Kun tapasin mieheni, välillämme kipinöi. Seksi oli aivan uskomatonta ja molemmat halusi sitä usein...tottakai ajan saatossa se alkoi hiipumaan parisuhteen "arkistuessa", kuten yleensä kaikilla. Seksiä harrastettiin 2-3 kertaa viikossa, mikä oli ihan riittävää.
Lopulta alettiin mennä siihen, että seksiä on hyvä, että kerran viikossa, jos sitäkään. Minä teen aina siis AINA aloitteen. Vaikka seksi onkin hyvää, olen huomannut, että minua on alkanut vaivata haluttomuus. Ensin mies oli haluton, nyt alan olla minäkin.
Syy ei voi olla ehkäisyssä, sillä en käytä hormonaalista ehkäisyä, enkä häiritseviä kondomeja.
Syy ei voi olla rakkauden puutteessa, koska rakastamme toisiamme hyvin paljon.
Syy ei voi olla siinä, että olisimme fyysisesti muuttuneet vastenmielisiksi, koska ne kerrat kun harrastamme seksiä, ovat upeita ja mies hyvin kiihottunut.Pitää ulkonäöstäni ja minä hänen, eikä tässä olla lihottu jne.
Syy ei voi olla arjen pyörittämisessä, koska teemme yhteisiä matkoja ja retkiä, vietämme aikaa muidenkin seurassa kuin keskenämme ja talouden pyörityksessä jne. ei ole mitään ongelmia. Olen siis tyytyväinen arkeemme.
Tämä on uusi asia minussa, koska olen aina ollut hyvin aktiivinen nainen seksuaalisesti. Ennen masturboin, jos mies ei halunnut rakastella/hän tyydytti minut. Nykyään en masturboi enää lainkaan:(
Muilla vastaavia kokemuksia, ihan itkettää, kuin olisi kadottanut naisellisuutensa kokonaan. Ne kerrat, kun nykyään rakastellaan, jännitän pirusti, enkä osaa enää vapautua kuten ennen.
Lopulta alettiin mennä siihen, että seksiä on hyvä, että kerran viikossa, jos sitäkään. Minä teen aina siis AINA aloitteen. Vaikka seksi onkin hyvää, olen huomannut, että minua on alkanut vaivata haluttomuus. Ensin mies oli haluton, nyt alan olla minäkin.
Syy ei voi olla ehkäisyssä, sillä en käytä hormonaalista ehkäisyä, enkä häiritseviä kondomeja.
Syy ei voi olla rakkauden puutteessa, koska rakastamme toisiamme hyvin paljon.
Syy ei voi olla siinä, että olisimme fyysisesti muuttuneet vastenmielisiksi, koska ne kerrat kun harrastamme seksiä, ovat upeita ja mies hyvin kiihottunut.Pitää ulkonäöstäni ja minä hänen, eikä tässä olla lihottu jne.
Syy ei voi olla arjen pyörittämisessä, koska teemme yhteisiä matkoja ja retkiä, vietämme aikaa muidenkin seurassa kuin keskenämme ja talouden pyörityksessä jne. ei ole mitään ongelmia. Olen siis tyytyväinen arkeemme.
Tämä on uusi asia minussa, koska olen aina ollut hyvin aktiivinen nainen seksuaalisesti. Ennen masturboin, jos mies ei halunnut rakastella/hän tyydytti minut. Nykyään en masturboi enää lainkaan:(
Muilla vastaavia kokemuksia, ihan itkettää, kuin olisi kadottanut naisellisuutensa kokonaan. Ne kerrat, kun nykyään rakastellaan, jännitän pirusti, enkä osaa enää vapautua kuten ennen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minua ei siis meinaa enää kiinnostaa mikään seksiin liittyväkään, ennen katselin jopa pornoa, nykyään en sekään nappaa yhtään. Seksikkäät vaatteet/alusvaatteet/viettely ei kiinnosta, koska se olisi taas sitä, että minä panostan, kun mies ei panosta tippaakaan. Olen asian ottanut puheeksi, mutta muutosta ei ole tullut ja nyt alkaa olla kyse jo minunkin päästäni.
