mul on ollu paha olla jo vuoden niin et se on lähes joka päiväistä ja voi tulla ihan ilman mitään erityistä syytä tai sit jopa jostain ihan pikku asioita kuten jos kaveri sanoo ettei voi tekstata nyt.. mut nyt 2kuukauden sisäl on ollut aivan kauhea olo koko ajan johtuen mulle isoista asioista,(kuten veljen kuoleman suremisesta vuoden takaa,paineista koulus ja yksinäisyydestä nyt kun ainoan ja tosi tärkeän kaverin kanssa ollaan riidelty pitkään ja se haluaa olla tekemises mutta ilmeisesti paljon vähemmän kuin mitä minä haluan, olemme olleet hirmu läheisiä joten tuntuu kamalalta kuulla ettei hän halua/pysty enää olemaan niin..)
mä itken lähes joka ilta salaa syystä (pienistä ja isoista) ja ilman syytäkin. Kun tulee pienikin vastoinkäyminen alkaa itkettää, tunnen kuinka mahassa alkaa pistellä ja tekisi mieli mennä oksentamaan(pakotan itseni olemaan menemättä koska pelkään sairastuvani bulimiaan, en pysty keskittymään mihkään muuhun jos joku asia saa minut suremaan ja sitä kautta koulu on mennyt huonosti ja tuskin huominen ajokortti kokeeni menee läpi kun en ole yksin kertaisesti pystynyt keskittymään lukemiseen omilta asioiltani. painonikin on pudonnut selittämättömästi aika paljon enkä ole yrittänyt laihduttaa, mutta olen silti huomannut ettei minulla enää ole oikein ruokahalua.Lähes joka ilta tulee itsemurha mieleen mutta vanhempien takia se on jäänyt tässä vaiheessa vain ajatukseksi koska veli teki jo niin.minä vetäydyn omaan huoneeseeni, eikä millään huvittaisi olla koulussa, aivan kuin vähän sulkeutuisin.
Kysyisin viittaavatko oireeni teistä mahdollisesti masennukseen?
Kuinka jos ylä-aste ikäinen sanoo lääkärille/terkkarille/vanhemmille masentuneensa niin millaista hoitoa/apua siinä tilanteessa mahdollisesti saa?
tarvin todella nyt apua ja toivoisin että pystyisin sen kertomaan myös ainoalle ystävällenikin niin ettei tarvitsisi pelätä jättämistä..
-jenni-
mä itken lähes joka ilta salaa syystä (pienistä ja isoista) ja ilman syytäkin. Kun tulee pienikin vastoinkäyminen alkaa itkettää, tunnen kuinka mahassa alkaa pistellä ja tekisi mieli mennä oksentamaan(pakotan itseni olemaan menemättä koska pelkään sairastuvani bulimiaan, en pysty keskittymään mihkään muuhun jos joku asia saa minut suremaan ja sitä kautta koulu on mennyt huonosti ja tuskin huominen ajokortti kokeeni menee läpi kun en ole yksin kertaisesti pystynyt keskittymään lukemiseen omilta asioiltani. painonikin on pudonnut selittämättömästi aika paljon enkä ole yrittänyt laihduttaa, mutta olen silti huomannut ettei minulla enää ole oikein ruokahalua.Lähes joka ilta tulee itsemurha mieleen mutta vanhempien takia se on jäänyt tässä vaiheessa vain ajatukseksi koska veli teki jo niin.minä vetäydyn omaan huoneeseeni, eikä millään huvittaisi olla koulussa, aivan kuin vähän sulkeutuisin.
Kysyisin viittaavatko oireeni teistä mahdollisesti masennukseen?
Kuinka jos ylä-aste ikäinen sanoo lääkärille/terkkarille/vanhemmille masentuneensa niin millaista hoitoa/apua siinä tilanteessa mahdollisesti saa?
tarvin todella nyt apua ja toivoisin että pystyisin sen kertomaan myös ainoalle ystävällenikin niin ettei tarvitsisi pelätä jättämistä..
-jenni-
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä toi kuulostaa siltä, että kannattais mennä puhumaan jollekin aikuiselle. Jos kouluterveydenhoitajalle voit puhua, hän varmaan osaa ohjata sinut eteenpäin. Tai joskus ihan sekin auttaa, että pääsee vaikka sille terkkarille puhumaan. Ei kannata todellakaan jäädä itsekseen itkemään.
Sinullakin on kertomasi mukaan ihan todellisia syitä tämän masennuksen taustalla, uskoisin terveydenhoitajan ottavan tosissaan sinut.
Tai sitten voit itse varata ajan terveyskeskukseen.
Kyllä yläasteikäisillekin voidaan määrätä masennuslääkettä, jos lääkäri sen arvioi tarpeelliseksi (lääkkeet alkaa vaikuttaa hitaasti, n. 1-2 kk päästä aloittamisesta, pitää vaan jaksaa odottaa se aika). Sitten on erilaisia terapioita - toimivia nekin, jos henkilökemia pelaa.
Ihan vaikeimpien hetkien varalle suosittelen näitä nuorten auttavia puhelimia. En muista numeroja... mutta siel on koulutettuja aikuisia, joille voit luottamuksellisesti puhua sinua vaivaavista asioista.
