Näittekö tänään. Lestadiolainen liike antaa tilaa ja eturivin paikan samoille "vanhurskaille miehille" jotka kurittivat viattomia uskovia 1970 ja 1980-luvulla.
Pyhydän teitä uskovaiset sisaret ja veljet. Kukin omalla paikallanne. Tehkää kahdenkeskisissä keskusteluissa selväksi että näiden vanhurskaiden esilläolo on ikävää koko uskvoaiste toiminnan kannalta.
Eivät he sen enempää kuin koko SRK ole pyytänyt anteeksi julmuuksia joiden vuoksi moni menetti mielenterveytensä ja Kristukseen nöyrästi uskovana mutta siionista poisoksennettuna eksyi päättämään itse päivänsä.
Samat miehet keulakuvana ja julistajana tänään??? Miksi?
Pyhydän teitä uskovaiset sisaret ja veljet. Kukin omalla paikallanne. Tehkää kahdenkeskisissä keskusteluissa selväksi että näiden vanhurskaiden esilläolo on ikävää koko uskvoaiste toiminnan kannalta.
Eivät he sen enempää kuin koko SRK ole pyytänyt anteeksi julmuuksia joiden vuoksi moni menetti mielenterveytensä ja Kristukseen nöyrästi uskovana mutta siionista poisoksennettuna eksyi päättämään itse päivänsä.
Samat miehet keulakuvana ja julistajana tänään??? Miksi?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mitä meidän olisi pitänyt nähdä? Kerro tarkemmin.
En tiedä ikääsi. Enkä tiedä mitä perheesi joutui kokemaan pari vuosikymmentä sitten. Silloin tapahtui kauheuksia Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliitto ry:n alayhdistyksissä eri puolella Suomea.
Silloin oli liikkeellä hirmuvoimat jotka käyttivät hengellisiä voimakeinoja pakottaakseen ihmiset tekemään erilaisia parannuksia, julkisia anteeksipyyntöjä, pahojen henkien poisajamisia jne jne.
Nuo julmuudet tapahtuivat SRK:n agiteeraamana ja sen suosiolla. Nyt ytimeen. Samat tekijät jotka kiduttivat nöyriä Jumalan lapsia, kurittivat perheen isiä ja äitejä, samat ihmiset ovat tänään vastuupaikalla Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliitto ry:n alayhdistyksissä eri puolella Suomea. He - siis eräänlaiset kiduttajat - ovat nyt julistamassa uskon autuutta.
Kysyn vaan onko oppi uskottavaa. Itse pitäisin äärettömän tärkeänä, ´jo heidän vastuullisten oman taivasosuuden nimissä, että he pyytäisivät julkisesti pahuuksiaan anteeksi. Vasta sitten, ja pitkään suuresti harkiten, heidän oliai asetuttava vastuupaikalle Siionissa.
viikkoliitteestä, miten muisti vääristää asioita. Kun sinun kirjoituksesi luki, tuli väistämättä mieleen, että juuri noin on käynyt, niin liioitteleva on kirjoituksesi "kauheuksista, kurittamisesta ja kiduttajista ja julmuuksista".
Tosiasiassa siionissa varattiin synnistä ja sen myönnän, että ylilyöntejä oli siinä mielessä, että joillakin oli liikaa kireyttä, mutta tuo sinun kuvauksesi on mielikuvituksellinen. Jotkut, jotka eivät halunneet luopua siitä, mikä soti yhteistä rakkautta vastaan, eivätkä tehneet parannusta ja katkeroituneena jättivät Jumalan valtakunnan. Nyt nämä samat henkilöt täällä vaativat ilmeisesti, että heitäkin yhtäkkiä ilman parannuksentekoa ruvettaisiin pitämään veljinä ja sisarina.
Ne taas, jotka löysivät oman tilansa ja nöyrtyivät parannukseen, iloitsevat tänä päivänä siionin vapaasta armoilmasta .
Kun tarpeeksi kauan pyörittelee asioita, kärpäsestä tulee härkänen ja muisti toimii niin, että rupeaa itsekin vakaasti uskomaan juttunsa.
Olen elänyt 70 luvun siionissa, enkä lainkaan tunnista sitä, mitä kirjoitat (minuakin on silloin hoidettu).
ala väheksymään tosi vakavaa asiaa. Kun toisen mielenterveydellä leikitään niin se on vakava asia josta voidaan langettaa tuomiokin. Sama asia kuin koulukiusaaminen vai hyväksytkö ehkä senkin?
Teet ise härkäsestä kärpästä.
Eikä kyse ollut synnistä, mistä puhuteltiin. Työkiireitetn takia en päässyt aina seuroihin, joten yksi syy oli liian harva seuroissakäynti. Toinen syy oli se, että pidin erään läheiseni "hoitoa" vääränä.
Kyse ei ollut yleensäkään mistään "muutamasta ylilyönnistä", vaan lähes koko vl-liike joutui siihen myllytykseen, ja ehkä noin puolet väestä joutui tekemään parannuksia "hengistä" (väärä, kososlainen, henpeä, laki jne), tai jos ei nöyrtynyt, niin potkaistiin ulos.
Sinä yrität todella vähätellä ihmisten henkistä kiduttamista ja syyttelyä sellaisista asioista, joista he eivät tienneet mitään. Nimim. Albert, sirkka, x-vl, Paula E. ym ovat kirjoittaneet omia kokemuksiaan. Ne kaikki täyttävät henkisen kidutuksen ja pahoinpitelyn tuntomerkit ja ovat erittäin samanlaisia, vaikka koskevat eri puolilla Suomea tapahtuneita "hoitotilaisuuksia".
