Tämä saattaa loukata joitakin lihavia, mutta sanon sen silti rehellisyyden nimissä. Lihavat aina sanovat, ettei heidän lihavuutensa mitenkään ole vaikuttanut heidän luonteeseensa. Mutta itse olen huomannut stereotyyppien pitävän hyvin usein paikkansa: lihava ihminen on hyvin usein itsekuriton ihminen muillakin elämänalueilla. En ole tuntenut yhtään ahkeraa lihavaa ihmistä, he kaikki ovat olleet aika hitaita tekemään asioita ja innokkaita lykkäämään niitä. Tarmoa tuntuu olevan vähemmän, tai se tarmo loppuu nopeammin kuin normaaleilla.
Minusta ihmisen olemus kertoo paljon hänen arvoistaan, tietotasostaan, yhteiskunnallisesta asemastaan ja LUONTEESTAAN. Kuinka joku voi oikeasti 2000-luvulla kuvitella jonkun ihmeellisen, _täysin_ ruumiista erillään olevan "sielun", joka ei millään tavoin osallistu tai vaikuta "ruumiin" elämään? Ja sama toisinpäin. Uskomatonta tietämättömyyttä.
Vakavasti liikapainoinen ihminen viestittää minun mielestäni ympäristölleen seuraavia asioita:
- arvostan välitöntä tyydytyksen saamista esimerkiksi syömisestä enemmän kuin terveyttä ja itseäni kokonaisvaltaisena ihmisenä
- en kunnioita enkä arvosta itseäni, ulkonäköäni, kehoani, elämääni
- en pysty tai en halua hillitä/kontrolloida impulssejani, vaan toimin mielihalujeni mukaan muuta ajattelematta
- en tiedä terveellisestä ravitsemuksesta juuri mitään (=koulu lopetettu ennen lukiota, koska viimeistään lukiovaiheessa alkaa terveystieto)
- vietän passiivista elämää (aktiivinen elämä taas pitää painon kurissa)
- minulla ei ole mielekkäitä harrastuksia tai motivoivaa työtä, tai sellaisia ihmissuhteita/aktiviteetteja jotka kiinnostaisivat syömistä enemmän
- olen taipuvainen kehittämään erilaisia riippuvuuksia
- olen itsetuhoinen
Minusta lihavuudessa on kyse halusta hemmotella itseään. Tällainen ihminen ei ole kasvanut aikuiseksi eikä ole oppinut lykkäämään tyydytystä tuottavia asioita. Kyllä normaalitkin herkuttelevat, mutta säästävät herkut vaikkapa sunnuntaipäivälle.
Monet lihavat ovat myös vastakkaisista puheistaan huolimatta huonolla itsetunnolla varustettuja ja sisimmässään onnettomia ihmisiä. He ovat - tosin omasta tahdostaan - oman kehonsa vankeja. Keho on määrittänyt pitkälti sen, kuinka ympäröivä maailma suhtautuu heihin. Monella on ikuiset arvet koulukiusauksesta, syrjinnästä työelämässä ja ihmissuhteissa. Silti tarve välittömään tyydytykseen on suurempi kuin halu muuttua terveempään suuntaan. Tällainen ihminen viestittää minulle vastuuttomuuttaan ja lapsenomaisuuttaan.
Moni pyrkii piiloutumaan BED:n tai jonkun muun aakkosyhdistelmän taakse. Mutta faktat pysyvät ennallaan: kukaan toinen ei sitä ruokaa tunge väkisin kurkusta alas. Oma käsi vie sen sinne. Jopa alkoholistit ja narkomaanit voivat parantua, joten miksi "BED"-ihmisten pitäisi saada paeta vastuuta omasta elämästään?
Minusta ihmisen olemus kertoo paljon hänen arvoistaan, tietotasostaan, yhteiskunnallisesta asemastaan ja LUONTEESTAAN. Kuinka joku voi oikeasti 2000-luvulla kuvitella jonkun ihmeellisen, _täysin_ ruumiista erillään olevan "sielun", joka ei millään tavoin osallistu tai vaikuta "ruumiin" elämään? Ja sama toisinpäin. Uskomatonta tietämättömyyttä.
