Kaikenkarvaiset koulutoimenjohtajani
Tammikuussa 2005 - oltuani erinäisillä lapsenhoito- ja muilla vapailla kolme vuotta - astelin hyväntuulisena ja intoa täynnä kantahämäläisiin koulutoimistoihin. Ja kas, heti nappasi: ensin Lopella ja myöhemmin myös Riihimäellä. Lopen sivistystoimenjohtaja oli niin iloinen minun innostani ja työkokemuksestani, että hän oitis lupasi minulle työpaikan erityisluokanopettajana. Matkassa oli pieni mutka: minulla ei ollut erityisluokanopettajan pätevyyttä. Ja toisekseen: paikkaa oli hakenut joku sellainen, jolla se kyseinen pätevyys oli. Onnekseni sivistystoimenjohtaja tykkäsi minusta vaan ei tuosta muodollisesti pätevästä erityisopettajasta. Sain salaisia puheluita, joissa sivistystoimenjohtaja lupasi kieroin konstein pelata pätevän erityisopettajan pois pelistä, jotta minä saisin paikan. Näin tehtiinkin. Erityisopettaja ketkuiltiin pelistä pois. Järjestettiin uusi, salainen haku, jossa oli vain yksi hakija, minä. Kuinka jännittävää!
Vain Tom Cruise puuttui tästä agenttiseikkailusta.
Minä onneton aloin onnettomuudekseni kuitenkin jänistää. (En puhu nyt mistään omatunto- tai muista moraalihöpinöistä. Omatunto on näissä opettajan hommissa vain hiertävä kivi, jonka minäkin kengästäni poistin heti ensimmäisen pätkätyön alettua.) Tässä kohtaa minua rehellisesti pelotti. Mitä, jos mokaisin Lopella jotenkin? Entä, jos sanoisin jotain väärin opettajainkokouksessa? Entä, jos minutkin kieroillaan pois pelistä salaisin puheluin ja kirjelappusin? Aseita ja vippaskonsteja Lopen pomoilla tuntui riittävän.
Tässä raastavassa elämänvaiheessa eteeni liihotteli pelastava enkeli Riihimäen koulutoimesta. Harjunrinteen koulun rehtori soitti minulle ja pyysi työhaastatteluun. Minähän menin. Minua nimittäin hirvitti se Lopen meno. Oikeastaan halusinkin rehellisiin hommiin, joihin minulla olisi asianmukainen pätevyys. Harjunrinteen rehtori katsoi minua kauniisti silmiin ja lupasi: ”Kuule, jos tänne tulet töihin, niin vuoden kuluttua minä nimitän sinut vakituiseen virkaan.” Voi, pojat. Tässä oli se Tom Cruise, joka Lopelta puuttui. Kyllähän minä nyt mieluummin otin vastaan luokanopettajan työn kotikaupungissani kuin autoilin joka päivä hirviä väistellen jonkun ketkuilevan loppilaisen sivistystoimenjohtajan leipiin. Ja sitä paitsi: saisin vakituisen viran tämän työvuoden jälkeen. Kuka edes kaipaa loppilaista agenttikieroilua, jos toisessa vaakakupissa on melkein Tom Cruise hurmaavine hymyineen ja melkein vakivirkoineen?
Ja ai, kuinka minulla olikin mukavaa Harjunrinteen koulussa! Minä rakastin työtäni ja niitä lapsia. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Kahvinjuonti koitui kuitenkin kohtalokseni. Menin nimittäin eräänä torstaisena iltapäivänä opettajainhuoneeseen siemaisemaan pikaiset kahvit. Vieressäni sipitteli kaksi opettajaa hiljaa mutta kuitenkin sen verran äänekkäästi, että kuulin: tämä minun työni kuudesluokkalaisten opettajana loppuu kokonaan. Se lopetetaan. Minäkös tuohtumaan. Ja tarttumaan rehtoria raivelista kiinni ja tivaamaan, mitä tämä on. Tämä Cruise julmistuneena, että nämä päätökset on julistettu salaisiksi, eikähän minun pitäisi näistä oman työni loppumisasioista tietää vielä mitään. Ja välituntikin oli jo ohi. Ja hänellä kiire! Ja muutenkin suutari pysymään lestissään ja pitämään näppinsä erossa hallinnon päätöksistä, kun ei niitä ole edes vielä pöytäännuijittu. Sinä siunattuna tammikuisena iltana korkkasin viskipullon ja kilistelin itsekseni hämäläiselle koulutoimelle.
