Paniikkihäiriötäkö??

kesätyttö kirjoitti:

Mikäköhän mulla on? terkkari ja luokanvalvoja rpäilly paniikkihäiriötä, samoin lääkäri jolla olen ravannu parikin kertaa tämän vuoden aikana. kaikki lähti yläasteelta, kun isäni sairastui, hän on ollut sairas siitä lähtien kun synnyin, pienenä olin hänen mukanaan sairaalassa ja kiinnyin häneen muutenkin enemmän kuin äitiini. Yläasteen kasilla olessani hän sai sairaskohtauksen ja joutui sairaalaan menin silloin ihan paniikkiin. Muistan vieläkin kuinka itkin huusin ambulanssi miehille että isää ei saa viedä ja kuinka itkun kanssa kysyin isältäni että kuoleeko hän. Ja hän vannoi minulle ettei kuolisi. No siinä meni kasi luokan puoli vuotta siinä pelossa, kun hän makasi sairaalassa miten isä selviäisi ja kuolisiko hän jne.. Sitten hän pääsi sairaalasta pois ja selvisi, no vieläkin huonossa kunnossa ja syö lääkkeitä, mutta selvisi kuitenkin :) Mutta mulla jatkui hirveä kuoleman pelko ja olin mielettömän ahdistunut koko ajan. Seuraavana kesänä lopetn syömisen melkein kokonaan ja laihduin, koska mulla oli vaan niin paha olo. Jännitin kaikkea mahdollista. Sitä syömisen kanssa pelleilyä on jatkunut nyt sieltä asti, välillä pystyn elämään pitkiäkin aikoja vähällä ruualla, sitten taas tulee olo, että on pakko syödä, syödä ja syödä ja sit tulee paha olo. Ja on pakko lähtee lenkille, että kuluttaisin kaikki kalorit. Nykyääkin liiku 6-7 tuntia viikossa ja lasken kaloreita päivittäni ja salaa. Ja tuntuu että olen lihava. 165/49. Paino pudonnut melkein seitsemän kiloa tämän kevään aikana. Aloitin ammattikoulun nyt viime syksynä. Siellä minulle alkoi tulla käsittämättömää vatsa kipua, sydämmen tykytystä, kädet hikoilivat ja huimasi ja tuntui ett pakko päästä pois tilanne. Kävin viime syksynä lääkärissä ja mitään ei löytynyt vaikka kaikki mahdolliset kokeet otettiin. sanottin vain että se voisi olla paniikkihäiriö. Ravssin terkkarilla opettajan pyynnöstä ja en pysynyt aineissa yhtä hyvin mukana kuin muut luokkalaiseni. Keskkusteluja käytiin open kanssa, mut ei ne mitään auttanu, minä aina vain väitin että mulla ei ole mitään ja lopulta kummatkin lähettiin pahalla mielellä kotiin. Mutta mua vaan ahdist, en olisi halunnut mutta mua pelotti. Lisäkis olen nähnyt monta vuotta painajaisia ja kova kuoleman pelkokin mulla on. En tiedä alan olemaan epätoivoinen tän tilanteen kanssa. Tuntuu välillä, etten jaksa enää, mut jostain kummasta niitä voimia aina saa. Nytkin huomenna menn riparille ja pelottaa että miten selviän, jos saan jonkun kohtauksen tai rupean hysteerisesti itkemään. En tiedä, mua ei vaan enää jaksa kiinnostaa, vaikka olo on mitä hirvein :(

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä