Hometta -

--------------------------------------------------------------------------------
Page 22
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarkku Seuri, vs ylilääkäriKuopion aluetyöterveyslaitosKosteusvauriorakennukseen liittyvät oireet ja sairaudetUseimmat kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvät oireet ovat ohimeneviä ärsytys- jayleisoireita. Yksittäisen potilaan kohdalla näiden oireiden liittäminen kosteusvaurioon onerittäin vaikeaa tai mahdotonta, koska vastaavia oreita voi ilmeta monesta muusta,yleisemmästäkin syystä. Mikäli altistuneita on useita, vähintään kymmenen, voidaanoireiden yleisyydestä tutkimusjoukossa tehdä päätelmiä kosteusvaurionterveysvaikutuksista. Hankalat oireet kuten astma, ODTS tai allerginen alveoliitti ovatharvinaisia ja etenkin astmojen tutkimusta hankaloittaa se, että ne syntyvät useimmitenmuun kuin IgE-välitteisen mekanismin kautta. Vaikeiden terveyshaittojen syntyminenedellyttää yleensä pitkään kestänyttä vauriota, joten ajoissa tehdyillä korjauksilla voidaanvaltaosa terveyshaitosta estää. Jokainen kosteusvauriosta syntynyt sairaus onperiaatteessa ehkäistävissä.Tavallisimmin mikrobien terveysvaikutukset johtuvat siitä, että ne jakautuvat elimistössä.Kosteusvauriorakennuksissa tavattavat homeet, hiivat ja bakteerit voivat toki aiheuttaa myöstämänkaltaista haittaa ihmiselle, mutta se on hyvin harvinaista ja tuolloin potilaan immunologinenpuolustusjärjestelmä on yleensä muusta syystä viallinen. Kosteus- ja homevauriokohteidenbiologiset haitat välittyvät muilla mekanismeilla, jotka kuitenkin tunnetaan huonosti.Periaatteessa terveysvaikutukset voivat välittyä homeiden itiöiden, rihmastojen tai niiden osien taimyös myrkyllisten, ärsyttävien tai allergisoivien aineenvaihduntatuotteiden välityksellä.Ympäristömikrobien määrää arvioidaan tavallisimmin kasvattamalla mikrobeja erilaisillakasvatusalustoilla, jolloin saadaan käsitys elinkelpoisten mikrobien määrästä. Näitä menetelmiäkäyttäen ei pystytä suoraan huomioimaan mahdollisia mikrobien aineenvaihduntatuotteita taielinkelvottomien mikrobien seinämärakenteiden terveyshaittoja. Tutkimuskäytössä voidaan mitataeräitä toksiineja, gram-negatiivisten bakteerien endotoksiineja tai homeiden glukaaneja, muttarutiinikäyttöön menetelmistä ei vielä ole, sillä näiden tekijöiden ja terveysvaikutuksien välinenyhteys tunnetaan puutteellisesti ja menetelmät ovat hyvin vaivalloisia.Toksiinien tuotantoon vaikuttaa myös sienikasvuston vaihe. Useimmat toksiinit ovat toissijaisiaaineenvaihduntatuotteita, joita alkaa erittymään vasta siinä vaiheessa kun kasvualustasta puuttuujokin mikrobin kasvulle välttämätön tekijä.Suku- ja lajistokohtainen terveysvaikutuksien tietämys on vähäistä ja julkaistuihin luetteloihinallergisoivista lajeista tai suvuista on syytä suhtautua varauksella, sillä tiedot on yleensä saatuyksittäisistä tapauksista, joissa jokin näytteenottohetkellä viljelty valtalaji on saatu kasvamaan jasitten yhdistetty havaittuun sairauteen. Pahimmassa tapauksessa tämä on tehty ilman mitääntestausta ja parhaassa tapauksessa allergisuutta on tutkittu jollakin testillä, josta ei kuitenkaan voivarmuudella sanoa mitä on testattu: itiötä, rihmastoa vai jotain aineenvaihduntatuotetta.Tiedot kosteusvaurio- ja homevauriorakennuksien terveyshaitoista perustuvat tapausjulkaisuihin jaepidemiologisiin tutkimuksiin. Tapausjulkaisujen peruseella on selvää, ettäkosteusvauriorakennuksiin liittyy allergisia alveoliitteja, allergista astmaa ja toistuvia infektioita jne.Epidemiologisten tutkimusten perusteella kosteus- ja homevauriotaloihin liittyy lisääntynyttähengitystieoireilua ja eräitä yleisoireita kuten väsymystä ja päänsärkyä.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 23
Kosteus- ja homevauriorakennuksissa tavatut oireet ja sairaudetJaan seuraavassa kosteus- ja homevauriorakennuksissa tavattavat oireet ja sairaudet neljään eriryhmään seuraavasti:1. Ärsytysoireet2. Yleisoireet3. Toistuvat infektiot4. Allergiat ja niiden kaltaiset pitkäaikaissairaudetTähän jakoon tulee suhtautua varauksin, koska minkään oireen osalta ei tunneta tarkointerveyshaitan aiheuttajaa ja se mekanismi, jolla haitta syntyy on myös suurelta osin tuntematon.Esittämäni jako perustuu vauriokohteiden epidemiologisiin tutkimuksiin ja tapauskuvauksiin. Jakokuitenkin helpottaa ymmärtämään, millaisia oireita voi olla ja mitä oireita kohteissa kannattaahakea.1. ÄrsytysoireetKosteusvauriokohteissa altistuneet ovat kuvanneet muita enemmän ylä- ja alahengitystieoireita.Epidemiologisissa tutkimuksissa oireiden yleisyys on vaihdellut huomattavasti johtuen tutkittujeniästä, sukupuolesta, kysymysten asettamistavasta jne. Ylähengitystieoireita ovat mm. nuhaisuus,nenän tukkoisuus, nenän kutina, kirkas vuoto nenästä, aivastelu, kurkun karheus tai kipeys jaäänen käheytyminen. Tätä alempaa hengitysteistä tulevia oireita ovat mm: yskä, hengenahdistusja hengityksen vinkuminen. Lisäksi limakalvoärsytysoireita voi tulla silmistä; kutinaa, punoitusta jakarheuden tunnetta silmissä. Joissakin tapauksissa ärsytysoireita voi tulla iholta.Ärsytysoireet ovat yleisimpiä kosteusvauriokohteissa tavattavia oireita. Kuitenkin näiden oireidenriskiä kuvaavat ristitulosuhteet tai riskisuhteet jäävät epidemiologisissa tutkimuksissa suhteellisenmataliksi. Tämä johtuu siitä, että näitä ärstysoireita raportoi usein muutama kymmenen prosenttiahaastatelluista myös vertailurakennuksissa. Ts. jos verrokkirakennuksissa valittaa ajoittaintoistuvaa yskää 20 % tutkituista ja riskisuhde on noin 2, niin tutkimusrakennuksissa oireitta esiintyy40 %:lla tutkituista.Ärsytysoireiden tulisi korjaantua muutamien päivien, viimeistään parin viikon kuluttua altistumisenloputtua. Usein oireet helpottavat huomattavasti jo viikonloppuisin. Ärsytysoireet eivät jätä pysyvääterveyshaittaa.Mikäli kosteusvauriokohteessa asuvilla tai työskentelevillä esiintyy ärsytysoireita, ei kuitenkaan olesyytä jäädä odottelemaan vaikeampien oireiden ilmaantumista, vaan kosteusvaurio on syytäkorjata pikaisesti. Usein ärsytysoireet edeltävät allergiaoireita ja alkuvaiheessa voi olla vaikeaaerottaa ärsytysoireita alkavasta allergiasta.2. YleisoireetYleisoireina on kuvattu pahoinvointia, nivelkipuja, hermostuneisuutta, kuumeilua ja vilunväristyksiä.Joissakin tapauksissa Kuopion aluetyöterveyslaitoksessa tehdyissä selvityksissä on havaittukosteusvauriorakennukseen liittyneen myös päänsärkyä ja väsymystä. Nämä kaksi oireitta ovatyleisiä sellaisissa tiloissa, joissa on puutteellinen ilmastointi ja voi olla, että oireet liittyvät siiheneivätkä mikrobialtistumiseen.Kuumeilu ja vilunvärstykset voivat kosteusvauriorakennuksessa liittyä joko alkavaan alveoliittiin tains. ODTS (organic dust toxic syndrome) -oireyhtymään. Alveoliittiin viittaa se, että kuumeilulisääntyy loppuviikkoa kohti, kun taas ODTS -oireyhtymään liittyvä kuumeilu tulee tyypillisesti
--------------------------------------------------------------------------------
Page 24
työviikon alussa, mutta helpottaa yleensä loppuviikkoa kohti. ODTS -tyyppiset oireet eivätilmeisesti ole rakennuksien kosteusvaurioissa niin harvinaisia kuin on aikaisemmin luultu.ODTS -oireyhtymällä tarkoitetaan orgaanisen pölyaltistumisen yhteydessä tulevaa oireyhtymää,johon liittyy hengenahdistusta, yskää ja yleisoireina mm. kuumetta tai vilunväristyksiä. Oireyhtymänaiheuttajaa ei tiedetä, mutta on esitetty, että se voisi liittyä endotoksiinialtistumiseen tai muuhunmikrobien seinämäproteiinien altistukseen. ODTS -oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin alveoliitinoireet, mutta alveoliitista poiketen ei ODTS-oireyhtymässä tavata merkkejä immunologisestaaktivaatiosta. ODTS -oireyhtymä koostuu ilmeisesti useammista sairausryhmistä.Yleisoireiden syntytavasta ei ole tietoa, mutta mahdollisesti mikrobien erittämillä toksiineilla onmerkitystä niiden synnyssä. Yleisoireet ovat harvinaisempia kuin ärsytysoireet ja mikäliyleisoireiden takana ei ole allergiaa, niidenkin pitäisi loppua altistumisen loputtua ilman, että siihenliittyisi pysyvää terveyshaittaa.3.Toistuvat infektiotToistuvilla infektioilla tarkoitan tässä tavallisia hengitystieinfektioita, enkä suinkaankosteusvauriokohteessa kasvavien mikrobien aiheuttamia harvinaisia spesifejä tulehdussairauksia.Toistuvien infektioiden mekanaismina on ilmeisesti se, että ärsytysoireiden tai alkavienallergiaoireiden vaurioittamalla limakalvolla alkavat yleiset hengitystieinfektiot normaalia limakalvoaherkemmin.Epidemiologisten tutkimuksien mukaan kosteusvauriokohteisiin näyttäisi liittyvän lisääntyvästikeuhkoputken tulehduksia ja mahdollisesti keuhkokuumeita. Lisäksi eräidenkosteusvauriokohteiden tutkimuksien yhteydessä on havaittu kosteusvauriokohteeseen liittyvänlisääntyvästi muitakin hengitystieinfektioita, etenkin lapsilla. Tälläisiä infektioita