Terve!
Tulipa mieleeni kysyä teidän kolarikokemuksistanne. Pari ulosajoa tuossa w126:n ojaanajokeskustelussa jo olikin.
Omat kokemukseni rajoittuvat, onneksi, kolmeen tapaukseen.
Ensimmäinen törmäykseni tapahtui ajourani alkutaipaleella tuolla Sääksmäen sillan eteläpuolella kesäsateen aikana. Jono pysähtyi hieman äkkiä ja minä jatkoin matkaa Corollallani erään Taunuksen oikeaan takakulmaan.
Seuraava tälli tuli armeija-aikana kotipihalla. Lähdin autokatoksesta Volvo 142:lla ja käänsin renkaat jo katoksessa linkkuun ja kaasua... Naapuripaikalla ollut Nissani joutui pajalle, Volvoon hain uuden sivuvilkun lasin. Taisin olla aika väsynyt tuon tapauksen sattuessa :-)
Kolmas sattumus tapahtui talvella ollessani menossa 90-luvun alussa työpaikkahaastatteluun. Ajelin Peugeot 309:llä sellaista oikopolkua, joka kumpuili ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle. Tulin sellaisen kummun yli hyvää vauhtia (olin ilmassa), enkä muistanut, että tie kaarsi vasemmalle heti kummun jälkeen. Seuraus oli ojan pohja ja ruttaantunut oikea etulokasuoja, henkilövahingot henkistä lajia.
Tässä ovat minun kokemukseni toistaiseksi. Toivottavasti ei tule uusia enää ikuna :-)
Tulipa mieleeni kysyä teidän kolarikokemuksistanne. Pari ulosajoa tuossa w126:n ojaanajokeskustelussa jo olikin.
Omat kokemukseni rajoittuvat, onneksi, kolmeen tapaukseen.
Ensimmäinen törmäykseni tapahtui ajourani alkutaipaleella tuolla Sääksmäen sillan eteläpuolella kesäsateen aikana. Jono pysähtyi hieman äkkiä ja minä jatkoin matkaa Corollallani erään Taunuksen oikeaan takakulmaan.
Seuraava tälli tuli armeija-aikana kotipihalla. Lähdin autokatoksesta Volvo 142:lla ja käänsin renkaat jo katoksessa linkkuun ja kaasua... Naapuripaikalla ollut Nissani joutui pajalle, Volvoon hain uuden sivuvilkun lasin. Taisin olla aika väsynyt tuon tapauksen sattuessa :-)
Kolmas sattumus tapahtui talvella ollessani menossa 90-luvun alussa työpaikkahaastatteluun. Ajelin Peugeot 309:llä sellaista oikopolkua, joka kumpuili ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle. Tulin sellaisen kummun yli hyvää vauhtia (olin ilmassa), enkä muistanut, että tie kaarsi vasemmalle heti kummun jälkeen. Seuraus oli ojan pohja ja ruttaantunut oikea etulokasuoja, henkilövahingot henkistä lajia.
Tässä ovat minun kokemukseni toistaiseksi. Toivottavasti ei tule uusia enää ikuna :-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun tääl asustaa hiukka "Korkeemmallla", niin nuo saamarin tollot elukaty ovat jääneet auton alle... paras/pahin kerta oli aikoinaan kun talvikelillä palailin inttiin viikonloppulomilta ja sattuneesta syystä oli suht kiirus keretä kassulle.... pitkä suora luminen tie, jossa loppupäässä notkelma..vauhtia n. 120, tulen notkelman harjalle ja valot taittuu notkelman pohjalle ja kas kummaa....poro tokka edessä...jarrautus yritys....ei mainittavaa tehoa...kaistan vaihto ( huomasin auton mentävän reiän laumassa)....kaik siihen asti hyvin kun yx kanttura joutui valojen keilaan....ja sehä toppas, katsoi, että mikäs se sieltä tulee...KOPS....(vauhtia n. 90-100)...osui niin keskelle keulaa kuin vaan voi osua....keula päreiksi mutta keulan parkkivalot jäivät eheiksi...poro lentää n. 15-20 m. ja sanotaan näin, että poroa ei tarvinnut käydä lopettamassa....veret vain pois ja soitto palsikunnalle...:)
No, eipä niitä kolarikokemuksia meikäläiselläkään ihan hirveästi tähän ikään ole kertynyt.
