Perinteinen vai digikamera?

Itse olen kuvannut viitisen vuotta kaiken digille, tosin on ollut digijärkkärit työn puolestakin käytettävissä. Digipokkareilla ei tee sen enempää kuin filmivastaavillakaan, mutta törkeän hintaisia ovat...

Kymppikuvien teettäminen on niin helppoa ja halpaa, että niitä tulee aiheesta riippuen teetettyä katselua/albumia varten. Näytöltä tulee harvemmin "muistokuvia" katseltua. Toisaalta teen kameralla paljon "muistiinpanoja" ja ne on tallessa vain digimuodossa, koneella niitä on helppo zuumailla.

Keskikoon kamera on vuosi vuodelta alkanut poltella enemmän, mutta toistaiseksi ei aika riitä kuvaamisen "harrastamiseen".

Minäkii kun otellu dialle nii ostin nyt paremman rungon kun niitä saap varsinkin käytettyjä ihan järkihintaan. Puttoispa vielä tuon optiikannii hinta samanlailla.

Olen lukenut arvioita filmin "resoluutiosta" jotka pyörivat kuudesta megapikselistä sataanmiljoonaan. McClelland ja Eismanin digikuvaus ja kuvankäsittely heitti sen kuus megapikseliä (sen kirjän jätän kyllä muutenkin omaan arvoonsa), mutta netti on puolillaan villejä arvioita siitä resosta. Ensinnäkin herää kysymys että minkä filmin (niillä kun käsittääkseni on aika isojakin eroja) ja tarkoitatko kinofilmiä vai isompaa (niilläkin on eroja). Miten se on mitattu? onko filmi ensin skannattu (filmien skannautuvuudessa on eroja)? vain onko hopeakasat laskettu suurennuslasin avulla (ne taas voivat ola erikokoisia ja muotoisia ja limittäin etc.)?

Älä käsitä väärin sillä kuvaan itsekin mielelläni filmille digin lisäksi, mutta minua kiinnosta, että voiko analogista ja digidaalista mediaa oikeasti näin suoraan verrata.

Mika... kirjoitti:

Olen lukenut arvioita filmin "resoluutiosta" jotka pyörivat kuudesta megapikselistä sataanmiljoonaan. McClelland ja Eismanin digikuvaus ja kuvankäsittely heitti sen kuus megapikseliä (sen kirjän jätän kyllä muutenkin omaan arvoonsa), mutta netti on puolillaan villejä arvioita siitä resosta. Ensinnäkin herää kysymys että minkä filmin (niillä kun käsittääkseni on aika isojakin eroja) ja tarkoitatko kinofilmiä vai isompaa (niilläkin on eroja). Miten se on mitattu? onko filmi ensin skannattu (filmien skannautuvuudessa on eroja)? vain onko hopeakasat laskettu suurennuslasin avulla (ne taas voivat ola erikokoisia ja muotoisia ja limittäin etc.)?

Älä käsitä väärin sillä kuvaan itsekin mielelläni filmille digin lisäksi, mutta minua kiinnosta, että voiko analogista ja digidaalista mediaa oikeasti näin suoraan verrata.

Lue lisää

ja tarkoitti 35mm filmiä. Mutta ehkä olet oikeassa juttuni oli "sarkastinen kaneetti". Mutta Eismannin mukaan 6milj.pix digijärjestelmä kamera vastaa tarkkuudeltaan 35mm filmikameraa.

aloitteville kuvaajille ... kirjoitti:

ja tarkoitti 35mm filmiä. Mutta ehkä olet oikeassa juttuni oli "sarkastinen kaneetti". Mutta Eismannin mukaan 6milj.pix digijärjestelmä kamera vastaa tarkkuudeltaan 35mm filmikameraa.

Lue lisää

Asia ymmärretty:) sen Eismanin arvion kyllä jätän omaan arvoonsa lukemani digikuvauskirjan muidenkin epätarkkuuksien takia, mutta tästä aiheesta on aikalailla käyty vakavampaakin vääntöä netissä ja kaksi asiaa olen havainnut vallitseviksi trendeiksi: "Ammattilaisille kelpaa digi joten miksei harrastajillekin?" ja toinen oli "digitaalista ja analogista mediaa on vaikeaa tai ainakin kiistoja aiheuttavaa suoraan verrata".