voivat olla esim.toistuvat poskiontelon tulehdukset.Toistuvien infektioiden tulisi myös rauhoittua kosteusvaurion korjaamisen tai sieltä muuton jälkeen.Jos infektiokierre on hankala, rauhoittuminen voi viedä useita kuukausiakin.4. Allergiat ja niiden kaltaiset pitkäaikaissairaudetTämän ryhmän sairudet ovat harvinaisimpia, mutta myös hankalimpia potilaalle jaterveydenhuololle. Useimpien tämän ryhmän sairauksien syntytavat tunnetaan huonosti ja sitenniitä on vaikea tutkia ja kliinisessä työssä niiden yhdistäminen varmuudella kosteusvaurioon onhankalaa. Epidemiologisten tutkimuksien perusteella home- ja kosteusvauriokohteissa astmanesiintyvyyden riski on noin 1,5, jota lukua voidaan pitää suhteellisen matalana.Koska kuitenkin kosteusvauriot ovat suhteellisen yleisiä ja astmakin on yleinen sairaus, voidaanarvioida, että Suomessakin olisi noin 17 000 astmaatikkoa, joiden astma johtuisi homevaurioista.Edellä olevaan lukuun päädytään, jos astmaatikkojen lukumääräksi arvioidaan 100 000 Kelanerityiskorvattavuustilastojen perusteella, homeille ja asuntojen kosteudelle altistuvien suomalaistenlukumääräksi 2 miljoona (pientaloissa on korjausta vaativia kosteusvaurioita puolessa) ja astmanriskiksi kosteus- ja homevauriotaloissa epidemiologisten tutkimusten perusteella 1,5. Pelkät Kelanerityiskorvaukset tästä johtuen olisivat vuositasolla noin 34 miljoonaa markkaa.Hankalin kosteusvaurioihin liittyvä terveyshaitta on allergia, koska se jättää elimistöön pysyvänmuiston epänormaalista reagoinnista ja täten allergisoitunut henkilö voi oireilla kosteusvaurionkorjaamisen tai sieltä poismuuton jälkeenkin esim. ympäristön ajoittain kasvaneillemikrobipitoisuuksille kosteassa metsässä tai sateiden aikaan. Allergian kaltaisia sairauksia voisyntyä myös altisteiden toksisuuden perusteella. Toksinen ärsytys aiheuttaa kohde-elimessätulehdusreaktion, joka voi ilmetä esim. astmana tai nuhana.Kosteusvauriorakennuksiin liittyvät astmat voivat välittyä ns. atooppisen mekanismin kautta eli nevoivat olla tyyppi I:n allergoita (atooppisia sairauksia). Ilmeisesti on yleisempää, että typppi I:n
--------------------------------------------------------------------------------
Page 25
reagointia ei ole mukana vaan homeastmat syntyvät jonkun muun, toistaiseksi huonosti tunnettujenmekanismien kautta. Osa näistä mekanismeista voi olla immunologisesti välittyviä, mutta ne voivatolla luonteeltaan myös toksisia ja suoraan ärsytysvaikutukseen perustuvia.Eräässä tutkimassamme kohteessa työntekijä sai työpaikkansa kosteusvaurion aikana astman,joka todettiin myös kyseisellä mikrobilla (Sporobolomyces salmonicolor) tehdyssähengitystiealtistuskokeessa. Kuitenkaan hän ei reagoinut ihon prick-testissä altistuskokeessakäytetylle uutteelle eikä hänellä ollut muitakaan IgE-välitteiseen allergiaan viittavia löydöksiä.Myöhemmin, jo töistä poissa ollessaan, hänen astmansa paheni sateiden ja ukkosmyrskyjenaikaan. Kyseisen mikrobin on raportoitu esiintyvät runsaana sataiden jälkeen. Mielestäni kyseisentämä poikkeuksellinen herkkyys ympäristöolosuhteiden muutokselle viittaisi pikemminkinallergiseen kuin toksiseen mekanismiin.Allergisten tai toksisten astmojen ja nuhien yleisyydestä ei ole tietoa, mutta eräiden tapaustenperusteella vaikuttaa siltä, että pitkään jatkuneissa kosteusvaurioissa voi syntyä tilanteita, joissasuhteellisen lyhyen ajan kuluessa useat henkilöt sairastuvat astmaan, nuhaan tai ODTS-oireyhtymään. Voi olla, että kosteusvaurion jatkuessa pitkään mikrobikasvustossa tapahtuumuutoksia, jotka johtavat nopeasti sairauksiin. Valitettavasti näitä muutoksia tunnetaan huonosti,eikä meillä ole mitään keinoa mikrobiologisin menetelmin arvioida hankalien sairastumistentodennäköisyyttä. Toistaiseksi on noudatettava sellaista periaatetta, että kaikkeenkosteusvaurioista johtuvaan mikrobialtistumiseen liittyy myös jonkinsuuruinen allergisen taitoksisen astman, nuhan tai silmätulehduksen vaara.Homepölykeuhko on kosteusvauriorakennuksissa todella harvinainen. Tämä sairaus on edelleensuhteellisen yleinen viljelijöiden homealtistukseen liittyen, mutta kosteusvauriokohteissaalveoliittejä on Suomessa ollut ilmeisesti vain muutamia. Homepölykeuhko vaatii syntyäkseenyleensä useita kertaluokkia suuremmat homeitiöiden määrät kuin kosteusvauriorakennuksissaSuomessa tavataan. Kuitenkin eräissä osissa maailmaa, mm. Australiassa rakennuksienkosteuteen liittyvät alveoliitit ovat huomattavasti yleisempiä kuin maanviljelyssä tavattavathomepölykeuhkot.Allergiseen tai toksiseen nuhaan liittyvä haitta on yleensä suhteellisen vähäinen ja sairaus onlääkkeillä hyvin kurissa pysyvä. Kroonista nuhaa sairastavien potilaiden tutkimus ei Suomessa oleyhtä hyvin järjestetty kuin astmapotilaiden tutkimus, mm. nenäaltistuskokeiden tekemisessä onsuuria keskussairaalapiirittäisiä eroja. Kroonisten nuhien tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeäätietenkin jo sinänsä, mutta on mahdollista että tunnistamalla ja hoitamalla allergiset nuhat ajoissa,voitaisiin estää myös allergisen astman ilmaantuvuutta.Homeen aiheuttamien astmojen tutkimuksessa on ollut ongelmana se, että homealtistuskokeita onsairaaloissa tehty vähän. Vaikka altistuskokeiden tekeminen sairaaloissa on vielä harvinaista,voidaan homeastmoja pyrkiä selvittämään mm. avohoidossa tehtävillä puhallusseurannoilla.Useissa homekohteissa on todettu kohtuuton määrä uusia astmatapauksia, mutta johtuen edelläkuvatuista ongelmista, astman ja homealtistumisen välinen yhteys jää vahvistamatta.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 26
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAMarkku Seuri, vs. ylilääkäriKuopion aluetyöterveyslaitosKatve Kontturi, vastaava työterveyslääkäriPohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ky.Örebro -lomakkeen käyttö altistumisen muutoksen seurannassaÖrebro -lomake kehitettiin Ruotsissa käytännön sisäilmaongelmien selvittelyyn. Lomake onkäännetty useille kielille ja Suomessa lomaketta on käytetty ennen kaikkeakosteusvauriorakennuksien ympäristöhaittojen ja niihin liittyvien oireiden selvittelyyn.Tieteellisessä tutkimuksessa Örebro -lomaketta on käytetty yllättävän vähän. Kuopionaluetyöterveyslaitoksen käyttökokemuksen mukaan lomake on käytännön tilanteissahyödyllinen väline. Lomaketta käytettäessä on muistettava, ettei sitä tarjota riitaisiinkohteisiin ja että vastaajamäärän on oltava riittävän suuri (yleensä yli 10 henkilöä) ennenkuin yhteenvetoja tulostetaan. Lomaketta voidaan käyttää myös terveystarkastuksienesitietojen keräämiseen. Tässä kuvataan kohde, jossa oireita tiedusteltiinkosteusvauriokohteessa työskentelyn aikana ja kolme kuukautta toisiin tiloihin muutonjälkeen. Ympäristöhaittojen ja niihin liittyvien oireiden seurannassa lomake vaikuttitoimivan hyvin.Erään sairaalan osastolla todettiin osastonsihteerien huoneessa kosteusvaurio ja homekasvua.Henkilökunnan kokemat sisäilmastohaitat ja siihen liittyvät oireet selvitettiin Örebro -kyselyllä (Kuva1). Kyselyn mukaan 70-80 % osaston henkilökunnasta oli kärsinyt työpaikallaan kuivasta jatunkkaisesta ilmasta sekä hajuhaitoista ja yli 80 % tutkituista oli kokenut nenän tukkoisuutta januhaoireita työpaikkaansa liittyen. Kysely uusittiin sen jälkeen kun osasto oli siirtynyt toisiin tiloihin.Uusintakyselyn mukaan koetuista ympäristöhaitoista vähenivät voimakkaimmin hajuhaitat,tunkkaisuuden kokeminen, pintojen sähköisyys ja häikäisyongelmat. Kaikki koettu oireilu väheni.Osaston vaihdon jälkeen vain yksi työntekijä valitti viikottaista nuhaa, kun taas ennen vaihtoaseitsemän työntekijää raportoi tämän oireen. Ympäristöhaittojen ja koettujen oireiden väheneminenoli odotetun kaltainen ja Örebro -lomake vaikuttaisi soveltuvan hyvin ennen-jälkeen -tyyppiseensisäilmasto-ongelmien seurantaan.SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDATErään sairaalan yhden osaston osastonsihteerien huoneessa oli kesästä 1994 lähtien ollut homeenhajua ja kummallakin tiloissa työskentelevällä osastonsihteerillä oli ollut nuhaoireita.Työterveyshuollon pyynnöstä suoritettiin osastolla lokakuussa 1994 kosteus- ja homekartoitus jaosaston henkilökunta täytti oirekyselylomakkeen, joka sisälsi myös ns. Örebro -lomakkeenkoettujen sisäilmahaittojen ja niihin liittyvien oireiden selvittämiseksi. Kysely uusittiin helmikuussa1995 sen jälkeen kun osasto oli marraskuussa 1994 muuttanut toisiin tiloihin.MENETELMÄTRakennustekninen tutkimus perustui kosteusvaurioiden tutkimukseen perehtyneen rakennus-insinöörin tekemään tarkastukseen, jossa myös haastateltiin rakennuksen huollosta vastaavia jarakennuksen käyttäjiä. Tutkimuksessa käytettiin aistinvaraisten menetelmien lisäksi kos-teusmittaria.Työympäristöstä kerättiin näytteitä rakenteiden pinnoilta sivelemällä steriilillä pumpuli-puikollamääräala ja levittämällä näytteet kolmelle viljelyalustalle (Hagem-agarille, DG18-agarille ja