Itse en ole ajanut kolariksi laskettavaan tilanteeseen kuin kerran. Kesällä -97 ajelin pientä hiekkatietä, notkoista ja mutkaista, ja tietty keskellä tietä. Totta kai eräässä mutkassa tuli sitten vastaan Astra-farkku. Onneksi molemmilla oli vauhtia ehkä 20 km/h, eikä törmäyksen sattuessa sitäkään. Astrasta tuli silti pesunesteet pihalle, meikäläinen oli liikkeellä Passatilla, mistä halkesi sumuvalon lasi. Hinta oli muistaakseni jokseenkin suolainen.Ei henkilövahinkoja.
Ojaan olen kerran tipauttanut yhden auton. Pienen tien pehmeä reuna petti alta, ja ei kun auton toinen reuna metriä alemmas. Sillä kerralla oltiin muuten liikkeellä Syncro-bussilla, joka selvisi tapahtumasta vaurioitta. Kyydissä olijoille nauru maittoi -- kyseessä oli ns. laulukeikka ja oluen kulutus takaosastossa melkoista, heh.
Kyydissä on sitä vastoin menty metsähallituksne puolelle pariinkin otteeseen. Ensimmäistä kertaa joskus vuonna -84 W111-mersun pelkääjän paikalla. Ratissa oli äitimuori ja vastaantulevana osapuolena kunnan miesten auraama lumikinos. Taisi mersusta mennä yksi lampunlasi, ei muuta.
Talvikelillä olen kertaalleen istunut myös kyydissä, kun Toyota HJ suhisee metsikköön. Mökkitien alamäessä loppui pito ihan totaalisesti ja melkein kolme tonnia rautaa liukui sulavasti koivikkoon. Onneksi vauhtia oli aika vähän. Näreikköä meni nurin, mutta "ratakiskosta tehty" Toyota ei ollut moksiskaan.
Sittemmin maastureilla on ollut heikko tuuri meillä. Isäukon Range on luisunut kai kolmeen otteeseen jotain vasten. Huojakka ajettavuus ja ns. maastokuvioidut M S renkaat yhdessä eivät tee autosta mitään jääkelin huippuselviytyjää.
Tuossa aikasemmassa autohistoriatiedustelussa viittasin Fiatin 132 -malliin ja sen vankkuuteen.
Fiude tukeva? Tästä on jo yli 10 vuotta, kun eräänä syksyisenä iltapäivänä töistä tullessa pysähdyin Messukylän liikennevaloihin.
Edessäni oli Fiude 128 -saippulaatikko.
Katselin taustapeilistä, että nyt tulee kaveri DX:llä lujaa. Vauhti ei näyttänyt hidastuvan, eikä hidastunutkaan. Otin tukevan otteen ja löin jarrut pohjaan (joka ei ehkä ollut paras mahdollinen reaktio itseni kannalta, edelläolevalle kyllä).
Corolla tuli jarruttamatta perään, hieman toinen etukulma edellä, yritti kai viime tipassa väistää.
Siihen jysähti lujaa, ehkä 40-50 km/h. Itselleni ei käynyt edes niskan venähdystä.
Törmääjä pääsi ihme kyllä vain katkenneella kintulla.
Dexteri lähti jatkamaan matkaa Moision hinurin lavalla, kone oli tullut melkein kabiiniin asti.
Köyttelin Fiuden takaluukun kannen sulki ja jatkoin vitutuksen säestämänä kotia kohti. Takapuskuriin, kompulan kanteen ja peräpeiliin tuli komea vekki, pakoputki meni takaosastaan mutkalle ja etupuskuriin tuli pieni painuma - sen verran mentiin 128:n perään.