Vakavasti liikapainoinen ihminen viestittää minun mielestäni ympäristölleen seuraavia asioita:
- arvostan välitöntä tyydytyksen saamista esimerkiksi syömisestä enemmän kuin terveyttä ja itseäni kokonaisvaltaisena ihmisenä
- en kunnioita enkä arvosta itseäni, ulkonäköäni, kehoani, elämääni
- en pysty tai en halua hillitä/kontrolloida impulssejani, vaan toimin mielihalujeni mukaan muuta ajattelematta
- en tiedä terveellisestä ravitsemuksesta juuri mitään (=koulu lopetettu ennen lukiota, koska viimeistään lukiovaiheessa alkaa terveystieto)
- vietän passiivista elämää (aktiivinen elämä taas pitää painon kurissa)
- minulla ei ole mielekkäitä harrastuksia tai motivoivaa työtä, tai sellaisia ihmissuhteita/aktiviteetteja jotka kiinnostaisivat syömistä enemmän
- olen taipuvainen kehittämään erilaisia riippuvuuksia
- olen itsetuhoinen
Minusta lihavuudessa on kyse halusta hemmotella itseään. Tällainen ihminen ei ole kasvanut aikuiseksi eikä ole oppinut lykkäämään tyydytystä tuottavia asioita. Kyllä normaalitkin herkuttelevat, mutta säästävät herkut vaikkapa sunnuntaipäivälle.
Monet lihavat ovat myös vastakkaisista puheistaan huolimatta huonolla itsetunnolla varustettuja ja sisimmässään onnettomia ihmisiä. He ovat - tosin omasta tahdostaan - oman kehonsa vankeja. Keho on määrittänyt pitkälti sen, kuinka ympäröivä maailma suhtautuu heihin. Monella on ikuiset arvet koulukiusauksesta, syrjinnästä työelämässä ja ihmissuhteissa. Silti tarve välittömään tyydytykseen on suurempi kuin halu muuttua terveempään suuntaan. Tällainen ihminen viestittää minulle vastuuttomuuttaan ja lapsenomaisuuttaan.
Moni pyrkii piiloutumaan BED:n tai jonkun muun aakkosyhdistelmän taakse. Mutta faktat pysyvät ennallaan: kukaan toinen ei sitä ruokaa tunge väkisin kurkusta alas. Oma käsi vie sen sinne. Jopa alkoholistit ja narkomaanit voivat parantua, joten miksi "BED"-ihmisten pitäisi saada paeta vastuuta omasta elämästään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
...oikeus puheenvuoroihin.
lihava vai laiha,puhut lihavista ja sitten "minusta".
Onko se sun sivupersoona se toinen joka tuossa kirjoittaa? arvostan välitöntä tyydytyksen saamista esimerkiksi syömisestä enemmän kuin terveyttä ja itseäni kokonaisvaltaisena ihmisenä
"- en kunnioita enkä arvosta itseäni, ulkonäköäni, kehoani, elämääni
- en pysty tai en halua hillitä/kontrolloida impulssejani, vaan toimin mielihalujeni mukaan muuta ajattelematta
- en tiedä terveellisestä ravitsemuksesta juuri mitään (=koulu lopetettu ennen lukiota, koska viimeistään lukiovaiheessa alkaa terveystieto)
- vietän passiivista elämää (aktiivinen elämä taas pitää painon kurissa)
- minulla ei ole mielekkäitä harrastuksia tai motivoivaa työtä, tai sellaisia ihmissuhteita/aktiviteetteja jotka kiinnostaisivat syömistä enemmän
- olen taipuvainen kehittämään erilaisia riippuvuuksia
- olen itsetuhoinen"
..että päätä nyt,kumpaa olet...