--------------------------------------------------------------------------------
Page 27
tryptoniglukoosihiivauuteagarille). Kasvatuksen jälkeen pesäkkeet laskettiin ja määritettiinvalomikroskooppisesti.Osaston kaikki vakituiset työntekijät kutsuttiin tutkimukseen. Ensimmäiseen oirekyselyyn vastasi 22osaston työntekijää ja heiltä kaikilta saatiin myös seeruminäytteet vasta-ainetutkimusta varten.Tutkituista 8 oli sairaanhoitajaa, erikoissairaanhoitajaa tai osastonhoitajaa, 6 perushoitajaa, 3sairaala-apulaista, 3 lääkäriä ja 2 osastonsihteeriä. Työntekijät olivat työskennelleet kyseiselläosastolla suhteellisen pitkän ajan, keskiarvon ollessa yli 10 vuotta. Tutkittavista kahdella oli todettuastma, toisella vuonna 1992 ja toisella 1994. Atoopikkoja oli esitietojen perusteella 6 jaaikaisemmin tehtyjen prick-testien perusteella 5. Kukaan työntekijöistä ei ilmoittanut tupakoivansasäännöllisesti. Pahiten vaurioituneella alueella työskenteli kaksi osastonsihteeriä.Uusintakyselyyn vastasi 20 työntekijää, joista yksi ei uusintaselvityksen aikaan ollut töissä.Kahdesta työntekijästä, joilta ei saatu uusintakyselyn vastausta, toinen ei ollut kokenuttyöpaikkaansa liittyviä oireita ennen muuttoa. Tässä kuvatut tulokset perustuvat niiden 19työntekijän tutkimuksiin, joilta oli käytettävissä Örebro -lomakkeen vastaukset sekä ennen muutoaettä muuton jälkeen ja jotka olivat töissä.Ensimmäiseen oirekyselyyn vastanneilta 22 työntekijältä saatiin seeruminäytteet homevasta-aineiden määrittämiseksi ELISA -menetelmällä. Vasta-aineet määritettiin kahdeksaa taulu-kossamainittua Suomessa homevauriorakennuksissa yleistä mikrobia vastaan. Seerumin vasta-aineetmääritettiin immunoglobuliini G (IgG) -luokassa, joka kuvastaa vain altistumista, eikä sitä voidapitää sairauden mittarina, ennustajana eikä sairauden seurannan välineenä.Oirekyselynä käytettiin ensivaiheessa työpaikan sisäilman laatua ja työntekijöiden oireita viimeisen3 kk:n aikana kartoittavaa Örebro -lomaketta ja kehitteillä olevaa suomalaista hengityselinoireidenepidemiologiseen tutkimukseen tarkoitettua laajempaa lomakesarjaa. Uusintakyselyssä käytettiinvain Örebro -lomaketta, jota täydennettiin vielä sellaisilla kysy-myksillä, joissa tiedustellaan onkooireen määrä osaston paikanvaihdon jälkeen lisääntynyt, pysynyt ennallaan tai vähentynyt.Ensimmäinen oirekysely tehtiin lokakuussa 1994 ja uusintakysely helmikuussa 1995. Osastomuutti pois vauriokohteesta marraskuussa 1994.RAKENNUS, KOSTEUSVAURIO JA PINTOJEN MIKROBITOsasto sijaitsi 1930 valmistuneen viisikerroksisen rakennuksen toisessa kerroksessa.Rakennuksessa on koneellinen tulo- ja poistoilmajärjestelmä. Kaikkien kerrosten läpi menevässäputkihormissa olevassa lämminvesiputkessa oli ollut putkivuoto kolmannen kerroksen korke-udella.Putkivuoto oli korjattu. Pystyhormi on sijoitettu eri kerroksissa huoneiden nurkkaan siten, että kaksihormin seinää ovat muurattuja huoneiden seiniä ja kaksi seinää on rakennettu lastulevystä.Pahiten oli hormiston lastulevyseinä vaurioitunut toisen kerroksen kohdalla, jos-sa oli ollut myöspahimmat hajuhaitat. Homekasvu oli alkanut lastulevyn taustassa ja osittain myös pinnalla.Kosteus oli imeytynyt muurattuihin seiniin molemmin puolin hormia noin metrin leveydeltä. Myösosastosihteerien huoneen katto oli märkä noin 2 neliömetrin alalta. Väli-pohjarakenteena onbetoninen kaksoislaatta, jonka välissä on äänieristeenä sammalta, purua ja hiekkaa.Mikrobinäytteitä otettiin rakenteiden pinnoilta. Tutkituissa näytteissä mikrobikasvua olitavanomaista enemmän. Lisäksi näytteissä kasvoi kosteusvaurion indikaattorina pidettyjäStreptomyces -suvun sädesieniä. Runsaskasvuisina esiintyi Penicillium, Paecilomyces jaAspergillus -suvun sieniä.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 28
HENKILÖKUNNAN SEERUMIN VASTA-AINETUTKIMUKSETVasta-ainetutkimuksen tulokset on esitetty oheisessa taulukossa.MikrobiVähän vasta-aineitaJonkinverranvasta-aineitaPaljon vasta-aineitaYhteensäAspergillusfumigatus9 (41 %)9 (41 %)018 (82 %)Cephalosporiumcutipes4 (18 %)12 (55 %)016 (73 %)Cladosproiumcladosporioides8 (36 %)1 (5 %)1 (5 %)10 (45 %)Geotrichumcandidum7 (32 %)3 (14 %)010 (45 %)Penicilliumbrevicompactum2 (9 %)1 (5 %)03 (14 %)Phialophorabubakii5 (23 %)10 (45 %)015 (68 %)Rhodotorulaglutinis9 (41 %)5 (23 %)014 (64 %)Sprobolomycessalmonicolor8 (36 %)7 (32 %)015 (68 %)Taulukko: Tutkittujen 22 työntekijän IgG -luokan vasta-ainepitoisuudet kahdeksalle suomalaisissakosteusvauriorakennuksissa yleiselle mikrobille määritettynä ELISA -menetelmällä. Taulukossa onerikseen esitetty niiden tutkittujen lukumäärät ja prosenttiosuudet, joilla on vähän vasta-aineita ( ),jonkinverran vasta-aineita ( ), paljon vasta-aineita ( ) ja yhteensä ne, joilla on ylipäänsä vasta-aineita.LOMAKEKYSELYJEN TULOKSETÖrebro -kyselyn tulokset on liitteenä olevissa kuvissa 2 ja 3. Niiden mukaan 70-80 % tutkituista olituntenut kosteusvaurioituneessa työpaikassaan joskus hajua, tunkkaisuutta ja haittaa kuivastailmasta. Yli puolet ilmoitti tunteneensa tunkkaisuutta ja hajua viikottain. Kosteusvauriokohteessatyöskennellessään työntekijät olivat kokeneet runsaasti nenäoireita (kutinaa, tukkoisuutta taivuotoa). Liki puolet tutkituista oli kokenut näitä oireita viikottain.Osaston muutettua toisiin tiloihin vedon tunteessa ja lämpötilahaittojen kokemisessa ei tapahtunutoleellisia muutoksia, mutta sen sijaan hajun, tunkkaisuuden ja kuivan ilman kokeminen vähenihuomattavasti. Samanaikaisesti miltei kaikki oireilu väheni. Vaikka nenä-ärsytysoireita kokeneidenlukumäärä laski eniten, uudella osastolla kärsi edelleen ajoittain nenäoireista, äänen käheydestä jasilmä-ärsytysoireista liki 40 % tutkituista. Kuitenkin viikottain kärsi näistä oireista vain 1 tai 2työntekijää.TULOSTEN TARKASTELURakennuksessa oli ollut putkivuoto, joka oli korjattu, mutta vuodon aiheuttamaa kosteutta ei oltukuivatettu tai korjattu, jolloin rakenteissa käynnistyi mikrobikasvu. Mikrobikasvu aiheutti pahimmanhajuhaitan osastonsihteerien huoneessa, mutta levisi ilmeisesti siitä myös osaston toisiin tiloihin.Osastolla työskentelevillä todettiin runsaasti mikrobivasta-aineita. On varsin tavanomaista, ettäkosteusvauriokohteissa vasta-aineita ei muodostu yhtä tai kahta mikrobia vastaan vaan useitamikrobeja vastaan, joka johtuu siitä, että kosteusvaurion aikana kohteessa kasvaa samanaikaisestiuseita eri lajeja ja vaurion eri vaiheissa lajistot muuttuvat ja vasta-aineet kuvaavat kokoaltistumisjakson mikrobikontakteja. Pintanäytteistä saatiin kasvamaan mm. Aspergillus,Geotrichum ja Cladosporium -sukujen sieniä, joille todettiin myös runsaasti vasta-aineita. Vasta-
--------------------------------------------------------------------------------
Page 29
ainetutkimus osoitti henkilökunnan altistuneen kosteusvauriokohteissa yleisesti tavattavillemikrobeille.Örebro -kyselyn perusteella henkilöstö koki ympäristöhaittoina tyypillisiä homevaurioituneenrakennuksen haittoja eli hajua ja tunkkaisuutta. Vetokin koettiin ongelmaksi ajoittain, muttaviikottain vetoa tunteneiden määrä oli pieni. Osaston muutettua toisiin tiloihin ne ympäristö-haitat jaoireet, jotka yleisesti yhdistetään homevaurioon, vähenivät. Selvitys osoittaa, että jo muutamankuukauden seurantajakson aikana voidaan Örebro -lomakekyselyllä kuvata aikaisemminmikrobialtistuneiden henkilöiden parantuneen sisäilman vaikutuksia koettuihin ympäristöhaittoihinja oireiluun. Tässä kuvatussa tapauksessa ympäristön paraneminen oli selvää, koska osastokokonaisuudessaan muutti toisiin tiloihin.Kuva 1. Sisäilmasto-ongelmien selvittelyyn tarkoitettu Örebro-lomake. Lomakkeessa tiedustellaantaustatietojen lisäksi työympäristössä koettuja haittoja, työjärjestelyä, allergisia sairauksia jakoettuja oireita. Lomaketta voi tilata Työterveyslaitoksen julkaisutoimistosta.Kuva 2. Osaston 19 työntekijän Örebro -kyselyssä ilmaisemat viikottain koetut työympäristöhaitatviimeisten 3 kk:n kuluessa kosteus- ja homevaurion aikana ja noin kolme kuukauttavaurioituneesta kohteesta muuton jälkeen. Avoin neliö kuvaa haittoja kosteus- ja homevaurionaikana ja musta neliö muuton jälkeistä tilannetta.Kuva 3. Osaston 19 työntekijän Örebro -kyselyssä ilmaisemat työympäristöön liittyvät viikottainkoetut oireet viimeisten 3 kk:n kuluessa kostaus- ja homevaurion aikana ja noin kolme kuukauttavaurioituneesta kohteesta muuton jälkeen. Avoin neliö kuvaa oireita kosteus- ja homevaurionaikana ja musta neliö muuton jälkeistä tilannetta.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 30
