Vaimon lihavuus kielii kyllä sen aviomiehen tilasta, millaseksi vaimon elämä kotona on muodostunut.
Joten miehet, jos vaimo lihoo, katse itseenne, mitä olette laiminlyöneet ?
Joten miehet, jos vaimo lihoo, katse itseenne, mitä olette laiminlyöneet ?
Lihava vaimo kielii miehestä
Kipeä paikka
302617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
...päinvastoin. Siis naiset oletteko pihdannut ja osoittaneet mieltänne?
Kun siitä miehestä on tullut jo aika päiviä kyvytön nyhjäri.
alkaa syyllistämään miehiä naisten lihomisesta.
Helppohan se on löytää sieltä se syyllinen omaan lihomiseen, vaikka vika löytyy varmasti omien korvien välistä.
Elämässä tulee aina tilanteita vastaan, joissa koetaan surua, pettymyksiä ja muita negatiivisia tunteita. Ja moisten tunteiden kanssa täytyy oppia elämään. Niitä ei voi ja saa tukahduttaa syömällä, juomalla tai muilla riippuvaisuuksilla.
Itsekuriakin voi opetella, tosin on aina helpompaa asettua uhrin rooliin ja mättää lisää ruokaa suuhunsa.
Kas vaan, täällä palsalla on haukuttu vain lihavia naisia, mutta miehethän ovat viimeisimmän tutkimuksen mukaan johtava ryhmä liikalihavuudessa, joten miksi ei voitaisi alkaa nostaa se mies siihen pöydälle ?
Mutta eikös silloin keskustella miesten OMASTA ylipainosta jos nostetaan kissa pöydälle? Mielestäni asiat menevät nyt oudosti ristiin. Kyllä ei voi syyttää mies vaimoa eikä vaimo miestä ylipainostaan. Asiathan ovat monen tekijän summia, ympäristö voi tietenkin tavallaan vaikuttaa, jos esimerkiksi suhde ei toimi ja tuottaa ahdistusta, mutta kyllä jokainen on viimekädessä vastuussa vain omasta hyvinvoinnistaan. Minä ainakaan en syytä ketään muuta omasta ylipainostani. Oma henkinen huono oloni on johtanut syömishäiriöihin ja niiden käsitteleminen ei ole helppoa, mutta mahdollista kyllä.
Turha tosiaankaan syytellä muita . Se on liian helppo ratkaisu mihinkään ongelmaan . Vaimo ei voi syyttää ylipainostaan miestään eikä mies potenssiongelmistaan tai alkoholisoitumisestaan vaimoaan . Jokainen on oman onnensa seppä . MUTTA pahat sanat satuttavat . Mies ei voi kuvitella että jos hän haukkuu vaimonsa ulkonäköä sillä ei olisi vaikutusta kaikkeen . Tuskin vaimokaan kuvittelee että jos hän sanoo miehensä rakastelutaidoista kielteisiä asioita se mitenkään parantaisi asiaa . Kaikki liittyy kaikkeen . Parisuhde vaatii hoitamistaa ja herkkiä vaistoja .
Jokaisen oma vikahan se lihominen on, mutta sinä esität asian vähän liian yksinkertaisesti. Ei se ihan niin mene, että se tunnesyöminen olisi asia joka päätetään. Aika harva tajuaa syövänsä tunnetiloihin ja jos sitä ei tiedosta niin aika vaikea siihen on tietoisesti vaikuttaa. Asia ei ole yksinkertainen ja kirjoitustyylistäsi huomaa ettet oikeasti asiasta tiedä mitään.
Kun näitä palstoja lukee, täällä luodaan illuusoita, että kaikkien ylipainosten elämä on ahdistusta ja onnetonta. Mutta tunnen ympärilläni paljon enemmän onnettomuutta normaalipainoisten piirissä, joten miten ihmeessä tämä tulkinta onnettomuudesta ja suhteen toimimattomuudesta leimataan ylipainoon, kun se on yhtä lailla muidenkin ongelma ja ei lainkaan pidä paikkaansa että kaikki ylipainoiset siitä kärsisivät !
Mistä moista minun tekstistäni sait päähäsi? En minä ainakaan ole tuotta väittämässä että ylipainoiset olivat keskimääräistä ahdistuneempia ongelmakimppuja. Monet vain syövät ahdistukseensa ja pahaanoloonsa joten ahdistus näin näkyy päällepäin. Kaikki eivät kanavoi tunteitaan ruokaan. Itse ainakin koen olevani keskimääräistä tyytyväisempi elämääni. Sama mies on rinnalla pysynyt jo kolmattakymmenettä vuotta. Sitäkään ei tänäpäivänä voi pitää itsestään selvyytenä. On oppinut tuntemaan toisen myös vaikeuksien ja sairauksien kautta niin hyvin että on vaikea kuvitella jakavansa elämää samoin kenenkään muun kanssa. Mies on ymmärtänyt miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn ja että aina kaikella ei voi mitään vaikka pitäisikin. Se on inhimillisyyttä. Vastaavasti sama toimii toisin päin, ei tässä elämässä kukaan kivuitta ja kolhuitta selviä.