Itse kuvaan filmille puhtaasti fiiliksen takia sillä itselleni paljon nykyistä vaatimattomampikin suorituskyky riittäisi.

Olet ilmeisesti suorittanut vastaavan testin, jonka perusteella olet muodostanut varman mielipiteesi.

http://www.kenrockwell.com/tech/filmdig.htm

(Tietysti mr. Rockwellin mielipiteet ovat tunnetusti Nikon-ystävällisiä, on kuitenkin nähnyt vaivaa asian selvittämiseksi)

Jossain tutkielmassa (en ikävä kyllä muista tarkemmin missä) oli päädytty siihen, että vasta keskikoon kameralla olisi selkeä ero digijärkkäriin. Voittaja taisi olla Mamiya 7.

Mika... kirjoitti:

Olen lukenut arvioita filmin "resoluutiosta" jotka pyörivat kuudesta megapikselistä sataanmiljoonaan. McClelland ja Eismanin digikuvaus ja kuvankäsittely heitti sen kuus megapikseliä (sen kirjän jätän kyllä muutenkin omaan arvoonsa), mutta netti on puolillaan villejä arvioita siitä resosta. Ensinnäkin herää kysymys että minkä filmin (niillä kun käsittääkseni on aika isojakin eroja) ja tarkoitatko kinofilmiä vai isompaa (niilläkin on eroja). Miten se on mitattu? onko filmi ensin skannattu (filmien skannautuvuudessa on eroja)? vain onko hopeakasat laskettu suurennuslasin avulla (ne taas voivat ola erikokoisia ja muotoisia ja limittäin etc.)?

Älä käsitä väärin sillä kuvaan itsekin mielelläni filmille digin lisäksi, mutta minua kiinnosta, että voiko analogista ja digidaalista mediaa oikeasti näin suoraan verrata.

Lue lisää

Tosiasia on, että atomia pienempää yksikköä ei ole ja nämä pikselit ovat täysinriippuvaisia kennon tai filmin pinta-alasta.Filmillä merkitystä on sen herkkyydellä, mitä hitaampi filmi, sen parempi resoluutio.Joku 25 ASA:nen erikoisfilmi kestää 60-kertaisen suurennusen, joten sen resoa on aika vaikea ylittää
Vaikea on käytännössä verailla digin ja filmin paremmuutta, koska vertailuissa filmin informaatio pistetään digitaaliseen muotoon ja sitä verrataan sitten digikameran suoraan tekemään tiedostoon, selvä asia on, että yksi välikäsittely aina heikentää tulosta.
Jos taas otetaan diafilmi, heijstetaan se valkokankaalle ja verrataan sitä projektorilla heijastettuun digikuvaan, niin filmi voittaa aivan varmasti sekä väreissä että tarkkuudessa.
Selvää on, että konokoon kameran resoluutio on välillä 10-20 Mpks riippuen filmistä.

Kuvavalmistamot vedostavat ilomielin paperivedoksia digitiedostoista. Näille luvataan pitkiäkin säilyvyysaikoja. Ehkä sinulla on negat siististi arkistoituna tulevaa tarvetta varten; meillä niitä kyllä saa kaivella ylähyllyltä kenkälaatikosta - harvemmin viitsii nähdä vaivan. Irrallinen varmistuskovalevy kyllä löytyy.

BFG&O kirjoitti:

Kuvavalmistamot vedostavat ilomielin paperivedoksia digitiedostoista. Näille luvataan pitkiäkin säilyvyysaikoja. Ehkä sinulla on negat siististi arkistoituna tulevaa tarvetta varten; meillä niitä kyllä saa kaivella ylähyllyltä kenkälaatikosta - harvemmin viitsii nähdä vaivan. Irrallinen varmistuskovalevy kyllä löytyy.