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTARaili Kreuskeuhkosairauksien erikoislääkäriALTISTUSKOKEIDEN TEKEMINEN HOMEILLAKeuhkosairauksien erikoislääkäri Raili Kreus on tehnyt homealtistuskokeita vuosikymmeniäKeski-Suomen keskussairaalan keuhkosairauksien klinikassa. Lääketieteellisenkirjallisuuden perusteella homealtistuskokeita tehtiin jonkinverran 1960-luvulta, josta onperäisin myös laajimmat julkaistut altistussarjat. Myöhemmin kiinnostushomealtistuskokeisiin hiipui johtuen ainakin alveoliitteihin liittyvistä hankalistakeuhkoreaktioista ja epäilyistä allergeeniuutteiden toimivuudesta. Homeallergioita onpidetty hankalana alueena. Kuitenkaan tekemättä ei opi. Koska Raili Kreus on Suomessatehnyt todennäköisesti enemmän homealtistuskokeita kuin kukaan muu, tämän lehdentoimitus on pyytänyt häneltä artikkelin, jossa hän kuvaa kokemuksiaan homealtiskokeista.Samalla lehden toimitus toivottaa Raili Kreusille aktiivisia eläkevuosia ja toivoo Railinesimerkin mukaista nykyistä laajempaa ja ennakkoluulottomampaa suhtautumistahomealtistuskokeisiin. - toimituksen puolesta Markku Seuri.Homeitten ollessa nuhan tai astman aiheuttaja eivät iho- tai rast-testit ole juuri koskaan positiivisiaaikuisväestöllä Keski-Suomessa. Nenänlimakalvon altistuskokeita on Keski-Suomenkeskussairaalassa tehty joka vuosi vähintään toista sataa spesifeillä testiuutteilla. Jos mukaanlasketaan huonepölyllä tehtävät nenäkokeet, luku nousee huomattavasti. Alveoliitin pelkotutkimuksen komplikaationa on ollut ensisijainen syy varsin varaukselliseen suhtautumiseemmehomeilla tehtäviin inhalaatioaltistuksiin, mutta niitäkin on sairaalassamme tehty yli 250.Potilaiden kliinisessä tutkimuksessa on ongelmana se, että potilaskohtaisia aerobiologisia tietojatyöpaikan tai kodin hengitysilman laadusta ei saada. Näille, useinkin kalliille tutkimuksille eikunnista eikä usein työpaikaltakaan löydy maksajaa. Aerobiologisen yhdistyksen julkaisemanPollen Bulletin tiedot oirekynnyksen ylittävistä ulkoilman homeitiöpitoisuuksista ovat olleet suureksiavuksi altistuskokeiden suunnittelulle. Laboratorio Neulasen S-IgG-paneelit, jotka on tehty tiettyjentyöpaikkojen oireita aiheuttavien mikrobikasvustojen pohjalle, ovat viime aikojen suuri edistysaskel.Tekemämme nenän limakalvon altistuskokeet näyttävät korreloivan hyvin positiivisiin IgG-vastauksiin.Keski-Suomen keskussairaalassa käytämme altistustesteissä amerikkalaisen Miles Hollister/Stierinkaupallisia glyserinoituja testiuutteita. Homevalikoima on laaja. Kaikki altistuskokeet tehdäänyksikössämme anafylaktisen shokin hoitovalmiudessa. Homealtistuksissa ei tällaistakomplikaatiota ole kuitenkaan sattunut.Nenän limakalvon altistuskokeella on allergisen nuhan tutkimusmenetelmää laaja-alaisempi rooli.Se tehdään aina ennen spesifistä inhalaatioaltistusta 24 tunnin PEF-seurantoineen. Potilaille, jotkakärsivät yskästä ja/tai äänen käheytymisestä, tehdään toisena päivänä histamiini-inhalaatioaltistuskoe. Tuolloin positiivinen nenäkoe voi tuoda huomattavaa valaistusta etiologiaanja auttaa hoidon ohjelmoinnissa. Puhe- ja laulutyöläiset eivät ole merkityksetön potilasryhmäkeuhkolääkärin työssä. Spesifisen syyn löytyminen tulehdustaudissa on aina tärkeää. Juuri tämäntyyppisillä oireilla alkaa usein homevaurioiseen asuntoon muuttaneen hengityselinallergia.Nenän limakalvon altistuskokeen teemme seuraavasti: käytämme haponkestävää 1 mmläpimittaista 12 cm pitkää pesukoneessa pestyä, autoklaavissa steriloitua tikkua, jonka toiseenpäähän on tiukasti kiedottu niin pieni määrä vanua, että pää kostuu 0,02 ml:lla tutkimusliuosta.Tikku viedään alakuorikon alle kuten max-puudutuspuikko kahden minuutin ajaksi. Sen jälkeenodotetaan viiden minuutin ajan, josko sieraimesta erittyy vesimäinen eritevana.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 31
Koe tehdään aina käyttäen nk. plasebokontrollina kyseisen allergeeniuutteen kantajaliuosta ja senjälkeen aktiiviuutteella toiselle puolelle. Testejä tehdään vain yksi päivässä. Jos testejä tehdäänuseille allergeeneille, uuden kokeen kontrollipuoleksi valitaan aikaisemman kokeen allergeeninpuoli.Positiivisen testituloksen saaminen plasebokontrollina toimineelta puolelta luonnollisesti mitätöisenkertaisen tutkimuksen. Tutkittavaa täytyy lääkehoitaa ja yrittää myöhemmin uudelleen.Kielletyistä lääkeaineista pätevät samat ohjeet kuin prick-testeissä. Erityistä huomiota onkiinnitettävä beetasalpaajiin, ettei niitä ole edes vahingossa potilaan elimistössä tutkimushetkellä.Mikäli tutkittava on valittanut toistuvasta, selittämättömästä lämpöilystä, seurataan kehonlämpötilaa kahden tunnin välein hereilläoloaikana. Seuraavan aamun mittaus on tärkeä.Silmäoireet saadaan usein esille nenäkokeessa ja ovat myös varma merkki siitä, ettei oireidenhallinta onnistu vain pelkästään silmätippoina käytetyllä kromoglygaatilla, vaan hoidossa tuleekäyttää myös nenälääkitystä.Silloin tällöin ihotautilääkärit pyytävät nenäaltistusta jollekin määrätylle homeelle. Kerran tällainenpotilas sai niin pahan Quincken ödeemin, että hänet jouduttiin ottamaan jälkihoitoon osastolle.Yleensä kuitenkin voimakaskin positiivinen reaktio hallitaan paikallisella adrenaliinisammutuksella(0,2 ml adrenaliinia 1:1000 samalla tavalla ja samaan paikkaan kuin provokaatiotikku), johonliitetään paikallisesti nenään annosteltu steroidisuihke ja suun kautta annettu antihistamiini.Mahdollista hyposensibilisaatihoitoa pidän ehdottoman vasta-aiheisena, jos nenänlimakalvoprovokaatiokoe on näin tehtynä niin voimakkaasti positiivinen, että tikku joudutaanpoistamaan nenästä jo alle kahden minuutin tai koe joudutaan sammuttamaan kuten edellä olenmaininnut.Kaikki polikliiniset potilaat saavat mukaansa nk. turvapussin sisältäen neljä Prednisolon tablettia jayhden Deporino kapselin käyttö- ja toimintaohjeineen. Viina, hölkkä, sauna ja siivous ontestipäivänä kielletty.Inhalaatioaltistuskoe homeelle tehdään vain vakuutus- tai muusta oikeudellisesta syystä.Tutkimusta varten potilas otetaan aina osastolle ja astmadiagnoosin pitää olla varmistettu.Altistuskokeen suorittamisen edellytyksenä on se, että henkilö on merkittävässä määrin altistunutkyseiselle homeelle.Tutkittavan tulee selvitä osasto-olosuhteissa 24 tuntia ilman lääkitystä tai steroidisuojassa (5-15mg Prednisolonia). Tämä vuorokausi on nk. ensimmäinen kontrolli. Samoin hänen tulee selvitäplacebokontrollia seuraavat 24 tuntia (nk toinen kontrolli). Placebokontrollina käytetään 1 mlallergeenin kantajaliuosta inhaloituna. Puhallusseurannassa käytetään samaa PEF-mittaria, jokaon tutkimuksen ajan vain kyseisen potilaan käytössä.Itse inhalaatioaltistus tehdään Jägerin Bronchoscreen-laitteella, jonka aikaisempi malli kulki perätiastmaprovokaatioautomaatin nimellä. Järjestelmä on täysin suljettu, jolloin hoitohenkilökunnanaltistuminen vältetään. Virtausvastukset näkyvät koko ajan sekä numeerisella että graafisellanäytöllä. PEF-mittaukset suoritetaan samanaikaisesti.Ohjelmoimme provokaatiokokeen niin, että joka toinen henkäisy on keittosuolaa, joka toinenaktiiviallergeeniliuosta. Viimeksimainittua täytyy olla kupissa vähintään 2 ml ja kulunut määrämitataan tarkistusvaa'alla, ei ruiskulla. Jos kyseessä on uusi homeuute, laimennamme senkin 1:1.Jos testiuute on vanha tuttu, käytämme vahvinta kaupallista liuosta ja määrä on sama, minkävalmistaja suosittelee mahdollisessa hyposensibilisaatiohoidossa korkeimmaksiylläpitoannokseksi, yleensä 1 ml. Jos välitöntä reaktiota ei tällä annoksella tule, jäädään vainseuraamaan mahdollista viivästynyttä reaktiota.Inhalaatio aloitetaan 90 sekunnin aikarajoituksella, jonka jälkeen pidetään ensimmäinen 15minuutin mittaustauko ja jatketaan aivan tapauksen mukaan. Koe on positiivinen, jos PEF-pudotuson 15% tai suurempi ja/tai virtausvastus kaksinkertaistuu. Välittömän positiiviseninhalaatioaltistuskokeen jälkeen hengenahdistus laukaistaan normaaliin tapaan hengitysteitse
--------------------------------------------------------------------------------
Page 32
annosteltavilla lääkkeillä ja tarvittaessa nk. astmatipalla. Myöhäisreaktiota seurataan PEF-mittauksin.Mahdollisesti kehittyvän alveoliitin varalta on mahdollista tehdä välitön spirometrinen mittaus,arteriaveren ns. pikkuneulanäyte ja diffuusiokapasiteetin sekä rtg-tutkimus. Homealtistustenyhteydessä näitä on käytettykin. Alveoliittia pidän altistuskokeen vasta-aiheena, mutta pelkästäänBAL-näytteen alveoliittiin sopivaa solulöydöstä en.Home- ja hiiva-altistuskokeita on Kinkomaan sairaalassa tehty tällä tavoin jo vuosia. Altistustestiton kuvattu hyvin professori Sheldon L. Spectorin toimittamassa kirjassa Provocative ChallengeProcedures Backround and Methodology, jota suosittelen lämpimästi asiasta laajemminkiinnostuneelle alan käsikirjana perusteellisine kirjallisuusviitteineen.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 33
