Tuli surullinen olo noita viestejänne lukiessa. Minulla kun asiat ovat ihan hyvin, vaikka aika yksin tässä maailmassa olenkin. Kyllä joskus muutama vuosi sitten suretti ja harmitti oman elämäni ongelmat, masennuksesta en silti itseni kohdalla puhuisi, ehkä jotain ajoittaista alakuloa.
Tietenkään en pysty neuvomaan huonoimmassa jamassa olevia, sillä lääkkeitä en ole popsinut tai mitään sellaista.
Kuitenkin elämässä on niin monta upeata asiaa joiden takia kannattaa elää. Vaikka ei saisikaan rakkautta, niin silti voi elää täysipainoista elämää. Ei minuunkaan kukaan ole koskaan rakastunut, vaikka olen jo 23-vuotias. Silti elän ja nautin. Loppujen lopuksi niiden mukavien asioiden ei tarvitse olla kovin ihmeellisiä. Hyvän mielen voi saada jo juttelemalla jonkun mummelin kanssa bussipysäkillä, metsässä kävelemällä, juoksulenkin jälkeen tai ihan kiehtovaan kirjaan uppoutumalla. Nauttikaa pienistä asioista ja ottakaa elämä arvokkaana lahjana jota ei kannata tuhlata märehtimällä omaa kurjuuttaan. Jokaisessa meistä on jotain vikaa eikä muiden ilkeistä mielipiteistä kannata välittää. Opettakaa itsenne innostumaan aivan turhanpäiväisistäkin asioista.
Tämä oli tällainen typerähkö vuodatus, mutta jos se piristi jonkun elämää edes hiuskarvan verran, niin se teki tehtävänsä. Olen aika huono olemaan empaattinen, mutta yritin kuitenkin.
Menkää ulos aurinkoon! Hyvää ja rauhallista kesää!
Tietenkään en pysty neuvomaan huonoimmassa jamassa olevia, sillä lääkkeitä en ole popsinut tai mitään sellaista.
Kuitenkin elämässä on niin monta upeata asiaa joiden takia kannattaa elää. Vaikka ei saisikaan rakkautta, niin silti voi elää täysipainoista elämää. Ei minuunkaan kukaan ole koskaan rakastunut, vaikka olen jo 23-vuotias. Silti elän ja nautin. Loppujen lopuksi niiden mukavien asioiden ei tarvitse olla kovin ihmeellisiä. Hyvän mielen voi saada jo juttelemalla jonkun mummelin kanssa bussipysäkillä, metsässä kävelemällä, juoksulenkin jälkeen tai ihan kiehtovaan kirjaan uppoutumalla. Nauttikaa pienistä asioista ja ottakaa elämä arvokkaana lahjana jota ei kannata tuhlata märehtimällä omaa kurjuuttaan. Jokaisessa meistä on jotain vikaa eikä muiden ilkeistä mielipiteistä kannata välittää. Opettakaa itsenne innostumaan aivan turhanpäiväisistäkin asioista.
Tämä oli tällainen typerähkö vuodatus, mutta jos se piristi jonkun elämää edes hiuskarvan verran, niin se teki tehtävänsä. Olen aika huono olemaan empaattinen, mutta yritin kuitenkin.
Menkää ulos aurinkoon! Hyvää ja rauhallista kesää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli mukavaa lukea viestisi. Me suomalaiset olemme tosiaan niin itsemurhahakuista kansaa että pienikin valonsäde vaikka täysin anonyymisti esitettynä netissä tuotti ainakin minulle hyvän mielen. Toivoisinkin että kaikki tekstisi lukevat kirjoittaisivat sinulle ja yhtyisivät ajatukseesi. Itsekin kirjoitan tätä viestiä samalla kun ulkoa kuulen ihmisten naurua ja riemunhuutoja mutta tämä viestisi toi minulle hyvän mielen. Koetetaan jos kestetään.
Kyllä huomaa, että et ole koskaan ollut masentunut. Ajoittainen alakulohan ei sitä tosiaan ole. Varmasti tarkoitit hyvää, mutta sinun pitäisi kuitenkin ymmärtää, että masennus on sairaus. Yksi masennussairauden oire on juuri se, ettei masentunut ihminen pysty tuntemaan mielihyvää oikein mistään, ei elämän pienistä iloista eikä suuremmistakaan. Siinä ei oikein positiivinen ajattelu auta! Itseasiassa se saa masentuneen tuntemaan itsensä vielä huonommaksi ihmiseksi, kun ihmiset ympärillä sanovat, että ota itseäsi niskasta kiinni, nautit vain kesästä ja linnunlaulusta. Sitä kun ei pysty tekemään, vaikka kuinka haluaisi.
Masennukseen sairastunut tarvitsee lääketieteellistä apua; lääkkeitä ja terapiaa. Ei syyllistetä heitä enempää siitä, etteivät he (minä mukaan luettuna) pysty nauttimaan asioista kuten terveet.
Mä alan olla jo niin masentunut, etten jaksa enää välittää yhtään mistään. En huonojakaan jaksa murehtia. Olla möllötän vaan. Päivät vaihtuvat, vuodet vierivät.. ei ole ratkasevaa apua lääkkeistä eikä terapiasta