Lue lisää

Melkein kansalaisvelollisuutena, ainakin suku- tai perhevelvollisuutena pitäisin kuvien jonkinlaista järjestämistä tekstittämistä. Jos perinteisestä filmistä puhutaan, niin ainakin kaikille rullan ruuduille yleiskuvaus pussin kylkeen ja kuvien yhteyteen jonkinlainen selitys ajasta, paikasta, tapahtumsta ja henkilöistä. Olen niin paljon ammattinikin puolesta kuullut valittamista, että "Voi, voi kun ei tullut äidin eläessä kysytyksi näistä kuvista tarkemmin ja olisin kirjoittanut sen kuvan taakse". Samoja ongelmia on jo omienkin vahojen kuvien kanssa. Digikuvissa voidaan vaikka Picasalla hoitaa sama juttu. Ensin kelvottomat versot pois ja sitten lyhyt teksti. Ei se niin suuri työ "tavalliselle" kuvaajalle ole.

tkmy kirjoitti:

Melkein kansalaisvelollisuutena, ainakin suku- tai perhevelvollisuutena pitäisin kuvien jonkinlaista järjestämistä tekstittämistä. Jos perinteisestä filmistä puhutaan, niin ainakin kaikille rullan ruuduille yleiskuvaus pussin kylkeen ja kuvien yhteyteen jonkinlainen selitys ajasta, paikasta, tapahtumsta ja henkilöistä. Olen niin paljon ammattinikin puolesta kuullut valittamista, että "Voi, voi kun ei tullut äidin eläessä kysytyksi näistä kuvista tarkemmin ja olisin kirjoittanut sen kuvan taakse". Samoja ongelmia on jo omienkin vahojen kuvien kanssa. Digikuvissa voidaan vaikka Picasalla hoitaa sama juttu. Ensin kelvottomat versot pois ja sitten lyhyt teksti. Ei se niin suuri työ "tavalliselle" kuvaajalle ole.

Lue lisää

Mutta siitä säilyvyydestä. En juurikaan luottaisi kuvanvalmistajien vakuutteluihin kuvan säilymisestä. Se ei heitä massamarkkinoilla varmasti juurikaan kiinnosta. Tilanne on varmasti parantunut 70-luvulta, jolloin otetuissa kuvissa näkyy violetteja haamuja. Säilytykseen tarjottiin lisäksi PVC-taskuja, joiden kelvottomuus varmasti jo tuolloin tiedettiin. Säilytyspaikkakin merkitsee paljon.

Viimeisin "varma" tieto levyjen säilyvyydestä on, että kaikki levyt täytyy kopioida uudestaan kolmen vuoden välein. Sinänsä merkillepantavaa, että säilyvyystietoja on erittäin vaikeaa saada.

Itse levyn lisäksi on muistettava kuvaformaattien muuttuminen. Et välttämättä saa auki tämän päivän formaatteja kymmenen vuoden päästä. Joten tuotakin asiaa on seurattava aina kun vaihtaa ohjelmistoversioita.

Nikon D50:n hankinta tyssäsi formaattikysymykseen, kun luin jostain, että Nikonin RAW ei ole avoin. Se tuottaa ongelmia ajan kuluessa. Olen kuvannut digpokkarilla filmijärjestelmän ohessa vuodesta 1997, mutta en pidä digiä ihan vielä kypsänä harrastelijakäyttöön.

KPy kirjoitti:

Viimeisin "varma" tieto levyjen säilyvyydestä on, että kaikki levyt täytyy kopioida uudestaan kolmen vuoden välein. Sinänsä merkillepantavaa, että säilyvyystietoja on erittäin vaikeaa saada.

Itse levyn lisäksi on muistettava kuvaformaattien muuttuminen. Et välttämättä saa auki tämän päivän formaatteja kymmenen vuoden päästä. Joten tuotakin asiaa on seurattava aina kun vaihtaa ohjelmistoversioita.

Nikon D50:n hankinta tyssäsi formaattikysymykseen, kun luin jostain, että Nikonin RAW ei ole avoin. Se tuottaa ongelmia ajan kuluessa. Olen kuvannut digpokkarilla filmijärjestelmän ohessa vuodesta 1997, mutta en pidä digiä ihan vielä kypsänä harrastelijakäyttöön.

