Yksilöterapia

kokemusta, mutta kun mulla oli akutti tilanne paniikin kanssa oisin mennyt, mutta ei ollut varaa, mutta todellakin suosittelen. Kaikki yksilöity on aina intenviinisempää.
Toivon, että auttaa sua ja uskon, etytä aina paremmin kuin mielenterv.toim. tai terv.kesk. ns. terapiat, sillä mulle ei pahemmin apua niistä ollut, ne kun puhuukin kuin ois täyttä ymmärrystä vailla ja hokee tällaisia typeriä kysym., että mitäs tulevaisuuden suunnitelmia sulla on, ei siinä akuutis tilanteessa paljon tulevaisuutta kykene suunnittelee, hyvä kun kykenee elää päivän/tunnin kerrallaan. Terapioissa on se huono puoli, siis yleisellä, että he eivät yksilöi, vaan kaikki erivaivaiset pannaan samaan muottiin, mutta sehän just on ongelma ns. opinsaaneilla, että kaikkien on sovittava just johonkin tiettyyn muottiin, ei aatella ihmistä yksilönä, että jokainen kehittyy ja oirehtii eri tavoin, kumpa he oppisivat tän ihan missä tahansa psygoliikisissa tehtävissään.

Hiukka myöhään tulee tämä, mutta..
No tietennii löytyy kokemusta terapiasta. Olen käynyt juuri Kelan tuella aiemmin vuoden, nyt toista vuotta. Minusta terapia on se varsinainen hoitomuoto paniikkihäiriölle (kuten monille muillekin mielenterveysongelmille), lääkitys on lähinnä apuväline. Ensimmäinen terapiajaksoni oli varsin hyödyllinen ja paranin lähes oireettomaksi. Esille tuli asioita, joita en tosiaan ollut tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Tämä toinen terapiajakso ei ole ollut niin "tuloksekas", mutta eipä terapiaa voikaan mitata ihan panos-tulos-asteikolla. Olen jo sen verran kroonistunut, että vaikutukset ovat huomaamattomampia.

Suosittelen terapiaa ilman muuta kelle tahansa, joka katsoo sitä tarvitsevansa. Terapeutin valinnassa kannattaa toki olla tarkkana, että pyrkii pääsemään sellaiselle henkilölle, jonka kanssa tulee jotenkin juttuun. Kaikilla ei vain synkkaa kaikkien kanssa, vaikka terapeutti olisi kuinka ammattitaitoinen.