Olen kolmatta vuotta kärsinyt ahdistuneisuudesta ja niiden oireista (lievä huimaus, derealisaatio, väsymys yms) sekä huomannut miten alempiarvoisena ihmisenä minua on niiden takia pidetty.
Kun yritän selittää oireitani ahdistuneisuudeksi, toinen ihminen ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Sama on elämänkumppania etsiessä. En tiedä, millaisena ihmiset näkevät minut. En vain voi tilanteelle mitään, että oireet alkavat yleisellä paikalla, jossa on ihmisiä paljon ja mekkalaa. Jotkut ihmiset nauravat oireilleni, jotkut välttelevät ja tämä aiheuttaa kierteen ahdistukselle.
Toinen juttu on, että ahdistuneisuutta pidetään omana syynä. Ärsyttää, ettei sitä ymmärretä, vaan pidetään huonohermoisena ihmisenä. Yleislääkärikin antoi aluksi ohjeen ulkoilla enemmän ja unohtaa huonot asiat. Sanoi vielä, että: "älä nyt luule, että tulet hulluksi" ja päälle halvekseva katse. Kun kävin toisella lääkärillä, niin sain lähetteen mielenterveystoimistoon. Siellä onneksi ollaan ymmärtäväisiä ja yritetään auttaa.
Ilmeisesti ahdistuneisuus täytyy olla naisen tauti, jotta se ymmärretään...
Kun yritän selittää oireitani ahdistuneisuudeksi, toinen ihminen ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Sama on elämänkumppania etsiessä. En tiedä, millaisena ihmiset näkevät minut. En vain voi tilanteelle mitään, että oireet alkavat yleisellä paikalla, jossa on ihmisiä paljon ja mekkalaa. Jotkut ihmiset nauravat oireilleni, jotkut välttelevät ja tämä aiheuttaa kierteen ahdistukselle.
Toinen juttu on, että ahdistuneisuutta pidetään omana syynä. Ärsyttää, ettei sitä ymmärretä, vaan pidetään huonohermoisena ihmisenä. Yleislääkärikin antoi aluksi ohjeen ulkoilla enemmän ja unohtaa huonot asiat. Sanoi vielä, että: "älä nyt luule, että tulet hulluksi" ja päälle halvekseva katse. Kun kävin toisella lääkärillä, niin sain lähetteen mielenterveystoimistoon. Siellä onneksi ollaan ymmärtäväisiä ja yritetään auttaa.
Ilmeisesti ahdistuneisuus täytyy olla naisen tauti, jotta se ymmärretään...
Vastaukset 8
Vanhimmat
meitä kun on niin moneksi. Kaikki eivät osaa suhtautua asioihin samalla tavalla.
Itse en kategorioi ketään ihmistä mihinkään, mulle kaikki on tasavertasia sairauksista yms. riippumatta.
Toivon sulle hyvää kesää ja selitä juttusi ystäville ym., niin jospa he ymmärtäisivät paremmin ja pyydä heitä miettimään, että jospa omalle kohdalle osuis, niin mitä he tekisivät ja haluaisivat muiden tekevän, siinä heille pähkinä purtavaksi.
Skitsofreeniasta ja luonnehäiriöisestä narsistista pitäisi antaa enemmän infoa mediassa niin ihmisillä ei joka mielen vaivasta tulisi mieleen täysin hullut ihmiset jotka eivät voi parantua mutta sen sijaan pahentua.
Siis ihmiset ovat aivan uskomattoman ennakkoluuloisia! Itse kärsin myös ahdistuksesta ja se johtuu koulukiusaamisesta sekä stressaavasta elämäntilanteesta. Ja voin sanoa että ulkoisesti olen ihan normaalin näköinen mies ja muutenkin ihan normaali. Kuka tahansa voi ahdistua ja sillä ei ole mitään väliä miten fiksu tai muuten normaali, sillä jokainen ihminen voi saada ongelmia tahtomattaan!
Sepä se. Meillä vaimo on hyvällä tuulella varsin ymmärtäväinen. Vaan kun tiukka paikka tulee niin se huutaa että koita nyt jo vittu päästä siitä ahdistuksestä yli. Mitä tuohon enää voi sanoa? Usein valitetaan myös että onko minun pakko olla koko ajan niin masentunut. Juu ei ole, olen tämmöinen vain huvikseni. Huomenna paranen, mutta anna minun vielä tänään olla hullu.
Tämmöisten vaivojen kanssa on aina yksin. Toiset voi nyökytellä ja "ymmärtää", mutta ei ne sitä tiedä miltä sairaus tuntuu. Ja jos menet sanomaan kun ahdistaa niin kohta valitetaan että onko koko ajan pakko puhua siitä. Luulevat että tämä on joku flunssa, "ai vieläks sua vaivaa se?"
Olen kokenut ihan samaa. Ihmiset luulevat että se on joku flunssan tai kipeän polven tapainen asia joka paranee ajan myötä helposti. Niin se ei yleensä kuitenkaan ole.
Kaikkihan on kokenu huonoja päiviä ja surua, eihän ahdistus ja masennus eroa mitenkään nuista.. vai eroaako muka?.
parannus konstina voisi pitää positiivistä ajattelua ja käyt vaikka lenkillä!
eläkä väitä etten tiedä minkälaista on sateisena päivänä hakia pyykkejä narulta! se ei ole helppoa :(
on.kai naiset näkee sen heikkouden merkkinä.vaikka eihän esim ahdistus tai paniikkihäiriö mitään heikkoutta tai pelkuruutta ole.suosittelenkin kaikille miehille että jos kärsitte esim paniikkihäiriöstä,niin hommatkaa itsellenne hyvä lääkitys ja vaietkaa sairaudestanne.ainakin seurustelun alkuvaiheessa.
Mulla lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen, mutta kun yritin kertoa ystävälleni, hän melkeinpä nauroi minulle. Jos jonain päivänä vain olen niin väsynyt, etten jaksaisi millään eteenpäin, alkaa hän heti valittaa minulle että -miks oot taas tommonen kauheen masentunu, pääse sen yli jo!- ja se kyllä alkaa jo ärsyttää, ja olo tuntuu päivä päivältä huonommalta, koska hänen on vaikea ymmärtää tällasta asiaa. Luultavasti kaikki muiden ihmisten ennakkoluulot johtuu tietämättömyydestä tätä asiaa kohtaan, ja silloin pitää vaan valistaa, että ihmiset alkais ymmärtää paremmin. Vaikka se oliskin raskasta.