Lue lisää

...tilanne ihan noin toivoton ole. Nuo yleisemmät formaatit (jpeg, tiff, psd, etc.) ovat reippaasti yli kymmenenvuotiaita eli se arvio on ainakin alakanttiin. RAW-tiedostojen osalta tilanne lienee sekavampi enkä itse niitä kelpuuta säilytykseen (siis säilytän toki kuvaamani neffit mutta jpeg on alunalkaen suunniteltu arkisointiin ja soveltuu siihen paremmin tai sitten tiffi (adoben dng on kiinnostava myös)). Raw tarjoaa lähinnä kuvansäätön pelivaraa ja kun kuva on säädetty ei sen pelivaran arkistointi ole niin kriittistä kuin itse kuvan säilytys ja arkistointi. Rawia käyttäviä järkkäreitä on ollut markkinoilla kohta kymmenen vuotta ja ohjelmatuki on säilynyt vissiin ihan hyvin toistaiseksi, mutta se kamerakohtaisuushan siinä on se ongelma. Vanhimmat polttamani CD:t alkavat olla nyt kymmenen vuotiaita ja toimivat ihan hyvin (totta kai matkan varrella on ollut paljon virheellisiä/viallisia/väärin säilytettyjä levyjä jotka ovat sitten ullahtaneet). Arkistokelpoisille kultaCD-levyille luvataan 100-300 vuotta säilyvyysaikoja (jotka luonnollisesti ovat utopistisia, mutta jotenkin sitä kai on testattu). Noille halpisaihioihin on syytäkin suhtautua varauksella ja varmaan kaksikin vuotta on aika jolloin jo on syytä tarkistaa tiedon luettavuutta. Levyn poltossa on syytä todentaa tallennettu data ja on olemassa ihan päteviä ohjelmia joillä vanhojen CD-levyjen kuntoa voi tarkistaa. Digiarkiston ylläpito siis epävarmuutensa lisäksi vaatii paljon vaivaa.

Itsekään en luota digitedon säilyvyyteen ja omasta mielestäni ainakin tärkeimmät kuvat on syytä säilyttää myös paperisina/negatiiveina/tms. analogisessa muodossa. Tämän vuodatukseni tarkoitus oli vain hiukan kammeta vastaan ettei digtaalisen tiedon varastointi ihan niin toivoton ole kuin kuvasit:)

KPy kirjoitti:

Viimeisin "varma" tieto levyjen säilyvyydestä on, että kaikki levyt täytyy kopioida uudestaan kolmen vuoden välein. Sinänsä merkillepantavaa, että säilyvyystietoja on erittäin vaikeaa saada.

Itse levyn lisäksi on muistettava kuvaformaattien muuttuminen. Et välttämättä saa auki tämän päivän formaatteja kymmenen vuoden päästä. Joten tuotakin asiaa on seurattava aina kun vaihtaa ohjelmistoversioita.

Nikon D50:n hankinta tyssäsi formaattikysymykseen, kun luin jostain, että Nikonin RAW ei ole avoin. Se tuottaa ongelmia ajan kuluessa. Olen kuvannut digpokkarilla filmijärjestelmän ohessa vuodesta 1997, mutta en pidä digiä ihan vielä kypsänä harrastelijakäyttöön.

Lue lisää

Kaipa tuo ainoa käytännössä säilyväksi todettu on vanhat mustavalkonegat ja -kuvat.Väreissä on aina omat ongelmansa, musta ja valkoinen on helpompi korjata alkuperäiseen muotoonsa. Pohjamateriali saatta olla ongelma, esim. lasi ei ole ikuinen(lasinegat). Lasi on amorfinen aine ja kun se satojen vuosien jälkeen löytää oikean kidemuotonsa, se hajoaa.

..... kirjoitti:

Kaipa tuo ainoa käytännössä säilyväksi todettu on vanhat mustavalkonegat ja -kuvat.Väreissä on aina omat ongelmansa, musta ja valkoinen on helpompi korjata alkuperäiseen muotoonsa. Pohjamateriali saatta olla ongelma, esim. lasi ei ole ikuinen(lasinegat). Lasi on amorfinen aine ja kun se satojen vuosien jälkeen löytää oikean kidemuotonsa, se hajoaa.

Lue lisää

Mitään varmaa säilytys menetelmää ei ole niinkuin ei mailmassa mikään ole varmaa-se on fakta. Negatiivit voivat palaa, tuhoutua ynnämuuta. Ja käytänössä negoista ei ole kuin yksi kopio ja sitten paperiversio.

Itselläni on nykyään digimateriaali kahdessa eri talossa ja molemmissa suunnilleen rinnakkaiskopiot eli mm. CD:llä muistitikuilla kovalevyillä, joten aika luotettava-suhteellisesti.

