Nyt tuleekin pappakerholle tiukempi pähkinä. Katsoin eilen Don Siegelin Kourallinen dynamiittia (Two Mules For Sister Sara) leffan. Vaikka kyseessä onkin amerikkalainen elokuva, ottaa se vaikutteensa italo-westerneistä. Elokuva ei yllä ihan Leonen elokuvien tasolle, muttei kyllä jää kauaksikaan niistä.
Leone oli mestari maalailemaan tunnelmia. Hänen elokuvissaan jokainen kohtaus palveli tarinaa itseään ja pohjusti loppuratkaisua. Leone pohjusti asetelmat pitkin elokuvaa ja tavallaan nostatti jännitystä tasaisesti elokuvan loppua kohti. Siegelin Kourallinen dynamiittia ottaa paljon aineksia Leonelta. Kuvakulmat, hahmot, musiikki ja tarinakin on kuin suoraan Leonelta. Tässä tietenkin auttaa Clint Eastwood päähenkilönä ja Ennio Morriconen musiikki. Siegel on kuitenkin oman kulttuurinsa kasvatti ja hän selvästi luo jännityshuippuja keskelle elokuvaa, joiden välissä on selviä suvantokohtia. Siegel on myös mestari luomaan jännitystä ja Hitchcockit on selvästi katsottu. Lopun taistelussa on selvästi myös peckinpahilaista otetta mukana.
Siegel on amerikkalaisen elokuvan kenties paras B-elokuvien ohjaaja. Hänen ominta alaansa ovat tiukat toimintaelokuvat, joissa tyypillisesti on enemmän jännitystä kuin väkivaltaa, joskin ne kulkee käsi kädessä. Olisi ollut hyvä nähdä mihin Siegel olisi yltänyt suurella budjetilla.
Kourallinen dynamiittia poikkeaa Leonen töistä toisellakin tavalla. Elokuvan pääosissa ovat Clint Eastwood ja Shirley MacLaine. leonella naiset olivat puhtaasti taustalla toiminnan keskittyessä miesten välille. Siegelin elokuvassa Shirley MacLainen esittämä nunna, joka oikeasti on huora, on elokuvan vahvempi hahmo, joka ohjailee tapahtumien kulkua naisellisilla keinoillaan eli älyllä ja viehätysvoimallaan. Tästä nunna/huora asetelmasta mukaan saadaan myös uskonnollinen ja feministinen vivahde elokuvaan. Välillä Eastwood tuntuukin olevan lähinnä kyyninen marionetti, jolla ei tapahtumuien kulkuun ole sanomista, kunhan laukoo lakonisia kommenttejaan sivusta.
Miten kerhon muut jäsenet suhtautuu tähän elokuvaan? (vastata saa toki muutkin ja kerhoonkin mahtuu jäseniä)
Leone oli mestari maalailemaan tunnelmia. Hänen elokuvissaan jokainen kohtaus palveli tarinaa itseään ja pohjusti loppuratkaisua. Leone pohjusti asetelmat pitkin elokuvaa ja tavallaan nostatti jännitystä tasaisesti elokuvan loppua kohti. Siegelin Kourallinen dynamiittia ottaa paljon aineksia Leonelta. Kuvakulmat, hahmot, musiikki ja tarinakin on kuin suoraan Leonelta. Tässä tietenkin auttaa Clint Eastwood päähenkilönä ja Ennio Morriconen musiikki. Siegel on kuitenkin oman kulttuurinsa kasvatti ja hän selvästi luo jännityshuippuja keskelle elokuvaa, joiden välissä on selviä suvantokohtia. Siegel on myös mestari luomaan jännitystä ja Hitchcockit on selvästi katsottu. Lopun taistelussa on selvästi myös peckinpahilaista otetta mukana.
Siegel on amerikkalaisen elokuvan kenties paras B-elokuvien ohjaaja. Hänen ominta alaansa ovat tiukat toimintaelokuvat, joissa tyypillisesti on enemmän jännitystä kuin väkivaltaa, joskin ne kulkee käsi kädessä. Olisi ollut hyvä nähdä mihin Siegel olisi yltänyt suurella budjetilla.
Kourallinen dynamiittia poikkeaa Leonen töistä toisellakin tavalla. Elokuvan pääosissa ovat Clint Eastwood ja Shirley MacLaine. leonella naiset olivat puhtaasti taustalla toiminnan keskittyessä miesten välille. Siegelin elokuvassa Shirley MacLainen esittämä nunna, joka oikeasti on huora, on elokuvan vahvempi hahmo, joka ohjailee tapahtumien kulkua naisellisilla keinoillaan eli älyllä ja viehätysvoimallaan. Tästä nunna/huora asetelmasta mukaan saadaan myös uskonnollinen ja feministinen vivahde elokuvaan. Välillä Eastwood tuntuukin olevan lähinnä kyyninen marionetti, jolla ei tapahtumuien kulkuun ole sanomista, kunhan laukoo lakonisia kommenttejaan sivusta.
Miten kerhon muut jäsenet suhtautuu tähän elokuvaan? (vastata saa toki muutkin ja kerhoonkin mahtuu jäseniä)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika syvällisiä analysointeja teet elokuvista näemmä. Mä ite en jaksa pohtia niitä noin syvältäluotaavasti. Ja olet kyllä hyvä kirjoittaja kuten on toi Jl:kin.