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAKyösti Lehtomäki, työterveyshuollon ylilääkäriKeskussotilassairaalaPUOLUSTUSVOIMAT SELVITTÄVÄT JA KORJAAVAT KOSTEUSVAURIONSATaustaPuolustusvoimissa on tutkittu ensimmäistä kertaa systemaattisesti kosteus- ja homevaurioitapuolustusvoimien luolastoissa vuonna 1988. Tällöin tutkittiin bakteerien ja homeiden esiitymistäyhdeksässä luolastossa. Sisäilmassa todettiin selvästi ulkoilmaa pienempiä homeitiöpitoisuuksia,eikä niillä katsottu olevan terveydellisesti haitallisia vaikutuksia (SotLääkAikL I/89:1-6).Eräässä puolustusvoimien rakennuksessa (Luonetjärven varuskuntasairaalassa) todettiin vuonna1992 vakava vesivaurio, joka oli aiheuttanut rakennukseen laaja-alaisen homevaurion. Tämänseurauksena kolmelletoista neljästätoista työntekijästä ilmaantui työpaikkaan liittyviä oireita.Yleisimmät oireet olivat yskä, silmä- ja nuhaoireet. Työhygienisissä mittauksissa todettiin osassarakennusta kohonneita sieni-itiöpitoisuuksia: 1400 pesäkettä kuutiometrissä ilmaa. Yleisin sienilajioli Sprobolomyces salmonicor eli sinkosieni. Työntekijät tutkittiin paikallisessa keskussairaalassa janeljällä työntekijällä todettiin inhalaatioprovokaatiotesteissä Sporobolomyces-homeen aiheuttamaammattiastma ja lisäksi seitsemällä työntekijällä saman homeen aiheuttama ammattinuha. Yhdelläastmaatikolla todettiin lisäksi vakava-asteinen allerginen alveoliitti.Kyseinen varuskuntasairaala suljettiin syksyllä 1992 vaurioiden korjaamisen ajaksi. Työntekijätsiirrettiin työskentelemään toiseen rakennukseen. Sairaalan kunnostustyöt saadaan päätökseenmahdollisesti kesän 1995 kuluessa.ToimenpiteetKoska jo vuonna 1992 oli varsin hyvin tiedossa, ettei yllämainittu varuskuntasairaala ollut ainoapuolustusvoimien kosteusvauriorakennus, päätettiin tehdä kaikkia puolustusvoimien rakennuksiakoskeva kosteusvauriokartoitus. Tässä selvityksessä kartoitettiin vuonna 1993 ne rakennukset,joissa oli todettavissa homevauriorakennukselle tyypilliset seuraavat kolme löydöstä: 1.vesivaurioita rakenteissa 2. paljain silmin homesienikasvustoja sisätiloissa 3. homeen hajuasisätiloissa. Tähän kartoitukseen ilmoitettiin noin 100 kosteusvauriorakennusta. Samaan aikaanannettiin myös terveydenhuoltohenkilöstölle toimenpideohjeet homesienien aiheuttamienterveysriskien hallitsemiseksi. Kartoitus suunniteltiin yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen kanssa.Kosteusvauriorakennusten määrää pidettiin jo silloin suurena, joskin niiden osuus kokorakennuskannasta oli vain noin 2% luokkaa.Kosteusvaurioiden rakennustekninen ja työsuojelullinen tietämys oli vielä tuolloin vaatimatontaluokkaa. Ensisijaiseksi toimenpiteeksi nähtiin antaa koko puolustusvoimien rakennus- jatyösuojeluhenkilöstölle koulutusta kosteusvaurioiden tunnistamisesta, korjaustöidentoteuttamisesta ja vaurioiden ennaltaehkäisysta. Koulutus tapahtui yksipäiväisenä tilaisuutenayhteistyössä Kansanterveyslaitoksen Kuopiossa sijaitsevan ympäristöterveyden osastoryhmänkanssa.Seuraavana toimenpiteenä suunniteltiin Kansanterveyslaitoksen ja Kuopionaluetyöterveyslaitoksen kanssa puolustusvoimien kosteusvauriorakennusten perusteellisnenkartoitus, jossa kartoitettiiin uudelleen sekä aiemmassa kartoituksessa ilmoitetut rakennukset ettäsen jälkeen esiintulleet uudet kosteusvauriorakennukset. Vesivauriorakennukset kartoitettiinkäyttäen Kuopion ryhmän kanssa yhteistyössä laadittua lomaketta, jossa mm. vesi- jahomevaurioiden laajuus merkittiin neliömetreinä. Varsinaisen kartoituksen tekivät paikallinen
--------------------------------------------------------------------------------
Page 34
työsuojeluhenkilöstö sekä rakennushenkilöstö yhteistyössä työterveyshenkilöstön kanssa.Tuloksena tästä kartoituksesta löydettiin vielä huomattavasti lisää vesivauriorakennuksia.Lääketieteelliset tutkimuksetKuopion Aluetyöterveyslaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa suunniteltiin lääketieteellinentutkimus, jossa noin kymmenen pahimmin kosteusvaurioituneen rakennuksen työntekijät tutkittiin.Rakennusten vesivaurioihin perehtynyt rakennusinsinööri tutki rakennukset ja työtiloista otettiintyöhygienisiä näytteitä homesienten toteamiseksi. Rakennuksille ja työntekijöille valittiin myösverrokit. Työntekijöiden oireita selvitettiin oirekyselyllä ja heiltä otettiin seeruminäytteet homevasta-aineiden määrittämiseksi. Tutkittaville tehtiin myös kahden viikon ulosvirtauksen huippuvirtauksenmittaukset (PEF). Hankkeen tavoitteena on mm: 1. arvioida työperäisten allergistenhengitystiesairauksien, - infektioiden ja -oireiden riski kosteusvauriorakennuksissa työskentelevillä,2. selvittää kosteusvauriorakennuksissa työskentelevien homevasta-ainetasot, 3. tunnistaa jaohjata jatkohoitoon työperäisiksi epäillyt sairaustapaukset, 4. antaa ohjeitakosteusvauriorakennusten tunnistamisesta, tutkimisesta sekä ohjeita kosteusvauriorakennuksissatyöskentelevien työntekijöiden tutkimustarpeen arvioinnista sekä 5. selvittää kosteusvaurioidenluokitteluperusteita. Tutkimukseen on saatu määrärahaa Valtiovarainministeriöltä ja senkokonaiskustannukset ovat noin 600 000 mk luokkaa. Tutkimus valmistuu vuoden 1995 aikana.Rakennustekniset toimenpiteetRakennnustekniset korjaukset ovat aina ensisijaisia toimenpiteitä kosteusvaurioiden hallinnassa.Olennaista on aina kosteusvaurion varsinaisen syyn poistaminen ja uuden vesivaurionehkäiseminen. Pelkkä homeisen pinnan puhdistaminen ja peittäminen ei ole koskaan riittävätoimenpide. Tällä hetkellä jo osa kartoituksessa todetuista kosteusvauriorakennuksista on korjattu.Edelleen suuri osa on myös korjaamatta. Nykyiset määrärärahat eivät ole riittäviä kaikkienrakennusten korjaamiseen ja toimenpiteet on käynnistetty erityisrahoituksen saamiseksi.Korjauskustannukset ovat varovasti arvioidenkin 100-200 miljoonan luokkaa ja tulee kestämäänvielä useita vuosia ennenkuin kaikki todetut vesivauriorakennukset ovat kunnossa.Mitä tästä opimme ?1. Rakennusten systemaattinen kartoitus on ilmeisesti hyvä lähestymistapa. Tällä voidaan mm.karkeasti luokitella vesivauroiden laajuutta ja mahdollisten korjaustoimenpiteidenkiireellisyysjärjestystä.2. Työterveyshuollon ei pidä yrittääkään toimia rakennustekniikan asiantuntijana, vaan jovarhaisessa vaiheessa kannattaa ottaa prosessiin mukaan rakennustekniikan asiantuntijat.Yhteistyö työsuojeluhenkilöstön kanssa on ainakin puolustusvoimissa ollut varsin hyödyllistä.3. Mikäli itse et ole hyvin perillä homesienten sielunelämästä niin kannattaa jo varhaisessavaiheessa suunnitella tarvittavat työhygieniset tutkimukset asiantuntjalaitoksen kanssayhteistyössä.4. Kosteusvaurioiden korjaaminen on lähes aina kallis, hidas ja yllättävän monimuotoinen prosessi.Kannattaa varmasti panostaa ennemminkin kosteusvaurioiden ennaltaehkäisyyn.5. Tietoa kosteusvaurioiden tunnistamisesta ja homeiden terveysvaikutuksista kannattaa viedälaaja-alaisesti työpaikan mahdollisimman monille tahoille.6. Tässäkin, niinkuin niin monessa muussakin asiassa, terveen(?) maalaisjärjen käytöllä on myöshyödyllinen merkitys.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 35
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAPäivi Loikkanen, LL, työterveyshuollon erikoislääkäriVantaan kaupungin työterveyshuoltoKaisa Hemminki, ELL, kaupungineläinlääkäriVantaan ympäristökeskusKOSTEUSVAURIOISTA JOHTUVIEN ONGELMIEN SELVITTÄMINENKUNTATASOLLAKosteusvaurioiden yleisyyden takia valtaosa selvityksistä on pystyttävä tekemäänkuntatasolla. Tämä edellyttää aikaisempaa parempaa yhteistyötä kunnanympäristövalvonnan, rakennustoimen ja tervyskeskuksen välillä. Kuntien koosta johtuenresurssit vaihtelevat joten kullakin paikalla on löydettävä omat yhteistyön muodot.Onnistuminen tässä tehtävässä edellyttää myös muiden yhteistyökumppanientoimintatapojen tuntemista ja ymmärtämistä.LainsäädäntöTerveydensuojelulain (763/1994) 6 §:n mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoaterveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen asuinympäristö. Sisäilmasta ei saaaiheutua terveyshaittaa (26 §). Terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa ryhtymääntoimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi (53 §). Tarvittaessa voidaan käyttää pakkokeinoja.Ympäristöterveysvalvonta ja kosteusvaurioiden selvittäminenTerveydensuojeluviranomaisina toimivat yleensä eläinlääkärit ja terveystarkastajat. Valvonnanvastuu on useimmissa suurissa yksiköissä erikoistutkinnon suorittaneilla henkilöillä, kutenelintarvike- ja ympäristöhygienian erikoiseläinlääkäreillä tai ympäristöhygieenikoilla.Viime vuosina ovat asuntoja, kouluja ja päiväkoteja koskevat terveysvalitukset ja etenkinrakennusten kosteusvaurioihin liittyvät ongelmat kuormittaneet ympäristöterveysvalvontaa. Kuntienresurssit hoitaa kosteusvauriotutkimuksia vaihtelevat suuresti. Suuremmissa kaupungeissa onympäristöterveysvalvonnassa henkilöitä, jotka päätyönään selvittävät sisäilman terveydelliseenlaatuun liittyviä asioita. Näissä kunnissa on myös tutkimuksiin tarvittavaa mittausvälineistöä (kutenilmanvaihto-, rakennekosteus-, lämpötila, ilman