DeBourne kirjoitti:

Mitään varmaa säilytys menetelmää ei ole niinkuin ei mailmassa mikään ole varmaa-se on fakta. Negatiivit voivat palaa, tuhoutua ynnämuuta. Ja käytänössä negoista ei ole kuin yksi kopio ja sitten paperiversio.

Itselläni on nykyään digimateriaali kahdessa eri talossa ja molemmissa suunnilleen rinnakkaiskopiot eli mm. CD:llä muistitikuilla kovalevyillä, joten aika luotettava-suhteellisesti.

Lue lisää

ja varsinkaan huolellisesti tehtyyn paperivedokseen ei ole sisään rakennettuna sellaisia tuhoutumisuhkia, kuin CD:ssä. DVD:ssä, kovoissa, tikuissa ym. Tietysti voi hakea yleisiä mahdollisuuksia tuhoutumiselle, mutta se on eri asia.

tkmy kirjoitti:

ja varsinkaan huolellisesti tehtyyn paperivedokseen ei ole sisään rakennettuna sellaisia tuhoutumisuhkia, kuin CD:ssä. DVD:ssä, kovoissa, tikuissa ym. Tietysti voi hakea yleisiä mahdollisuuksia tuhoutumiselle, mutta se on eri asia.

Lue lisää

tuhoaa nykyiset kirjat sadassa vuodessa - väitetään. Lumppupaerista tehdyt 1700-luvun kirjat kestävät nykyisiä kirjoja pidempään.

Minä luulen, että pääosa kuvistani tuhoutuu perikunnan toimesta :-)

tkmy kirjoitti:

ja varsinkaan huolellisesti tehtyyn paperivedokseen ei ole sisään rakennettuna sellaisia tuhoutumisuhkia, kuin CD:ssä. DVD:ssä, kovoissa, tikuissa ym. Tietysti voi hakea yleisiä mahdollisuuksia tuhoutumiselle, mutta se on eri asia.

Lue lisää

Sekä negatiivit ja paperikuvat voivat tuhuotua väärän alkukäsittelyn johdosta. Mikäkö se on? Valtaosalla negatiivit ja varsinkin paperikopiot ovat väärin tehtyjä säilyvyyden kannalta eli paperikuvan kiinnitys on tehty väärin tms. Ja paperikuvan värit häipyvät jne. Negatiivi on varmempi, mutta siinäkin voi tehdä samanlaisia virheitä kuin paperikuva-menetelmässä. Ja sitten lopuksi ilman epäpuhtaudet vaikuttavat varsinkin esillä oleviin paperikuviin ja samoin lämpötilat.'

CD:n uhkista en olisi huolestunut. DVD-levyt ovat eriasia, mutta niille en säilytä mitään kuvia. Ja minkäänlaista kokonaisriskianalyysia ei ole tehty, että pitääkö mainitut uhkakuvat paikkaansa ja jos pitävät - so what not big deal. Näitä tietoturvallisuus asioita on tapana liioittella sopivasti ja ilman varmoja tutkimustuloksia.

että molemmat sekä filmi että digikamera :)

digipop kiteytti asian että "Mukavempi katsella kuvia paperilta kuin ruudulta." tai vielä mukavampaa katsella kuvat dialta.

Digikameralla on tietysti taas omat etunsa. Molemmat vaihtoehdot ovat nykyään niin edullisia että jokaisella on varaa hankkia vaikka molemmat kameratyypit jos pitää tästä harrastuksesta.

Minulla on vilimijärkkäri. Maksoin siitä huikeat 300 euroa olisiko ollut kolme vuotta sitten. Digijärkkäri olisi kustantanut silloin 800-900 mummon euroa.

Ei minulla ole ollut edes harkinnassa digiin siirtyminen, ei se tuo mitään lisäarvoa kuvaamiselleni. Valokuvauksen teorian voi oppia lukemalla ja sitä teoriaa voi sitten soveltaa, kun tulee mahdollisuus.

Vaikka kuvaan ihan ns. perhealbumiin, niin teorian ymmärtäminen auttaa tekemään kuvista vähän parempia. Kameran automatiikka toimii niin hyvin, ettei esim. valotuksen kanssa ole kuin ihan muutamia kuvia sadasta, joissa valotus on mennyt metsään.

Filmikamerakuvamies kirjoitti:

Minulla on vilimijärkkäri. Maksoin siitä huikeat 300 euroa olisiko ollut kolme vuotta sitten. Digijärkkäri olisi kustantanut silloin 800-900 mummon euroa.