Lisätiedoksi, että meillä ei ole lapsia, olemme olleet yhdessä 3,5 vuotta ja hän on 31, minä 26.
näin että "massa vie mukanaan" eli koska miehesi ei halua niin henkisesti itse sitä tajuamattasi, alitajuntasi tyytyy miehesi haluihin eikä tahdokkaan enää mitään vaikka itse tahtoisitkin??
Koska nyt jokin mättää, joko miehelläsi on toinen tai sitten, onko sulla salaisia fantasioita, tai miehelläsi? Mietihän nyt vähän, parisuhteessa on aina kaksi, jos toinen jotenkin "mättää" niin henkisesti tottakai toinenkin samaistuu siihen.. Eli kannattaa miettiä tuota että onkohan miehelläsi toinen, tai tämä että ehkäpä sillä on jotain fantasioita mitä se ei kerro, ehkäpä miesten suhteen? Ja tämä miesten suhteen on tosi yleistä, usko mua, se on todellisuutta nykyään, näin se vain on, olen ite bi-seksuaali ja tiedän niin helvatin monta ukkomiestä jotka jahtaa perään mutta en halua sellaiseen, se on sairasta.. Eli mieti, nämäkin miehet ovat normaaleja perheenisiä, silti on toinen salainen minä. Mietihän tätä, jokin tossa teidän suhteessä sitten mättää, itellä kyllä kaatu suhteet naisten kanssa justiin noin et kaikki vaan "hiipui" pois seksin saralla, pikkuhiljaa..
-Minä-
En usko, että hän olisi homo sentään, on kiinnostunut naisista ja katselee naisten alastonkuvia jne.;)Emme ole naimisissakaan...
Niin, voihan se olla sitäkin, että itsekin sitten lakkaa haluamasta, mutta enemmän kyseessä on hänen aloitteidensa puute seksin suhteen, kuten kirjoitin, minä olen aina se aloitteentekijä, mikä alkaa myös tökkimään. Kyllä minä hänet saan haluamaan nykyisin, jos haluan, mutta meillä olisi tuskin seksiä ollenkaan, jos minä en niitä aloitteita tekisi.
Nyt siis mättää hänen aloitteellisuuden puute, sekä se, että minua ei enää kohta kiinnosta koko seksi tippaakaan:(
höpö höpö.... ei tuollaisesta kannata heti stressaantua jos teitä ei haluta. elämään mahtuu kaiken näköisiä ajan jaksoja. veikkaan että kaikille tulee joskus elämänvaiheessa tilanne jolloin ei haluta aina niin hirveästi. ei se minusta heti sitä tarkoita, että on joku toinen salarakas kyseessä.
ja mikä sääntö sanoo että pitää rakastella aina "normaali määräisesti".
Alkuperäisen kysyjän ongelma kuulostaa valitettavan tutulta.
Mun mielestä nää edellä esitetyt kommentit oli oikein hyviä. Toisaalta on tosiaan niin, että seksuaalisen aktiivisuuden taso vaihtelee suhteen aikana ja välillä voi olla pidempiäkin jaksoja jolloin esiintyy haluttomuutta (ei siis lainkaan mitään rakkauden puutetta tai vastenmielisyyttä, saati pettämistä, vaan seksi ei muuten vaan kiinnosta).
Toisaalta sitten se, että jompikumpi ei uskalla puhua fantasioistaan, voi vaikuttaa haluihin. Olen itse 95% hetero, mutta olen ollut joskus miehenkin kanssa (olen ihastunut/rakastunut vain naisiin, haluan suhteen vain naisen kanssa ja katselen vain heteropornoa yms - mutta silti miestenvälinenkin seksi kiinnostaa toisinaan). En ole asiasta uskaltanut koskaan kumppaneilleni puhua, koska pelkään reaktiota: tämä puhumattomuus on varmasti omalta (pieneltä?) osaltaan vaikuttanut aiempien suhteiden karilleajoihin, vaikken olekaan koskaan kumppaneitani pettänyt. Jos jostain asiasta ei voi puhua, siihen liittyvä paine kasvaa ajan mittaan niin kovaksi että kyseinen fantasia on pakko toteuttaa? Eli kaikista asioista pitäisi voida puhua kumppanin kanssa...