Tässä vaiheessa oli kuitenkin vasta tammikuu 2006, ja kevätlukukauden ajan minun piti tehdä töitä. Ikuisena optimistina luotin rehtorin, luottamusmiehen ja koulutoimenjohtajan vakuutteluihin: kyllä näin innokkaalle ja taitavalle opettajalle aina töitä löytyy Riihimäen koulutoimesta. Itse asiassa virkoja olikin tulossa auki. Kaikki lupasivat suositella minua näihin lukuisiin luokanopettajan virkoihin, koska minä olin niin tehokas, innokas ja toimelias. Minun tuli kaikessa rauhassa odotella - töitä ankarasti raataen - maaliskuuhun asti. Odottelin. Sitten minulle sanottiin, että virat tulevat hakuun huhtikuussa. Lopulta yksi virka tulikin hakuun. Jo toukokuussa. Minulla ei pitänyt olla ei sitten minkäänlaista hätää. Tämä virka Patastenmäen alakoulussa oli jo käytännöllisesti katsoen minun, sedät rehtori ja koulutoimenjohtaja sanoivat. Minä uskoin, koska näin setien silmistä, että ne seisovat aina heikomman puolella. Kyllä maar minä sen viran Patastenmäen koulusta saisin.
Vaan kun en saanut. Ja koska kaikenlaiset salaiset koodit ja mystiikka ovat nykyisin muotia, on tälläkin tarinalla mystinen lopetus. Nimittäin minulle jäi täydelliseksi mysteeriksi, miten tässä näin kävi. Ensin minulla on kaksi työpaikkaa ja monta ystävää ja olalletaputtajaa. Ja sitten minulla ei ole työtä sen enempää kuin kavereitakaan. Paras kaverini, Riihimäen koulutoimenjohtaja nyt ei ainakaan näihin koulujen asioihin voi mitenkään puuttua. Ja oma menevä esimieheni, paikallinen Tom Cruisekin on niin kiireinen, kun se värväilee itselleen uusia määräaikaisia alaisia (eikä sitä voi muutoinkaan millään velvoittaa muistelemaan omia taannoisia lupauksiaan). Ja tämä Patastenmäen rehtori: mitäs helkuttia se hänelle kuuluu, että hänen kollegansa oli mennyt lupaamaan minulle vakivirkaa? Ja sitä paitsi hänellä on nykyisin hirvittävä kiire koulunpidon ja kevätjuhlien kanssa. Ei hänellä ole aikaa vastailla kysymyksiin luokanopettajien valintaperusteista. Voi sitä säälittävää, kiireistä pientä rehtoriressukkaa!
Ja voi teitä pieniä ressukoita siellä Riihimäen kaupungintalolla! Että jaksoittekin vielä tässä kesän kynnyksellä pyöräyttää ilmoille sellaisenkin merkillisyyden, joka on otsikoitu, että ”RIIHIMÄKI-STRATEGIA”? Sitä tragediaa minä nyt todeksi elän, kun työtönnä miilustelen pitkin Riihimäen pääkatua.
Hanna-Kaisa Järvinen
työtön luokanopettaja
tulevan koululaisen äiti
Riihimäki
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Tammikuussa 2005 - oltuani erinäisillä lapsenhoito- ja muilla vapailla kolme vuotta - astelin hyväntuulisena ja intoa täynnä kantahämäläisiin koulutoimistoihin. Ja kas, heti nappasi: ensin Lopella ja myöhemmin myös Riihimäellä. Lopen sivistystoimenjohtaja oli niin iloinen minun innostani ja työkokemuksestani, että hän oitis lupasi minulle työpaikan erityisluokanopettajana. Matkassa oli pieni mutka: minulla ei ollut erityisluokanopettajan pätevyyttä. Ja toisekseen: paikkaa oli hakenut joku sellainen, jolla se kyseinen pätevyys oli. Onnekseni sivistystoimenjohtaja tykkäsi minusta vaan ei tuosta muodollisesti pätevästä erityisopettajasta. Sain salaisia puheluita, joissa sivistystoimenjohtaja lupasi kieroin konstein pelata pätevän erityisopettajan pois pelistä, jotta minä saisin paikan. Näin tehtiinkin. Erityisopettaja ketkuiltiin pelistä pois. Järjestettiin uusi, salainen haku, jossa oli vain yksi hakija, minä. Kuinka jännittävää!
Vain Tom Cruise puuttui tästä agenttiseikkailusta.
Minä onneton aloin onnettomuudekseni kuitenkin jänistää. (En puhu nyt mistään omatunto- tai muista moraalihöpinöistä. Omatunto on näissä opettajan hommissa vain hiertävä kivi, jonka minäkin kengästäni poistin heti ensimmäisen pätkätyön alettua.) Tässä kohtaa minua rehellisesti pelotti. Mitä, jos mokaisin Lopella jotenkin? Entä, jos sanoisin jotain väärin opettajainkokouksessa? Entä, jos minutkin kieroillaan pois pelistä salaisin puheluin ja kirjelappusin? Aseita ja vippaskonsteja Lopen pomoilla tuntui riittävän.
