Tässä taas yksi klassinen esimerkki ujoilijan juhlimisesta.
Menin eilen erään ystävän yo-juhliin. Vieraita oli ehkä noin 20-30 kun menin sinne, he olivat kaikki änkeneet olohuoneeseen. Ystäväni ohjasi minut sinne, siellä oli hiljaista ja ystäväni äänekkäästi ilmoitti äidilleen minun tulleen. Huoneessa oli aivan hiljaista ja kaikki kääntyivät katsomaan. Ystäväni ohjasi minut kakkupöydän luo kun kaikki ystäväni katsoivat kiinnostuneena. Nolotti. Sillä hetkellä kamala jännitys alkoi.
Istuin olohuoneessa ja söin kakkua. Kaikki muut olivat jo syöneet ja istuivat vain hiljaa, välillä oli pitkiä aikoja kun KUKAAN ei sanonut mitään. Minusta tuntui koko ajan että minua tuijotetaan, vaikken edes nähnyt kaikkia koska istuin heihin sivuttain päin huoneen reunassa. Oli aivan hiljaista ja minä yritin kuumeisesti olla kilistämättä lusikkaa lautaseen syödessäni. En pystynyt syömään kunnolla, kakku takertui koko ajan kurkkuun ja yhden palan syömisessä kesti ikuisuus. Vaikka söin suu kiinni (tietenkin) pelkäsin että maiskutukseni kantautuu siinä kuolemanhiljaisuudessa muiden korviin.
Ystäväni oli jossain muualla pitkän aikaa ja istuin yksinäni ja jännitin. En tiennyt minne olisin katsonut, miten pitänyt käsiä. Katselin ikkunasta ulos. Vartalo oli ihan jäykkä. Minua kehoitettiin ottamaan lisää leivonnaisia ja sanoin, että "ehkä kohta, kiitos". En kehdannut nousta ylös eikä kyllä tehnyt mieli syödäkään kun kaikki jäi kurkkuun.
Myöhemmin sitten istui ystäväni vieressäni ja huoneessa oli edelleenkin melkoisen hiljaista. Siinä sitten nökötin ja kuumeisesti odotin hetkeä jolloin joku olisi alkanut puhumaan tai liikehtimään jotta minä olisin voinut kertoa ystävälleni lähtöaikeistani.
Päästiinpä sieltä sitten kotiin. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Etenkin ärsyttää se, että jännittyneenä minulla tuo syöminen tuntuu niin älyttömän vaikealta, että ihan naurattaa!
Menin eilen erään ystävän yo-juhliin. Vieraita oli ehkä noin 20-30 kun menin sinne, he olivat kaikki änkeneet olohuoneeseen. Ystäväni ohjasi minut sinne, siellä oli hiljaista ja ystäväni äänekkäästi ilmoitti äidilleen minun tulleen. Huoneessa oli aivan hiljaista ja kaikki kääntyivät katsomaan. Ystäväni ohjasi minut kakkupöydän luo kun kaikki ystäväni katsoivat kiinnostuneena. Nolotti. Sillä hetkellä kamala jännitys alkoi.
Istuin olohuoneessa ja söin kakkua. Kaikki muut olivat jo syöneet ja istuivat vain hiljaa, välillä oli pitkiä aikoja kun KUKAAN ei sanonut mitään. Minusta tuntui koko ajan että minua tuijotetaan, vaikken edes nähnyt kaikkia koska istuin heihin sivuttain päin huoneen reunassa. Oli aivan hiljaista ja minä yritin kuumeisesti olla kilistämättä lusikkaa lautaseen syödessäni. En pystynyt syömään kunnolla, kakku takertui koko ajan kurkkuun ja yhden palan syömisessä kesti ikuisuus. Vaikka söin suu kiinni (tietenkin) pelkäsin että maiskutukseni kantautuu siinä kuolemanhiljaisuudessa muiden korviin.
Ystäväni oli jossain muualla pitkän aikaa ja istuin yksinäni ja jännitin. En tiennyt minne olisin katsonut, miten pitänyt käsiä. Katselin ikkunasta ulos. Vartalo oli ihan jäykkä. Minua kehoitettiin ottamaan lisää leivonnaisia ja sanoin, että "ehkä kohta, kiitos". En kehdannut nousta ylös eikä kyllä tehnyt mieli syödäkään kun kaikki jäi kurkkuun.