Niin, se karmea totuus on etten ole siis OIKEASTI ollut elokuvista todella kiinnostunut pitkiin aikoihin. Tänä vuonna olen katsonut ehkä noin 20-30 elokuvaa. Kaikki johtuu emlämäntilanteestani, mikään ei kiinnosta.
Yritän kuitenkin elpyä tästä kurjuudesta. Kyllä se vielä tästä paremmaksi muuttuu, itseään vaan niskasta kiinni. Siis pois täältä peräkylän perslävestä!=)
Niin ja varsinaisesta aiheestasi: Fist of Dynamite, muista elokuvan nimen, en mitään elokuvasta. =)
Jaahas,olen nähnyt ko.pätkän kahdesti,leffassa joskus jurakaudella,sittemmin TV;stä.Nimimerkkini mukaisesti minun kuuluisi digata sitä,mutta jostakin syystä se ei itselleni kauheasti kolahtanut.
On sillä toki ansionsa,mielestäni McLaine/Clint-akseli aika mielenkiintoinen.Don Siegel on yksi suosikkiohjaajistani,varma ammattilainen,hyvin samanlaista jälkeä tekevä mielestäni kuin John Sturges tai Andrew V.Mc Laglen.
Mutta,juuri tuon mainitsemasi "Peckinpahilaisen" loppukahakan aikoihin,elokuva vähän karkaa Siegeliltä ja muuttuu itsetarkoitukselliseksi väkivallalla mässäilylle,samaan tapaan kuin kävi vanhalle mestarille Howard Hawksille Rio Lobon loppukahakoissa.
Kaiken kaikkiaan mielestäni ;***,musiikki elokuvassa hyvä,erikoinen Enniolta.Don Siegelin paras mielestäni (jostakin syystä?)John Waynen viimeinen elokuva,upea,loistava Revolverimies(The Shootist,1976).Harva elokuva on pystynyt esittämään ihmisten perimmäisen raadollisuuden kuin juuri tuo filmi,jossa kaikki yrittävät jollain tavalla hyötyä kuolevasta legendasta.
Post sectum;Hb>Kyllä se tästä,ei luovuteta,ei sitä tiedä,mitä elämällä on vielä meille kaikille tarjottavanaan!
Olet oikeassa, ei pidä jäädä kurjuutensa koukkuun. Noh, pitää nyt satsata enemmän sen eukon hankintaan. Siitähän tässä kaikessa oikeastaan on kyse.
Mun on myönnettävä, etten ole mikään lännenelokuvien friikki, aika vähän niitä olen noin yleensäkkin katsonut. Leonen HHK on niin poikkeuksellinen elokuva tällä alueella, että se kolahtaa kunnolla.
Mutta on mukava lukea asiantuntevia kirjoituksianne=)
Nyt taas musan puolelle...
Hb, sanoit jotta sinun pitää satsata enemmän sen eukon hankintaan. Miten niin enemmän? Kun palstalle tulee tuttavuuksia kuten MsModesty, niin sinä tunnut nukkuvan Ruususen unta. Katsoppa ketkä veteraanit ovat hereillä tällaisten pienten asioiden suhteen.
köh köh. Mut mähän olen mokailoijiden isä. Näköjään edelleenkin...
MsModesty, ahaa, namiskuukkelis=)
katsottua eilen. Ensimmäinen katsomiskerta oli silloin joskus ensi-illan aikoihin ja silloin se jätti ristiriitaisen olon. Juuri loppu kohtaus oli jotain muuta mitä odotin. En ole koskaan pitänyt kanamaisista naisista ja Shirley MacLaine oli juuri tällainen hepsankeikka. Olin toivonut mukavampaa parisuhdetta ja ”romanttisempaa” loppua. Mutta nyt maailmaa nähneenä ja enemmän naisiin tutustuttuani loppu ei häirinnyt vaan osoitti elämän raadollisuuden hyvin huvittavalla tavalla. Kokonaisuutena elokuva oli erittäin hyvä jo Clint Eastwoodin vuoksi. Olen ollut yli kolmekymmentä vuotta parantumaton Clint fani ja hän oli tietynlainen esikuvani. Vieri toistakymmentä vuotta katsomatta hänen elokuviaan ja oletin Clintin sädekehän johtuvan nuoruuden kokemattomuudesta ja hulluudesta. Sitten vuokrasin huvikseni jonkun Harry leffan tarkistaakseni asian ja totesin, ettei hänen karismansa ollut haalistunut. Hyvä jätkä.
Vähän aika sitten hankin myös toisen vanhan DVD julkaisun: Rautainen Googan. Sekin herätti silloin ilmestymisen aikoihin vähän sekavia tunteita. Mutta nyt kypsempänä ja ”viisaampana” pidin elokuvasta jossa oli sopivasti myös huumoria. Silloin poikasena Clintin irviminen ja huvittavaan asemaan asettaminen ei sopinut ollenkaan vaan aiheutti voimakkaan vastareaktion. Elämä koulii, näkemykset muuttuvat ja asioiden oikeat arvot löytyvät. Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti. Hyviä elokuvia molemmat.
Muistan tuon nimisen elokuvan, mutta sen ohjaaja oli Leone ja pääosassa oli edesmennyt James Coburn... No, harvinaisempi tekele on tietysti saanut luovuttaa nimensä tälle Eastwood-länkkärille.
Filkka tunnetaan myös nimillä Maahan senkin hölmö, Giù la testa, Duck You Sucker ja Fistful of Dynamite.