Kuntaministeri Hannes Manninen on joutunut tinkimään aikataulustaan antaa puitelakiesitys eduslunnalle lähetekeskusteluun ennen kesälomia. Asia siis siirretään syksyyn, mutta miksi näin?
Uudistuksessahan on ollut kyse ennen muuta siitä, että palveluntuotanto voitaisi organisoida kaikissa osissa maata sillä tavalla, että palvelujen saatavuus ja laatu turvataan siten, etteivät palvelujen tuotantokustannukset nouse nopeammin kuin kansantulo nousee.
Ei tässä ole kyse kuntien pakkoliitoksista eikä aluehallinnon uusista rakenteista, vaan palveluntuotannosta, jonka aikaansaamiseksi pitää katsia myös kuntarakennetta, eli palveluntuotannon hallinnoinnin järkevyyttä.
Nyt näyttäisi siltä, että kuntarajoista on muutamassa harvahkossa tapauksessa tullut tunnetason tulppa järkevän toiminnan tielle, jossa moni lähtee siitä, ettei meidän kuntaa liitetä mihinkään, ei ainakaan naapurikuntaan.
Onneksi menossa on erittäin paljon vapaaehtoisia liitoshankkeita ja iso tullu selvityksiä uusista liitoshankkeista. Se on merkkki siitä, että kentällä taidetaan ajatella terveemmin kuin eduskuntaryhmissä.
Nyt on syytä vaan toivoa, että keskusta ei erehdy linnoittautumaan jääräpääkuntien änkyröinnin tukijaksi, vaan kannattaa rationaalista ja tehokasta palvelujen hallinnointia ja monipuolisia mahdollisuuksia ns. tilaaja-tuottaja -mallissaq, joka toisi palvelujen tuotantoon mukaan myös yksityissektorin palveluyritykset.
Demareiden tavoite, että vain julkinen sektori saa tuottaa julkisia palveluja ja yksityiset yritykset eivät saa, tulee keskustan torjua selvin sanoin.
Samalla kannattaisi keskustan miettiä, miten kotiseuturakkaus, ja muu nykykyntien rajojen mukaan organisoitunut nuoriso- & urheiluseuratoiminta voi jatkaa vanhojen pienkuntien perinteitä, vaikka kuntien hallinnolliset rajat muuttuvatkinb kuntaliitosten myötä.
Uudistuksessahan on ollut kyse ennen muuta siitä, että palveluntuotanto voitaisi organisoida kaikissa osissa maata sillä tavalla, että palvelujen saatavuus ja laatu turvataan siten, etteivät palvelujen tuotantokustannukset nouse nopeammin kuin kansantulo nousee.
Ei tässä ole kyse kuntien pakkoliitoksista eikä aluehallinnon uusista rakenteista, vaan palveluntuotannosta, jonka aikaansaamiseksi pitää katsia myös kuntarakennetta, eli palveluntuotannon hallinnoinnin järkevyyttä.
Nyt näyttäisi siltä, että kuntarajoista on muutamassa harvahkossa tapauksessa tullut tunnetason tulppa järkevän toiminnan tielle, jossa moni lähtee siitä, ettei meidän kuntaa liitetä mihinkään, ei ainakaan naapurikuntaan.
Onneksi menossa on erittäin paljon vapaaehtoisia liitoshankkeita ja iso tullu selvityksiä uusista liitoshankkeista. Se on merkkki siitä, että kentällä taidetaan ajatella terveemmin kuin eduskuntaryhmissä.
Nyt on syytä vaan toivoa, että keskusta ei erehdy linnoittautumaan jääräpääkuntien änkyröinnin tukijaksi, vaan kannattaa rationaalista ja tehokasta palvelujen hallinnointia ja monipuolisia mahdollisuuksia ns. tilaaja-tuottaja -mallissaq, joka toisi palvelujen tuotantoon mukaan myös yksityissektorin palveluyritykset.
Demareiden tavoite, että vain julkinen sektori saa tuottaa julkisia palveluja ja yksityiset yritykset eivät saa, tulee keskustan torjua selvin sanoin.