Tsemppiä sinulle, myös ajokokeeseen, mene rohkeasti puhumaan terkkarille/lääkärille masennuksestasi!
huomennä olen menossa terveyskeskukseen äidin kanssa, allergian takia, ja harkitsen että sanoisin siellä että tarvin apua tai nyt illalla äiteelle.. en tiä..
Hienoa että oot menossa lääkäriin. Ehkä olis hyvä puhua äitisi kanssa jo ennen sinne menoa, jos vaan pystyt. Olis siellä helpompi ottaa puheeksi. Tai voit tietysti pyytää äitiä jäämään aulaan odottamaan (saattaa tietty herättää epäilyksiä...) niin voisit ehkä avoimemmin puhua lääkärin kanssa. Riippuu tietysti paljon siitäkin, millaiset välit sulla ja äidilläsi on.
Joka tapauksessa, toivon että apu löytyy. Rohkeesti vaan puhumaan.
Kuulostaa aivan aikuisen elämältä, tuota se on ollu mulle sen jälkeen kun koulut viimein loppu.. eli tyhjyyttä.. ja nykyään on sit alkanu ystävä/sukulais piiri pikkuhiljaa kuoleen, tässä varmaan enään jälellä kuin oottaa omaa vuoroa.
Tuo on normaalia teini-ikään kuuluvaa hormonitoiminnan alkamisesta johtuvaa sekoamista. Tuo menee ajan kanssa ohi, ei kannata huolestua. Odottelet vain kunnes Aivosi alkavat tottua hormonien olemassa oloon ja kehittävät luonnollisen balanssin.
Pääsi hoitaa aivokemian kohdalleen, muutamassa vuodessa ja elämä eikä asiat enää tunnu niin pahalta.
tietysti tuo veljen kuolema on rankka prosessi siinä samassa käydä läpi. Mutta katso vain se mikä ei tapa se vahvistaa.
Ei kannatta lannistua vaikka nyt siltä tuntuukin. Vuodesssa parissa tai jopa muutamassa kuukaudessa ole jälleen balanssissa.
toisten vakavia asioita! Saatat tarkoittaa tsempata, mutta masentuneelle se on huonommuudentunteita korostavaa. Kyllä lääkäriltä kannattaa mennä kysymää apua, jos autettavaa ei ole, siellä se selviää!
ehkäpä mäkin olen ajatellut sen johtuneen vain murkkuiästä, mutta ei se mee ohi ja se on joka päiväistä niin että itken JOKA ilta, normaalia murkkuikää? tuskin.
mä oon muutenki aina ollu niin rauhallinen eikä mul oo ollu minkään laista kapina vaihetta muutenkaan, sen voi tarkistaa vaikka mun äidiltä
kouluterkkarilla, tai varaa aika terveyskeskuksen omalääkärillesi. Ota huomioon, että olet tosiaan siinä iässä, jossa oireesi voidaan pistää nuoruuden piikkiin. Aikuisillakin on joskus vaikeaa saada lääkäriltä apua masennukseen. Pitää olla lannistumatta, jos ensimmäinen lääkäri ei sinua usko. Apukeinoja on kuitenkin aika monia: terveyskeskuksen omalääkäri toteaa masennuksen ja lähettää tarvittaessa eteenpäin erikoissairaanhoitoon tai määrää lääkkeitä. Kouluterkkari voi tehdä lähetteen lääkärille myös.Samoin koulupsykologi, jos sellainen löytyy.
Jos et saa näiltä tahoilta apua tai sinua ei oteta vakavasti, voit varata ajan terveyskeskuksen psykologilta tai sairaalasta psykiatriselta sairaanhoitajalta. (Netistä löytyy numerot terveysasemien sivuilta.) Nämä palvelut ovat maksuttomia.
Varmin vaihtoehto saada apua on varata aika yksityiseltä lääkäriasemalta. Käynti maksaa noin 40e ja siitä eteenpäin.
Voit soittaa myös erilaisiin terveyspuhelimiin, ja kysyä heiltä neuvoa. Se on samanlaista kuin äidille puhuisi, paitsi että he ottavat sinut tosissaan. ;)
Oireesi viittaavat luultavasti masennukseen. Voit sanoa lääkärissä, että epäilet masennusta. Listaat perään vielä kaikki oireesi. Yleisin apu sinun ikäisellesi on luultavasti keskusteluapu, varsinkin kun olet kokoenut vakavia asioita. Jos masennus on syvempää kuin lievää, saat varmaan myös lääkityksen. Lääkitys kestää yleensä pitkään, noin 6kk Ja se alkaa vaikuttaa noin 1kk päästä aloittamisesta. Yleensä ensimmäisenä viikkona on sairas sivuvaikutuksien vuoksi. Muista sanoa lääkärille, että tarvistest apua ja sinulla on ollut jo pitkään todella paha olla.
Jaksamisia sinulle!
terv. lääkekuurilla oleva
Lääkäri oli sitten äiteen tuttu joten ajatus sille kertomisesta katos sitten siinä vaiheessa..
Ja nyt mulla on sitte viidet eri testit tulos ja alko mun allergia kuulostaa vähä vakavammalta kun alettiin puhua et jos jotku arvot on koholla pitää mennä ultraääni kuviin ja katsoo onko kasvaimia.. joo se jos nyt viä paljastuu ei kyl mitään tuu enää..