Syöminenhän on kulttuuria. Se on yhdessäolon kulttuuria, kutsukulttuuria, toiset syövät hyvään oloonsa, toiset pahaan oloonsa. Ovathan monet kertoneet siitä, että kun heillä on oikein hyvä olo, silloin he syövät.
Jos mullon oikeen huono olo, mä laihdun, en ole huonoon olooni syöjä. Silloin kun laihdun, nälkiinnyn, kuin olisin anoerektikko, lähin ystäväni tietää että silloin on suruja. Ruoka ei yksinkertaisesti maistu.
et näköjään ymmärrä lukemaasi.
Kukaan ei puhunut päättämisestä, vaan siitä että negatiivisten tunteiden kanssa TÄYTYY OPPIA elämään. Ensimmäinen askel on tietysti se tiedostaminen, mutta seuraava on avun hakeminen.
Tosiasia on, että ketään muuta ei voi asettaa vastuuseen puolison syömisistä tai lihomisista kuin asianomaista itse. Samoin elämän eri ongelmia ei voi eikä saa ratkaista syömällä, juomalla, hakkaamalla jne.
Tiedostamisesta vielä: uskon kyllä että moni ylipainoinenkin tiedostaa syövänsä suruunsa. Mutta avun hakeminen voi olla vaikeaa, liekö häpeä päällimmäisenä syynä. Sen verran itsekuria tulisi kuitenkin löytyä jokaiselta aikuiselta ihmiseltä, että ottaa sen ratkaisevan askeleen ja hakeutuu hoitoon.
Piilottamalla pään pensaikkoon ongelmat eivät katoa mihinkään.
Toi itsekuriin vetoaminen on aika naivia. Maailma on ongelmia täynnä, jotka tarvitsevat vain ja ainoastaan itsekuria, mutta keneltäkähän sitä oikeiasti oiken löytyy ?
pitäisi löytyä, että etsii apua.
Turha ruikuttaa ja valitella ja etsiä selityksiä ja tekosyitä lihavuudelle, jos ei viitsi edes mennä puhumaan asiasta vaikka lääkärille.
Elämme sivistyneessä sosiaalivaltiossa. Jos olet sairas, voit mennä lääkäriin. Jos olet ylipainoinen, sekin on terveysriski ja voit mennä lääkäriin.
Jos ei saa itseä sen vertaa nostettua niskasta, niin kannattaa miettiä, onko se osoitus oman itsensä arvostamisesta.
Noin kärttyinen ihminen hankkii stressillä vähintään saman verran, väittiäisin, että enemmän ongelmia terveydelleen.
koska katsot maailmaa noin mustavalkoisilla laseilla ja altistat itsellesi sairauksia tuolla negatiivisella asenteellasi, kerronpa sinulle.
itse olen kolmenkuukauden välein lääkärin luona tarkkailussa kipupolilla selkäni vuoksi.
Painoni nousi kun jouduin vaihtamaan kovemmat lääkkeet.
Kysyin sairaalan ravitsemusterapeutilta voinko ruveta laihduttamaan heidän ryhmässä. hän vastasi minulle ettei se sovi, mitään kuureja en voi pitää koska jo kovat suuret lääkemäärät rasittaa maksaa ja mununaisia.
Ei kaikki ole noin mustavalkoista kun ajattelet.
Aina ei ylipaino johdu syömisestä,ja sinä et varmasti anna kannustusta toisille noin negatiivisellä asenteella.
Kirjoitat jos olet ylipainoinen niin mene lääkäriin: ehkä sinun itsesi pitäisi harkita jonkin ammattiihmisen luona käyntiä niin pääsisit eroon noin suppeasta ajattelutavasta.
Nostapa itseäsi niskasta ja tee se!
No, voi, voi! Joku täällä kirjoitteli, että jotkut jahnaa omia sairauksiaan liikaa ja vetoaa niihin. Kukahan se oli?
Münchausen yritti nostaa itsensä niskasta suosta. Oli miehellä ainakin itsekuria :)
meikäläinen lihoo, kun asiat menee hyvin, ruoka on vaan niin hyvää (Krhm! itsekehua, mitäs olen niin hyvä ruoan laittaja):), mutta kyllä paino äkkiä hupenee, kun asiat mättää. Elikkäs hankala tilanne, aina pitäisi mennä surkeasti ja huonosti, niin sitten kestäisi laihana.
että ne lääkärit tällaiseen n.20 kg ylipainoon ottaisi muuta kantaa, kuin että syö enemmän rehuja ja liiku enemmän, ja tätähän me kaikki ylipainoiset emme suinkaan vahingossakaan tiedä. Eriasia tietty sitten jos on ihan julmasti tuota painoa, mutta tälläinen " vähäisempi" tuskin saa lääkäreitä eväänsä heilauttamaan.
uskottelet itsellesi vaikka mitä.
Ehkä sinulle ei mitään "kuureja" voi suositellakaan jos on kova lääkitys päällä. Mutta entäs ruokailutottumusten muuttaminen askeleittain terveellisempää suuntaan? Jos karsit ruokavaliostasi pikkuhiljaa turhat mössöt pois ja syöt normaalia ja monipuolista perusruokaa, niin se ei varmastikaan ole kiellettyä, vai?
