Mulla oksentelu on ilmeiseti kiinni oman elämänhallinnan puutteesta. Kärsin paniikki- ja ahdistushäiriöstä. Ajoittain paniikkioireet pysyvät poissa. Kun paniikkioireet taas palaavat ja oma mieli tuntuu pettävän, aloitan aina oksentelun. Nykyinen oksentelukausi alkoi helmikuun lopulla samaan aikaan kun paniikkihäiriö palasi. Taukoa kerkesi tosin tälläkertaa olla vain pari kuukautta...
En ole koskaan kokenut laihduttamisen tarvetta, enkä oksentele koska pelkään lihovani. Tosin eihän sitä tiedä mitä alitajunta tekee.
Onkohan kellään samanlaisia tuntemuksia?
En ole koskaan kokenut laihduttamisen tarvetta, enkä oksentele koska pelkään lihovani. Tosin eihän sitä tiedä mitä alitajunta tekee.
Onkohan kellään samanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkään en oksentele lihomisen pelossa. Tuntuu vain, ettei elämässä ole mitään muuta - pyrin kai ylenpalttisella syömisellä täyttämään sitä tyhjää aukkoa. Lisäksi olen huomannut, etten lainkaan pysty hallitsemaan syömistäni - yhdestä omenasta tulee äkkiä kuusi, kahdesta rivistä suklaata kaksi levyä jne.