Tässä raastavassa elämänvaiheessa eteeni liihotteli pelastava enkeli Riihimäen koulutoimesta. Harjunrinteen koulun rehtori soitti minulle ja pyysi työhaastatteluun. Minähän menin. Minua nimittäin hirvitti se Lopen meno. Oikeastaan halusinkin rehellisiin hommiin, joihin minulla olisi asianmukainen pätevyys. Harjunrinteen rehtori katsoi minua kauniisti silmiin ja lupasi: ”Kuule, jos tänne tulet töihin, niin vuoden kuluttua minä nimitän sinut vakituiseen virkaan.” Voi, pojat. Tässä oli se Tom Cruise, joka Lopelta puuttui. Kyllähän minä nyt mieluummin otin vastaan luokanopettajan työn kotikaupungissani kuin autoilin joka päivä hirviä väistellen jonkun ketkuilevan loppilaisen sivistystoimenjohtajan leipiin. Ja sitä paitsi: saisin vakituisen viran tämän työvuoden jälkeen. Kuka edes kaipaa loppilaista agenttikieroilua, jos toisessa vaakakupissa on melkein Tom Cruise hurmaavine hymyineen ja melkein vakivirkoineen?
Ja ai, kuinka minulla olikin mukavaa Harjunrinteen koulussa! Minä rakastin työtäni ja niitä lapsia. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Kahvinjuonti koitui kuitenkin kohtalokseni. Menin nimittäin eräänä torstaisena iltapäivänä opettajainhuoneeseen siemaisemaan pikaiset kahvit. Vieressäni sipitteli kaksi opettajaa hiljaa mutta kuitenkin sen verran äänekkäästi, että kuulin: tämä minun työni kuudesluokkalaisten opettajana loppuu kokonaan. Se lopetetaan. Minäkös tuohtumaan. Ja tarttumaan rehtoria raivelista kiinni ja tivaamaan, mitä tämä on. Tämä Cruise julmistuneena, että nämä päätökset on julistettu salaisiksi, eikähän minun pitäisi näistä oman työni loppumisasioista tietää vielä mitään. Ja välituntikin oli jo ohi. Ja hänellä kiire! Ja muutenkin suutari pysymään lestissään ja pitämään näppinsä erossa hallinnon päätöksistä, kun ei niitä ole edes vielä pöytäännuijittu. Sinä siunattuna tammikuisena iltana korkkasin viskipullon ja kilistelin itsekseni hämäläiselle koulutoimelle.
Tässä vaiheessa oli kuitenkin vasta tammikuu 2006, ja kevätlukukauden ajan minun piti tehdä töitä. Ikuisena optimistina luotin rehtorin, luottamusmiehen ja koulutoimenjohtajan vakuutteluihin: kyllä näin innokkaalle ja taitavalle opettajalle aina töitä löytyy Riihimäen koulutoimesta. Itse asiassa virkoja olikin tulossa auki. Kaikki lupasivat suositella minua näihin lukuisiin luokanopettajan virkoihin, koska minä olin niin tehokas, innokas ja toimelias. Minun tuli kaikessa rauhassa odotella - töitä ankarasti raataen - maaliskuuhun asti. Odottelin. Sitten minulle sanottiin, että virat tulevat hakuun huhtikuussa. Lopulta yksi virka tulikin hakuun. Jo toukokuussa. Minulla ei pitänyt olla ei sitten minkäänlaista hätää. Tämä virka Patastenmäen alakoulussa oli jo käytännöllisesti katsoen minun, sedät rehtori ja koulutoimenjohtaja sanoivat. Minä uskoin, koska näin setien silmistä, että ne seisovat aina heikomman puolella. Kyllä maar minä sen viran Patastenmäen koulusta saisin.
Vaan kun en saanut. Ja koska kaikenlaiset salaiset koodit ja mystiikka ovat nykyisin muotia, on tälläkin tarinalla mystinen lopetus. Nimittäin minulle jäi täydelliseksi mysteeriksi, miten tässä näin kävi. Ensin minulla on kaksi työpaikkaa ja monta ystävää ja olalletaputtajaa. Ja sitten minulla ei ole työtä sen enempää kuin kavereitakaan. Paras kaverini, Riihimäen koulutoimenjohtaja nyt ei ainakaan näihin koulujen asioihin voi mitenkään puuttua. Ja oma menevä esimieheni, paikallinen Tom Cruisekin on niin kiireinen, kun se värväilee itselleen uusia määräaikaisia alaisia (eikä sitä voi muutoinkaan millään velvoittaa muistelemaan omia taannoisia lupauksiaan). Ja tämä Patastenmäen rehtori: mitäs helkuttia se hänelle kuuluu, että hänen kollegansa oli mennyt lupaamaan minulle vakivirkaa? Ja sitä paitsi hänellä on nykyisin hirvittävä kiire koulunpidon ja kevätjuhlien kanssa. Ei hänellä ole aikaa vastailla kysymyksiin luokanopettajien valintaperusteista. Voi sitä säälittävää, kiireistä pientä rehtoriressukkaa!
Ja voi teitä pieniä ressukoita siellä Riihimäen kaupungintalolla! Että jaksoittekin vielä tässä kesän kynnyksellä pyöräyttää ilmoille sellaisenkin merkillisyyden, joka on otsikoitu, että ”RIIHIMÄKI-STRATEGIA”? Sitä tragediaa minä nyt todeksi elän, kun työtönnä miilustelen pitkin Riihimäen pääkatua.
Hanna-Kaisa Järvinen
työtön luokanopettaja
tulevan koululaisen äiti
Riihimäki
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ihminen on kolmenkympin korville idealisti ja uskoo hyvään maailmaan ja siihen,että itsellä on todella mahdollisuuksia muuttaa jotakin.