Muita mahdollisia haluttomuuden syitä voivat olla erilaiset addiktiot (nettiin, pornoon tai nettipornoon...)
aloin tuossa pohtimaan vastauksia, joita olen saanut. Tuo fantasioista puhuminen jotenkin kolahti. Sitä meillä ei harrasteta. En ole koskaan saanut tietää, mistä mieheni erityisesti pitää tai mitä haluaisi kokeilla. Olen yrittänyt kysyä, mutta hän vain tuhahtaa, että seksi on hyvää sellaisena kuin se on. Minun tätä on vaikeaa uskoa. Olen ostanut asentokirjankin, mutta yhtäkään asentoa ei olla oikeasti kokeiltu, enkä viitsi edes ehdottaa...
Vaivaako minua siis kuitenkin ujous? Siitäkö on kyse. En pelkää paljastaa vartaloani jne. Mutta minun on seksin aikana esim. vaikeata katsoa silmiin, ennemmin pidän silmät kiinni. Ja tämä piirre minussa on ollut aina. Minua ei haittaa, jos mies katsoo minua kuitenkaan. Siksikö esim. takaapäin asento on lempiasentojani, kun ei tarvitse rakastella kasvotusten, vaan toinen ei tosiaankaan näe kasvojani ja saan nauttia rauhassa?
Muutoin olen kyllä estoton sängyssä ja kokeilunhaluinen, en siis ujostele tehdä mitään mikä tuntuu hyvältä. Mies on paljon estottomampi, mutta tuntuu, että hänenkin perusideansa on turvallinen tuttu seksi sängyssä, missään muualla sitä ei ole juurikaan kokeiltu, ehkä kerran saunassa ja suihkussa, kerran pöydällä...blaah.
Toisaalta minulla ei suuria seksifantasioita ole. Tai jos niitä on, en halua niistä puhua miehelleni, koska ne ovat minun omiani. Niihinkään ei kuitenkaan liity mitään kolmansia osapuolia, seksileluja tai seksiä saman sukupuolen kanssa. Niissä esiintyy yleensä jokin tilanne, jossa henkilöiden roolit ovat muuta ja minuun hullaantuu joku mies täysin...fantasiaan liittyy ehkä flirttailua tai esileikkejä, mutta harvemmin yhdyntää...
Pakko on nyt sanoa että tasan ei käy onnenlahjat :-(...Meillä tilanne päinvastoin; minä (mies) olisin kiinnostunut kyllä vaikka mistä seksiin liittyvästä mutta vaimoni tuntuu päivä päivältä vain kyllästyneemmältä ja aloitekyvyttömämmältä.
Ulkonäköäni vaimo kehuu kyllä usein joten siitä se ainakaan ei ole kiinni, kuinkahan moni mies saa kuulla vaimoltaan vielä vuosien yhdessäolon jälkeenkin olevansa seksikkäin mies jonka hän tietää ? Hivelee sielua kyllä, silti seksin harrastaminen harvenee harvenemistaan ja nekin harvat kerrat toistuvat kuin kaavasta toteutettuina. Olen miettinyt asiaa jo pitkään enkä ole päässyt mihinkään muuhun tulokseen kuin että vaimoa ei seksi vain yksinkertaisesti enää kiinnosta, ei minun eikä kait kenenkään muunkaan kanssa ( kysyin kerran ja tarjosin vakavissani moistakin mahdollisuutta).
Paha sanoa mistä asiat johtuvat, minusta, hänestä vai auringonpilkuista, mutta vaikutukset ainakin minuun ovat selvät. Ymmärrys ja itsekkyys käyvät jaakobinpainia keskenään ja joka nurkan takana vaanii itseinho aina kun tekee mieli seksiä. Kun vain kadulla näkeekin kivan naisen, miettii jo seuraavaksi seksiä hänen kanssaan...ja sitten taas halveksii itseään sen vuoksi. Vakavissani olen harkinnut munkin uraakin ;-)...