No montako lihavaa Suomen 2,5 miljoonasta kuuluu otantaasi, jotta voit tehdä moiset johtopäätökset? Kannattaa tulla sieltä häthätää peruskoulun käyneiden syrttisten (=syrjäytyneet) joukosta tavallisten kansalaisten pariin. Olet siis tosiaan sitä mieltä, että Suomessa on todellakin 2,5 miljoonaa kuvaamasi kaltaista vätystä? No kylläpä meillä jäljellä jäävällä puoliskolla on ollut homma saada tämä maa näinkin menestyneeksi, kun riippakivenä on tuommoinen joukko lapsenmielisiä vajukkeja (normaalin painoindeksihan glorifioi automaattisesti kantajansa ja kuvaamasi henkiset ominaisuudet eivät missään nimessä koske meitä). Läskithän eivät millään muotoa ole koskaan tehneet mitään tämän maan eteen.
Vielä tuosta huumausaineriippuvuudesta ja BED:stä: Ei ole sitten käynyt mielessä, että alkoholistit ja narkkarit joutuvat kokonaan lopettamaan ko. aineiden käytön, koska sitä ei voi hallita. Syömistä et voi lopettaa, vaan se on opeteltava tekemään hallitusti. Opetapa juoppo juomaan kohtuudella...
"Opetapa juoppo juomaan kohtuudella", tuo oli hyvä havainto. En ole koskaan joutunut lopettamaan tupakointia, mutta voisin kuvitella että sitä ei voi verrata syömishäiriöihin, koska tupakoimatta elät mutta syömättä et. Jos voisi lopettaa syömisen kokonaan, olisi laihtuminenkin helpompaa, mutta loppu tulisi laihtumisellekin kun kuihtuisi kokonaan pois.
Avaajan tekstissä oli paljon hyviä havaintoja, mutta kaikkia en allekirjoita. Elän todella aktiivista elämää vaikka olen ylipainoinen. Se, että olen alkanut korvaamaan tunteita ruoalla, ei ole onneksi hävittänyt pohjalta aktiivista oikeaa minääni, joka on nyt vain väärissä kuorissa. Jos on rakentamassa kolmatta omakotitaloa seitsemän vuoden sisällä, matkustelee (kävin viime vuonna Arabiemiraateissa, Latviassa, Englannissa,Venäjällä ja Tunisiassa), on kiinnostunut vieraista kulttuuureista ja ihmisistä, omistaa laajan tuttavapiirin ja kun lapsia niin että yhden käden sormet tuskin riittävät (osa tosin aikuisia)
ei aivan patalaiskana voi maata:) Ei tosin ole halujakaan. Nyt kun terveyskin on paremmassa mallissa ja saatu niskavoitto keuhkosairadesta ja päästy vähän jyvälle miksi on itsensä lihottanut ja alettu siinä sivussa laihtua, elämä tuntuisi hymyilevän. En kirjoittanut noista matkoista ja taloista mitenkään kehuskellakseni. Halusin vain kertoa, että ylipainoisia on turha yrittää laittaa mihinkään tiettyyn muottiin. On niin monia syitä miksi kilot on kerätty. Vaikka vanha kansa sanookin että laiska töitänsä luettelee, jokainen, joka on rakentanut yhdenkään talon tietää mikä projekti se pihanlaittoineen on. Minulla on tosin ahkera mies, joka tekee eikä puhu tekemisestä.
Sinäpä sen viisaasti sanoit! Tuollaisiahan me kaikki Suomen lihavat olemme. Eipä mitään lisättävää!
Tuo oli taas sen verran provosoivaa tekstiä ettei edes kiinnosta ajatella missä kohtaa päätäsi se pahin naksahdus on tapahtunut.
Olen entinen läski.
Töissä kuitenkin aina nopea ja ahkera.
Mitään muuta en sitten paljon jaksanutkaan.
Inhosin omaa olemustani.
Kuljin epämääräisissä kaavuissa.
Itsetuntoni oli pohjissa.
Herkuttelin ja mässäsin surutta,
siinä ei yksi suklaalevy piisannut alkuunkaan.
Nyt olen normaalissa mitoissa, vaikka en ihan hoikka olekkaan.
Harrastan liikuntaa.
Jaksan ja voin hyvin.
Olen edelleen töissä nopea ja ahkera,
mutta jaksan paljon muutakin sen lisäksi.
Tarmoa ja puhtia löytyy vaikka muille jaettavaksi,
yritänkin omalla esimerkilläni olla muita kannustamassa.