Toisaalta kirjoituksesi google löytää vielä kymmenen kin vuoden päästä ja siitä saattaa olla jotakin ongelmaa sinulle.
Kaikki ne, jotka katselevat hiljaa sivusta, kun heidän työpaikallaan tehdään tällaista, ovat syyllisiä tilanteeseen. Vaikeneminen pitää epärehelliset, kyvyttömät esimiehet vallassa.
Eihän tässäkään tapauksessa kyseisen opettajan pitäisi pelätä tulevan työnsaantinsa johdosta, vaan nimenomaan juuri rehtorien ja koulutoimenjohtajien. Ja silti täälläkin pidetään aivan luonnollisena sitä, että jos paljastaa esimiesten kyseenalaiset teot, saakin vain itse kärsiä. Kukaan ei edes epäile, että esimiehille voisi käydä jotenkin.
Ja siihenkö todetaan vain, että maailma on "hard place"? Ja varoitellaan että "nuoruuden idealismia" saa sitten katua myöhemmin?
Eikö maailmassa ole riittävästi esimerkkejä siitä, minne tällainen pelkuruus ja perseen nuoleminen johtaa?
riihimäkeläinen juurikin tämänkaltaisista syistä!! Tiedän vastaavanlaisen tapauksen,liittyy myöskin harjunrinteen kouluun,mutta kyseessä oli koulunkäyntiavustaja.Hänelle luvattiin vakituinenpaikka,paikka tulisi avoimesti hakuun mutta hän käytännössä katsoen oli saanut jo paikan,näin hänelle sanottiin!Mutta mites kävikään,eipähän saanut paikkaa...
Itse en ainakaan usko mihinkään, ennen kuin on mustaa valkoisella. Se on aivan sama kuka sanallisesti lupaa ja mitä, sillä eihän siitä jää todellakaan mitään dokumentaatiota.
Aika ehkä kohdata faktat ja hoitaa asiat niin, ettei tule näitä yllätyksiä - elämässä yleensäkin.
Tällaisia arvojako ne opettajat sitten lapsillekkin opettaa ? Että rehellisyydellä ei pärjää ja huijaus on ennemän oikein kuin luottamus toisten lupauksiin. Mä olen tähän mennessä luottanut siihen että edes koulu elämässä opetetaan rehellisyyttä. mutta mitenkä ne opettajat sitä pystyy opettamaan kun ei kerran se rehellisyys nyky maailmassa toimi.
sinulle lopullisesti mahd. työllistymiseen ko. alalle!
Kaikenlaista kieroilua siedetään mielummin kuin sitä, että joku kirjoittaa tai kertoo asioista suoraan miten ne ovat? Itse ainakin uskon, että suoran puheen puhuja on paljon rehellisempi työntekijä kuin selän takana ketkuilija. Mutta minäpä en olekaan rehtori tai muu "päättävä elin" vaan pätkätyötä tekevä sijaisopettaja.
Mitä todellakin ihminen menettää, kun hän aukaisee suunsa ja kertoo asiat sellaisena kuin ne ovat?
Kerrankin joku jolla on munaa kertoa totuus. Tämänlaisia juttuja tarvittaisiin lisää. On kyllä totta, että kaupunkien ja kuntien johdossa asioita ajetaan täysin käsittämättömin keinoin. Rehtorien "pakoilu" kiireeseen ym. vedoten saa heidät näyttämään naurunalaisilta ja todella itsekeskeisiltä pyrkyreiltä, joilla ei ole uskallusta vastata teoistaan nokatusten. Mutta totuushan on, että suomalaisille miehille opetetaan armeijassa kaikkein jaloimmat johtamisen taidot...uhkailu, vittuilu ja katteettomat lupaukset.
nykyaikaisessa työ yhteisössä tälläinen käytös on normaalia koska pätkä työn tekijät ovat firmoille halvempia niin myöskin kaupungeille ja nythän on niin tiukkaa että pystymme vain kaikkein kormeimmissa virassa olijoiden palkkoja nostamaan ja työ voimaa muuten irtisanomaan ja mitä tulee siihen ettetkö olisi hyvä työntekijä ja suorapuheinen niin kyllä mutta ehkä lopulta olet innokkuudella myöskin työsi menettänyt en osaa siihen sanoa!!ja työpaikoillahan pärjäävät sellaiset ihmiset jotka tosiaan osaavat ketkuilun ja rimanalta menon niinkuin sanontakin sanoo tyhmä paljon töitä tekee!!! terv.paikallisessa firmassa 1,5 vuotta pätkä työläisenä ja tyynyt osaansa(ko)?
Niin valitettavaa kun se onkin, usein juuri ne ihmiset, jotka uskaltavat pitää oikeuksistaan kiinni ja tuoda julki epäkohdat ÄÄNEEN, ovat sitten juuri niitä, joita ei palkata, koska joku "nöösimpi" yksilö tulee työnantajalle helpommaksi ja mahd. jopa edullisemmaksi.