Samalla kannattaisi keskustan miettiä, miten kotiseuturakkaus, ja muu nykykyntien rajojen mukaan organisoitunut nuoriso- & urheiluseuratoiminta voi jatkaa vanhojen pienkuntien perinteitä, vaikka kuntien hallinnolliset rajat muuttuvatkinb kuntaliitosten myötä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tulee kusi sukkaan, tehdään avaus jostakin muusta ikäänkuin vaihtaakseen puheenaihetta. Jäbä_43 otti kunnolla lukua stubbasiassaan. Uskottavuus meni. Potenssisi Jäbä on nollan luokkaa.
Pakkohan on avata uusi yritys, kun aiempiin ei tule asiallisia vastauksia.
Nytkin odotin kommentteja avaukseni tekstiin, mutta en saanut.
Koska aiot yrittää keskustelua asioista etkä minusta?
Minusta kyse ei ole vain eikä välttämättä edes ensisijaisesti palvelutuotannosta ja -rakenteesta. Keskeisimpänä pyrkimyksenä pitäisi olla kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen. Kunnallinen itsehallinto on Kepulandian kunnissa täydellinen irvikuva millekään itsehallinnolle. Nämä on kunnat ovat täysin valtiovallan, siis keskusjohdon hyväntahtoisuuden ja kulloisenkin politiikan varassa ja vallassa. Kepulandian kuntien taloudellinen itsenäisyys on erittäin kyseenalainen.
Kunnallisen itsehallinnon vahvistamiseksi tarvitaan elinkelpoisia kuntia. On aivan sama, millä keinoin tähän elinkelpoisuuteen päästään, kunhan päästään. Jos kuntien yhdistäminen on tie tähän, yhdistetään kuntia. Jos taas kuntakokojen pienentäminen on oikea tie, pilkotaan kuntia. Oma tulkintani on se, että kuntien asukastieheys eli täsmällisemmin sanottuna liika väljyys on suurimpia ongelmia.
Palvelurakennemuutokset ovat hokkuspokkustemppuja, joilla ei pitkällä aikavälillä ratkaista itsehallinnollisen talouden, oman päätäntävallan ja pysyvän elinkelpoisuuden yhtälöä. Itsehallintoa vahvistetaan vain ottamalla härkää sarvista eli tavoittelemalla oikeasti eikä vain näennäisesti itsehallintoa. Tähän suuntaan toimisi esim. Eero Heinäluoman ehdotus kunnallisen verotusoikeuden laajentamisesta Ruotsin mallin mukaisesti.
Kuntien tulee olla taloudellisesti terveellä pohjalla, että ne pytyisivät organisoimaan ja hallinnoimaan palvelutuotantoa laadullisesti korkeatasoisesti, saatavuudeltaan riittävästi, mutta samalla kustannustehokkaasti.
Elinkelpoisuus on kunnan edellyty, jotta se voisi yleensä toimia millään alalla. Valtionavuista riippuvaisuus voi tulevaisuudessa olla ainoastaan ns. trampoliinitilanne, jolla kunta ponnistaa itse omilleen, mutta trampoliini ei ole riippukeinu, johon munta jää makamaan ja odottamaan ikuisen valtionavun jatkumista ja kasvamista.
Palvelurakennemuutoksista en ole ihan samaa mieltä, kun hieman tunnen erilaisia palvelutoimialoja ja niiden tapoja hoitaa hommansa tehokkaasti. Palvelujen tuotanto pitää nimittäin pystyä järjestämään tarvittaessa ihan eri tavalla, koska ainoa, mikä ratkaisee on laatu, saatavuus ja kustannukset - ei se kuka palvelut tuottaa tai onko palvelun tuottaja iso tai pieni.
Itse en usko palvelutuotannon keskittämiseen. Siitä on huonoja esimerkkejä riittävästi, mm. pääkaupunkiseudun sairaanhoito ja Tampereen keskuskeittiö.
Hyviä esimerkkejä löytyy taas siitä, että mm. ruokahuolto hoidetaan yksikössä omin voimin, kuten monessa helsinkiläisessä päiväkodissa ja vanhsten palvelutaloissa. Silloin laatu on kiinni yksinomaan henkilökunnan osaamisesta ja asenteista ja kustannuksissakin säästetään, kun aterioiden suunnittelu ja valmistus tapahtuu paikan päällä.
