Minun on vaikea käsittää, että ehkäisyä saadaan harrastaa vasta siinä vaiheessa, kun asiat perheessä ovat menneet lopullisesti pieleen. Esimerkki: Kun äiti pitkän prosessin jälkeen päätyy vaikkapa psykoosiin (jatkvat synnytykset yksi suuri sairastumisen syy), lasten tulon loppuminen hiljaisesti hyväksytään. Olisiko kannattanut hyväksyä aiemmin? Siinä olisi säästynyt koko perhe valtavalta taakalta.
Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on SRK:n ja vanhoillislestadiolaisten virallinen kanta asiassa. Jos äidillä on tiettävästi taipumusta mielenterveysongelmiin (esim. vakava masennus tai psykoottisuus), saisiko silloin ehkäistä, jos äiti tuntee raskauden, synnyttämisen ja lastenhoidon riskitekijöiksi? Mielestäni tässä pitäisi ajatella jo olemassa olevien lasten etua. Nähdäkseni SRK:n päämiehilläkään ei ole niin tiukka kanta näissä asioissa kuin joillakin fundamentalistirivijäärillä. Miten siis tällaisessa tilanteessa esim. puhujat neuvoisivat, jos menisi keskustelemaan?
Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on SRK:n ja vanhoillislestadiolaisten virallinen kanta asiassa. Jos äidillä on tiettävästi taipumusta mielenterveysongelmiin (esim. vakava masennus tai psykoottisuus), saisiko silloin ehkäistä, jos äiti tuntee raskauden, synnyttämisen ja lastenhoidon riskitekijöiksi? Mielestäni tässä pitäisi ajatella jo olemassa olevien lasten etua. Nähdäkseni SRK:n päämiehilläkään ei ole niin tiukka kanta näissä asioissa kuin joillakin fundamentalistirivijäärillä. Miten siis tällaisessa tilanteessa esim. puhujat neuvoisivat, jos menisi keskustelemaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
miksi naiset tottelevat ehkäisyn kieltäjiä. Ovatko he aivottomia kanoja?
Asia ei ole vain niin yksinkertainen: Ehkäisyn käytöstä seuraa se, että et voi olla rehellinen. Joillekin rehellisyys on luonteenpiirre ja äärimmäinen arvo. Jos alkaa ehkäistä, pitää joko vältellä eri tavalla ajattelevia (joita joillakin paikkakunnilla ovat kaikki muut vl:t), tai asiaa kysyttäessä valehdella, ettei käytä ehkäisyä. Jos vastaa että ehkäisee, on edessä mahdollisesti erotus yhteisöstä, joka on sosiaalisesti ja psyykkisesti erittäin kova paikka, tai sitten lapsen hankkiminen todistuksesksi siitä että 'neuvoja' on kuultu.
Eikä se ole vain naisen asia. On kova paikka olla miehen kanssa eri mieltä. Miehiäkin on monenlaisia. On kova paikka saattaa myös miehensä sellaiseen, jota yhteisö julkisesti pitää syntinä.
Eli lain alla ollaan. Vanhoillislestadiolaisuus on lakiuskonto.
ystävä. Näisen ei ole pakko synnyttää terveydellisen riskin ollessa paha. Naisen ei siis tarvitse synnyttää henkensä uhalla. Ei kohtua palvota!
Tässä täytyy kuitenkin valvoa ettei " mitättömistä" asioista tule raskauden estettä. Toisaalta ei raskaudesta saa tulla uskon estettä.
Uskovaisista löytyy eri alan asiantuntijoita ja he tietävät kyllä mitkä sairaudet ovat sen laatuisia että raskaus ja synnytys olisi riski naiselle. Eli synnytykseen voisi kuolla. Kannattaa keskustella asiantntijoiden kanssa. Tavalliset ihmiset joilla ei ole tietoa eivät osaa suhtautua asiaan ehkä siihen kuuluvalla tavalla.
ei ole sen paremmin Raamatun kuin Suomen lainkaan mukaan mitään valtaa puuttua kenenkään ehkäisyasioihin.
He ovat itse korottaneet itsensä.
Ymmärrän puhujanärästyksesi. Mutta kun olisi niin valtaisan vapautavaa, jos virallinen taho ottaisi ei-fanaattisen kannan, eli sanois suoraan että ehkäisyä voi hyvin mielin käyttää jos tilanne sitä vaatii. Ja virallista kantaa kun kerta kaikkiaan edustaa puhujat. Luulisin, että tuollaisesta vapauttaavsta kannanotosta riemuitsisi 80 % lestadiolaisista. Lopuista asia 'tuntuisi pahalta', ja nämä olisivat niitä, jotka persoonaltaan ja lahjoiltaan soveltuvat erinomaisesti suurperheen vanhemmiksi ja niitä, jotka eivät kestäisi sitä, että heidän itsensäkin raskaaksi kokema elämäntapansa on ollut turhaa.