Kirjoituksesi oli varmasti aiheellinen, mutta itse en kyllä jaksa uskoa, että ainakaan tuon kirjoituksesi jälkeen työllistyt ainakaan Riksussa. Varmasti kirjoituksesi menee ao. henkilöiden tietoisuuteen, ja kun seuraavaa työtä haet - vaikka sitten toiselta paikkakunnalta - niin kyllä hakijoiden taustat selvitetään. Suosittelijasi ovat avainasemassa, joten toivottavasti heillä ei ole mitään tekemistä tapahtuneen kanssa, tai jos onkin, niin toivottavasti näkevät tapahtuneen eduksesi.
Onnea elämällesi!
Kiitokset onnentoivotuksista. En kuitenkaan kaipaa onnea. Rikas appiukko riittää vallan mainiosti.
Jos pelkkä appiukko rahoineen riittää sinulle onnellisuuden mittariksi ja tulevaisuuden suunnitelmiksisi, niin esitän pahoitteluni onnen toivotuksieni johdosta.
Itselläni ovat arvot hieman toisenlaiset, joten en uskonut toivotusteni olevan turhia.
Itse asiassa heräsi 2 kysymystä:
1) oletko oikean henkilö kyseisen nimimerkin takana
2) jos olet, niin miksi edes vaivauduit kertomaan tapahtuneesta, jos kerran tarpeesi ovat "tyydytettyjä"
Älä nyt sinä tästä hermostu. Kyllä minä tarvitsen onnentoivotuksiasi. Heitin vain savolaisena tuollaisen hölömön vitsin tuohon väliin.
Mutta katsopas, kyllähän minua silti saa suututtaa, vaikka tuollaisen tyhmän heiton tähän vetäisinkin! Homman nimi on se, että itse työnteko minulta on sujunut. En vain voi hyväksyä hallinnointikuvioita kunnissa. Sikäli tarpeeni eivät ole tyydytettyjä. Olen kuitenkin vielä toistaiseksi tämän demokraattiseksi haukutun yhteiskunnan jäsen. Minua keljuttaa tällainen tsaarinaikainen toiminta. Keljuttihan se Hautalaakin.
Eli suorat vastaukseni:
1) Olen oikea henkilö.
2) Moraaliset tarpeeni eivät ole tyydyttyneet.
HKJ
Niin pitkään kuin koulujen toiminta rahoitetaan verovaroin, ne eivät saa toimia samoilla epärehellisillä konsteilla kuin liike-elämä nykyisin toimii.
Koulutoimen tehtävä on pitää yllä kansan moraalia eikä romuttaa sitä.
En epäile sinänsä tarinasi todenperäisyyttä - itse en vaan ole koulualalla ja asia on minulle vieras.
Aina kuitenkin on muistettava, että konfliktiin tarvitaan kaksi osapuolta. Itse sain 15 vuotta sitten eräästä työpaikasta potkut ja se oli minulle elämäni paras työkokemus. Ensin tietenkin etsin syytä muista (ja sitäkin oli, tietenkin) Mutta kyllä sitä syytä myös minusta löytyi. Tämän havainnon myötä alkoi ns. "ammatillinen kasvaminen" ja sen jälkeen työelämä onkin mennyt putkeen.
Mutta kuten sanoin, en voi ottaa asiaan sen kummemmin kantaa kun en ole osallinen.
Kaikkea hyvää - kirjoituksesi jälkeen on kuitenkin toiveajattelua löytää töitä kotiseudulta.
Aina pitää peiliin katsoa. Tämä on aivan totta. Omasta peilistäni kuvastuu paljon vikoja, itsekkyyttä, narsismia, saastaa. On kuitenkin erotettava nämä kaksi asiaa: pätkätyöläisen moraali/peilikuva ja päättäjien moraali/peilikuva. Ts. jos kunnan päättäjillä on legitimoitu oikeus viilata ihmisiä linssiin, mitä se kertoo kuntalaisille? Mitä se kertoo lapsille? Entä yrittäjille? Mitä se kertoo kunnan töihin hakeutuville graduntekijöille?
Määräaikaisten työntekijöiden kohtelussa on mielestäni omituisia, kyseenalaisia käytänteitä. Aivan normaalit, mukavat ihmiset eivät näe mitään pahaa siinä, että he juoksuttavat, huijaavat ja pitävät määräaikaisia alaisiaan epätietoisuudessa. Myös epäystävällisyys on normi. Jopa esimiesasemassa oleva ihminen voi käyttäytyä hyvin epäkunnioittavasti määräaikaista, pätevää ihmistä kohtaan. Syitä voi miettiä. Sokeuttaako kenties valta? Ärsyttääkö se, jos esim. määräaikainen opettaja arvostaa koulutustaan ja ammattitaitoaan eikä pelkää, kumartele tai mielistele? Pelkkää spekulaatiota kaikki tämä tietenkin.