Toisille taas on keskuskeittiö paras ratkaisu, joten joustavuutta ja vaihtoehtojen runsautta tarvitaan,koska palveluja ei voi tuottaa varastoon.
kunnallista itsehallintoa minäkin laajentaisin, mutta Heinäluoman veromallissa ottaisin aikalisän ja jättäisin sen pois kuntarakenteen puitelaista seuraavan eduskunnan pohdittavaksi.
Kyllä sosialidemokraattisen selvitysmiehen esittämä aluekuntamalli on ylivoimaisesti paras. Antaa alueiden hoitaa omat asiansa jopa verotuksensa niin kuin hyväksi katsovat. Mitä pirua siinä tarvitsee Helsingin herroja välissä sotkemassa.
teillä ole muuta tekemistä elämässänne kuin yrittää päivittäin kuluttaa aikaane täällä kepusaitilla!
Ottakaa esimerkkiä kapi-ukosta ja ymmärtäkää, että kusipäinen saivartelu sen tietokoneen ääressä on...p
..stä. Menkää kuuntelemaan lintujen laulua ulos.
Eiköhän kiistellä sisällä lämpimässä.
seurannut tuota teidän keskusteluanne, tai se tuntuu niin ilmanaikuiselta, että ei se oikein kiinosta.
Vieläkö ne Honkaliittolaiset vääntää kättä siitä Kekkosen viinan otosta?
historiapalstalle, koska sheriffi aivan oikein huomasi, että Kekkosen viinanotto kuten muutkin tekemiset ovat historiaa.
Alun alkaenkin palvelurakenteen uudistusesitykselle annettu aikataulu oli epärealistisen tiukka. Eihän yksityisiltä pienyrityksiltäkään uusien yhteistyökumppaneiden ja -keinojen löytyminen käy noin vain muutamassa kuukaudessa, puhumattakaan monialayrityksiltä, joita kunnat ovat.
Mitä kuntaliitoksiin tulee, miksi on niin vaikea ymmärtää, että tunnepohjaiset syytkin on aivan hyväksyttävä ja järkevä syy vastustaa niitä? Kuinkahan ihan rehellisesti arvelisit helsinkiläisten suhtautuvan, mikäli pääkaupunkiseudulla tehtäisiin kuntaliitos, jossa yhdistyneen kunnan nimeksi tulisi Vantaa ja jonka seurauksena nimi Helsinki pyyhkiytyisi pois niin maailman kuin Suomenkin kartalta?
Varmasti tuohtuisivat, vaikka kuinka ystävällisesti yritettäisiin selittää, että esimerkiksi Helsingin Kisa-Veikot ja Helsingin Rotukissayhdistys voisivat jatkaa toimintaansa entisillä nimillään.
Paikkakunnan nimeen ja sen luomaan identiteettiin sisältyy myös taloudellisia arvoja. Kukaan ei halua alueensa köyhtyvän vain siksi, että kukaan ei osaa hahmottaa sitä kartalla. Firmat käyttävät mielellään kunnan nimeä osana omaa nimeään siksi, että se kertoo asiakkaalle, missä yritys sijaitsee. Sijaintia ei tarvitse ryhtyä erikseen selittämään. Paikannettava nimi kertoo myös, ettei kysymys ole mistään postilaatikkofirmasta eli antaa yritykselle uskottavuutta.
Miksiköhän kokoomus muuten ei ole tukenut Sauli Niinistön muutaman vuoden takaista ehdotusta, että esimerkiksi kuntarajakyltit voisivat jäädä maanteiden varsiin, vaikka kuntaliitoksia tehtäisiinkin?
Aikatauluilla on tapana muodostua epärealistikseksi, kun asioita jätetään ajoissa tekemättä. palvelu- ja kuntarakenteestahan on puhuttu ainakin 20 vuotta tekemättä sille mitään ennen kuin nyt, kun ei enää voida siirtää päätöksiä.
Pääkaupunkiseutu voidaan yhdistää ihan minkä nimiseen kuntaan tahansa, koska ei siinä muutu yhdenkään kaupungin tai kaupunkinosan nimi.
Koko nimihömpätys on täysin huuhaa hommaa, koska ainoat nimikyltit, jotka muuttuvat ovat kunnantalojen ja vastaavien palvelupaikkojen nimikyltit.
Ei kuntarajojen muuttaminen muuta mitään, mikä on paikallisesti arvokasta, koska se muuttaa vain hallinnollisia alueita isommiksi.