Ei minulla ole ollut edes harkinnassa digiin siirtyminen, ei se tuo mitään lisäarvoa kuvaamiselleni. Valokuvauksen teorian voi oppia lukemalla ja sitä teoriaa voi sitten soveltaa, kun tulee mahdollisuus.

Vaikka kuvaan ihan ns. perhealbumiin, niin teorian ymmärtäminen auttaa tekemään kuvista vähän parempia. Kameran automatiikka toimii niin hyvin, ettei esim. valotuksen kanssa ole kuin ihan muutamia kuvia sadasta, joissa valotus on mennyt metsään.

Lue lisää

Laita kuvat näytille, niin päästään arvostelemaan valotusta :)

Omat kuvani tarvitsevat monesti hienosäätöä kuvankäsittelyohjelmalla pieleen menneen valotuksen takia. Kun ei riitä dynamiikka, niin valotan kirkkaimman kohteen mukaan, ja yritän onkia sävyt tummista kohdista näkyviin jälkeenpäin.

Mustavalkoisten kuvien kanssa sitten veivataan pimiössä valotusaikojen yms kanssa. Tämä ala on enemmän opetteluvaiheessa kohdallani.

Värifilmille kuvattujen kuvien viilaamiseen minä en tiedä ratkaisua. Aukko sivistyksessäkö!?

digipop kirjoitti:

Laita kuvat näytille, niin päästään arvostelemaan valotusta :)

Omat kuvani tarvitsevat monesti hienosäätöä kuvankäsittelyohjelmalla pieleen menneen valotuksen takia. Kun ei riitä dynamiikka, niin valotan kirkkaimman kohteen mukaan, ja yritän onkia sävyt tummista kohdista näkyviin jälkeenpäin.

Mustavalkoisten kuvien kanssa sitten veivataan pimiössä valotusaikojen yms kanssa. Tämä ala on enemmän opetteluvaiheessa kohdallani.

Värifilmille kuvattujen kuvien viilaamiseen minä en tiedä ratkaisua. Aukko sivistyksessäkö!?

Lue lisää

Näytille laittamisen ongelmana on se, että kuvia täytyisi joka tapauksessa säätää tietokoneella skannauksen jälkeen. Tähän hätään sitä en pysty tekemään, mutta ehkä joskus :-)


Ongelmana näkisin ennemminkin sen, että aloittelijoille iskostetaan päähän malli siitä, minkälainen kuva on paras. Minäkin elin tässä unelmassa kauan. Haaveilin mm. kalliista huippuoptiikoista. Kuvaan siis filmijärkkärillä, jossa on kittipötkylä edelleen :-)

Toinen ongelma (minun mielestäni). Nykyään pidetään yllä sellaista ajatusta, että on hyvä kun kuvia pääsee säätämään tietokoneella jälkikäteen.


Palatakseni siihen valotukseen. Unohdin sanoa, että valotus onnistuu minulle riittävän hyvin. Se, että onko se juuri samanlainen, kuin kuvaushetkellä, on toissijainen asia. Kun sommittelu on onnistunut ja kuvassa on joku muisto hetkestä, se riittää.

Kokeilin joskus maisemakuvauksessa haarukointia, ja pidin sitä sen jälkeen turhana ominaisuutena maisemakuvauksessa. Automatiikka arpoi mielestäni parhaan valotuksen. Sisällä käytän salamaa, yksi sadasta epäonnistuu jonkun heijastuksen takia. Muut kuvat salaman kanssa ovat olleet hyvin valoittuneita. Ilman salamaa kuvat olivat liian pimeitä, enkä halunnut toisaalta liian herkkää vilmiäkään käyttää.



Paljon tekstiä, vähän asiaa. Lopputulemana sanoisin, että kannattaa ottaa kuvia! Ja kannattaa valita sellainen kamera, jolla saa haluamiaan kuvia. Valokuvauksessa ei ole yhtä oikeaa tietä.

