossa vaiheessa alkoholista tullut enää mitään kicksejä olin juonut sitä niin paljon, ettei 2 tapio pulloa tuntunut paljon missään.
Siinä huomasin, ettei muilla ollut sen enempää elämässään kuin minullakaan. Pilvipäissäni pohdin, että kannattaako elämä tuhlata vain omaisuuden menetyksen takia alkoholismille.
Ajatus alkoi vahvistua selvinpäinkin ollessa.
Lopetin viinan juonnin, kun ei siitä apua ollut.
Olen nyt ollut kirkkaista kuivilla noin vuoden.
Löysin uuden elämänkumppanin noin vuosi sitten niihin aikoihin kun lopettelin juomistani. Puoliso ei ole töissä, itse pääsin töihin puoli vuotta sitten kun oikein hain ja kyselin. Velkaa on vielä hiukan, mutta on katto päällä ja auto ja 3 lasta.
Toki vielä joskus pari kertaa kuussa otamme hiukan olutta yhtenä iltana, mutta siihen se sitten jääkin.
Pilveä polttelimme aluksi aika paljon kun sitä oli puoliso itse kasvatellut, mutta nyt sekin on jäänyt kun se on loppunut.
On pohdittu jos kasvatettaisiin, mutta ei enää uskalleta kiinnijäämisen riski on liian suuri.
Synkkiä ajatuksia toki aina toisinaan tulee vielä siitä konkurssista ja rahan menetyksestä, ja sitä seuraneesta köyhtymisestä. vaan hyvin ne pysyy hallinnassa.
Avioerokin vielä joskus rassaa, kun se entinen vaimo ei tainnut paljoa muusta välittää kuin rahasta, jota minulla aluksi oli, mutta kun konkurssissa kaikki meni, niin suunnilleen samoihin aikoihin lähti sitten vaimokin.
No olin kyllä tuolloin aika paskamainen ja ärtynyt ihminenkin, en kyllä vielä silloin juonut vaan koetin kamppailla muuten eteenpäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kova tarina sulla. Kun olet päässyt tohon, jätä nyt hitossa mielestäs ne pivihommat kokonaan pois. Pidä itses miehenä nyt. Zemppiä!
ei siitä pilvestä koskaan ollut haittaa tai mitään pahaa sanomista. siitä jäi vain hyvät muistot, se piti järissään kaikkien niiden kovien aineiden keskellä.
On ne hommat kuitenkin takana. ja elämä järjestyksessä. Kiitos kannustuksesta.
että olet päässyt kuiville juomisesta, älä päästä enää lipsumaan. Pilvihommatkin kannattaa ehdottomasti jättää taakse ja nauttia nykyolosta. Masennus on tosiaan sairaus, josta voi parantua. Itselläni on kokemusta työuupumuksesta, joka iski viisi vuotta sitten. En sortunut juomaan, mutta pääsin terapiaan ja yhdessä lääkityksen kanssa selvisin viiden kuukauden sairauslomalla. Sen jälkeen olen saanut erilaisia, hyvinkin vaativia töitä ja kokenut työniloakin. Tsemppiä sinulle.
selvinnyt masennuksesta. Niin työuupumushan on jonkinlainen masennustila kanssa. Siinä paetaan työnarkomaniaan masennusta.
Aion pysyä erossa alkoholista se on tosi paha koukuttaja ja pään sekoittaja. Pilvihommat jäi taakse jo puolivuotta sitten. Vaikka ei siitä minun mielestä ole mitään haittaa, siitä pilven poltosta, se on niin kevyttä kaikkien niiden muiden aineiden kuten bentsot ja amfetamiini ja muut iini huumeet.
Kiitos kannustuksesta.
Olet käynyt rankan tien ja selviytynyt. Elämä voi jatkua vaikeitten kokemusten jälkeenkin. Tehkää puolisosi kanssa yhteinen päätös siitä pössyttelyn lopettamisesta, onhan teillä nuo lapsetkin.
Jotenkin tuntuu, että ihmisillä, jotka ovat käyneet ihan pohjalla ja siitä ylös ponnistaneet on sellaista syvää elämänviisautta ja suvaitsevaisuutta mitä ei kaikilta löydy.
Onnea tulevaisuuteen.
Niin niinhän sitä sanotaan, että se mikä ei tapa vahvistaa.
Nyt elämä on huomattavasti helpompaa. Ei pienet asiat hetkauta mihinkään suuntaan ja suuretkin vastoinkäymiset menee läpi helpommin, kun muistelee miten vaikeaa välillä oli elämässä.
Pössyttelyt on jäänyt puoli vuotta sitten. Se onkin oikeastaan ainut asia mitä jäi kaipaamaan noista ajoista, kun siitä ei koskaan mitään pahaa kellekkään seurannut.
Vaikka tajuaahan tuon, ettei se elämäntapana käy sellanenkaan. Joten on se päätetty jättää ja harrastaa muuta.