Tilanne tuli yhtäkkiä, sekunnin sadasosissa piti päättää jarrutanko vaiko änkeänkö väliin. Hävettää vietävästi. Aiheutin selkeästi vaara tilanteen.
Minua lohduteltiin että tekevälle sattuu, mutta kun ei sais sattua. Kohta neljä vuotta 800 km viikossa pääkaupunkiseudulla. Kiilailuja ja muita törppöilyjä näen päivittäin kymmeniä ja minä olen se joka "hemmaa", ettei kolahda.
Mutta tänään minä mokasin, toivottavasti nukutun yön jälkeen ei ole enää kauhea morkkis..
Minua lohduteltiin että tekevälle sattuu, mutta kun ei sais sattua. Kohta neljä vuotta 800 km viikossa pääkaupunkiseudulla. Kiilailuja ja muita törppöilyjä näen päivittäin kymmeniä ja minä olen se joka "hemmaa", ettei kolahda.
Mutta tänään minä mokasin, toivottavasti nukutun yön jälkeen ei ole enää kauhea morkkis..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin yritän parhaani mukaan ajella sopuisasti mutta välillä (onneksi harvoin) tulee niin sanotusti töppäiltyä.
Harmi ettei liikenteessä ole selkeätä keinoa viestiä toisille anteeksi pyyntöä. Jos sitä yrittää esim jotain käsillä viittoa niin vastapuoli saattaa tulkita sen uhoamiseksi ja suivaantua entisestään.
Joo samankaltanen homma on käynyt kerran itelle. Kiireessä ajoin ja käännyin vasemmalle enkä huomannut väistää oikealta tulevaa. Kylkeenhän se meinas tulla mutta onneks ennätti jarruttaa. Muutaman päivän morkkiksella siitä selvittiin. Ihan opettava tapaus oli, eipä tule enää ajettua miten sattuu vaikka kiire oliskin.