Mulla on itsetuhoisia ajatuksia, haluaisin viiltää itseäni. Veitsi on ollut ranteella jo muutaman kerran, mutten pysty/halua sitä tehdä. Haluan kipua, mutten verta vuotavia haavoja. Kynsin ranteitani. Sairastan masennusta ja ahdistusta. En tiedä miten ottaisin asian puheeksi lääkärille, kun hävettää niin. Pelkään muutenkin sortuvani haavojen tekoon. En ole ennen viiltänyt.
Osaisiko joku auttaa? Miten saan ajatukset jäämään vain ajatustasolle? En löydä netistä mitään tekstiä itsetuhoisuudesta, mikä jää ajatustasolle.
Osaisiko joku auttaa? Miten saan ajatukset jäämään vain ajatustasolle? En löydä netistä mitään tekstiä itsetuhoisuudesta, mikä jää ajatustasolle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ystävä
ja aikaa tilatessa päivytys vastaanottoon, muuten saat ajan ehkä n. 1-2kk päästä. Joten älä väheksy oireitasi soittaessasi lääkäriajan. lääkäri määrännee kertomuksesi perusteella jotain lääkettä, mutta pelkkä lääkitys ei tilanmnettasi muuta! Tarvitsen keskuteluja ammatti-auttajan kanssa mielenterveystoimistos tai psykiatrian polilla.B Nyt kun et vielä ole toteuttanut noita viiltely hommia niin pikimiten hoitoon! Tärkein Pointti,että tosiaan kerrot kaikki pahimmatkin/"hävettävät" asiat jotta apua saat. Ehkä joudut psykiatrisel osastol tai sit avohoitoon päiväpolille jos kyseisiä palveluita paikkakunnallasi on, mutta kaikki apu kannattaa vastaanottaa. Meitä täällä monia joilla samoja itsetuhoisuus ajatuksia tai tekoja, joten tuo mitään uutta lääkärille ole, kyl ne on kuullu kaikkea mahdollista, joten häpeään ei mitään syytä! Kun onnistuit kirjoittamaan niin onnistunet myös todella hakemaan apua. -eikö niin? Rohkeutta!
http://www.kelaa.com/punainen/index.php?topic=1349.0
Minulla oli viiltelyongelma kolme vuotta, ja pyytäisin, että ÄLÄ ALOITA SITÄ!
Jo ensimmäinen haava voi aloittaa noidankehän, kun alkaa hävetä omaa viiltelyä, lisää tuskaa, lisää viiltelyä.
Joo siitä voi tulla noidankehä joillekin. Haluatko siis vain tuntea kipua? Lähes kaikki ihmiset haluavat kokea tunteita, onnistumista, pettymystä, läheisyyttä yms. Sä nyt haluat sit tuntee kipua ja sillä selvä.
Jos joku ammatti-ihminen lukee tai vastaava niin onko tehty tutkimusta aktiivisen liikunnan lopettamisesta ja tyttöjen viiltelystä? Mulla nimittäin viiltely alkoi, kun olin tehnyt ajatustasolla lopettamispäätöksen pitkäaikaisesta liikuntaharrastuksesta, osittain ajan- ja rahanpuutteen, osittain väsymyksen ja koulu- ja muiden sosiaalistenpaineiden takia. Musta tuntuu, etten ole ainut.
Nyt n. 10 vuoden jälkeen harrastan taas aktiivisesti liikuntaa ja voin oikeasti paremmin. Olen aloittanut opiskelun uudelleen, joka ei myöskään oikein ollut miellyttävää. Ainut harrastukseni oli lukeminen.
Siis siinä ei oikeesti oo kauheesti järkeä, minkä olet jo huomannutkin. Musta tuntuu, et narraat, ettet ole viillelyt tai ehkä tunnet viiltelijöitä.
Jotkut varmaan löytää siitä oikeesti jotakin, mitä muut eivät. Katseleppa vaikkapa vanhoja Tattoo-lehtiä. Siellä oli aika todella hienoja arpitatutointeja.Se on vähän sellainen henkilökohtainen juttu, mitä kaikilla muilla ei ollut. Aivan kuten muutkin harrastukset.
Olen myös kuullut, että joistakin lävistysten ottaminen on tosi hienoo sen tunteen takia ja onhan siinä kivunkokemisessa se oma tunteensa. Jotkut viiltelevät vaikkapa siitä syystä, että kivun kokeminen on jännittävää, pelottavaa, toiset vihan vallassa, vihaten ja rangaisten itseään, jotkut hakien huomiota, erottuen joukosta, aivan kuten erotutaan esim. harrastuksilla, pukeutumistyylillä, kouluosaamisella, meikkaamisella, kengillä. Ei kukaan murroikäinen halua pukeutua täsmälleen samoin, paitsi ehkä nuorisokulttuureissa. Kopioiminen ei ollut aina hyvä juttu. Tässä erottumisessa on hyvä ajatella sitäkin kenestä erotutaan ja miksi.
Sadomasokisti erikseen, mutta suurin syy lie se että sillä voit vaimentaa pahaa oloa, tuntea jotain muutakin kuin loputtoman tyhjyyden.. asia erikseen jos haluat tappaa itsesi josta oli puhe alkuperäisellä.
viiltely painottuu yleensä jänteiden ulkopuolelle ja sivuttais suunnassa(valtimon leikkuuseen sinun täytyy sahata jänteet poikki joka on tosi kivuliasta) kun taas itsemurhassa haava menee jänteiden sisäpuolelle ja pituus suunnassa.