Myöhemmin sitten istui ystäväni vieressäni ja huoneessa oli edelleenkin melkoisen hiljaista. Siinä sitten nökötin ja kuumeisesti odotin hetkeä jolloin joku olisi alkanut puhumaan tai liikehtimään jotta minä olisin voinut kertoa ystävälleni lähtöaikeistani.
Päästiinpä sieltä sitten kotiin. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Etenkin ärsyttää se, että jännittyneenä minulla tuo syöminen tuntuu niin älyttömän vaikealta, että ihan naurattaa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Ystäväni ohjasi minut kakkupöydän luo kun kaikki ystäväni katsoivat kiinnostuneena."
Oikea versio on tietenkin: Ystäväni ohjasi minut kakkupöydän luo kun kaikki hänen sukulaisensa katsoivat kiinnostuneena. :)
On tapahtunut myös mulle mutta arvaas mikä helpottaa.. vaikka jollekin tädille rupeet kehumaan että ompas hyvät kakut ym. Jutustelu rentouttaa etkä sen jälkeen enää edes muista koko nielemisongelmaa :)
Siis on sattunut tuollaista mullekin, mutta kirjoitit niin hauskasti että vedet tippui silmistä. Että eihän haittaa että nauraa hekottelen tässä vieläkin?
Siis EN todellakaan ole vahingoniloinen - tai luule että asia ei olisi noin kun sen kerrot.
Mutta ihan totta, en usko että olet ollut niin kummallisen näköinen ilmestys, että "kaikki" ovat tuijottaneet VAIN sinua. Se vaan tuntuu siltä.
Se hiljaisuus on tuntunut ikuisuudelta, samoin kuin sen kakkupalan syöntikin.
Todellisuudessa se ei liene kauaa kestänyt..?
Tiedän miten hirveältä tuo tuntuu, ja koetan välttää tuollaista. Katson tarkkaan minne istun, kenen viereen tai paremminkin - KEITÄ ON VASTAPÄÄTÄ TAI NIIN ETTÄ KATSOVAT MINUUN.
Ensinnäkin menen tasan ajoissa jos suinkin, ja ajoissa sinne kakkujonoonkin. Sitten jos en ajoissa pääse, otan vain vähän. Tai en ota ollenkaan, jos tilanne on tosi "uhkaava" tms...
Kummallista porukkaa siellä sun juhlissa on ollut, jos 20-30 ihmistä ei puhu "ikuisuuteen" mitään toisilleen. Eikö ne tunteneetkin toisensa? Joten kummalta tuntuu.
Et sinä mahtanut kakkuinesi niin kumma otus ollut, ellei sulla ollut jäänyt vessapaperia jonnekin, vetskari auki, sukkahousuissa järjetön silmäpako....tms tosissaan kauheaa? Ja kun ei noin ollut niin...
Tuollaisissa juhlissahan vieraitten tuloa on monesti porrastettu ja ne eväät on siinä pöydällä tunteja, eli ei pitäis olla maailman 7 ihme jos joku tulee sitä syömään vähän eri aikaankin.
Ei se kakunsyönti varmaan ikuisuuksia kestänyt..oikeasti. Tuntui vaan iäisyydeltä. Niin se tekee.
ps. kakun (tai minkä tahansa) syömisestä kuuluu jotain ääntä. Samoin kuin vessassa kun käy pissalla, niin varmaan lirisee..jne;) Näin SAA OLLA.
Sisko, veli tai kuka tahansa. Eipä tarvi miettiä kenen kanssa juttelis tai minne katsois. Tuskin kukaan vieraista sinua tarkkaili. Olisit vaan rohkeasti katsellut millaisia ihmisiä on ympärillä. Ilmeisesti kaikki vieraat olivat tuntemattomia toisilleen, jos hiljaisina istuivat. Siinä isännän/emännän tulisi jo keksiä jotain puhuttavaa tai ohjelmaa, esim. pianon soittoa.
Rennompia juhlia ensi kerralla, älä tarkkaile itseäsi niin paljon. Tsemppiä. :)
En osaa ollenkaan kuvitella tuommoista tapahtumaa, että 20-30 ihmistä vaan katsoo kun yksi syö kakkua. Eikä kukaan puhu mitään. Varmasti voit jo nyt jälkeenpäin osaat jo nauraa tapahtumalle
Minusta kirjoituksestasi päätellen olet todella söpö :)
"maiskuttelu sana on ihana"
Heh, no juu. :) Tosiaan kyllähän sitä tulee "vahingossa" aina tarkkailtua omaa käytöstä liian paljon. Näin jälkeen päin vähän naurattaakin tuo tilanne, istuin siellä vartalo jäykkänä kuin puupökkelö kädet kiltisti sylissä ja jalat siististi vieretysten, nökötin siellä pikkuvanhan oloisena.