Filmikamerakuvamies kirjoitti:

Näytille laittamisen ongelmana on se, että kuvia täytyisi joka tapauksessa säätää tietokoneella skannauksen jälkeen. Tähän hätään sitä en pysty tekemään, mutta ehkä joskus :-)


Ongelmana näkisin ennemminkin sen, että aloittelijoille iskostetaan päähän malli siitä, minkälainen kuva on paras. Minäkin elin tässä unelmassa kauan. Haaveilin mm. kalliista huippuoptiikoista. Kuvaan siis filmijärkkärillä, jossa on kittipötkylä edelleen :-)

Toinen ongelma (minun mielestäni). Nykyään pidetään yllä sellaista ajatusta, että on hyvä kun kuvia pääsee säätämään tietokoneella jälkikäteen.


Palatakseni siihen valotukseen. Unohdin sanoa, että valotus onnistuu minulle riittävän hyvin. Se, että onko se juuri samanlainen, kuin kuvaushetkellä, on toissijainen asia. Kun sommittelu on onnistunut ja kuvassa on joku muisto hetkestä, se riittää.

Kokeilin joskus maisemakuvauksessa haarukointia, ja pidin sitä sen jälkeen turhana ominaisuutena maisemakuvauksessa. Automatiikka arpoi mielestäni parhaan valotuksen. Sisällä käytän salamaa, yksi sadasta epäonnistuu jonkun heijastuksen takia. Muut kuvat salaman kanssa ovat olleet hyvin valoittuneita. Ilman salamaa kuvat olivat liian pimeitä, enkä halunnut toisaalta liian herkkää vilmiäkään käyttää.



Paljon tekstiä, vähän asiaa. Lopputulemana sanoisin, että kannattaa ottaa kuvia! Ja kannattaa valita sellainen kamera, jolla saa haluamiaan kuvia. Valokuvauksessa ei ole yhtä oikeaa tietä.

Lue lisää

Juhannukset on juhlittu, ja hengissä ollaan. Jatketaas keskustelua.

Huippuoptiikoista. Kitti-objektiivilla pärjää pitkälle, eikä monella olekaan tarvetta ostaa muuta. Esimerkiksi metsän siimeksessä kuvatessa liikkuvia mopoja, ilman salamaa, on valovoima tarpeen. Silloin on kai perusteltua ostaa f2.8 valovoimalla oleva objektiivi.

Mikä on paras kuva? No, itse pyrin värien luonnolliseen toistoon, ja välttämään puhkipalamista. Joskus on tarpeen korjata jälkikäteen sävyjä, värikylläsyyttä tms. Vaikeissa valotustilanteissa on kovasti avuksi kun pystyy tekemään kahdesta kuvasta yhden; ensimmäisen kuvan valottaa kirkkaimman kohdan mukaan ja toisen tummimman kohdan mukaan.

Kuvien käsittely ongelma? Hmm, itse en pidä sitä kovinkaan ongelmallisena. Positiivisina puolina voisin mainita mahdollisuuden "pelastaa" epäonnistuneen otoksen ja valotuksen korjailun.

Ilman salamaa liian pimeitä kuvia. Elikkäs, mittaat valotuksen, säädät aukon ja ajan oikein. Aika voi olla kovin pitkä, joten jalusta käyttöön. Itse pyrin välttämään mahdollisimman paljon salaman käyttöä. Täytesalaman hyväksyn.

Veljeni osti canon merrkisen filmipokkarin jonka hinta oli parituhatta markkaa ja kyllä harrastajat syytivä filmijärkkäreihin rahaa ihan tolkuttomia määriä vaikka ei 6000 markan järkkäri ollut todellakaan hinnaston halvin malli:) Muistaakseni näin "valokuva" lehdessä mainoksen jossa kaupiteltiin Hasselblad C500 classik kittiä 10 000mk hintaan ja Nikon F4 taisi pyöriä siinä kymppitonnin huitteilla myös (nykyisin vastaava D2X taitaa olla jotain 4500€) semmoinen 50-60% digijärkät paikkapaikoin vaikuttaisi olevan kalliimpia. Tässä en tietenkään ole huomioinut inflaation vaikutusta enkä ostovoiman kasvua tms. Uskon kuitenkin, että digikameroiden hinnat tulevat vielä alaspäin ihan roppa kaupalla.