Vaimoni on kaunis nainen ja kerron sen hänelle usein kuten senkin että näkisin häntä mielelläni enemmän alastikin, toivoen toki suotuisaa vaikutusta mutta silti täysin vilpittömästi. Ketään ei voi kuitenkaan puhumalla muuksi muuttaa eikä mihinkään vasten tahtoaan pakottaa joten aika vähissä on keinot. Kaipa "tosimies" olisi jo käynyt vieraissa, itse vasta harkitsen...hidastaa vaan se että alkuvuosina meilläkin meni sängyssä lujaa enkä näe mitään syytä miksei niin voisi olla vieläkin.
Tai sitten biologien vain pitäisi ottaa selville (kuten maapallon kaikista muistakin eläimistä ;-)onko ihminen yksiavioinen vai ei ?
Toivottavasti te pääsette asiassa onnellisesti ratkaisuun...ja vällyjen väliin !
Useinhan se on niin, että nainen on se haluton osapuoli, nyt kun vaan on toisinpäin. Minusta tuntuu, että haluttomia miehiä alkaa olla nykyään yhä enemmän.
Niin, ihanaa olisi minustakin tuntea edes se, että haluaa. Vaikka sitten vierasta miestä kadulla katsellessa. (Mutta kun en ole pettäjä, enkä sellaiseksi tule.)
Yksikään komea köriläs ei sytytä minua sen enempää. Minulta on hävinnyt kiinnostus seksiin tyysti miehen takia. Jos harrastetaan seksiä, se on sitä mekaanista,enkä oikein ole enää siinä mukana:( Toisin oli vielä pari vuotta sitten..mutta kun taukoamatta saa kieltäytymistä ja torjuntaa osakseen, niin kyllä sitä itsekin muuttuu. Minusta on kamalaa, kun en edes masturboi enää!
Kuulosti ihan mun elämältä, paitsi et haluttomuus kyl lähti musta noin vuos sitten ja sit se tarttu mun poikaystävään. Ja meilki kyl rakkautta riittää mut seksi vaa hupeni lähes olemattomiin. Nyt ku mä oon alkanu kiinnostuu uudelleen seksistä ni mun mies ei oikeen innostu. Ja tosiaan sit ku rakatellaan ni sit jännittää niin paljon et joskus se nautinto menee vähän ohi!
Oon tosi turhautunu tästä tilanteesta ja jos vaan keksis keinon päästä tästä eroon ni oisin valmis tekee mitä vaan.
vaimon kanssa.
Seksi oli alkuun tosi hyvää. Uskallettiin kokeilla kaikkea ja puhua kaikesta seksiin liittyvästä. Ei meillä mitään hirveän erikoisia leikkejä ollut, mutta avointa seksiä kuitenkin. Eli meidän hiipuminen ei johdu siitä että kaikkea oltaisiin jo kokeiltu.
Aloin miettimään tuota kun sanoit, että miehesi haluttomuus on siirtynyt nyt sinuun. Meillä on sama juttu nyt neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Vaimollani alkoi haluttomuus vaivata pari vuotta sitten ja minä tappelin vastaan ja seksistä tuli sellaista rutiininomaista, eli hän melkeinpä laski kattopaneeleja ja mietti kaupassakäyntiä seksin aikana, ja minä teen aina sen aloitteen seksiin. Näyttää siis siltä ettei hän tunne mitään himoa minua kohtaan.
Kun liian monta "ei" sanaa häneltä kuulee tai torjuvaa elettä näkee, niin kyllähän se alkaa vaikuttamaan. Nyt kun olemme yhdessä jossain, en edes ajattele seksiä tai tunne himoa häntä kohtaan. On meillä rakkautta välillämme ja hellyyden osoituksia, mutta se himon kipinä puuttuu täysin. Hän ei yksinkertaisesti enää kiihota minua pätkääkään ja se vaikuttaa seksielämäämme huonontavasti koska joudun ajattelemaan sitä milloin iskee kyvyttömyys. Suoraan sanottuna, meidän pedissä kärsin impotenssista! Vaimoni on erittäin kaunis, mutta hänessä ei ole enää sellaista seksikkyyttä mitä oli aikaisemmin, ihan vain sen vuoksi ettei hän tunne mitään himoa minua, tai yleensäkään seksiä, kohtaan. Silloin kun masturboin (nykyään vain silloin kun vaimo ei varmasti ole kotona paikalla - en edes kehtaa puhua siitä enää hänelle), niin kuvittelen aina jotain muuta kuin meidän välistä seksiämme.
