Tänään sanoin äidilleni

onkin otollinen aika muuttaa pois kotoa. Eihän tuo lähtötilanne vaikutta tietenkään parhaalta mahdolliselta. Ihanteellisinta tietysti olisi että jokainen nuori voisi lähteä mukavin mielin itsenäiseen elämään.

Mutta kyllähän 20 vuotias on jo aikuinen, joka on vastuussa omasta elämästään. en tiedä taustojasi, mutta mielestäni kovin pitkään ei voi aikuinen syyttää vanhempiaan jos itsellä menee huonosti. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta elämästään ja yrittää tehdä siitä aikaisempaa parempaa.

Toivotan lämmintä kesää ja rauhallista itsenäistymistä.

saaks mä nauraa paskast nauruu.... hahahahahhahahhahahahhahhahahhahahahhahahaha
sulle!!!!

turhaan vie sinne haudallekaan niitä kukkia..

kotona asuessaan. Olen samaa mieltä kuin tuo toinen äiti (olen siis äiti). Vaikka lapsiaan kuinka rakastaa, niin kyllä nuoren tuossa parinkympin korvilla on aika jo siirtyä omaan talouteen.

Meillä Suomessa aikuistuminen (18-vuotta täyttäminen) tuo mukanaan pelkästään oikeuksia (siltä se nuoren näkökulmasta ainakin näyttää). Elämä kovin monen "aikuisen" taloudessa ei kuitenkaan enää oikein toimi, kun (mm. raha-)taloudesta kuitenkin vastaavat vain äiti ja/tai isä. Koko kodin (auton, kesämökin,...) ylläpito on aikuisten vastuulla, mutta se aikuistunut lapsi siinä kuitenkin perää oikeuksiaan toimia kuin hän olisi jotenkin aito osakas tässä perhe"yrityksessä". Jos hän auttaa kotitöissä (pyynnöstä, huoh!), niin heti häntä pitäisi palkita ja kehua. jne. jne.

En tiedä onko sinulla mahdollisuuksia vielä ymmärtää tätä tilannetta todella, koska olet tähän asti saanut olla perheen lapsi, josta tietysti on ilolla huolehdittu. Mutta usko minua, kun sinulla joskus on lapsia, niin tämä voi olla sinunkin näkökulmasi. Oikeastaan yli 18-vuotias, tai sanotaanko että lukionsa (ja mahdollisen armeijansa käynyt) lapsi on saanut kotoa jo sen, mitä kotoa kuuluu saada. Hän muuttuu käenpojaksi, joka on jollain keinolla saatava lähtemään pesästä, ellei hän itse ymmärrä lähteä.

Ja muista että äitisikin on ihminen, hän on jo lapsuutesi sinua paijannut ja hoivannut (enemmän tai vähemmän, en tiedä). Hän varmaankin haluaa taas oman elämänsä takaisin. Tämäkin kuulostaa ehkä kovalta puheelta, mutta se on tämän sinun "totuutesi" toinen näkökulma.

Ja nauti nyt hyvänen aika siitä omaan kotiin muuttamisesta ja omien siipien kokeilusta. Se miten fiksusti osaat kotoa lähteä, kertoo pääasiassa sinun kypsyydestäsi. Sinähän siinä nyt aikuistut ja alat ottaa itsestäsi vastuuta. Ja samalla saat luotua vanhempiisi uudenlaisen suhteen, aikuinen-aikuiselle suhteen.

Ja jollet sinä käy äitiäsi katsomassa kun hän elää, niin eipä hän odota niitä kukkia haudalleenkaan (hukkaan siis menevät). Ja sen lakiosan perinnöstä saat, vaikka et kotonasi kävisikään lähtösi jälkeen. Paitsi, että lakia suunnitellaan kyllä muutettavaksi sellaiseksi, ettei edes lakiosaa ole pakko antaa ellei halua.

Mutta sinähän siinä eniten menetät, jos vihoitellen lähdet. Sinä menetät sen sosiaalisen perinnön, jonka voit vanhemmiltasi saada. Vaikka se nyt tuntuu "olemattomalta", niin tulet kyllä huomaamaan sen arvon myöhemmin. Samoin lapsesi menettävät mummon ja ukinkin (tuskin hänkään noin kiittämättömään lapseen jaksaa aikaansa uhrata).