kosteus -, hiilidioksidi-, formaldehydi- jaammoniakkimittareita), sekä valmius ottaa huoneilmasta, pinnoilta ja rakenteista näytteitämikrobiologisiin tutkimuksiin. Suurimmilla kunnallisilla elintarvike- ja ympäristölaboratorioilla onpaitsi valmius määrittää mikrobipitoisuudet, myös mahdollisuus tunnistaa kosteusvaurioitaindikoivia mikrobeja.Pienemmät kunnat voivat hankkia kosteusvaurioselvitykset myös ostopalveluina.Kosteusvaurioihin liittyvien oireiden selvitys perusterveydenhuollossaAsunnossaan oireilevat henkilöt tulisi tutkia perusterveydenhuollossa oireiden syyn selvittämiseksija ohjata tarvittaessa jatkoselvityksiin alueen allergisista sairauksista vastaavaan erikoisyksikköön.Vantaan kaupungin työpaikoilla työterveyshuolto on kartoittanut henkilökunnan oireitasisäilmastokyselyllä ("Örebron kaavake") ja oireiset henkilöt on kutsuttu lääkärintarkastukseen.Laboratorio- ja röntgentutkimuksen tarve on arvioitu yksilöllisesti oireiden ja kliinisten löydöstenperusteella. Tutkimuksilla on pyritty löytämään mahdolliset muut vastaavia oireita aiheuttavattekijät, kuten tulehduspesäkkeet (sinukset, hampaat) tai allergiat (pöly, eläimet).Hengenahdistusta tai suorituskyvyn laskua valittaville on tehty astman perustutkimukset. Lisäksikaikilta on tutkittu homepölyvasta-aineet (vesivahinkopaneeli, Kuopion aluetyöterveyslaitos)altistumisen osoittamiseksi. Homeille herkistymistä on tutkittu mittaamalla IgE- vasta-aineita
--------------------------------------------------------------------------------
Page 36
homeryhmälle tai spesifisemmin työpaikalta löytyneelle homeelle esim. Aspergillukselle.Jatkotutkimuksiin Työterveyslaitokselle on ohjattu ne työntekijät, jotka tarvitsevat jatkuvaalääkitystä oireisiinsa tai joilla on todettu herkistyminen homeille, sekä astma- ja alveoliittiepäilyt.Tarkoituksena on selvittää oireiden työperäisyys ja mahdollinen ammattitauti. Näillä on merkitystäsekä työjärjestelyjen että työntekijän oikeusturvan suhteen.Yhteistyö kosteusongelmien selvityksessä VantaallaYksittäisiä asuntoja koskevissa ongelmissa terveysvalvonnan yhteistyötahoina ovat yleensäkiinteistön hoitaja tai isännöitsijä. Ympäristöterveysvalvonta lähettää tarkastuskohteeseentarkastuspöytäkirjan, johon on liitetty mittaustulokset, laboratoriotutkimustulokset ja toimenpide-ehdotukset. Toimenpiteiden toteuttamista ei ole pystytty resurssien vähäisyyden vuoksijärjestelmällisesti seuraamaan. Tarvittaessa on kuitenkin tehty seurantatutkimuksia.Vantaan kaupungin kiinteistöissä työterveyshuolto ja ympäristöterveysvalvonta ovat selvittäneetyhdessä useiden koulujen ja päiväkotien kosteusvaurioihin liittyviä ongelmia.Ympäristöterveysvalvonta on tutkinut rakennuksen ja työterveyshuolto oireilevat henkilöt.Selvitysten tuloksista on tiedotettu sekä työpaikan henkilöstölle että työsuojelusta ja kiinteistöjenhuollosta ja korjauksista vastaaville.Ongelmien ratkaisu edellyttää useita samanaikaisia toimenpiteitä ja tiedonkulkua seurannastavastaavien tahojen kesken.
--------------------------------------------------------------------------------
Page 37
Itä-Suomen työterveyslääkärit Ry:n 20-vuotisjuhlajulkaisu IX/1995:HOMETTAAino Nevalainen, dosentti, KansanterveyslaitosMarkku Seuri, vs. ylilääkäri, Kuopion aluetyöterveyslaitosMarjut Reiman, erikoistutkija, Kuopion aluetyöterveyslaitos"HOMETALOEKSPERTTIEN" TOIMINTATAPAKuopiossa on yliopiston, Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastoryhmän jaKuopion aluetyöterveyslaitoksen muodostama ympäristöterveyden tutkimus- japalveluskeskittymä, joka henkilöstömäärältään, osaamiseltaan, laitteiltaan ja toimitiloiltaanmahdollistaa laadukkaan toiminnan. Näiden laitosten homeongelmaan liittyvä osaaminen jaasiantuntemus on koottu epäviralliseen noin 10-15 hengen ryhmään, joka käyttää itsestäännimitystä hometaloekspertit. Ryhmässä on mm. mikrobiologian, rakennustekniikan,lääketieteen ja epidemiologian asiantuntijoita. Ryhmälle on muodostunut toimintatapa,jonka soveltaminen myös kunnissa ja työpaikoilla, helpottaisi kosteus- ja homeongelmienratkaisua.Hometaloekspertit ryhmässä - Kuopion yliopiston tutkijat tekevät lähinnä tutkimusta, mutta eivätjuurikaan palvelutoimintaa. Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastoryhmä on tehnytpaljon tutkimusta mm. kosteusvaurioiden yleisyyden kartoittamiseksi, mutta samalla myösvastannut valtakunnallisesti yksityisasuntojen, useiden koulujen ja päiväkotien hankalien home- jakosteusongelmien selvittelystä. Kuopion aluelaitoksen henkilöstö on omalla alueellaan eli Keski-Suomen, Kuopion ja Pohjois-Karjalan lääneissä vastannut työpaikkojen homeongelmienselvittelystä ja tarvittaessa osallistunut myös yhdessä muiden työterveyslaitoksen aluelaitostenkanssa kosteusvauriokohteiden selvityksiin muualla Suomessa.Selvitykset monipuolisesti ja yhteistyössäYhteistä hometaloeksperttien palvelutoiminnalle on ollut se, että kosteusvauriokohteita, varsinkinongelmallisia tapauksia selvitetään monipuolisesti. Kohteissa ei tyydytä vain oireiden kirjaamiseentai mikrobinäytteiden ottamiseen, vaan arvio perustuu huolelliseen rakennustekniseen vaurionsyntytavan ja laajuuden arvioon, tarvittavaan mikrobiologiseen tutkimukseen ja oireiden jasairauksien kirjaamiseen. Näiden kolmen peruselementin pohjalta voidaan arvioida mahdollinenterveysvaara. Rakennuksien korjaustarpeen arvioon riittää useimmiten pelkkä rakennustekninenselvitys.Koska kosteus- ja homevauriot ovat hyvin yleisiä, ei asiantuntijalaitosta voida käyttää kaikissatapauksissa. Käytännössä vain kaikkein hankalimmat asiat ovat ajautuneet hometaloeksperttienhoidettavaksi. Hankaluus voi tässä yhteydessä merkitä teknistä hankaluutta, esim. sitä ettäkosteusvaurio sijaitsee rakenteen sisällä ja sitä voi olla hankala havaita, vaikka työntekijöiden taiasukkaiden oireet ja sisäilman mikrobimittaukset viittaisivat merkittävään vaurioon. Hankaluus voiaiheutua myös kuntatasolla lukkiutuneista viranomaissuhteista, joilloin eri hallinnon haarat eivätenää pysty yhteistyöhön. Tällöin kuitenkin eri hallinnon haarat useimmiten pystyvät yhteistyöhönhometaloeksperttien oman alansa ammattilaisten kanssa. Asiantuntijaryhmän sisällä taas eri alojenasiantuntijat pystyvät yhteistyöhön ja ohjaamaan myös kuntatason oman alansa viranomaisiayhteisiin ratkaisuihin.Kouluttamalla osaamista kuntiin ja yrityksiinHometaloekspertit kouluttavat kuntien terveysvalvonnan, teknisen puolen ja terveydenhuollonviranomaisia ja yksityisten terveydenhuoltoalan, rakennusalan ja kiinteistöalan yritystenhenkilökuntaa. Hometaloeksperteiltä voi tilata luentoja mm seuraavista aiheista:kosteusvauriokohteiden mikrobiologia, kosteusvaurioiden yleisyys, rakennustekninen tutkiminen jakorjaamisen pääperiaatteet, korjaamisen työhygienia, kosteus- ja homevaurion aiheuttamat
--------------------------------------------------------------------------------
Page 38
sairaudet ja oireet sekä niiden tutkiminen ryhmätasolla yms. Tietämys kosteusvauriorakennuksistaja suhtautumisesta niihin onkin parin viime vuoden aikana selvästi lisääntynyt. Vähätteleviäasenteita tapaa enää hyvin harvoin. Tavoitteena onkin, että tavanomaiset kosteusvauriot voitaisiintutkia ja korjata kuntatasolla omalla asiantuntemuksella ja asiantuntijaorganisaatioille jäisi vainhankalimpien kohteiden selvittäminen ja tutkimustyö. Lisäksi on selvää, että kun kosteusvauriotopitaan korjaamaan heti niiden ilmaannuttua, hankalia kohteita syntyy huomattavasti nykyistävähemmän.Milloin ja miten hometaloekspertteihin yhteyttä ?Hometaloekspertteihin ei sinällään saa yhteyttä. Yhteys on otettava Kansanterveyslaitoksenympäristöterveyden osastoryhmään tai Kuopion aluetyöterveyslaitoksleen. Molemmat laitoksetlöytyvät Tutkimuskeskus Neulasesta, puhelin 971 - 201 211. Kansanterveyslaitokselle kuuluvatpääsääntöisesti asunnot ja Kuopion aluetyöterveyslaitokselle työpaikat. Koulujen ja päiväkotienselvittelyissä on Kansanterveyslaitoksella kokemusta.Yheyttä ei kannata ottaa jokaisessa tapauksessa. Ongelmia kannattaa ensin yrittää selvittääpaikkakunnalla. Tässä apuna on myös kuntien terveysvalvontaviranomaiset ja työpaikkojentyöterveyshuolto.Jos kuntatason ponnisteluista huolimatta asiassa ei edetä, kannattaa ottaa yhteyttäTutkimuskeskus Neulaseen. Mikäli tarvitaan mikrobiologisia mittauksia, kohteidenrakennusteknistä selvittelyä tai muuta aikaa vievää tai paikanpäällä tapahtuvaa selvitystyötä, onhyvä etukäteen hankkia näille toimenpiteille maksajat.Koulutustilaisuuksien järjestämisessä hometaloekspertit auttavat aina mielellään, sillä mitäparemmin ihmiset tuntevat kosteusvauriorakennuksiin liittyvät ongelmat, sen vähemmän ongelmiamuodostuu. Koko kosteus- ja homevauriokysymys on periaatteessa täysin hoidettavissa olevaongelma. Suomen ilmastossa rakennusten ei asianmukaisesti rakennettuina ja huollettuina tulehomehtua.