Tämä olikin sitten ainokainen virallinen kolina, jos ei peltoautoulosajoja lasketa.
Sattumaltako tässä jutustellaan hiivatin ovista. Kävin nääs maanantaina juoruilemassa paikallisella peltisepänverstaalla, ja siellä ovia Skodaan istuttanut seppä esitti arvoituksen. "Tiettääkös nuoret miehet missä autossa on vähän helevetin painavat ovet..."
Ja vastaus oli yllättävä: Fiat 126! Parin metrin mittainen, 600-kuutioisella bokserilla "voimattu" autonkäppänä. Meikäläinen olisi veikannut, että sen auton ovia nostelee vaikka heikompikin mies...
Onhan Fiatti riskialtis peli. Aiemmassa viestissäni mainitut äitimuori ja Toyota HJ kun puolestaan lyhensivät kerran Turussa erästä Tipoa peräluukusta noin metrin verran. Hanuriksi hanuristaan muuttunut Fiat vietiin lavetilla pois tapahtumapaikalta, Toyota selvisi hiukan mutkalle menneellä rekisterikilvellä. Heh.
Jos tätä Fiat-teemaa jatkaa hieman veräjän väärältä puolelta, niin otsikonmukaisesti sattui seuraavaa. Tästäkin on jo aikaa, veljellä oli opiskelut siellä suunnassa. Ryhmittyi sitten linja-auton taakse siinä Raiskion pääväylällä sillan jälkeen.
Jostain syytä takaa tullut rekka ei saanut vauhtiaan pysyähtymään ajoissa ja Mirafiori ruttaantui SunMaid-kuosiin kahden kymppitonnikeijun väliin. Fiude meni tuhannen päreiksi ja veljeltä selkä, parani kyllä parissa kuukaudessa. Itse kabiini jäi suht. ehjäksi, mutta leikkaamalla sälli piti kopasta poistaa.
Valokuvia katsoessa ei kyllä olisi uskonut, että siitä kasasta kukaan hengissä selviäisi. Tiedä sitten, kuin tuossa syleilyssä kävisi nykyautolla, kai noustaisiin, suoristettaisiin prässit ja käveltäisiin pois.
Pitänee vielä ottaa sen verran takapakkia, että poistan tuon heh-kommentin edellisestä jutustani. Pitäisi aina muistaa, ettei kolareista puhuttaessa pitäisi paljon hehetyttää, kun jollain on voinut sattua oikeastikin. Hyvä, että veli sentään selvisi.
Tuossa syksyllä ajoin w123:a hallista pihalle. Isukki oli jättänyt hallin oven eteen Valmetin aikas leveästi. Ja Valmetista oli akku ihan loppu, eli ei käyntiin kovin helpolla. Siinä sitten katsoin, että siinä olisi ehkä juuri ja juuri w123:n mentävä rako traktorin ja oven karmin välissä. Ei muuta kuin kokeilemaan, varovasti ryömitin autoa siitä raosta hyvin tuntui tulevan. Sitten kuitenkin ajattelin varmistaa tilanteen ulkokäsin. Traktoriin oli vielä pieni rako, OK, mutta toisen puolen takaovi oli oven karmia (puiset karmit, onneksi) vasten ja n. 5cm loivasti sisään painuneena. No ovi oikeni onneksi itsestään, eikä jäänyt kuin pari tod. kevyttä hankauma jälkeä oven alareunaan, joita ei edes näe kunnolla. Kiitos hyvän sivulistan...
Tasan 30 vuotta ehti ajokortti mulla olla ja autoja kymmenkunta (siis 48-vuotias olen..)
ja pari viikkoo aiemmin "kehuin vaimolle, ettei yhtään kolaria ole osunut mun kohdalle,,,,
Ajoin koulun pihasta (yksin) suuremmalle tielle suoraan Passatin eteen. Passatin keula osuin kuskin puolelle keskelle ovienvälistä pystytolppaa.. lensin Mersuineni 7 metriä ilmassa. Poliisisetä haastatteli ja sanoi, et jos olisit ollu samanikäisellä Nissanilla liikeellä, tätä kuulustelua ei olis tarvinnu tehdä....
