Kaikissa elämänkerroissa, dokumenteissa, lehdissä jne. tunnutaan kertovan, että vain Paul kaipasi Johnia heidän välirikkonsa jälkeen, mutta John haistatti vain pitkät Paulille? Ilmeisesti heidän välinsä pysyivät viileinä aina loppuun asti, mutta tämä asia on minua jäänyt ihmetyttämään.
Ilmeisesti he kuitenkin olivat The Beatlesin aikaan hyviä ystäviä (?) joten on minusta outoa, että vain Paul jäisi kaipaamaan. Korjailkaa, jos olen väärässä.
Ilmeisesti he kuitenkin olivat The Beatlesin aikaan hyviä ystäviä (?) joten on minusta outoa, että vain Paul jäisi kaipaamaan. Korjailkaa, jos olen väärässä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen aivan varma, että John kaipaili silloin tällöin Paulia, hänen oli vain pidettävä yllä kovaa kuortaan.
Tulee muistaa, että John ja Paul olivat ylimpiä ystäviä 1960-luvulla. Kuin aviopari, ja ylimpiä auktoriteetteja toinen toiselleen. Ja tiedättehän kun tämmöinen suhde karahtaa karille, on vaikea olla yhdessä. Miettikää omia ystävyyssuhteitanne, kun menee "poikki" parhaan kaverin kanssa, on enää vaikeaa olla missään tekemisissä keskenään..
Paul oli varmasti kateellinen Johnin rock-imagosta, vaikka Paul itse kirjoitti upeita rockbiisejä (helter skelter jne) ja John oli kateellinen Paulin balladitaidoista, vaikka Johnkin kirjoitti upeita balladeja (If I Fell, Across the universe, In My Life jne)..
=))
suhde?
Suhde? No kai heillä jokin suhde oli, mutta en tiedä tarkoittiko ylempänä oleva jotain... hm, lähempää suhdetta?
Olen miettinyt useasti samaa kuin aloittaja, on kummaa, että Lennonin elämänkerroissa hän vaikuttaa olevan hyvin helpottunut päästessään riippakivestä nimeltä McCartney eroon, kun taas Paulin elämään Johnin kanssa riitaantuminen oli kovin suuri menetys.
Kun kaksi suurta persoonaa työskentelee yhdessä,niin välirikon tullessa jälki voi olla vähemmän kaunista.
Ennen kuolemaansa Lennon alkoi taas lähentyä McCartneyn kanssa.paul sai ehkä välinsä kuntoon johnin kanssa,mutta george ymmärtääkseni ei.Lennon loukkaantui,koska häntä tuskin edes mainittiin Harrisonin elämänkerrassa"I me mine"..Ringo taisi olla neutraali kaikille muille jäsenille..
...jossain Double Fantasyn yhteydessä julkaistussa tekstissä sanottiin, että aika oli parantanut haavat ja riidat entisten bändikavereiden kanssa oli takana.
Kun Harrison kuoli, sanottiin jossain muistokirjoituksessa, että Johniin ja Pauliin hänen välinsä säilyivät, vaikka tämä osallistuikin Johnin Paulia halventaavan kappaleen "How do you sleep" äänityksiin. Lisäksi Yoko Ono ainakin muisti osanotollaan kun Harrison kuoli.
Jos Johnin ja Paulin välit olivatkin huonot, niin Paulin ja Johnin esikoispojan Julianin välit ovat olleet sitäkin läheisemmät ja lämpimämmät. Paul taisi olla hänestä jopa ehkä hivenen verran kiinnostunnempi mitä John (Julianhan on itseasiassa, anteeksi näin tökerö ilmaus, vahinkolapsi). Paul lähettää hänelle aina joulu- ja syntympäivämuistamisia ja Julianin ollessa pieni tämä leikki hänen kanssaan paljon.
Harrisonia on sanottu kalvaneen kuolemaansa asti se, että hän ja john eivät ehtineet sopia jäätäviä välejään johnin kuolemaa ennen.
Tuo, että lennon oli raivostunut siitä, että häntä ei mainittu georgen omassa elämänkerrassa kuin 11 kertaa on täysin totta. John unohti raivotessaan, että paul mainittiin tuossa samaisessa kirjassa vain 9 kerta..
Kyllä sellasen tietyn jään aisti kyllä hyvin vielä loisteliaassa Anthology-dokkarissa 90-luvun puolivälistä, kun elossa oleva kolmikko istui saman pöydän ääressä. Huomasi keskustelun osittaisesta jäykkyydestä ja katseista että välit eivät olleet ehdottoman lämpimät. Luulen, että Harrisonilla oli 60-luvun lopussa aika helvetin paljon hampaankolossa Johnia ja Paulia kohtaan, jotka eivät Georgen loisavista biiseistä huolimatta ottaneet tätä täysin tosissaan, eivätkä olleet kiinnostuneita hänen biiseistä. George oli loppuun asti se "pikkupoika" johnille ja paulille.
Onhan sitä aina silloin tällöin tihkunut julkisuuteen tietoja Johnin ja Paulin yhteisistä jameista 70-luvulla, vaikka herrojen piti olla muka pahimmat vihamiehet.