Yön pimeinä tunteina, kun uni ei tule, tulee mieleen kaikkea viisasta! Kannattaisiko hankkia unilääkkeitä, ettei tarvitse öitä valvoa. Tai jos teet yötyötä, niin tee sitten, äläkä roiku netissä!
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA!
Enpä ihan usko, että kaikki lihavat olisivat onnettomia, laiskoja ja sairaita... Taas menee vähän liioittelun puolelle, mutta en kiistä, etteikö tuollaisia ihmisiä olisi niin lihavissa kuin hoikissakin.
Minä en ainakaan tunnustaudu saamattomaksi lihavaksi, vaan olen aina ollut aika reipas työntekijä ja nykyisin omaa yritystä pyörittäessäni en muuta voisi ollakaan!
En tiedä mikä tähänkin raha-ahdinkoiseen elämään on houkutellut. Ehkä se on halu tehdä itse, olla oman itsensä pomo ja halu olla yrittäjä (tiedän, käsittämätöntä tässä AY-liikkeen luvatussa maassa)... Varmasti tienaisin ja lomailisin paljon enemmän ja kevyemmillä hommilla jossain palkkaduunissa, mutta haluan ennemmin pusertaa itse eteenpäin. Laiskuuttaniko? Tuskin!
Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Jos olet siinä luulossa, etten ole ahkera, niin siitä sitten vaan. Tärkeintä on se, että tiedän itse miten asiani ovat!
No hohhoijaa... pitää juu ehkä jonkun kohdalla paikkansa, toisen kohdalla taas ei. Mutta niin kuin muutamaan otteeseen totesit, kirjoitus oli vain sinun mielipidettäsi; ja sitä se nimenomaan olikin, se ei muuksi muutu.
Tuo muu soopa nyt on aika turhaa, mutta tuo herkkujen syöminen osui silmään. Vai, että normaalipainoiset säästävät herkkujen syönnin vain yhteen päivään. Ja paskat, iso osa normaalipainoisista ei varmasti tee niin, että söisi herkkuja vain sinä yhtenä päivänä.
Ja miten niin piiloutumaan minkään syömishäiriön taakse? Eli siis samalla logiikalla myös muut syömishäiriöt ovat ihan täyttä mitä lie, ja muka niiden takia velvollisuuksiaan väistelevää, neuroottista joka ikisestä asiasta kitisijää, ei pidä edes yrittää ymmärtää, vaan antaa potku perseelle, käskeä ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa syömään, koska tämä on aivan oma ongelmasi, turha syyttää siitä mitään ympäristön paineita ym. Koska itsehän sinä sen ruoan jätät syömättä tai tunget sormesi kurkkuun syömisen jälkeen.
Hei!
Niinkuin otsikossa lukee, minä allekirjoitan tuon juttusi ihan täysin ja mussa on munaa myöntää se!
Mä olen ite tosi lihava, 174cm ja painan 92kg. Olen joskus painanut 104kg, mutta olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja laihduttanut. Mutta vielä on matkaa monta kymmentä kiloa.
Tiedän mistä sä puhut, viime syksynä kun siis painoin tuon 104kg niin se oli kamalaa aikaa, en jaksanut tehdä mitään, en jaksanut olla koulussa, en kavereiden kanssa, en jaksanut mennä minnekkään, paitsi hakemaan kaupasta lisää karkkia, sipsejä, limsaa, jäätelöä ja ainoa muu paikka minne jaksoin mennä oli mäkkäri, sillä se liittyi ruokaan!
Nyt kun olen saanut 12 kg pois, olo on täydellinen, jaksan tehdä asioita ja paljon nopeammin, innokkaammin, vaikka olen vieläkin todella lihava niin siitä huolimatta iloitsen tästä hoikemmasta/TERVEEMMÄSTÄ/ ja en haluaisi myöntää mutta kauniimmasta minästä. Olen ollut koko elämäni läski ja myös ruma, sillä naamani on ollut täynnä läskiä, eihän sellainen mitenkään voi olla kaunis. mutta nyt minusta tuntuu eka kertaa elämässäni, et oon kaunis! Se taas pistää ajattelemaan miltä näytänkään kun painan 65kg! Varmasti hyvältä!