Olen ollut masentunut pitkään ja nyt ollut naimisissa kaksi vuotta.Isäni kuoli syksyllä enkä sen jälkeen ole jaksanut tehdä kotona mitään ja koen voimattomuutta kaikessa.Tuntuu että mies rakastaa minua vain jos jaksan hoitaa kotia ja hänen lapsiaan,nyt tyttö ainoa meillä olevista ehkä muuttaa äitinsä luo ja mieheni mielestä syy on minussa.hän aikoo jättää minut jos näin käy.En tiedä miten jaksan enää tätä elämää ja kannattaako edes...
Mitä teen
iilami
5363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muista toi sitten kun on hänen vuoronsa....
Taitaa pian ollakin hänen vuoronsa jos lapsi lähtee mut kun on itse vaikea olla yhtä kova
Hei! Minä tiedän jos joku millaisessa tilanteessa olet: Mullakin miehen lapset aika usein ja en tahdo jaksaa..On joo aikoja jolloin on vähän helpompi hengittää. ja on aikoja ku ei jaksa mitään . Olenkin ollut osastolla hoidossa, ja nyt tilanne himpun verran parempi.. mut mun sairaus on sellanen et vaihtelee olotilat monta kertaa päivässä. Mut oli miten oli kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu, omasta kokemuksesta tiedän et ei ne miehet aina ymmärrä, mut kokeile edes ja miten vaan ei ole sun vika ellet jaksa . oletko käynyt lekuril? kannattais käydä esim.keskustelemassa jonkun hoitsun kanssa sekin saattaa vähämn helpottaa. voimia sulle ja vastaile jos jaksat ni voin kirjoitella enemmänkin
kiitos viestistä.Käytiin juuri terapeuttini luona yhdessä ja siellä sain juuri kuulla mitä mieltä mieheni on eli hänen elämällään ei oo merkitystä jos lapsi menee äidille siis minä en merkkaa mitään...ja sitten hän odottaa että yritettäs vielä!Miksi yrittäisin jos asia on noin??Tiedän että hän masentuu jos käy noin mut onko se minun tehtäväni olla tukena jos en merkkaa mitään?
Terve taas! Ehkä miehesi ei osaa ottaa nyt sinua vain huomioon, ehkäpä hänelle kuitenkin merkitset sinäkin jotain?! Tiedän omasta kokemuksestani että sitä saattaa ihminen olla hukassa kun oma isä kuolee, mun isä kuoli reilu vuosi sitten ja olin murtunut , tuntui että mikään ei auta! MUtta, tiedän myös että omasta lapsesta kun on kyse, niin sekin tuntuu todella raskaalta menetykseltä jos on jo ollut ja asunut tiiviisti yhdessä. Olen äiti itsekkin ja rakastan lapsiani enemmän kuin mitään tässä maailmassa, mutta mieheni lapsia en aina jaksa, joten kait voisi sanoa että ymmärrän teitä molempia, voimia sulle ja kirjoittele vielä jos haluat