Utopia kiinnostaa.

Ehkä hieman Orwell mainen lopputulos tämä Lordin voitto. Voitto oli ennakoitavissa jo ennen kisan päättymistä, mutta jälkiseurauksia ei kukaan voinut ennustaa.

Hieno voitto, olen edelleen tätä mieltä, eikä muutaman harhautuneen nuoren suorittama kirkon poltto sitä voittoa himmennä. Suomalaisella sisulla kirkko on entistä parempi vuonna 2009, mutta uutta Euroviisu voittoa en lähtisi ennustamaan Suomelle vielä hetkeen.

Toivotaan kuitenkin, ennakoidaan että nuorisolla riittää järkeä erottamaan show ja uskonto toisistaan tulevaisuudessa. Tietyillä uskontokunnilla ei riitä järkeä erottaa politiikkaa ja uskontoa toisistaan, joten oltaisiinko me suomalaiset hieman rationaalisempia.

Mielenkiintoinen aihe tämä tulevaisuus, sitä ei pysty ennustamaan, mutta sitä voi kuitenkin ennakoida. Tästä ei liene kukaan eri mieltä.
Kohta alkaa MM jalkapallo, me voimme ennakoida kisojen sujuvan hyvin, mutta me emme voi ennustaa voittajaa. Jalkapallossa ennustamisen tekee hankalaksi se, että pallo on pyöreä eikä voittajaa valita puhelinäänetyksellä.

Nykyisellä maahanmuuttokäytännöllä ja tilastoinnilla me voimme ennakoida rikollisen maahantunkeutumisen lisääntyvän, mutta me emme voi ennustaa heidän lopulta sopeutuvan Suomeen. Me voimme kuitenkin ennakoida, että tulee käymään täysin päinvastoin, sopeutuminen jää utopiaksi, sillä kaikki todisteet ja olemassa olevat tilastot tukevat kyseistä kehitystä.

Ennusteet ovat eräänlaisia tulevaisuuden kuvia, eli ne pyrkivät kuvaamaan jonkin kohteen tilaa tiettynä tulevana ajankohtana. Näiden tulevaisuuden kuvien luonne vaihtelee sen mukaan, miten aktiivinen on katsojan oma suhde tulevaisuuteen. BBC uutisoi joku aika sitten viimeisen blondin syntyvän Suomessa noin sadan viidenkymmenen vuoden kuluttua. BBC:n ennustus on utopistinen mutta samalla kuitenkin ennakoiva, itse uskon, että Suomessa syntyy blondeja vielä tuhannen vuodenkin kuluttua, sillä edellytyksellä, että tämä pallo pyörii edelleen akselinsa ympäri. Uskomukseni perustuu siihen, että me pysäytämme kansainvaeltajat jotka syövät pöydästämme, me takaamme omalle kansallemme jatkossakin mahdollisuuden elää ja lisääntyä Suomessa, tämä on kuitenkin eddelytys. Ehkä minä olenkin itse utopistinen, ehkä suomalaisten on aika väistyä ja antaa ylikansoittajien, kansainvaeltajien saada elintilaa itselleen Suomesta. Toivottavasti kuitenkaan en ja toivottavasti jokainen alkaa tajuamaan tämän asian vakavuuden.

Tulevaisuuden, kuten nykyisyydenkin tarkastelussa on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, kehitystä joko vain kuvaillaan, taikka sitä pyritään ohjaamaan. Itse olen ohjailun kannalla ja siksi pyrinkin vaikuttamaan aktiivisesti realistisien mielikuvien luomiseen ja tulevaisuuden ohjaamiseen, hyvin yleinen ja suotava ajatusmaailma. Kenenkään ei sovi tyytyä vain kuvailemaan maailman menoa, tai tyytyä elämään muiden ehdoilla, se on kuin eläisi kymmenen uutisissa 24/7. Parempi tapa on pyrkiä vaikuttamaan huomisen uutisiin ja pyrkiä tekemään niistä meille mieluisia.

Meillä kansalaisilla on oikeus vaatia poliittisia päättäjiä toimimaan samalla tavoin, muokkaamaan huomisista uutisista sellaisia kuin me haluamme, tästä me heille maksamme. Me emme halua nähdä professoreita murhattavan tai kymmenkertaisen rikollisen kansainvaeltajien joukon lisääntyvän Suomessa. Me haluamme, että täälä syntyy vielä blondeja, brunetteja ja muita suomalaisia tulevaisuudessakin.

Harvinaisempi muunnos deskriptiivisestä tulevaisuuden kuvaamisesta on suvaitsevaisten utopia, sitä ilmenee nykyisin varsinkin sosialistisella poliittisella eliitillä, sekä uus-liberaaleilla globaaleilla tahoilla. Jostain käsittämättömästä syystä utopistien haavekuvat ohjailevat mediaa enemmän kuin realismi ja jornalismi, ehkä utopiat kiinnostavat mediaa enemmän, juuri niiden utopistisuuden vuoksi, mutta se ei saisi vaikuttaa journalismiin.

Utopia pyrkii esittämään vain yhden mahdollisen eli hypoteettisen tulevaisuuden kuvan, ottamatta kantaa sen mahdolliseen todennäköisyyteen, tätä ajatusmaailmaa esiintyy maailmanparantajissa, suvaitsevaisissa, sosialisteissa ja jopa Suomen presidentissä, unohtamatta sosialistien kuningasta Erkki Tuomiojaa osakesalkkuineen.

Näissä utopioissa usein visioidaan mahdollisia tulevia elämäntapoja, idyllejä kuten monikulttuurista maailman rauhaa ja sosiaalisen hyvinvoinnin jakautumista koko maapallolle, asioita joiden toteutuminen ei ole edes teoriassa mahdollista.

Utopia on usein kirjoitettu myös varoittavaksi esimerkiksi, kuten George Orwellin painajaismainen romaani vuodelta 1984. Suomalaisessa, kuten länsimaisessa utopiassa yleensäkin on viimeaoikoina havaittu yhteneviä piirteitä Orwellin utopistisen romaanin kanssa.

Meillä on kuitenkin esimerkkejä, useita toteutuneita utopioita Saksassa, Tanskassa, Ranskassa, Ruotsissa, Hollannissa ja Belgiassa. Näissä maissa poliittisen eliitin utopiat ovat toteutuneet, mutta lopputulos ei ole odotettu sosialistien kulttuurien harmonia, tai globalistien riisipussilla viikossa tehtaisiin marssiva työväki. Utopia on muuttunut painajaiseksi.

Miksi me emme ota opiksemme näistä puoleksi toteutuneista utopioista, painajaiseksi muuttuneista scenaarioista. Useat Euroopan kaupungit ovat muslimien hallinnassa 50 vuoden kuluttua, se on nykyisin ennakoitavissa, kyse ei ole enää utopiasta. Nyt voimme vain ennakoida mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja seuraako Suomi orjallisesti perässä. Syntyykö viimeinen blondi Utsjoella tai Hangossa vai aiommekko me puuttua kehitykseen.

Toivo kuitenkin elää Suomen ja sen kansan keskuudessa, ehkä me lopulta saamme äänestettyä päättäjät Suomelle. Ehkä ensi vuoden vaalit tuovat muutoksia. Itse ainakin uskon perussuomalaisten olevan aidosti kansan asialla ja aion antaa ääneni heille. Loordikin varmasti äänestää Soinia;)