Sen, että kaikille p*skoillekin löytyy jopa paljon kavereita/ystävä!!
Minä olen tällä hetkellä yksin, vaikka ansaitsisin kyllä seuraa... Mutta seuraahan saa vain se, joka viitsii sivistymättömästi ängetä. Ai niin, paitsi nykyään se kuuluukin "sivistykseen" :P
En halua ängetä. En halua myöskään väkisin vääntää mitään keskustelua tyhjästä. Haluan olla luonteva, oma itseni. Mutta siihen en kuitenkaan pysty vieraiden ihmisten seurassa. En pysty, vaan se on hyvin vaivalloista...
Minä olen tällä hetkellä yksin, vaikka ansaitsisin kyllä seuraa... Mutta seuraahan saa vain se, joka viitsii sivistymättömästi ängetä. Ai niin, paitsi nykyään se kuuluukin "sivistykseen" :P
En halua ängetä. En halua myöskään väkisin vääntää mitään keskustelua tyhjästä. Haluan olla luonteva, oma itseni. Mutta siihen en kuitenkaan pysty vieraiden ihmisten seurassa. En pysty, vaan se on hyvin vaivalloista...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen Myös yksinäinen.Johtuu varmaan siitä suurimmaksi osaksi että olin ylä-asteella koulukiusattu.Minulla oli yksi ystävä jonka avulla jaksoin mutta hän ajautui väärien ihmisten seuraan ja jäin yksin!Minun on hirveän vaikea tutustua uusiin ihmisiin koska en halua minäkään Ängetä enkä vääntämällä vääntää puheenaihetta.Mutta kamalasti kaipaan silti uusia kavereita,suurin osa on sukulaisiani ja äidin kavereita joita näen viikottain mutta en minä niiden avulla jaksa(saatikka että niille vosi puhua pahasta olosta)Koska ei omat vamhepanikaan kuuntele..
eivät kuuntele minua :(
Ja minuakin on kiusattu myös yläasteella (samoiten ala-asteen loppupuolella).
Olen todella epävarma tällä hetkellä ja odotan päivää, jolloin tapaisin ihmisen jonka seurassa voisin tuntea oloni kodikkaaksi ja miellyttäväksi.
Pitäisiköhän meidän vaihtaa vaikka sähköposti osoitteita ja kirjoitella??Jos siis haluat..
Minäkin tällä hetkellä aika yksin. Kavereita on jonkin verran(osa vaan on alkanut tuntua enemmän ja enemmän vierailta tässä kuluneen vuoden aikana..)ja ystäviä kaksi. En kuitenkaan vapaa-ajalla useinkaan löydä ihmistä jonka kanssa viettää aikaa.. enkä oikeen keksi et mistä niitä kavereita koulun lisäksi löytäisin.
Tosta änkeemisestä ja tyhjästä keskustelemisesta. En mäkään siitä pidä, en osaa olla luonteva vieraiden seurassa vaikka tahtoisinkin. Oon kuitenkin huomannut että jos pitää jostain ihmisestä ja tahtoo tutustua, se änkeäminen ja tyhjän puhuminen on usein ainot vaihtoehto -ja voi olla ärsyttävyytensä arvoista. Kun puhuu, vaikka sitten säästä, siinä samalla oppii kyllä tuntemaan sitä puhekumppaniaankin jonkin verran, ja kun oppii tuntemaan, pystyy myöhemmin olemaan oma itsensä ja kertomaan itsestään enemmän ja puhumaan mistä tahtoo. Yritin vaan sanoa että samaa se on muillekin, mutta ainot tapa tutustua minkä mä olen keksinyt..
oon kanssa monesti ihmetelly miten ilkeillä ja töykeillä ihmisillä on ystäviä/kumppani... olen mielestäni lämmin, hyvä ja ystävällinen ihminen ja silti olen yksin.
elämä on epäoikeudenmukaista. mielestäni ansaitsisin ihmisiä elämääni toisin jotkut...