Omalla kohdallani epäoikeudenmukaisuus on näkynyt räikeimmin siinä, että työtäni koskevia päätöksiä on tehty täysin kabinettityylillä. Siinä vaiheessa, kun työni on päätetty lopettaa, kukaan ei ole muistanut taannoisia lupauksiaan tai miettinyt, miten lupaukset voitaisiin täyttää. (Luulenpa, että vakinaisen viranhaltijan kanssa olisi toimittu tässä kohden eri tyylillä.) Kun määräaikaiset työntekijät ovat kuitenkin kunnille eräänlainen voimavara ja välttämättömyys, tällainen meno on epäloogista. Kuntien reaalitoiminta antaa paljon voimakkaamman signaalin kuin painetut strategiat ja visiot. Visioiden ja todellisuuden olisi siis hyvä osoittaa edes jotakuinkin samaan suuntaan.
Varmaankin on juridisesti ihan ok jutella työhaastattelutilanteessa mitä sattuu. Laillista on myös se, että unohtaa omat/alaistensa/kollegoidensa lupaukset. Mutta juridisesti oikein on moni muukin sellainen asia, joka kuitenkin on moraalisesti väärin. Mielestäni on tärkeää miettiä asioita myös moraalin kannalta, vieläpä 30-vuotissynttäreidensä jälkeen. Tämä siksikin, että tiettyjen pelisääntöjen noudattaminen palvelee paitsi yksilön myös koko työyhteisön, viime kädessä koko yhteiskunnan hyvinvointia. Idealismilla ja rationaalisuudella on leikkauspiste, jonka etsiminen mielestäni kannattaa.
Koen omassa tilanteessani niin, etten ole sinisilmäinen, naiivi tai edes hölmö. (Hölmö tässä tilanteessa olisi tietenkin vain se, joka tällaisen rähinöitsijän palkkaisi töihinsä.) Tällaisella rähinöitsijällä voi olla oma lyhyt tehtävänsä. Ainakin rähinöitsijä itse voi meuhkaamisensa jälkeen nälissään romantisoida ja fiilistellä: uskalsin sanoa sen, mitä oikeasti ajattelen. Eikähän käärinliinassa edelleenkään edes ole taskuja. Miksi siis surisin?
Yltiöromanttisin kesäterveisin,
H-K Järvinen
Huippu juttu, että uskallat kertoa julki kohtelusi! Vastaavaa tapahtuu joka alalla, mutta aina on hyssyttelijöitä, jotka sanovat, ettei kannata asiasta nostaa meteliä, koska et saa enää oman alan töitä. Tälläinen hyssyttely antaa vain enemmän valtaa vallankahvassa roikkuville (yleensä kusipäille). Jos kaikki katteettomien lupausten uhrit ja muut hyväksikäytetyt nousisivat julkisuuteen ja kertoisivat asiansa, olisi päättäjienkin huomattava ettei sellainen peli vetele. Kirjoituksesi antoi lisäksi oikein hyvän kuvan riihimäen koulutoimesta, moni työtä etsivä varmasti harkitsee uudelleen (kirjoituksesi luettuaan) riihimäen töitä.
Toisaalta jos olisin jotenkin päättämässä asioista koulutoimen puolella, ottaisin sinut heti töihin! rehellisyys ja suoruus kunniaan! Toivoisin että kaltaisiasi olisi enemmän, jotta tämä maa saataisiin jaloilleen! Viitaten asenteeseen; Pitäkää suu supussa ja kaksin käsin kiinni niistä leivän muruista joita pomot tiputtelee pöydän alle, sillä muutenhan ei saada mitään! Pois siis nöyristely ja nyrkkiä pöytään!
Kerrankin pitkä viesti, jonka jaksoin lukea mielenkiinnolla loppuun asti. Jos ei alaa vastaava työtä löydy, niin kannattaisi harkita kirjailijan uraa, ihan oikeasti.
toimittajan uraa...
No johan oli säälittävä yksipuolinen ruikutus. Olisi mukava kuulla toinenkin puoli asiasta - siis se työnantajan puoli. Sinussahan ei tietenkään ollut mitään vikaa, vai...?
Olisi mukava kuulla, mitä vastaa opettajat ja rehtorit edellämainittuun tarinaan.
kun Patastenmäen koulun rehtori jokin aika sitten vaihtui, muutos alueen koulumaailmassa oli suuri. Riitta Nisonen hoiti työnsätunnollisesti , ja silloin vielä kaikki koulusysteemit toimi loistavasti. Toisin on nyt.
Eikä kevätjuhliin, tai niiden suunnitteluun tainnut suurtakaan aikaa kulua, koska juhlia ei edes järjestetty. Vai jäikö juhlat sisäpiirin juhliksi???
Tuskin rehtorit vastaavat tekemisistään. Kysymyksessä on sen luontoinen asia, että ko.henkilöt olankohautuksilla ja "ei nyt ole aikaa" sepustuksilla sivuuttamaan koko asian. Ettei vaan ura ja maine vaarantuisi. Näennäisen kiireen taakse on helppo piiloutua.
No, jopas on kummaa menoa Riihimäellä, entisessä kotikaupungissani!