How Do You Sleep- biisistä John kai jossain dokumentissa (olikohan Imaginella ainakin se haastattelunpätkä) sanoi, että se biisi oli yhtäläillä vittuilubiisi Paulille kuin hänelle itselleenkin, jolla purki pahaa oloaan. En nyt ihan tarkkaan muista, mitä John oikein tarkalleen ottaen sanoi, mutta korjatkaa, jos pahasti erehdyn. Eli eiköhän ainakin Johnin ja Paulin välit olleet ainakin paremmalla mallilla ennen Johnin kuolemaa, kuin vuoden -70 tienoilla.
Paul teki biisin Here today Johnin muistoksi.
Youtubessa on kuulu biisin esitys Los Angelelaisessa musiikkikaupassa, jossa hänen äänensä sortuu itkuiseksi.
Hyde Parkin keikalla 2010 Paul naurahtaa kesken biisin, youtubessa löytyy. Ihmettelin naurahduksen sävyä. Kommenteissa ihan eturivissä olijat selvittävät valkoisen linnun lentäneen lavan editse sillä hetkellä. John sanoi palaavansa kuolemansa jälkeen valkoisena lintuna. Magical moment.
Soittaapa Macca Somethingin keikalla ukulelella Georgen muistoksi, taustalla miehen kuvia. The quiet one sai suuret sosionosoitukset. All those years ago.
Katsokaa leffa Nowhere boy - paljon parempi kuin olin koskaan kuvitellut.
Stu oli ilmeisen läheinen johnille ennen koulemaa. Äitien kohtalo yhdisti nämä sällit musiikin lisäksi. Muutenhan olivat erilaisia.
Paul kova tekemään työtä - en tiedä olisko ollut hyväksyntää vailla ja riippuvainenkin. Otti yli bändin.
Kyllä ne 70 luvulla jammaili. Olivat ilmestyä yhdessä tv showhun, jossa luvattin 2000 taalaa Beatlesille, jos esiintyvät siinä. Väsymys voitti.
Sitten kai John taas etääntyi - busy perheenisä (tosin taisi Paul olla vielä enemmän).
kuka paulia kaipaa. se on sen dilemma
Mitä tulee noihin John Lennon vaihtuviin mielipiteisiin The Beatlesien tuotannosta ja Paul McCartneysta, niin se riippuu hyvin paljon siitä minkä vuoden lausunnoista mahtaa olla kyse.
Noista Lennonin vaiheista on koottu aika mielenkiintoinen juttu hänen asuntojen perusteella: http://homepage.ntlworld.com/carousel/pob41.html
Yhtyeen hajoamisen jälkeen heidän välinsä alkoivat parantua ehkä siinä vuoden 1972 jälkeen ja kun Lennon oli erossa Yoko Onosta (noin 18 kk), niin John ja Paul tapasivat toisensa pienen jammailun merkeissä 1974 Los Angelesissa. Tuossa vaiheessa Beatlesien välejä paransi niiden Applen sotkujen vähittäinen selviäminen ja siihen liittyen että muutkin beatlet kuin Paul alkoivat pitää manageri Allen Kleinia kierona kaverina.
Muuten tuota yhteydenpitoa sotki osaltaan se että Lennon ei voinut poistua USA:sta viisumiongelmien takia ennen vuotta 1976 ja McCartney sai USA:n viisumin vasta 1974, jolloin Wingsit kävivät äänittämässä mm. "Junior´s Farm" kappaleen Tennesseessä. Samana vuotena 1974 John Lennon paransi myös välejään omaan poikaansa Julian Lennoniin monen vuoden katkoksen jälkeen. Sitten vuoden 1975 alussa Wingsit olivat New Orleansissa äänittämässä "Venus and Mars" albumia, ja Lennonin oli tarkoitus matkustaa sinne, mutta hän päätyikin takaisin New Yorkiin Yoko Onon luokse. http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1199197/Lennon-McCartney-Beatles-reunion-scuppered-Yoko-Ono-according-new-book.html
Joka tapauksessa Lennon kehui vuoden 1975 Rolling Stonen haastattelussa "Band on the Runia" sanoin "a great song and a great album". Kun hän sitten päätti palata takaisin musiikin tekemiseen, niin Paul McCartneyn hitin "Coming Up" (1980) sanotaan vaikuttaneen osaksi tuohon päätökseen. http://en.wikipedia.org/wiki/Coming_Up_(song)
Jollei Lennonin olisi ammuttu joulukuussa 1980, niin muistaakseni John & Yoko suunnittelevat julkaisevansa "Milk and Honey" albumin "Double Fantasyn" jatkoksi ja lähtevänsä kiertueelle 1981. Muutenhan Lennon esiintyi v. 1969-1974 vain joissakin yksittäisissä konserteissa eikä hän tehnyt koskaan soolokiertuetta.
Mikäli häntä ei olisi ammuttu, niin kaipa The Beatles olisi voinut esiintyä esimerkiksi Live Aid konsertissa heinäkuussa 1985 ja ehkäpä myöhemmin McCartney & Lennon duona MTV Unplugged ohjelmassa kuten Jimmy Page & Robert Plant tekivät ("Unledded", 1994). Kokonaista Beatles reunion kiertuetta olisi varmaankin eniten vastustanut George Harrison, enkä ole varma mikä olisi ollut Yoko Onon rooli tuossa kuviossa.