...on jokaisella ihmisellä ilman saatanallisten psyykelääkkeiden turruttavaa vaikutusta!
LUPA TUNTEISIIN
mielipide.
12536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus tulee mieleen, että hoitohenkilökunta hoitaa tyyliin: "Vielä yksi neurolepti, please, sun läheisetkin on tätä mieltä, että näin on parempi." Mutta entäs minä sitten? Onko tällainen tunne-elämän latistamista tai nostamista vaativa lähipiiri hyväksi? Hyväksyykö se minut sellaisena kuin olen? Miksi minun tulisi hyväksyä heidät? Paljon puhutaan syrjäytymisestä, mutta onko tämäkään syrjäytymisen ehkäisyä? Vai itseasiassa syrjintää nimekkeen auttaminen varjolla? Todella kaksipiippuinen tilanne... Jos en hyväksy tätä en ole myöskään kyvykäs toipumaan, koska en huolehdi ihmissuhteistani ja yleikunnostani.
Tuon voisi kääntää toisinpäinkin ihan ajatus maailmassa jos ei käytännössäkin, elikkä kaikilla on oikeus tuntea surua ja vastoinkäymisiä sekä tyhjyyttä! joten Viina pois ja sassiin!
loppujen lopuksi me ollaan (ainakin minä) Aikuinen ihminen ja minä ite sanoin etten lääkkeitä syö ja mitä lääkkeitä suostun syömään ja sen vasta sen jälkeen kun olimme käyny sivu oireet / vaikutus periaatteet läpi henkilö kohtasesti oman lääkärin kanssa, ja jos silti lääkkeen haitta oli enemmän kuin hyöty niin lopetin välittömästi ja vaihdoimme uuteen (lähes kaikki mielen lääkkeet vaikuttaa samaan asiaan, mutta vain muutama toimii sinun aivo kemian kanssa).
Jätin ensin lääkkeet, sitten päihteet. Pienessä nousuhiivassa näennäisesti upeita fiiliksiä.
Huomasin että päiväsaikaiset %-fiilikset käytännössä tuhoavat iltaharrastusvireen.
Olen hyvin herkkä, enkä kestä vaihtuvia olosuhteita. Siks yritän minimoida sellaiset.
Energiatasonsa nostamisesta voi ja pitää tehdä elämän varjelluin aarre.
Päihteet ovat mielettömintä energian tärväystä.
Tosiaan: Maalaisjärkeä kehiin!
Kaikki ihmiset eivät hukuta viinaan tunteitaan. Yleistät ihan liikaa. Jotkut jopa pääasiallisesti vihaavat humalaa. Ei näistä yksinkertaisesti kannata itselleen pelastusrengasta koota. Hyvät, toimivat ihmissuhteet, mielekäs, haastava tekeminen ja onnistuminen muutoinkin auttavat jaksaamaan vastoinkäymisissä eteenpäin. Ei niinkään esim. jännittäminen, arvostetuksi tulemisen tunteet yms, jotka päivästä toiseen, tunnista toiseen jatkuvina, saattavat vaikuttaa mm. paineensietokykyyn yms ja lyödä koko homman (toipuminen) ihan läskiksi. Näillä kun on se toinenkin puoli...
Eihän kouluunkaan laiteta, eikä pyritä laittamaan ennenkuin lapsi on valmis oppimaan. Otan tämän oppimisen esille, kun hoito on monesti turhauttavaa, kun ei tule uutta informaatiota eikä pystytä edes vastaanottamaan sitä. Tällöin niin potilas, kuin oppilaskin menettää halunsa oppia, menettää halunsa tehdä yhteistyötä. Täytyy siis tarjota riittäviä virikkeitä. Ainahan tähän ei pystytä ja pyritään tarjoamaan niitä sitten jossakin toisessa muodossa.