Tilanne on jo niin hullu että eräs työpaikallani oleva sinkkunainen saa minut aivan kuumaksi. Tunne on samanlainen jännitys kuin joskus teininä, nimenomaan siksi etten tunne olevani mies joka osaisi petihommat, vaikka tiedänkin ne hyvin osaavani. Sydän hakkaa, kädet hikoavat, sanat takeltelevat jne, kun olen hänen kanssaan tekemisissä. Eikä hänen kanssaan varmastikaan olisi impotenssiongelmia, se on varma. En kuitenkaan voisi pettää vaimoani. Minusta ei yksinkertaisesti ole pettäjäksi, koska jännittäisin sellaista tilannetta liikaa.
Se tuntuu kyllä pirun pahalta että puolison haluttomuus tai seksittömyys voi noin pahasti tappaa ja rampauttaa oman seksuaalisuuden, muutoin ehkä olisin jo kellistänyt sen naisen ja ottanut uuden vaimon.
Ku luin ton sun jutun ni kolahti. Tajusin et just noin mun poikaystävä nykyään tuntee. Se mun haluttomuus tosiaan tappo täysin sen himon mua kohtaan! KAMALAA! Onks mitään enää tehtävissä?
Voisitko siis kuvitella et voisit alkaa uudelleen tuntee joskus himoa sun vaimoa kohtaan? Jos sun vaimos muuttais suhtautumista seksiin ja alkais osottaa selvää innostusta seksiä kohtaan ni luuletko et sä voisit taas alkaa tuntee uudelleen himoa? Ja mitä sä luulet et se vaatis sun vaimolta et näin vois tapahtuu? Voiks seksielämää saada enää takas jos sen kerran menettää? Järkyttävä ajatus!!!
Tuo kuulostaa aivan meikäläiseltä. Haluaisin kovasti haluta miestäni kuten ennen,koska hänkin on mielestäni komea, mutta kun en halua. Haluan olla hänen kanssaan ja rakastan häntä yhä kuten ennenkin, mutta seksiin en syty kuten silloin, kun hän teki alotteita ja halusi minua niin kovasti.
Jokin sisältäni on kuollut.
Huolestuttavinta on, että en halua enää edes masturboida, ei ole mielitekoa siihen. Ennen tein sitä, kun en saanut mieheltä. Nykyään ei vaan kiinnosta. Pelkään, että jään tällaiseksi!
Ennen tunsin itseni kauniiksi, seksikkääksi ja seksuaaliseksi naiseksi. Nyt olen se typerä tantta, harmaa hiiri sisimmässäni, jota ei edes oma mies nussisi. Olisihan se imartelevaa mennä tyttöporukassa ulos, koska yleensä silloin olen saanut huomiota osakseni, mutta nykyään en käy edes missään ystävien kanssa. Viaton pikku flirtti saisi varmaan mielen hieman piristymään, mutta on jo niin pohjassa, että kävelee putkikatseella kaikkialla, eikä näe enää ketään.
Nyt on sellainen tunne, että haistattaisin Brad Pitt:llekin pitkät paskat jos tulisi minulle keimailemaan. Olipa miten ihana mies tahansa vastassa, niin ei nappaa.
Toisaalta, minua ärsyttää nähdä nykyään pariskuntia, jotka ovat onnellisen näköisiä ja suukottelevat toisiaan jne. Kun en itse näe enää itseäni sellaisessa roolissa, jossa olisin mieheni rakastettu ja rakastajatar, vaikka hän rakastaakin minua ja haluaa todella olla kanssani.
Tarvitsenko kohta ammattiauttajaa?!