http://66.249.93.104/search?q=cache:smpPT4lGB_AJ:https://ketsu.net/NR/rdonlyres/A4B46F48-84C6-4B3A-AF4F-CD956A885271/0/Tietoahomeista.pdf aspergillus home&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=8&lr=lang_fi

http://www.edu.fi/binary.asp?path=498;529;886;2183;28305;31292;28371;28372&field=FileAttachment&version=2

http://www.lsktol.fi/rakennusklinikka/esitykset/Lahottajasienet_ym.ppt#279,26,Lähdeluettelo

Arno Forsius

Mikrobitautien antibioottisten lääkkeiden alkuvaiheet

Jo 1800-luvun puolivälin tienoilla oli todettu käytännössä, että muutamat bakteeri- ja virustaudit antoivat ainakin osittaisen suojan joitakin toisia tartuntatauteja vastaan. Framboesiaa sairastavat eivät saaneet syfilistä, isorokkorokotus onnistui huonosti herpestautia sairastavilla, rabiesta ei saatu tarttumaan marsuihin tuoreen isorokkorokotuksen jälkeen ja pernarutto oli melko vaaraton ruiskutettuna eläimiin yhdessä isorokkorakkuloiden lymfan kanssa. De Bary nimitti vuonna 1879 tällaista mikrobien toisiaan estävää vaikutusta antagonismukseksi.

Bakteriologian synty 1800-luvun loppupuolella toi tutkimuksen käyttöön myös bakteeriviljelyn. Pitkän aikaa ongelmana oli viljelmien kontaminoituminen vierailla mikrobeilla. Louis Pasteur (1822–1895) ja J. F. Joubert havaitsivat jo vuonna 1877, että toisinaan pernaruttobasillit tuhoutuivat tai niiden kasvu heikkeni, jos elatusaineena käytettyyn virtsaan lisättiin muita bakteereja. Pasteur totesi myös, että koe-eläimiin voitiin vaaratta ruiskuttaa pernaruttobasilleja, jos niitä sisältävään liuokseen oli lisätty joitakin muita bakteereja.

Tämä ilmiö, jossa elollinen organismi tuhosi tai heikensi toisia, oli 1880-luvulla suuren mielenkiinnon kohteena eri puolilla Eurooppaa. Victor Babès (1854–1926), varsin kansainvälinen mikrobitutkija, esitti omien kokeittensa tulokset vuonna 1885. Hän ennusti niiden perusteella, että mikrobien toisiaan tuhoavien ilmiöiden tutkiminen johtaisi tulevaisuudessa aivan uusiin hoitomenetelmiin.

Italialainen lääkäri Cantani teki juuri vuonna 1885 kokeita ruiskuttamalla erilaisia bakteereita keuhkotautia sairastavan keuhkoihin. Tuberkuloosibasillit hävisivät ysköksistä ja potilaan tila oli jonkin aikaa parempi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ihmiseen ruiskutettiin bakteereita toisten bakteerien hävittämiseksi. Sveitsiläinen Garré suoritti vuonna 1887 samantapaisia kokeita. Hän totesi lisäksi, että pyocyaneus-bakteeri eritti elatusnesteeseen ainetta, joka esti muiden mikrobien kasvua. Saksalainen patologi Doehle jatkoi kokeiluja ja julkaisi ne vuonna 1889. Ranskalainen Jean-Paul Vuillemin otti samana vuonna 1889 käyttöön nimityksen antibiosis, jolla hän tarkoitti nimenomaan bakteerien estävää vaikutusta tosiin bakteereihin.

Pyocyaneus-bakteerien erittämä antibioottinen aine, jota nimitettiin pyosyanaasiksi tai neopyosyanaasiksi, joutui tarkempien kokeiden kohteeksi. Saksalaiset Rudolf Emmerich (1852–1914) ja Oscar Löw (1844–1941) osoittivat, että tämä aine kykeni tietyissä oloissa tuhoamaan eräitä vaarallisina pidettyjä bakteereita, mm. lavantaudin, kurkkumädän ja paiseruton aiheuttajia. Aine oli liian myrkyllistä käytettäväksi sisällisenä lääkkeenä, mutta he suosittelivat vuonna 1899 sen käyttöä paikallisesti nielun penslaamiseen anginan hoidossa. Edward Adelbert Doisy (1893–1986) eristi pyosyanaasista myöhemmin vuonna 1945 neljä kiteytyvää ainetta, jotka vaikuttivat antibioottisesti grampositiivisiin bakteereihin.

Pian tutkijoiden mielenkiinto alkoi kohdistua myös homesienten ominaisuuksiin. Ranskalainen Ernest Duchesne (1874–1912) suoritti jo 1890-luvulla tutkimuksia homesienten ja bakteerien välillä vallitsevasta vastakohtaisuudesta. Italialainen Bartolomeo Gosio (1863–1944) eristi vuonna 1896 Penicillium glaucum -homeesta erään antibioottisen aineen. Tämä mykofenolihapoksi nimitetty aine näytti tehoavan mm. pernaruttobasilliin.

Westring totesi vuonna 1912, että Penicillium notatum -homeella oli antibioottisia ominaisuuksia. Ranskalainen Vaudremer puolestaan ilmoitti vuonna 1913 käyttäneensä Pariisissa Aspergillus -homeen erittämää ainetta yli 200 tuberkuloositapauksessa kolmen edeltäneen vuoden aikana. Aspergillus-homeesta saatu uute tehosikin laboratorio-oloissa tuberkuloosibasilliin, mutta käytännön sairaanhoidossa se ei osoittautunut käyttökelpoiseksi.

Lieske totesi vuonna 1921 ja Gratia pian sen jälkeen, että eräistä Penicillium-lajeista saadut uutteet tuhosivat pernaruttobasilleja ja estivät stafylokokkien kasvua. Venäläis-yhdysvaltalainen maaperän mikrobiologian tutkija Selman Abraham Waksman (1888–1973) havaitsi vuonna 1917, että Streptomyces griseus -sienellä oli bakteerien kasvua ehkäisevä vaikutus. Saksalainen Schiller puolestaan väitti 1920-luvulla voivansa osoittaa, että hiivasieniä voitaisiin käyttää bakteerien tuhoamiseen. Hänen mukaansa hiivasienet ottivat kasvuaan varten typpeä bakteereilta, jotka eivät voineet menestyä ilman sitä.

Antibioosista oli siis kertynyt melkoisesti havaintoja vuoteen 1928 mennessä, jolloin Alexander Fleming (1881–1955) huomasi eräässä bakteerimaljassaan homepesäkkeen, joka oli tuhonnut ympäriltään viljelmän stafylokokit. Home todettiin Penicillium notatumiksi ja sen elatusaineesta eristetyllä suodoksella oli myös bakteereja tuhoava vaikutus. Vaikuttavalle, vielä tarkemmin tuntemattomalle aineelle annettiin nimeksi penisilliini sitä valmistavan homeen mukaan. Kemisti Raistrick eristi penisilliinin myöhemmin. Fleming jatkoi kokeita muutaman vuoden ajan, vuoteen 1932 asti. Penisilliini vaikutti tappavasti useimpiin grampositiivisiin bakteereihin jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Se ei myöskään vaikuttanut haitallisesti veren valkosoluihin. Eläimet sietivät sitä hyvin sekä suoneen että nahan alle ruiskutettuna. Fleming käytti sitä lähinnä bakteeriviljelmiensä lajitteluun ja puhtaaksiviljelyyn. Hän kyllä arveli, että siitä saattaisi kehittyä hyvä lääke myös ihmisten hoitamiseksi. Mutta siitä huolimatta penisilliini jäi unohduksiin lähes 10 vuoden ajaksi.

Antibioottien tutkimus oli samanaikaisesti käynnistynyt myös toisaalla. Ranskalais-yhdysvaltalainen René Dubos (1901–1982) oli kiinnostunut maaperässä olevista mädättäjäbakteereista ja niiden erittämistä aineista. Vuonna 1930 hän eristi eräästä maaperän mikro-organismista entsyymin, joka kykeni osittain tuhoamaan pneumokokin. Dubos totesi vuonna 1939, että Bacillus brevis eritti tyrotrisiiniä, joka tuhosi muita bakteereita. Tyrotrisiini oli tyrosidiinin ja grammisidiinin seos, joista grammisidiini oli tehokkaampi. Myrkyllisyytensä vuoksi tyrotrisiiniä voitiin käyttää vain paikallisesti. Tyrotrisiinistä tuli ensimmäinen teollisesti valmistettu antibiootti.

Kemoterapeuttisten mikrobilääkkeiden löytäminen 1930-luvulla lisäsi mielenkiintoa myös antibioottisia lääkeaineita kohtaan. Australialaissyntyinen Howard Walter Florey (1898–1968) alkoi tutkia Englannissa antibioosia vuonna 1935 yhdessä brittiläisen Ernst Boris Chain'in (1906–1979) kanssa. Ensin heidän kiinnostuksensa kohteena oli pyosyanaasi. Siinä yhteydessä he saivat vuonna 1939 tietoonsa Flemingin havainnot pensilliinistä. Dubos'in tutkimukset lisäsivät Florey'n ja Chain'in intoa, jotka jatkoivat vuonna 1940 kokeiluja elävillä hiirillä. Florey ja Chain eristivät ja puhdistivat pensilliinin, minkä jälkeen sillä suoritettiin ensimmäiset onnistuneet kokeet ihmisillä vuonna 1941.