Kasko korvasi rempan: ovet uusiksi ja alapalkki ja pystypalkki oikaistiin robotilla ja nelipyörätsekkaus. Hinta 5000 euroo.
Vaihdoin heti vakuutusyhtiötä, joten en menettänyt edes Kaskoni bonuksia!!! Pistäkäähän korvan taakse tuo vinkki!!! Entinen vakuutusyhtiö maksoi tietty 35 euroo päivä, kun auto oli melkein kuukauden pajalla!
Mersu on vahva ja entistä siistimpi maaleiltaankin nyt ja erityisen hyvä meikäläiselle pölkkypäälle, jolle tuli käsittämätön virhe! Kukaan ei loukkaantunut, onneksi. Olen ala-asteen luokanopettaja.... : )
selittäiskö se tuon... ???
passatista enkä kyseisen konsernin muistakaan tuotteista en pidä, mutta opiskeluaikanani noin puolenkymmentä vuotta sitten minulla oli W123 230 E jolla tapani mukaan olin eräs talvinen aamu menossa jälleen kerran pari minuuttia myöhässä kouluun. Käydessäni huoltoasemalla näin ihkauuden tdi passatin jolla joku itseäni nuorempi kaveri oli liikkeellä. En moista olisi edes huomannut, mutta olimme ainoat asiakkaat sillä hetkellä. Aamukahvien jälkeen ajoin kouluamme kohti suht'koht rivakkaa vauhtia ja risteyksessä ennen parkkipaikkaamme huomasin sinisen passatin lähestyvän hurjaa vauhtia vasemmalta kohti mersuni etulokasuojaa. Nanosekunnin mietittyäni päätin painaa kaasun pohjaan ehtiäksen edeltä pois. Mutta höpöhöpö passtin vauhti olikin noin 80 km/h ja arvioin nopeuden näinollen väärin ja passat täräytti tällä vauhdilla suoraan kuljettajan oveen sillä seurauksella että lytistyneen oven ja keskikonsolin välissä oli noin 30 cm tilaa. Illalla olin jo ruotsin laivalla risteilyllä opiskeuryhmäni kanssa joten suuremmilla vahingoilla selviydyttiin henkilö puolella.
yhteenveto
mersu meni lunastukseen, syy: (oma variaationi) auton kylkirakenne on "heikoin lenkki" autossa,
passatin vahingot: puskurin listat,puskurin maalaus. pari naarmua konepellissä, korjausarvio 7200 FIM. (näin po. kaveria myöhemmin, iskä oli ollut hyvin hyvin vihainen )syy nyky autoissa keularakenne vahvin osa kolaritilanteessa.
Miksi ei henkilövahinkoja:
passat kuljettaja turvavöissa, hänen niskakivuistaan tms ei tietoa, ilmeisiesti ei mitään,
mesen kuski eli allekirjoittanut, onneksi TÄLLÄKERTAA ei ollut vöissä koska paiskautui apukuljettajan puolelle ja kärsi lähinnä takapenkillä olleesta irtonaisesta åkermaniin kuuluvasta peltisestä osasta joka lensi päähän. Oman arvioni mukaan minulta olisi tässä rytäkässä murtunut kylkiluita turvavöissä oloni vuoksi.
Tämä kirjoitus ei ole tuvavöiden käyttämättömyyden puolesta tehty vaan omakohtainen kokemus. Nykyään käytän myös taajamassa ajaessani vöitä oman turvallisuuteni vuoksi
15 Vutoiaana ajoin isukin muutaman vuoden ikäisen Audi 100:n kiviaitaan. Porukat oli pikkujouluissa ja sain kunigasidean. Hieman oli tietkin liukkaat..."kivaa"!!!.
No käsijarrukäännös vaihtui nelipyöräsladiksi ja vauhtia oli 70-80km/h. Kylki edellä ojaan ja ojan pohjaan sitten naapurin kiviaitaan.