Monelleko koulu on ollut oppimisen kannalta pelottava paikka, onko epäonnistuminen kokeessa ollut pelottavaa? Onko annettu ymmärtää, että yksi epäonnistuminen tuhoaa elämäsi. Ei, päinvastoin.
vihaa valehtelijoita ja päällä leikkijöitä kohtaan. Asiat ihan sekaisin. Oikeus maksaa-ja joskus jopa hengenkin!
That's true! Sä puhut, kuin jostain marttyyrikuolemasta. Jokaisella on myös oma käsityksensä oikeasta ja väärästä. Jokaisella on myös oma käsityksensä mahdollisesta ja mahdottomuudesta. Perusoikeuksiin kuuluu jokaisen ihmisen oikeus näihin asioihin, oikeus myös omaan näkemykseensä, kunhan se ei loukkaa tai muuten vahingoita muita. Toista ihmistä ja hänen oikeuksiaan tulisi aina kunnioittaa.
Jos tunteet alkavat käydä sekä itsen että ulkopuolisten mielestä ahdistaviksi ja käsittämättömiksi, ei ole pahitteeksi aloittaa psyykelääkkeiden käyttöä. Ei niissä ole mitään pahaa, ne on kehitelty helpottamaan tuskaista olotilaa.
noinkin ilmaista. Tosiasia kuitenkin on, että myös psyykelääkkeillä kuten kaikilla muillakin lääkkeillä, on paljon haittavaikutuksia. Vain pieni murto-osa on ilmaistu tuoteselosteissa.
Tosiasia on myös se, jonkun toisen lääkkeen tai sairauden hoito voi olla esteenä jonkin toisen hoidolle tai pahentaa muiden sairauksien tilaa. Mielestäni lääkitys ei ole koskaan ratkaisu itse ongelmaan, vaan tuo tilapäistäkin tai väliaikaista helpotusta sairauteen.
ja myrkkyjä. Suurin osa suomalaisista olis valmis tappamaan elämänsä mustanneen ihmisen. Kansallista yhtenäisyyttä ei ole ollu enää vuosikymmeniin ja eri leireissä hamaan loppuun asti taitaa ihmiset olla.
Kaupungilla riehuu toinen toistaan pahempia väkivallantekijöitä, jotka hakkaavat syyttömiä ohikulkijoita huvikseen sairaalaan tai pahimmassa tapauksessa hautaan, ja he saavat jatkaa rakasta harrastustaan läpi elämänsä ilman, että he joutuvat koskaan pakkolääkityksen uhan alle, vaikka moisten tunnetilojen luulisi tuntuvan ulkopuolisista ahdistavilta;)
Toisin on ns. mielisairaiksi määritellyillä, heillä (meillä) ei ole lupaa edes pikkaisen suutahtaa, vaikka ihmiset kohtelisivat meitä kuin jotain alhaista rotua, sillä suuttuminen ja vaikkapa äänen korottaminen on meillä aina agressiivisuutta, joka täytyy kitkeä lääkkeillä pois. Tavoitteena tuntuukin olevan luoda meistä täydellisiä neuvostokansalaisia, jotka ilmeettöminä ja niiiin nöyrinä kävelevät vaikka varmaan kuolemaan jos niin käsketään, eivätkä koskaan valita mistään, vaikkeivät saisi yhteiskunnanlta kuin ruoskaa. Muilla ihmisillä on oikeus ilmaista tunteitaan, mutta meillä ne ovat vain oire sairaudesta ja aihe nostaa muutenkin tähtitieteellisen korkeaa lääkeannosta. Ja auta armias jos vihastut hoitajalle, joka kohtelee sinua kuin rukkasta, silloin kutsuu eristysselli kahleineen. Pakolla sairaalaan määrättyjen tulee osoittaa vain vilpitöntä nöyryyttä, ja mm. ahdistuneisuus vangitsemisen johdosta on luonnollisestikin vain mielensairautta. Itse viittaan kintaalla koko lääkitykselle, siitä ei ole koskaan ollut minulle kuin haittaa!
No tuotapa juuri tarkoitin.