Kyllähän ne ikuisuudelta tuntuvat hetket menevät ohi hujauksessa, mutta siinä tilanteessa ne tosiaan tuntuvat loppumattomilta.
Ensi kerralla taidan mennä ajoissa juhliin.
Oliko tapahtuma joku ujojen yhteis tapaaminen? kun kuulosti siltä että kaikilla oli sama ongelma, ettei ne uskaltanu avata suutaan tai liikahdella.
vai johtuko se hiljasuus vain siitä että sinä sinne tulis?, eli oliko ennen tuloasi ja lähtösi jälkeen semmonen kunnon kekkeri mekkala missä riehuttiin ja mellastettiin..
Olivat tosiaan hiljaista porukkaa, välillä joku väänsi lyhyen lauseen hiljaisella äänellä. Itse kyllä sain sen käsityksen, että paikalla oli paljon sukulaisia jotka eivät välttämättä tunteneet toisiaan kovin hyvin ja ilmeisesti harvemmin muutenkaan näkivät toisiaan tututkaan. Ainakin ystävälläni asuu sukua ympäri Suomea, melko kaukanakin joten oletin että harvemmin tapaavat.
Tekstisi oli kieltämättä kiehtova, vaikka siinä oli tehtykin aika paljon vääriä johtopäätelmiä.
Mieti seuraaviin kysymyksiin vastaukset:
a) Miksi ihmiset katsoisivat juuri sinua, kun syöt kakkua? Mitä niin ihmeellistä siinä muka voisi olla, että joku syö hiukan eri aikaan kakkua kuin muut? Kenen elämää se koskettaisi?
b) Oletko ihan varma siitä, että hiljaisuus johtui YHDESTÄ IHMISESTÄ 30 ihmisen joukossa! Miksi ihmiset vaimenisivat, keskeyttäisivät ajattelunsa ja keskittyisivät juuri siihen, kun joku syö nurkassa kakkua?? Vai voiko hiljaisuus olla mahdollisesti johtunut sen sijaan siitä, ettei kellään vain satu olemaan mitään sanottavaa juuri sillä hetkellä? Onhan sellaisiakin hetkiä aina välillä.. ilman mitään sen ihmeempää syytä.
c) Luuletko, että ylipäätään kenestäkään on mukavaa tulla myöhässä jonnekin sovittuun tapaamiseen? Luuletko olevasi ainut ihminen, jota harmitti ja nolostutti myöhässä tuleminen?
[Luulenpa että jokaista olisi nolottanut, mutta se kuinka pahaksi antaa hetken nolostumisensa mennä, riippuu taas ihan ihmisestä]
d) Jos olisikin käynyt niin, että 30 satunnaista ihmistä olisivat sinua sen hetken todella tuijottaneet, niin entäs sitten? Miten se vaikuttaisi sinun elämäsi kulkuun? Ihmiselämä on liian lyhyt toisten sairaanloiseen miellyttämiseen. Joskus on vain päästettävä irti ja unohdettava sen ajatteleminen, mitä muut mahdollisesti meinaisivat. Muussa tapauksessa ei pysty keskittymään omaan elämäänsä. Et sinä kuitenkaan olisi ketään loukannut etkä häirinnyt, jos olisit syönyt hupsusti sitä kakkua siellä toisten tuijottaessa. Kenellekään ei olisi tullut harmia asiasta, vaan ainoastaan itsellesi, jos jaksat välittää olemattomista. Voit itse päättää suurimmalta osin sen, mistä asioista stressaat ja mistä et. Tuo asia ei ollut stressaamisen arvoinen. Ei se mitään vaikka stressasit (eihän sillä ole merkitystä), mutta sinun ei olisi tarvinut noin paljoa..
Ihmeen tosikko sääki "lukea..." ! "Luuletko, että ylipäätään.............." Mä en pidä susta. Moi.
Ihmeen tosikko sääki "lukea..." ! "Luuletko, että ylipäätään.............." Mä en pidä susta. Moi.
Samanlaista tekstiä olisi voinut tulla itseltänikin. :)
Olen siis parissakymmenissä oleva mies.