>>>Pääkaupunkiseutu voidaan yhdistää ihan minkä nimiseen kuntaan tahansa, koska ei siinä muutu yhdenkään kaupungin tai kaupunkinosan nimi.
Jos Helsinki häviäisi, niin häviäisikö myös Haaga, Vuosaari, Käpylä, Malmi, kamppi...???
Kyllä Helinki jäisi edelleen nimenä sille maantieteelliselle alueelle kaikkiin karttoihin, joissa se on aiemmin ollut kaupungin (kunnan) nimenä, vaikka kunnanrajat poistuisivatkin.
Kunnanrajan luonne vaan muuttuisi vastaavaksi kuin kunnan- tai kaupnkinosan, tai postinumeroalueen raja nyt on.
Minusta olet ihan hukassa nimispekulaatioinesi, sori vaan.
Haaga, Vuosaari ynnä muut mainitsemasi ovat KAUPUNGINOSIA ja kohtalaisen kiinteitä maantieteellisiä käsitteitä. Juuri MAANTIEDE on se peruste, jolla perusteella nuo nimet on painettu kaupungin sisäisiin karttoihin.
Sen sijaan Helsinki EI OLE KAUPUNGINOSA, vaan pelkkä hallinnollinen yksikkö. Ja jos Helsinki-niminen hallinnollinen yksikkö lopettaa toimintansa, eikä kysymyksessä ole myöskään maantieteellinen alue, ei ole perustetta painaa nimeä kartalle edes kylän nimenä, joina ne sentään useimmissa lakkautetuissa kunnissa ovat kartoille jääneet.
Maanteiden varsilta häviäisivät kilometrikyltit esim. "Helsinki 100", koska kukaan ei voi osoittaa, missä tuollainen paikka sijaitsee. Jos tielaitos hyväksyy opastuksen nykyisen Helsinki-nimisen hallintoalueen keskustaan, kyltissä lukisi Tampereellakin luultavimmin Kruununhaka, Kluuvi tai vastaavaa.
Kyltti "Helsinki" Helsingin ja Vantaan nykyiseltä rajalta tietysti häviäisi, koska nykyinen lainsäädäntö ei hyväksy kylttejä osoittamaan historiallisia hallintoalueita. Juuri tähänhän Niinistö esitti muutosta, mutta ei saanut kannatusta edes puoluetovereiltaan.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, millä perusteella saisit kartanpiirtäjät ja kylttien pystyttäjät vakuuttuneeksi siitä, että nimen Helsinki pitäisi näkyä julkisesti. Julkisen nimeämisen logiikka, osittain myös laki, on sitä vastaan.
Kävelin lauantaina Keravanjoen vanhalla sillalla, jossa on yksi Vantaan ja Helsingin monista rajakylteistä. Ymmärän, että ne poistuvat, mutta sitä en ymmärrä, mikä pakottaisi poistamaan nimen Helsinki kuvaamasta aluetta, jonka kaupungin nykyiset rajat jättävät sisälleen, vaikka hallinnollisen kunnan nimi olisi vaikka Sipoo? (voi tulevaisuudessa ollakin ;-))
Mutta ehkä nimiongelma onkin teknisesti monimutkaisempi kuin luulin ottaessani sen esiin ainoastaan tunnepohjaisena asiana.
Kun palvelujen tuottajana on yksityinen yritys, sen tarkoituksena on tuottaa voittoa sijoittajille.
Tämän voiton verran menee palvelujen käyttäjän taskusta - eli kunnan verotuloista - yrityksen pankkitilille.
Ei siinä mitään järkeä ole.
Kun palvelujen tuottajana on julkinen sektori, on kyse monopolista. Luuletko, että se on kustannustehokkain tapa tuottaa palvelut?
Veronmaksajalle halvempaan tapaan päästään työnjaolla: julkinen sektori määrittelee laatukriteerit, kilpailuttaa yksityiset palveluntuottajat, ja valvoo laatukriteereissä pysymistä.
Tämä on alentanut kustannuksia mm. siivouspalveluissa, turvallisuuspalveluissa, lähettipalveluissa, puhelinvaihteiden palveluissa, toimipaikkaravintoloiden hoidossa... erittäin monilla aloilla, joten samaa mallia kannattaa laajentaa, vaikka laatukriteereiden asettaminen esim. terveyspalveluihin onkin vaikeampaa.