Vai yritätkö väittää täällä, että sairaalan ravitsemusterapeutti KIELSI sinua noudattamasta terveellistä, monipuolista perusruokavaliota? Näin sitä uskotellaan itselle, että "enhän minä edes saa" syödä järkevästi...
Kukaan lääkäri tai terapeutti tuskin koskaan kieltäisi ketään potilasta noudattamasta normaalia ruokavaliota. Jolla muuten vielä laihtuisi, jos on reilusti ylipainoinen. Sinä ajattelet mustavalkoisesti. Joko nälkäkuuri tai mättäminen. Kyllä siltä väliltäkin löytyy ratkaisuja. Terveelliset ruokailutottumukset eivät ole sama asia kuin laihdutuskuuri, oletko tullut ajatelleeksi sitä?
Seuraavaksi kerrot varmaan, kuinka syöt jo terveellisesti ja blaa blaa blaa. Niinhän täällä tuntuvat nimittäin kaikki yli 30 BMI:n omaavat henkilöt tekevät.
Palstallahan uhotaan juuri päinvastaista. Siinä sen näkee, että nämä tyhjänpäiväiset palstaspesiaalin on niitä aika surkimuksia, joiden oma itsetunto on aika huonolla mallillaan.
Joo, minäkin kävin lääkärillä. Lääkäri kyseli, että vaivaako se ylipaino minua. No ei se psyykkisesti vaivaa, mutta jos se ei herkistää puhkeamaan muita sairauksia helpommiin, niin voishan tuo läski olla poiskin.
Lääkäri käski riisumaan, ja piti nousta siihen portaille, missä noustaan tutkimuspöydälle, ja käski pyöriä ympäri siinä.
Ja sit se sano, että TE OLETTE KOMEA NAINEN, jos olette tasapainoinen noin, en minä mitään laihdutukseen näe syytä, kun ihmiset vaan eivät ole kaikki normaalin hoikkia. Olemme yksilöitä, ja se pyöreämpikin voi olla yhtä terve, kuin se normaalipainoinen.
Ja ne normaalipainoisetkin sairastavat, ei se ole tae terveydelle.
Ja hän oli nimeenomaan just sellanen ylipaino-ongelmien alan lääkäri, jolle suositteli toinen lääkäri, että käy sen luona juttelemassa.
Että se siitä. En olis menny rahojani sinne tuhlaamaan, jos olisin ton tienny, mutta nythän on käyty lääkärissäkin.
myös sinkku olla lihava?vai johtuuko se sit isän laiminlyönneistä?
OLETTE TE IHANIA.hirveä sanasota heti kun joku kirjoittaa mielipiteensä.eikö voi vaihtaa mielipiteitä ilman että arvostelee toisia tai syyttää.
Joopa joo : ) Piti sinunkin pikkuraukan lusikkasi soppaan työntää . Eihän mitään mielipiteenvaihtoa edes synny jos kaikki vain vastaa aloittajalle että juu , oot niin oikeassa , kumarran teidän korkeuttanne , saanko anoa armoa kun olen lihava , laiska , typerä , ruma , kiero , ilkeä ym. ym. Mitäs vaihtoa se on , kysyn vaan ? !
Joo, sanoa mielipiteensä solvaamalla, muttei osaa rakentavasti sanoa mitään. Niinkuin omkin kirjoituksesi sisältää pilkkaa. Ei se ole keskustelua vaan solvausta.
Mielipiteen vaihto on aivan jotain muuta kuin solvaavia agressioitaan esitellä.
tainut tarkoittaa ihan tuota.mutta tuo on sinun näkemyksesi asiasta.olen pahoillani jos ymmärsit väärin.
herran tähden, eikö tuolla syyllisten etsimisellä ole mitään rajaa? Milloin lihavuuden syynä on sairaus, muiden ihmisten asenteet ja nyt syytätte jo puolisoitakin.
Kuulkaas, kyllä se vain niin on että ihmisellä on aina viimekädessä itsellään vastuu syömisistään, liikkumisistaan ja terveydestään. Ei kukaan sitä ruokaa väkisin toisen turpaan tunge. Seuraava askel tästä on, että aletaan jenkkien tyyliin syyttämään hampurilaisketjuja omasta ylipainosta...hohhoijaa.
Mutta ruokaa on kummiskin pakko syödä, ei voi lopettaa kokonaan syömistä. Toisen keho ottaa ravinnosta herkemmin raintoaineet, toisen huonommin. Joten sama ruokamäärä ei sovi kaikille, jos meinaa saada riittävät anonkset ravinteita irti ruoasta.
Toisen hyvinvointi on aina riippuvainen myös toisesta puoliskosta. Älä yritäkkään päätä pistää pensaaseen.
Aha, siis jos riitelen mieheni kanssa ja hän tappaa itsensä, niin vastuu on minun?
Kyllä se ratkaisu olisi ihan hänen omansa samoin kuin se jos onnettomassa elämässään syö suruunsa.