Mika.... kirjoitti:

Veljeni osti canon merrkisen filmipokkarin jonka hinta oli parituhatta markkaa ja kyllä harrastajat syytivä filmijärkkäreihin rahaa ihan tolkuttomia määriä vaikka ei 6000 markan järkkäri ollut todellakaan hinnaston halvin malli:) Muistaakseni näin "valokuva" lehdessä mainoksen jossa kaupiteltiin Hasselblad C500 classik kittiä 10 000mk hintaan ja Nikon F4 taisi pyöriä siinä kymppitonnin huitteilla myös (nykyisin vastaava D2X taitaa olla jotain 4500€) semmoinen 50-60% digijärkät paikkapaikoin vaikuttaisi olevan kalliimpia. Tässä en tietenkään ole huomioinut inflaation vaikutusta enkä ostovoiman kasvua tms. Uskon kuitenkin, että digikameroiden hinnat tulevat vielä alaspäin ihan roppa kaupalla.

Lue lisää

Ensimmäinen käyttämäni digikamera maksoi melko tarkkaan 6000 mk. Rahalla sai Logitechin Fotomanin (halvin 90-luvun alun digikamera), joka tuotti 284x376 pikselin mustavalkoisen kuvan. Viimeisin - Oly E-300 - maksoi vähemmän. Fotomanilla otin varmaan tuhansia kuvia, joten kuvaa kohden hinta ei ollut kamala. Rahastut tapahtuu nykyisin linssien ja oheislaitteiden muodossa.

XV_yritys kirjoitti:

Ensimmäinen käyttämäni digikamera maksoi melko tarkkaan 6000 mk. Rahalla sai Logitechin Fotomanin (halvin 90-luvun alun digikamera), joka tuotti 284x376 pikselin mustavalkoisen kuvan. Viimeisin - Oly E-300 - maksoi vähemmän. Fotomanilla otin varmaan tuhansia kuvia, joten kuvaa kohden hinta ei ollut kamala. Rahastut tapahtuu nykyisin linssien ja oheislaitteiden muodossa.

Lue lisää

Käytössäni on sekä digi-että filmikamerat(kinokoko).Määrällisesti digillä tulee otettua paljon enemmän kuvia kuin diafilmille,mutta filmille tulee kuvattua paljon,todella paljon,harkitummin.Sen näkee sitten kuvissakin , digikuvista joutuu paljon roskakoriin , mutta diat laitetaankin kehyksiin katseltaviksi.
Noitten kuvien katselussa se ero vasta sitten syntyykin.On todella nautinto katsella kankaalle heijastettua diakuvaa,verrattuna tietsikan näytöltä katseltavaan digikuvaan.
Onhan digissä paljon hyviä asioita,mutta itselläni kuvaus tuntuu kallistuvan koko ajan enemmän tuonne filmin suuntaan.

Eniten tuossa rahallisesti varmaan kirpaisee esityslaitteiston hankinta. Perus digikameranhan saa jo vähän alle 5 000€, joten ne ovat tulleet alas. Mutta kunnollisen videoprojektorin hintaero vs diaprojektori on vielä kymmenkertainen.

KPy kirjoitti:

Eniten tuossa rahallisesti varmaan kirpaisee esityslaitteiston hankinta. Perus digikameranhan saa jo vähän alle 5 000€, joten ne ovat tulleet alas. Mutta kunnollisen videoprojektorin hintaero vs diaprojektori on vielä kymmenkertainen.

Lue lisää

Sitä ihmettelen, kun digikuvaajat syytävät isoja rahoja isoihin pikselimääriin ja sitten katselevat kuvia 0,9 megapikselin näytöillä tai 0,9 megapikselin dataprojektoreilla. Mitä järkeä?

Ruudulla tai dataprojektorilla on 16 megapikselin kuva yhtä huono kuin kamerakännykällä kuvattu. Digikuvaaja ei siis näe kuviaan kunnolla kuin printteinä. Käytännössä digikuvaaja näkee kuvansa pääasiassa kutistettuina ruudun kokoon, siis pienennöksinä!

Toisin on diakuvaajan laita. Laadukkaan diaprojektorin ja kankaan kanssa kuvaaja katsoo kuviaan suurennettuina ja näkee periaatteessa kaiken, mitä kuvassa on. Periaatteessa siksi, että rajansa on silmälläkin.

Dataprojektorin kuva on hirveän rakeinen diaprojektoriin verrattuna. Jos kangas on 2 m leveä, on yksi pikseli melkein kaksi milliä leveä. Huonokin diaprojektori voittaa dataprojektorin kirkkaasti.