Jään odottamaan sitä ihanaa päivää, jolloin ihmiset voivat hyvin mielin ehkäistä, eikä siihen liity sosiaalisia paineita. Luulen että näin on jo parinkymmenen vuoden päästä perhettä perustavilla, viimeistään.
Olen myös ihmetellyt sitä, miksi minun nuorena naisena (27 v.)pitäisi mennä keski-ikäisen tai vanhan miehen juttusille? Miksi? Eikö minun oma omatuntoni kelpaa? Enkö voi mennä vanhemman naisen kanssa juttusille?
Onko naisen itsensä mielipide tai omatunto tässä mitätön? Onko nainen mitätön?
Minun oma omatuntoni sanoo niin, että lapsi on ihmeellinen Jumalan lahja, niinpä haluan antaa hänelle kaiken sen hoivan mitä hän tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla. Minä olen lapseni elämässä tällä hetkellä se tärkein, siksi on hänelle tärkeää että minä voin hyvin. Tiedän varsin hyvin omat voimavarani, miksi tämä ei kelpaa? Jos ajan itseni piippuun, niin silti hoidan lapseni yksin. Siksi minun on kuunneltava omaa omaatuntoani.
"Jään odottamaan sitä ihanaa päivää, jolloin ihmiset voivat hyvin mielin ehkäistä, eikä siihen liity sosiaalisia paineita. Luulen että näin on jo parinkymmenen vuoden päästä perhettä perustavilla, viimeistään."
Eli nyt on syntiä, mutta ei tulevaisuudessa.
Miten joku voi olla nyt syntiä, mutta ei huomenna.
Muille suomalaisille ehkäisy on ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä ja on nytkin. Kahdenkymmenen vuoden päästä vl:kin voi käyttää ehkäisyä, mutta sille sukupolvelle joka nyt on 20-40 vuotta, ehkäisy on syntiä. Eikö tämä ole jotenkin kieroa?
tulee siis iso eriseura joka hyväksyy ne, mutta karvas totuus paljastuu jälestäpäin, ettei he ole enää elävää uskoa.
se tosiasia että toisten naisten kohdalla on niin että elämä ilman ehkäisyä ei ole ihmisarvoista.
Tässä sitten tullaan siihen että onko naisella mitään muuta arvoa kuin synnyttäjä. Toisten mielestä (mieten/puhujien) ei.
Se mikä tästä tekee sen täydellisen ristiriidan on se että kaikki sairaudet pitää voida hoitaa samalta viivalta ja jos lääkitys vaatii ehkäisyä niin se asia on sitten niin. Tai sitten pitää mennä myös miesten kohdalla siihen että helitäkin kielletään asiallinen sairaudenhoito.
kenenkään puhujan kanssa vaan tekisin itsenäisen ratkaisun käyttää ehkäisyä.
Puhujat katsoisivat varmaan kyseisen henkilön vain langenneen syntiin ja kehoittaisivat parannukseen. Näin ainakin voisi kuvitella kun ei kokemustakaan ole. Mutta näin asian ei saisi olla.
Niin,
ja puhuja todnäk. korkeintaan suosittelisi selibaattia. Mutta onko oikein uhrata läheisin ihmissuhteensa tälle asialle? Tietyt sairaustaipumukset ovat pysyviä. Siis ei kun kakskyt vuotta selibaattia ja sitten vanhuksina seksi-ilot koittaa. jee.
Ei puhujat ole välttämättä joko/tai-ihmisiä, vaan ymmärtävät elämää. Minulla ja miehellä on luottamukselliset välit erään puhujan kanssa, joka kehotti raamatulla perustellen ehkäisyyn perheeni ollessa vaikeassa tilanteessa. Lisääntymällä ei kukaan pääse taivaaseen,vaan uskomalla, hän totesi. Ihminen ei koskaan tule täydelliseksi. Kumpi on suurempi synti: ehkäistä ja kunnioittaa toista vai naida ja tappaa henkisesti ja fyysisesti toinen ihminen?
Jumalan kiitos, että tuollaisiakin puhujia on! Ja uskon, että niitä on paljonkin, mutta mitä nekään voivat sanoa, kun tiukimmat on aina ensin äänessä. Vaikea paikka heilläkin.
Hienoa, että olette saaneet kuulla jotain noin vapauttavaa!
sitä asiaa tarvitse puhujilta kysyä. eivät he ole sen kummenpia ihmisiä kuin me muutkaan.
menikö lapsi pesuveden mukana?
Sivusta seurannut tuommoista tilannetta ja en voi muuta sanoa kun sen että kehoittan tätä ihmistä oikeasti miettimään mikä on hänen velvollisuutensa itseään kohtaan. Ei ainakaan se että titoisesti ajetaan psykoosin partaalle. Ollaan jatkuvassa (synnytys) masennuskierteessä.
Eikä se ole lapsia kohtaan oikein eikä perhettä kohtaan oikein.
Äidillä ja naisella on oikeus terveeseen elämään.