Raskausviikkoja nyt 39. Ajatukset tulevasta synnytyksestä pöyrii mielessä... Voi kumpa vauva syntyis iskälle sopivaan aikaan! Siis, haluaisin todellakin, että mieheni olisi mukana synnytyksessä ja hän sinne tuleekin jos vain suinkin pääsee. Hän on kuitenkin yrittäjä ja aina ei vain ole mahdollista (ainakaan sillä sekunnilla!) lähteä sairaalaan. Ja vauva kun voi päättää syntyä vaikka ensi yönä... Jaiks! Pidänkö vaikka siskoni hälytysvalmiudessa, että minulla on edes joku tukena, jos mieheni ei yksinkertaisesti pysty olemaan paikalla :( Todennäköisesti hänkin kyllä pääsee paikalle jollakin keinolla, mutta silti mietityttää ja pelottaa. Myös sekin pelottaa, että minun on selvittävä yksin vauvan kanssa. Toki tarvittaessa saan varmasti apua. On tämä jännää aikaa!
neuvoja kaivataan
Hannariikka
5961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli mullakin on vasta synnytys edessä, mut aattelin vastailla silti:). sinuna pyytäsin esim. juuri siskoasi olemaan "hälytysvalmiudessa", niin eipähän tarvitse sitä hätäillä, että yksin joutuisi sairaalaan lähtemään.
ja eikös se oo niin, että varsinkin meillä ensikertalaisilla se synnytys saattaa venähtää tosi pitkäksi, niin voihan olla, että miehesikin ehtii sitten itse h-hetkeen mukaan.
ja jos saisit heti sairaalaan mukaan siskosi, niin olisi varmaan kivempi odotella miestä tulevaksi yhdessä jonkun kanssa. siskosi voisi olla ikäänkuin "tuuraamassa" miestäsi:).
etenkin jos avautumisvaihe venyy, niin varmasti kivempi, ettei tarvii yksin olla tuskissaan. kun ei ne kätilötkään taida koko aikaa paikalla olla, ennen kuin tietenkin ponnistaessa.
tais tulla aika sekava teksti. ajatukset harhailee..:)
Kätilö ei ollu koko aikaa paikal. Kävi vaa aina tarkistamassa tilanteen ja anto lisää kipulääkettä kun tarvi. Olo oli tuskanen ja yksin siel makoilin. Mut ei siin mikää paniikki iskeny missää vaiheessa, kun vetelin ilokaasua koko ajan :D Jos se sun mies ei ehdi paikalle, niin ole vaan rauhallisin mielin. Kyllä siitä selviää tosi hienosti yksinkin.
Nyt oottelen toista lasta, mut nyt jänskättää et kuinka käy, kun hän on viel päättän olla perätilassa. Ja laskettuun aikaan vajaa viikko.
Minä kanssa miettinyt, ettei ole mukava yksin lähteä, jos esim vedet menee, tai muuten ei kulta joudu. Toki pääsee, mutta ei ihan tunnissa. Mulla on kaveri sanonut, että soita jos tarviit tukijaa. Kävin jo viikko sitten synnärillä käyrää ottamassa, ja tuntui kurjalta maata sekin vaivainen puoli tuntia yksinään, vaikka ei ollut mitään hätää.
meillä sama homma. Mies yrittäjä ja meillä vielä aika vaativa (autistinen) 4v lapsi. Olen kovasti jo miettinyt että miten tehdä jos mies töissä, kova kiire eikä ehdi heti lähtemään ja itsellä esim. lapsivedet mennyt. Miten saan pojan eka hoitoon, tai kuka pääsee häntä katsomaan esim. keskellä päivää viikolla kun kaikki töissä! Jos poika on juuri silloin päiväkodissa niin sitten hommata hänelle hakiaa yms.. Mutta eiköhän kaikki mene kuitenkin omalla painollaan ja selviä! Luulen että jos tulee tilanne ettei mies pääse heti lähtemään (vaikka uskon että hän laittaa vaikka pisnekset kiinni jos ei muu auta) niin sitten pyydän jonkun tuekseni sairaalaan kunnes mies pääsee paikalle.
hei!
meillä tuhisee kotona 1,5kk.n ikäinen nyytti ja synnytys meni hyvin.
minulla oli kanssa hirmuinen paniikki synnytyksestä ja miehen läsnäolosta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan turhaa. tietysti synnytykset ovat aina erilaisia,mutta käsittääkseni sellainen syöksysynnytys on aika harvaa (ettei miehesi ehtisi mukaan).
-minulla laskettu aika oli sunnuntaipäivänä. -säännölliset supistukset alkoivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 01. (tulivat n.15min välein).
-maanantain kärvistelin ja iltapäivällä viiden aikoihin supparit tulvat jo 10min välein.
-sairaalaan kirjauduimme sisään maanantai-iltana klo21.30.
-poika syntyi tiistaiaamuna klo 6.30
siis vaikka mieheni olisi ollut pelimatkalla (pelaa jalkapalloa), olisi hän ehtinyt mukaan synnytykseen=)
kokemuksesta voin kyllä sanoa,että oli ihanaa,kun mies oli mukana sairaalassa ja sinne lähdettäessä ja tuki koko ajan-se auttoi valtavasti. synnytyssalissa oltiin tosiaan kahdestaan suurin osa ajasta.kätilö hoiti muita synnytyksiä ja kävi välillä katsomassa tilannetta ja tuli tietysti pyydettäessä. synnytys tuntui hirmuisen pitkältä ja tuskalliselta ja supistukset olivat kipeämpiä,kuin kuvittelin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna voisin sanoa,että oli positiivinen kokemu-oikeastaan synnytys oli ihanaa=)
ole vaan rauhassa ja kerro miehellesi,että tahdot hänen olevan lähelläsi ja kerro kuinka tärkeä hän on. paljon tsemppiä ja onnea loppuraskauteen!