Loputtoman tyhjyyden tunne alkaa lientymään jo alle varttitunnin.
Parasta ´köyhän henkilön joogasssa´, puree tykimmin aloittelijalta.
Istut lattialle jalat ristissä, päälläsi kehon paino. Siinä köyhän tyypin Asana.
Endorfiinit alkavat virtaamaan. tulee aivan mahtavia fiiliksiä. Maksaa: vain aikaa.
Keskittämällä ajatusta johonkin mieleiseen kohteeseen pääset opiskelemaan
maapallon vahvinta asetta, ajatusenergiaa.
En siis ajattele itsemurahaa, haluan vain tuntea ahdistuksen tilalla fyysistä kipua, niin kuin useimmat viiltelijät. Naarmutin itseäni jo ranteeseen, mutta en halua tehdä haavoja. Ahdistus on välillä kovaa.
Minulla on lääkitys masennukseen, joten saan jo hoitoa. Viimeisestä lääkärikäynnistä on vain muutama päivä. Aika on varattuna keskusteluapuun. Siellä minun pitäisi kertoa ajatuksistani, mutta se hävettää. Yritän olla satuttamatta itseäni, enkä tosiaan haluakaan tehdä edes haavoja. Miten pystyn samaan itsetuhoajatukset pois?
Mutta miksi haluat lievittää ahdistusta satuttamalla itseäsi? koska sen sietämisellä sen saisit pois, mutta siirtämällä sen kipuun olet aina samassa jamassa.
eli ahdistuksen poistaminen onnistuu siten että tiedostat mikä ahdistaa esimerkiksi itellä oli voimakkaita ahdistuksia sairauden peloista ja kun sitten kuvautin pääni niin pääsin ahdistuksesta kun näin ite ettei siellä päässä syöpää olekkaan.
tietenki olisin voinu alkaa raapustaan itteeni ja kärsiä pelosta ja ahdistuksesta lopun ikkääni, tai ainakin siihen saakka kun en olisi enään jaksanu elää tai koko elämä olisi rajoittunut raapimiseen ja olisin hukuttautunut kanavaan poistaakseni ahdistuksen...
Itsensä satuttaminen on tietenkin tyhmää, eihän siitä parane mitenkään. Olen jostain lukenut, että tällainen halu tehdä itselleen pahaa on jokin lapsuudessa tapahtunut asia, joka on jäänyt tiedostamattomana mieleen. Tavallaan itseään inhoaa.
On vaikeaa tietää mikä ahdistuksen aiheutti alun perin, koska se alkoi masennuksen puhjetessa.
Ei se ikä, ei se näkö, ei se koko, vaan se sisin
Tiedän kuka olet. lopeta tuo lässytys. pyydä aoua osastolta jossa olet
kommentti. täällä EI SAA mielestäni mainita ihmisiä oikeilla nimillä tai siitä missä Hän on. Tosin minulla vakaa käsitys, että laitoit tuon kirjotuksen "omasta päästä"! eli joko mielikuvituksesi laukkaa ylikierroksilla ja tarvinnet myös itse APUA Ongelmiisi eli toisten ihmisten loukkaminen vaik ei totta oliskaan on mielestäni ala-arvoista lapsellista. Ois kiva kuulla muidenkin kommentteja tollasista olkoon todellisia tai keksittyjä juttuja, jotta mitä mieltä moisesta kirjoittajasta? Alkuperäisen kirjoittajan ei kannata olla moksiskaan moisesta kyseessä lienee ihminen jolla ei minkäänlaista empatiakykyä eli sillä tavalla "vajaa luonne" Sulle Voimia ja että puhut keskusteluissa pikkuhiljaa asioistasi, kyl sit ajastaan uskaltaa enempi avatua.
keskusteluissa helpottanee. Sitä on vain niin avuton, kun ahdistus on niin kovaa, ettei enää kontrolloi itseään. Kiitos voimien toivotuksesta!
ihminen, joksi minua luulet.
ettet ole pystynyt viiltelemään, itselläni on syvä viilto ollut jo hyvän aikaa vasenta rannetta 'koristamassa' mehevimmän verisuonen kohdalla (ja useita kevyempiä), ja monta kertaa on tehnyt mieli viiltää uudelleen, koska se rauhoittaa minua, mutta mutsi jemmasi puukon, enkä halua lisää arpia. Tein sen viillon ihan sekavassa mielentilassa ja olin siihen perin tyytyväinen (enkä todellakaan tajua miksi!), kun siihen piti laittaa side, harmittaa kun se ei ole vieläkään umpeutunut.
Mä en osaa auttaa muuten, kuin sanomalla, että ajattele ulkonäköäsi, ei ole kivaa kun ei kehtaa käyttää hihantonta paitaa ilman jonkinlaisia koruja viiltojen kohdalla! Ja sitäpaitsi se viilto lisää mun itseinhoani - jos siinä nyt enää on edes lisättävää...
ajatellessa viillot ovat tosiaan noloja. Siksi yritänkin tehdä vain naarmuja, jos on pakko satuttaa.
jo pitäisi saada jostain jotain apua? Eihän tämä ole normaalia ajattelua, kun itseään haluaa joka päivä satuttaa. Joka päivä pitäisi satuttaa. Mitä voin tehdä?? Välillä on ihan normaali olo. Hymyilen, luen, siivoan, teen ruokaa. Sitten: "tekisi mieleni viiltää" ja sitten satutan itseäni jollakin. Jotenkin syvällisellä tasolla nuo ajatukset, kun lasken ne samaan kastiin muiden normaalien toimien kanssa.... :(