Auto meni melkein lunastukseen, mutta ei sittenkään. 36tmk makso sillon remppa ja vakuutus korvasi 2/3.
Sen jälkeen en ole kolaroinut kertaakaan. Enkä ajanut kunnolla ojaan. jätän laskuista pois mateluvauhdilla tapahtuneet tienpenkan murtumiset ja pimeillä kääntöpaikoilla tapahtuneet virhearvioinnit :))
"Siperia opettaa" Ajoin sen teinimällin jälkeen seuraavan kerran autolla vasta autokoulussa.
SP. Siitä viimeisimmästä kääntymiskolhusta, kun oikea etupyörä kävi ojassa jäikin jäljet...Auts.. Oikea etulokasuoja lommoontui sieltä puskurin alta...no ei haittaa. Se etuhelma menee jokatapauksessa ensi keväänä maalaukseen ja sitten samalla moukaroin sen lommon suoraksi.
Ajelin isän fiestalla pari kuukautta kortinsaamisen jälkeen metsäautotiellä tuhatta ja sataa. Mutkassa tuli iso traktori vastaan ja minä suoraan eturengasta päin. Vauhtia oli jotain 60-70.
Velipoika oli vieressä turvavöissä ja minä en. Pikkukolhuilla selvittiin tuurilla, minulla polvet auki kojelautaan ja päässä pieni haava. Velipojalla turvavöistä pieniä nirhaumia. Olimme metsätöistä tulossa ja moottorisaha takakontissa ja kirves takapenkillä. Minun niskatuki oli vääntynyt eteenpäin, eli tuuria oli kovasti. Ja olin puristanut rattia niin kovasti että se oli taittunut eteenpäin, en tiedä löinkö rintaani siihen.
Fiestan etupää aika kasassa ja traktorista etuakseli siirtyi taaksepäin. Traktori oli 100hv massikka eli aika iso. Onneksi oli kuormaaja ylhäällä.
Kolarista on jo 7v ja en ole sen jälkeen kolaroinut pikku penkkakosketuksia lukuunottamatta. Kyllä se opetti, en kyllä kaahaa pikkuteillä.
Että oppirahat on maksettu useampaan otteeseen.
I kerta oli uudenvuodenaattona -96, eli kortti oli ollut puolisen vuotta. Oli kova meno, illalla bailaamaan ja olin lähdössä parturiin ja raketinostoon ja v-kauppaan ymym.. isä lähti aiemmin Lappiin bussilla ja auto jäi kotiin. No, kolme kilometriä pihasta tulee 90 asteen mutka oikealle, ja olipa tie liukas ja lunta jään päällä. 250 D:llä oli hieman liikaa vauhtia kurviin saavuttaessa ja ajattelin että tämä ei taidakaaan oieta tässä. Taipui hieman, mutta kuskin puoli ojaan, kyntää siellä ja nousee ylös (onneksi). Nousen autosta ja tarkastan vauriot. Kuskin vanne vääntynyt (rengas tyhjä), samoin pyörä siirtynyt reilu 10 cm taaksepäin (tukivarret mäsänä), ja etuhelmasta pieni pala pois. Auton kuitenkin pystyi ajamaan kotiin. Olipa isäukko hiljainen kun soitin... ja aika hiljaset humalat tuli otettua sitten illalla.
II kerta oli kesällä 1999, kohta Aulangon Juhla-ajojen jälkeen. Olin menossa tyttökaverin luokse, ja hieman myöhässä. Soittaa puolimatkassa että etkö jo oo täällä. No, ajattelinpa sitten yllättää että kuinka nopeasti luoksensa joudun. Toistakymmentä km meni oikein hyvin, keskinopeus aikamoinen, kunnes tulee oikein pitkä ässämutka. Eka mutka meni hyvin, vauhtia jotain 140-150 mutkan jälkeen. Toinen mutka; leikkaan sisäkurvin kautta, tiessä onkin routavaurio, ja samaan aikaan huomaan kaempana vastaantulevan auton. Routakummun takia pitää korjata auton suuntaa, ja siitäpä se lähti, puolelta toiselle päätyen oman puolen valtaojaan melko varmasti reilu 100 km/h. Onneksi luiskat olivat loivat ja sain auton pysymään oikein päin. Apukuskin ovesta piti kuitenkin kavuta ulos tarkastamaan vauriot.