Aloitin muuten aikoinaan v. 1953 koulunkäyntini Patastenmäen koulussa, jonka entinen rehtori, erittäin miellyttävä ihminen, Riitta Nisonen on kurssikaverini Helsingin Opettajakorkeakoulusta.
Hanna-Kaisa, olen hyvin pahoillani kokemasi sumutuksen takia. Johtajat eivät ole kyllä olleet tehtäviensä tasalla.
Toivon kaikesta huolimatta sinulle kaikkea hyvää ja uusia mahdollisuuksia!
Jouko Piho
Tällaista työelämä on nykyisin. Varsinkin, jos sattuu olemaan opettaja. Ja vielä nainen.
Kumma, että joku "jouko piho" voi näin suoraan ottaa kantaa asiaan kuulematta työantajaa. Fiksu kaveri, ajattelematon kommentti.
Yleensä on toki totta, että kiista-asioissa on hyvä kuulla toistakin osapuolta.
Mutta jos osallistuu tällaiseen nettikeskusteluun, niin sellainen ei ole aina mahdollista eikä tarpeenkaan.
Olisi eri juttu, jos minä tekisin tästä tilanteesta esim. lehtijuttua. Silloin minun pitäisi ilman muuta olla yhteydessä myös työnantajaan.
En ole muuten "jouko piho". Jouko Piho on oikea nimeni.
sopupelijutussa (siis pesiksen) tuomion saanut Jari Alasmäki on saanut töitä Riihimäen kaupungilta koulutoimesta(ja vielä kouluttaa oikeustieteelliseen pyrkiviä :DDD!!!), niin kai sääkin viel saat...
Tosi rohkea olit, kun nimellä kirjoitit!
Muita asianosaisia en tunne, kuin Patastenmäen koulun rehtorin - ihan ok tyyppi! Eikä tosiaankaan voi olla vastuussa toisen rehtorin lupaamasta työpaikasta, eihän?
Ilmankos se hallintopäällikkö näytti niin tutulta ja nimikin kuulosti hailakasti tutunpuoleiselta. Kyllä nyt täytyy tunnustaa, että meikäläinen on pelinsä huonosti pelannut, sopupelit varsinkin. Tais tosiaankin tulla alanvaihto etteen. Kohtalon sormena pidän sitä, että työvoimatsto muutti tossa vähän aika sitten meikäläisen naapuriin.
Juu, ja eihän tässä kukaan vastuussa ole tietty mistään. Mukaviahan nää ihmiset on ja hyviä heittelemään keila- ynnä muita palloja. Loppujen lopuks taitaa käydä niin, että pomot kohta hakee mulle lähestymiskieltoa ja korvauksia kivusta ja särystä: on tullut niitä sen verran haukuttua.
En tiijä: jotenkin tämä sopupelihommeli ja pikkukaupungin ympyrät poliisin valvomine sateenkaarimarsseineen... Kaikki tämä soppa alkaa mua kohta jo naurattaa. Jos ei ihan vielä naurata, niin varmaan aika pian kuitenkin.
Rio de Riihimäki: sinne tyssähti mun lupaavasti alkanut kansankynttilänurani. Voi mua onnetonta savolaista Hämeen sydämessä.
Terkuin, ap
et ole vielä huumorintajuasi menettänyt!
Niin että ei senkään puolesta hätää... ;DDD!
Mukavaa kesää sulle!
Tämänpä takia juuri näitä kouluja yhtiöitetään.
Nyt meillä on Riihimäellä ja Hyvinkäällä ym. toimiva Hyria Koulutus OY, siis Osakeyhtiö. Aina vaan helpompaa panna rahaa sukanvarteen, hankkia johtajille hienoja autoja, omistaa golfkenttäosakkeita ja vaikka lähteä pikkasen kahtelemaan muailmoo. Talossa edelleen etsitään sitä kelmiä, joka vuoti talon johdon Kreikkaan 'vetäytymisen' Aamupostille.
Rahaa tulee erityisen hyvin siitä, että opiskelijoita nimetään erityistä tukea tarvitseviksi, erityisopiskelijoiksi. Resursseja mihinkään "erityis" ei riitä, vaikka opiskelijaa kohti tulee Osakeyhtiölle 1,5 kertainen yhteiskunnan tuki normiopiskelijaan verrattuna.
Pikki detalji: T. Ojapalo jätti poliittiset yms tehtävänsä työkiireisiinsä vedoten,
niin yhden hallituspaikan kuitenkin ilmoitti pitävänsä.
Viisas ratkaisu, että päätti pysytellä hallituksessa.
Eikös Riksusta ole Höökikin ja Keskiruokanen, niin on asiantuntevaa
porukkaa kasassa.
Jokuhan aikoinaan houri jotain noistakin kokoon"panoista", mutta
vailla vääristelemätön totuutta siinä ei sitten ollut tippaakaan.
Saikos se itse jotain satikutia, vaikee sanoo, kun lienin ihan muissa
maisemissa kuin tässä käpykylässä.