Niin että mietipä vielä. On tosiaan aika lähteä kotoa, mutta vaihda tyyliä. Kotoa lähteminen kuuluu elämään olennaisena osana. Ei se ole mikään ranngaistus vanhemmille. Se on heillekin helpotus - ihan hyvässä mielessä. Tuo nykyinen asenteesi todellakin kuulostaa teiniltä - kuten itsekin tajusit.

Olen itse parin nuoren aikuisen äiti. Vaikka he osasivat lähteä kotoa ihan fiksusti ja meillä oli ja on nytkin todella hyvät välit, niin viimeinen kotona asumisen vuosi oli meille kaikille "pientä tuskaa". Olemme siitä jälkikäteen yhdessäkin puhuneet. Nyt se jo naurattaa.

...niin oo valmis antamaan sitä myös äidillesi. Ja et tainnut kertoa syytä miksi vihaat äitiäsi? Jos äitisi ei osaa näyttää tunteitaan (vielä), niin ehkä sinä voisit tehdä aloitteen??? On aika moukkamaista huutaa OMALLE ÄIDILLEEN tuollaista, mitä olit sanonut autossa! Se ei auta asiaa ainakaan yhtään!
Mutta voisitko kertoa, miksi et enää pidä äidistäsi?

olen kokenut ihan saman kohtelun aikoinaan kuin sä, tunsin samalla tavalla ja muutin ovet paukkuen pois , mutta olen varma että kuitenkin
ei aina sitä tarkoita mitä tulee sanottua, tämän itsekin huomasin ja tajusin aikoinaan kun aikaa oli kulunut,toivottavasti saat sinäkin välisi kuntoon vielä äitisi kanssa, mut totuus on että äiti välittää ja rakastaa lastaan, vaikka sinusta nyt tuntuu et ei rakasta ja välitä

luulen että jos asutte hetken eri kattojen alla tilanne voi olla toinen ja te molemmat tajuatte tilanteen toistenne kannalta. Älä menetä suhdettasi äitiisi kokonaan. Toivottavasti tämmöisen 12-vuotiaan neuvvo nyt kelpasi...

Oot oikees jos oot 86 (f-86) Nii oot kakskyt, ja ihan vapaa päättämään omista asioistas. Ja kyllä mä luulen että sun mutsis innostuu vie ja auttaa sua muutossa ja tulee kattoo sua ennen hautajaisia.. Oikeesti. oot vaan päättäväinen ja alat suunnitella muuttoo nii mutsikii tajuu.

...olla täynnä vihaa ja näin myrkyttää oma sydämesi ja läheistesi elämä. Totta kai sinulla on oikeus keski-ikäisenä olla katkera vanha akka. Totta kai sinulla on oikeus pilata elämäsi ja huomata vanhainkodissa, että se lipui ohitsesi.

Mutta on toinenkin tie: anteeksiantaminen.

Ehdotan, että sanot suoraan äidillesi, mikä mieltäsi painaa ja pistää vihaksi. Ja pyydät myös anteeksi omia sanojasi. Voi olla, että äitisi en hetkauta korviaan, mutta se on silloin hänen ongelmansa. Mutta itsellesi tulee parempi olo, kun katkaiset vihan kierteen.

Aivan. Jos et saa äidiltäsi rakkautta,niin muuta vaan pois kotoa,onhan se muutenkin elämässä tärkeä askel vaikka tilanne olisikin toinen. Mistäs sen tietää vaikka myöhemmin sopisittekin,mutta antaa nyt vain asioiden edetä. Tsemppiä sinulle!

Onko siis niin, että olet 20-vuotias, etkä koe olevasi valmis itsenäiseen elämään? Ja vihaat äitiäsi loppuelämäsi siksi, että äitisi haluaa sinun (AIKUISEN IHMISEN) itsenäistyvän??

Vai ymmärsinkö väärin?

Siis jos luulet olevasi joku maailmanvalloittaja muuttaessasi kotoa pois 20-vuotiaana, onnea vain sinullekkin.