Jotta penisilliinin tarve voitiin tyydyttää, oli sen valmistusta lisättävä voimakkaasti. Ratkaisuksi tuli valmistus Yhdysvalloissa teollisessa mittakaavassa vuonna 1943, kun oli löydetty parempia elatusaineita ja Penicillium notatum -laji, joka kasvoi elatusaineessa upoksissa. Vuoden 1944 puolivälissä penisilliiniä valmistettiin jo niin paljon, että se riitti liittoutuneiden sotavoimien käyttöön. Toisen maailmansodan päätyttyä penisilliini saatiin myös vähitellen siviilikäyttöön eri puolilla maailmaa. Vasta silloin siirryttiin lääketieteessä yleisesti antibioottien kauteen.

Florey'n ja Chain'in tutkimukset penisilliinin eristämiseksi johtivat toisaalla siihen, että Waksman alkoi vuonna 1940 etsiä antibioottisia ominaisuuksia maaperässä olevista mikrobeista. Hän onnistuikin työryhmänsä kanssa eristämään eräästä bakteerista aktinomysiini -nimisen aineen. Se osoittautui eläinkokeissa liian myrkylliseksi, mutta myöhemmin se on saanut käyttöä solunsalpaajana. Sen vuoksi Waksman kohdisti tutkimuksensa lähisukuisiin Streptomyces -bakteereihin. Hän pystyikin vuosina 1941–1942 eristämään Streptomyces lavendulae-lajista streptotrisiiniksi nimeämänsä aineen, joka osoittautui tehokkaaksi tuberkuloosibasillia vastaan. Sekin oli liian myrkyllistä, jotta sitä olisi voitu käyttää tuberkuloosin hoitoon.

Waksman jatkoi tutkimuksiaan ja vuonna 1943 hän löysi useita uusia Streptomyces -lajien erittämiä antibiootteja, jotka tehosivat tuberkuloosibasilliin. Tärkein niistä oli Streptomyces griseuksen erittämä streptomysiini. Se vaikutti myös moniin gramnegatiivisiin bakteereihin, joihin penisilliini ei tehonnut. W. H. Feldman (1892–1974) ja Horton C. Hinshaw (S 1902) osoittivat vuonna 1944 streptomysiinin tehokkuuden kokeellista tuberkuloosia vastaan. Ihmisten tuberkuloosia hoidettaessa streptomysiini paransi keuhkotuberkuloosin ja myös tuberkuloottisen aivokalvontulehduksen. Tarvittava hoitoaika oli kuitenkin pitkä ja lääke aiheutti sivuvaikutuksena mm. kuulohermon ja munuaisten vaurioita. Toinen pian esille tullut haitta oli bakteerien kehittyminen vastustuskykyiseksi uutta lääkettä kohtaan.

Antiboottiset mikrobilääkkeet olivat suuren kiinnostuksen kohteena ja 1940-luvun loppupuolella löydettiin nopeassa tahdissa useita mikro-organismeja, jotka erittivät antibioottisia aineita. Paul Burkholder löysi vuonna 1947 Streptomyces venezuelae -lajin, joka eritti uutta riketsioihin tehoavaa antibioottia. Tämän kloromysetiiniksi (myöh. kloramfenikoli) nimetyn aineen eristi yhdysvaltalainen John Ehrlich (S 1907). Sitä pystyttiin ensimmäisenä antibioottina valmistamaan synteettisesti vuonna 1949. Muita uusia antibiootteja olivat mm. tetrasykliinit ja kefalosporiinit.

Kemoterapeuttisten ja antibioottisten mikrobilääkkeiden molekyylirakenteen selvittäminen antoi kemialliselle teollisuudelle mahdollisuuden kehittää kyseisten aineiden hyviä ja vähentää niiden haitallisia ominaisuuksia. Sen lisäksi luotiin menetelmiä antibioottisten aineiden valmistamiseksi täysin synteettisesti. Edelleen bakteereihin tehoavien lääkkeiden rakenteesta saatiin viitteitä aivan uusien ja kokonaan synteettisten mikrobilääkkeiden kehittämiseksi.

Julkaistu aikaisemmin: Antibioottisten mikrobilääkkeiden alkuvaiheita. Suomen Lääkärilehti 1995: 35: 3885. Lisätty ja tarkistettu kesäkuussa 2000.

Kirjallisuutta:

Bynum, W. F. and Porter, R. (editors): Companion Encyclopedia of the History of Medicine, Volumes 1 and 2. Routledge, London and New York. First published 1993. Reprinted Great Britain 1994

Krantz, J. C. (Jr): Historical Medical Classics Involving New Drugs. Williams & Wilkins, Baltimore. Baltimore 1974

Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin – München 1950

Schott, H. (und Mitarbeiter): Die Chronik der Medizin. 1. Auflage 1993. Printed in Belgium 1997

http://www.mobiair.info/mhomemikrobit.htm

http://www.ssm.fi/tietoaSisailmasta_D.htm

Tuula Putus luento 14.5.05.

IgG vasta-aineet

Liittyvyys homepölykeuhosairauteen, kosteusvauriorakennuksissa esiintyy myös, satunnaisotos aikuisväestöstä, ktl oirekyselylomake, vasta-ainetutkimukset kosteusvauriomikrobeille seeruminäytteistä

In house ELISA
tieto altistavista mikrobeista, mikrobien valinta, antigeenikasvatus, antigeeniuutteen valmistus ja testaus, kvantitatiivisen menetelmän kalibrointi

Acremonium atrogriseum ja acremonium kiliese:
maaperä, pilaa elintarvikkeita
Sporidiobolus johnsonii:
hiiva, vaatii kosteutta, ilmanvaihto- tai kostutusjärjestelmissä, sinkoitiöt, allergisoiva
Rhotorula glutinis:
punainen hiiva, liittyy kosteusvaurioihin, märkätiloissa vesijärjestelmissä, allergisoiva
Trichoderma citrinoviride:
vesiaktiivisuus yli 0,90, yleinen maaperäsieni, vahvasti sellulolyyttinen, puussa ja kosteusvauriossa, kostuneet puurakenteet, voi allergisoida, mykotoksiinien tuottaja, joidenkin metaboliittien vaikutukset samantyyppisiä kuin S. atran toksiinien
Streptomyces albus ja streptomyces halstedii:
13-40 astetta, vesiaktiivisuus yli 0,90, kuuluu bakteereihin, yleinen maaperässä, hajoavassa kasvimateriaalissa, kosteusvauriotuineissa rakennusmateriaaleissa, geosmiinin tuottaja, mullan haju, sellulolyyttinen, monet tuottavat antibiootteja
Tritirachium oryzae:
kosteusvauriossa joko ilmassa tai materiaaleista, ei tietoa mykotoksiineista, itiöt pieniä menevät keuhkorakkuloihin helposti
Aspergillus versicolor:
4-40 astetta, korkea vesiaktiivisuus, yleinen ilmassa ja huonepölyssä ja elintervikkeissa, geosmiinin ja mykotoksiinin tuottaja, yleinen kosteusvauriotiloissa
Chaetomium globosum:
korkea vesipitoisuus, myktoksiini, yleinen maaperässä ja kosteusvaurioissa, puun pehmytlaho, geosmiinin tuottaja
Fusarium sp:
kosteusvaurioissa, tavallisimmin materiaaleissa ei ilmassa, allergisoiva ja toksiinia tuottava
Stachydotrys atra:
yleinen, vaatii paljon kosteutta, sellulolyyttinen, kipsilevyssä, mykotoksiini, aiheuttaa iho- ja limakalvoärsytysoireita, alentaa immunivastetta
Streptomyces albus:
korkea vesipitoisuus, toksiini tuottaa antibiootteja
Trichoderma citrinoviride:
maaperäsieni, kostuneet puurakenteet, sahoilla, puissa
Tritirachium oritrea:
ei tietoa terveydestä.
Exophiala sp.
liittyy kosteusvaurioihin, tarvitsee runsaasti kosteutta, ns. musta hiiva
Bacillus cereus
itiöllinen bakteeri, löydetty kosteusvaurioiden yhteydessä, voi tuottaa toksisia yhdisteitä
Acremonium atrogriseum ja Acremonium kiliense
5-30 astetta, vesiaktiivisuus>0,90, yleinen saprofyytti, maaperä, kuollut kasvimateriaali, pilaa elintarvikkeita, kosteusvaurioissa, kosteissa kellarin seinissä, aiheuttaa puun pehmytlahoa, jotkut lajit patogeenejä, toksiinin tuottaja, lievästi toksisia yhdisteitä
Acinetobacter sp.
löydetty kosteusvauriorakennuksissa, esiintyy biofilmeissä
Phialophora olivacea
liittyy kosteusvaurioihin, sellulolyyttinen, vaatii paljon kosteutta, yleinen maaperässä, lahoavassa puumateriaalissa, ilmankostuttimissa ja vesijärjestelmissä, home voi allergisoida



IgG vasta-aineet kertovat keuhkoputkentulehduksia sairastavia, yhteys näiden välillä on nyt todistettu.
Aikaisempi altistus häviää ajan myöten IgG-vasta-aineista

IgG vasta-aineilla

EI liittyvyyttä
työpaikalla koettu kellarimaiseen hajuun tai viemärin hajuun, yleisoireisiin, allergiaoireisiin

Korkeita vasta-ainetasoja
työpaikan homeiden hajut, astmaoireista hengityksen vinkunaan sekä nenän, kurkun ja silmien ärsytysoireisiin liittyen

Tyypioksidi on epäspefi tulehdusarvo joka kertoo vain tulehduksen päällä olosta.

IgE-vasta-aineet
tausta kymmenittäin ammattitauteja kosteusvauriomikrobeissa
Sienistä yleisin fusarium
Bakteereista
Home IgE-vasta-aineet korreloi astmaan
IgE-vasta-aineet korreloi vatsaoireiden kanssa
IgE-vaste sienille ja bakteereille korreloi atooppisen ihottuman kanssa

Yhteenveto:
Selvä homeherkistyminen 6 %:lla aikuisväestöstä, heikko 16 %:lla. IgE-välitteisen homeherkistymisen ja lääkärin toteaman astman välillä tilastollisesti merkittävä yhteys. IgE-vaste sienille ja bakteereille korreloi hyvin atooppisen ihottuman kanssa. Tupakointi ja kotieläimet eivät lisää mikrobiherkistymisen riskiä.

Johtopäätökset:
Tulokset osoittavat että aikuisilla homeallergia vähintään yhtä yleistä kuin lapsilla. Homesienille herkistyminen yhteydessä astmaan ja kosteusvauriomikrobeille herkistyminen yhteydessä atooppiseen ihottumaan. IgE-vaste yhteydessä myös vatsaoireisiin, oireita myös ruoka-aineista.

http://personal.inet.fi/yhdistys/tyhosa/Tuula%20Putus%20luento%2014.doc

Hei

Olen itse kärsinyt koko ikäni homeongelmista
ja olen penisilliini allerginen myös.
Jotkut lääkkeet aiheuttavat nenän limakalvojen kuivumista.
Kuin myös pakkanen.
Sinulla voi olla myös syntymästä asti
verisuoniohkaisempi ja olet siteen myös herkempi.