Hyrian sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan tulee jatkossa tuottaa yhtiön johdolle riittävä varmuus ja tieto:
•lakisääteisten ja toimiluvassa olevien tehtävien toteutumisesta ja lainmukaisuudesta
•yhtiön strategisten tavoitteiden sekä talousarviossa ja -suunnitelmassa olevien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisesta
•toiminnan tuloksellisuudesta sekä hyvän hallintotavan mukaisista menettelyistä
•hyvästä varainhoidosta ja resurssien oikeanlaisesta sekä tehokkaasta käytöstä
•toiminnan ja talouden tiedon oikeellisuudesta ja riittävyydestä sekä raportoinnin luotettavuudesta.
- mitäsä valitat? Ne valvoo ite itteään ja sehän kaikkein paras tapa. Ei ulkopuoliset toimintatapojat tiedä!
Pensaista ja sen sellaisista kasvustoisa vaan vingutaan, eikä vastata
yhteydenottopyyntöihin.
Rehtiä ja rehellistä kuntouttavaa työtoimintaa, josta saa jopa liksaa toisinkuin
monet muut erityisryhmät.
Vai vetääkö joku jotain välistä, ei taida olla todisteita mistään palstoilta on
helppo huudella.
Missä muuten lie aloittaja nykyisin?
Pyörii täällä, hyvä novelli!
Voi olla ja toivottavasti lähiaikoina, tulee sellainen tarkastus että huomataan mikä on tämä Hyrian 'omavalvonta'.
Valvotaan että ei rahaa mene erityisopetukseen ja valvotaan että rahaa tulee yhteiskunnalta hyvin erityisopiskelijoita varten! Hah, tehkää tarkastus saavatko erityisopetusta tai tukea. Tehkää tarkastus miten paljon tunteja jää pitämättä jaksoa kohti.
Sääli nuoria ja Hyrian henkilökuntaa, sen suorittajaporrasta.
Johto ON huolehtinut eduistaan.
Onko johtajilla kuntatasolla joku erityisoikeus *kusettaa* alaisiaan? Ja jos alaiset kertovat huonosta kohtelusta toisaalle, rankaisee johtajat alaistaan yhteistuumin kovalla kädellä. Kiusaamista, uhkailua, savustusta, varoituksia, irtisanomisia.
Kyl se vaan niin on että nuoleskella pitäis ja valehrella suu vaahossa pärjätäkseen täs mualimassa! Ja kumartaa aina johtaja nähdessään, ja oikeen syvä kumarrus siis!
valivali
Kumma stoori.
Mikä opetus on, kun ongittu vuosien takaa ylös.
Kaikki auktoriteetit on p sieltä vai?
Eiköhän se meininki kuitenkin ole ihan sama tänäkin päivänä. Tai voisiko joku korjata jos edistystä perempaan suuntaan on tullut
Taitaa olla aika sisäänpäinlämpeävää kunta-alan työpaikoilla. jos naama ei johtajistoa miellytä, et työpaikkaasi saa pitää.
tämmöstä huhua olen kuullut, liekkö totta
Kysykää Edistyksen Erkiltä. Se tietää kaiken!
Kukas toi erkki on?
kissa pöydälle, prkl!
se on talous päin vittua ja hyvinkäältä kommari ja viherpiipertäjä sekä
rixun julkimo ml -valtuutetut ovat kerrankin oikealla asialla.
ei varmaan ole mikkolund kirjoittanut apessa ollutta avointa kirjetta hyrian
pomoille ja tilinikkareille.
oli nääs sen verran ymmärrettävää tekstiä.
on toi ukko kyl joka kolkassa valittamassa.
miks mikkentaalin nimi on vikana.
eix se paa nimmarin vikaks ketä jutun skrivaa.
toisaalta jos se ois tehtaillu stooorin, niin olis tällänny neiminsä ekaks.
miks on vaan pelkät nimet; ei puoluetta; paikkakuntaa.
aika sekalaista poppoota muuten.
täs on ny ihan hämillään, ku aina on nähny vaan sen nimen.
Riihimäen kaupunginvaltuusto on 8.12.2008 § 133 päättänyt perustaa toisen asteen koulutusta, aikuiskoulutusta sekä muuta koulutusta ja työelämän kehitystä palvelevan osakeyhtiön (Hyria koulutus Oy) yhdessä Hyvinkään kaupungin, Lopen kunnan, Hausjärven kunnan ja Hyvinkään-Riihimäen Seudun Ammattikoulutussäätiön kanssa. Yhtiön perustamisjärjestelyihin liittyen Riihimäen kaupunginvaltuusto on hyväksynyt omalta osaltaan osakassopimuksen, jonka mukaan yhtiön perustamisvaiheessa yhtiön osakepääoma on 40.185.892 euroa. Osakassopimuksen mukaan Riihimäen kaupungin omistusosuus yhtiöstä on 10.093.967 euroa eli 25,12 % yhtiön osakepääomasta.
Aina oppii uutta.
Miksullahan oli jo jotain häslinkiä 2008.
Mitä ne väittää, että ei uutisoida tekemisiä?
Ainakin pari kertaa on ollut Höökin kahviepisodista lehdessä; ekana itse
tapahtumasta ja sitten korvauksista, joita ei ole saanut.