Aikaisemmista kirjoituksista mieleen jäänyt nimimerkki Maannainen kirjoittaa osuvasti:
”Mutta suomalaisuus – ja ylpeys tästä oli ihokarvat nostattavaa Lordin esiintyessä Ateenassa. Se oli jotakin, jota emme ole aikoihin tunteneet. Yhteenkuuluvuus. Iloitseminen yhteisestä voitosta.
Ja kansa taisikin vain luottaa liikaa tuohon suomalaisuuteen kun kuvitteli suomalaisen lehdistön isänmaallisuuden liian korkealle.
Ja kansa pettyi. Ei kunnioitettu maanmiehen nöyrää pyyntöä. Puukotettiin omiamme selkään. Ei pidettykään yhtä. Niin. Ei pidetty yhtä.
Mikä nyt siis suututtaa? Pettymys. Pettymyshän se.”
”Mutta suomalaisuus – ja ylpeys tästä oli ihokarvat nostattavaa Lordin esiintyessä Ateenassa. Se oli jotakin, jota emme ole aikoihin tunteneet. Yhteenkuuluvuus. Iloitseminen yhteisestä voitosta.
Ja kansa taisikin vain luottaa liikaa tuohon suomalaisuuteen kun kuvitteli suomalaisen lehdistön isänmaallisuuden liian korkealle.
Ja kansa pettyi. Ei kunnioitettu maanmiehen nöyrää pyyntöä. Puukotettiin omiamme selkään. Ei pidettykään yhtä. Niin. Ei pidetty yhtä.
Mikä nyt siis suututtaa? Pettymys. Pettymyshän se.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.