Ja katso; eikös ole taas mennyt etutuenta, ja nyt boonuksena kummaltakin puolelta. Renkaat vipottivat kivasti kumpikin omiin suuntiinsa. Mutta pelleissä ei riskun riskua. Puskuri myös säilytti muotonsa täydellisesti. Vahva auto.
Istuinpa sitten kannon nokkaa lueskelemaan KePö:ä odotellessani hinuria (siis hinausAUTOa:-)). Paikallisia miehiä sattuu paikalle, ja eräs virkkaakin, että "se on satakakskymppiä minkä tämä kurvi sietää ajaa, sitten vietiin". Ja taas oli isä hiljainen kun poika soittaa tien päältä.
III kerta olikin sitten jo W116:lla Mikkelissä, josta palstalaiset jo tietävätkin. Valoristeyksessä Ford Puma pyrki repsikan etulokarin ja oven saumasta sisään. Uusi lokari piti pistää ja pyöränkulmat uusia. Ovi oiottiin. Pumasta puskuri ja lampun lasit sisään. Tässäkin tapauksessa autot säilyivät ajokunnossa, eli kovin paljoa vauhtia ei Pumalla onneksi ollut.
Kesällä 2001 ajelin 300 TE:llä paikallisella hiekkatiellä, rauhallisesti tultiin kappas, jänö juoksi suoraan auton edestä, siitä sittenvaistomainen jarrutus / väistöliike ja mersu suoraan mäntyyn, vauhtia n. 45 km/h.
Aika tärsky oli, vaan ei farmarista yksikään ovenrako muuttanut muotoaan, saatikka kattolinja.
Mänty tuli suoraan oikeaan runkopalkkiin, rusensi jakopään, siirsi koneen rintapeltiin, automaattilaatikon repi paikoiltaan ja työnsi peränkin 10 cm taaksepäin. Itselle ei käynyt kuinkaan, lukuunottamatta kipeätä niskaa. Tietenkin paikalle osuneet 4 kaunista neitoa Volvolla saivat hymyn huulille :))
Sivuprofiili säilyi ihan ennallaan kuskin puolelta, jos ruttääntyneen konepellin olisi poistanut.
Lunastukseenhan se meni, liikaa kallista tekniikkaa mäsänä. Kyllä harmitti, upotin autoon nääs ainakin 15 000 silloista rahaa puolen vuoden aikana ennen kolaria.
No seuraavana päivänä Unolla töihin mennessä juoksi orava tielle ja melkein ojassa oltiin taas :))
Eläimiäkin pitää toki ajatella ajaessa, mutta jossain sitten kulkee raja liiallisen riskinoton ja eläinsuojelun välillä.
Itselläkin on muutaman kerran ollut likellä, ettei ole käynyt köpelösti siilien ja oravien kanssa. Mutta aina on pysytty tiellä ja elukatkin ehjinä.
Mutta suojelun väärälle puolelle meni muutama vuosi sitten isäukon tuttava. Väisti jänistä satasen vauhdissa ja kärry karkasi käsistä Virrat-Ähtäri välisellä tiellä, suoraan killinkoskelaiseen kallioleikkaukseen (jotka muuten ovat aivan tienpenkassa, ei turva-aluetta).
Uutta peltiä saa aina, vaan tuolloin meni kolmelta lapselta isä ja vaimolta mies. Sen jäniksenkin olisi todennäköisesti kettu tai metsämies korjannut joka tapauksessa.
Pitää kyllä myöntää, notta väistämisreaktio on niin selkäytimessä, että väistettyä tulee jos jotain ylimääräistä kaistalla näkyy.