Todella teet härkäsestä kärpäsen, muka "joitakin ylilyöntejä":(((
Joko olet täysin paatunut "hoitokokousmies" tai sellaisen jälkeläinen tai sitten niin nuori, ettet ole tuota aikakautta elänyt ja toistat vain näitten "hoitomiesten" saarnoissaan tai kirjoituksissaan levittämiä valheita:(((
Minusta on yllättävää, että täällä esiintyy koko ajan muutamia, jotka näyttävät sokeasti uskovan vl-seurakunnassa saarnatun tai kanssapuheissa keskustellun selityksen hoitokokousvuosista. Onhan täällä muutama vanhempikin, joka näkee nuo vuodet tarpeellisina ja siunauksellisina. Se on uskomatonta!
Olen kuitenkin siinä luulossa, että tavalliset veeällät eivät noista vuosista puhu keskenään. Ehkä joissakin harvoissa tapauksissa? Monet nuoremmat veeällät eivät ainakaan tiedä juuri mitään. Puolustelu on siksi tietämättömyydessä ja vl-uskollisuudessa tehtyä.
Sen voin sanoa omalta kohdaltanikin, etten edes omille lapsilleni voinut niistä kertoa! Minulla jos kenellä olisi siihen ollut aihetta ja pyrkimystäkin.
Mutta ei se niin helppoa ole, kun tietää, että omat kokemukset leimataan valheiksi ja minut kertojana katkeraksi, kaunaiseksi ja epäuskoiseksi.
Tuntui vaikealta vetää lapset mukaan tuollaiseen ristiriitaiseen tilanteeseen. Aivan vastakkaisiin uskonnollisiin tulkintoihin! Ja sen tiesi varmasti, että siinä väittelyssä jää aina toiseksi! Näin on ollut vuosikausia. Ei onneksi enää.
Mistä on seurannut se että vl eivät kerro ja ei vl ei tavoita juuri muulla kuin täällä.
Jos ja kun lapset kysyvät niin ainakin itse kannatan kaikissa asioissa rehellistä vastausta. Suoraan kysymykseen suora vastaus.
Minullakin on periaate, että vastaan suoraan, jos minulta jotain kysytään. En halua kiemurrella enkä peitellä.
Tätä asiaa eivät lapset osaa kyselläkään. Jos he kysyvät, miksei äiti lähde seuroihin, niin millaisen vastauksen antaisin. Pitäisinkö monen tunnin selitykset vai sanoisinko yksinkertaisesti veeälliä mukaellen, että en ole uskovainen vaan uskoton? Tai mitä sanon, kun lapseni kertoo naapurivl-lapsen sanoneen, ettei äitisi pääse taivaaseen, koska ei käy seuroissa. Miten voin uskottavasti lapselleni vakuuttaa muuta, jos hänen hengellinen kasvatuksensa perustuu pääosin vl-oppiin.
Tietysti on olemassa ratkaisu. Lähden lapseni kanssa kotoa ja kasvatan hänet toisin, kauempana veeällistä! Perhe hajalle ja lisäsyyt niskoille!
En voinut tehdä niinkään! Siksi tilanne oli tuo, mikä oli.
Ja kun/jos tulee se aika että he kysyvät niin vastaatko edelleen vl mukaellen?
Ei tähän tarvitse vastata jos et halua en sillä tätä sano.
Valitsenpa omat lapseni sitten mitä tahansa elämässä heilä on oikeus kysyä minun valitojeni perusteita. -> eriasia on sitten se kerronko niitä vai en -> en jätä asioita kertomatta lasta säästääkseni tai valintojani hävetäkseni vaan siksi että haluan heidän päättävän itse ja kantavan itse vastuun päätöksistään.
Tilanne on muuttunut viime aikoina sen verran, että en vastaa tai ole vaiti kuten ennen.
Tietysti lapsen ikäkin ratkaisee, mitä hänelle kerrotaan. Aikuiset lapset tajuavat monimutkaiset ja ristiriitaisetkin selitykset. Sehän on heille hyväksikin, että saavat itse muodostaa käsityksensä ja oman vakaumuksensa perusteet.
Jos / kun heistä joku haluaa kulkea vl-joukossa, niin minulla ei saisi olla siihen mitään vastaan sanomista! Siihen pyrin ja olen ehkä melkoisen hyvin onnistunutkin? Mutta vaadin nykyisin myös oman vakaumukseni kunnioitusta perhepiirissä. Se on uutta ja hämmentävääkin, mutta toimii, kun on pakko. En anna periksi enää.
..mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra. Koita nyt sinäkin antaa anteeksi.
Suotta pidät auki haavojasi,katkeralla mielellä on vaikea olla,armahda itsäsi!
tai uskomaton tunari
Koko löestadiolaisliike on eksynyt ihmisoppeihin ja ihmispalvontaan.
Jumalan SANAN ja Jumalan kunnian sijasta on korotettu ihmisiä, Pyhäksi Hengeksi ja muita ihmisiä määrääviin asemiin. Itsepä olette johtajillenne rajattoman vallan antaneet, ja Jeesuksen rakkaudesta luopuneet, kärsikää nyt seuraukset.
tuota samaa p...kaa jauhaa.
Paavali kirjoitti: olkoot puheenne aina hyvältä kuulostavaa.
Sinä se sitten tosissasi otat Paavalin sanat...
En minä lue sellaisia avauksia, joitten aihe ei kiinnosta. Keskustelkoot ne, joita kiinnostaa. Pitäisin itseäni vähän hoopona, jos ensin vaivalla lukisin, ja sitten haukkuisin, että miksi tämmöisiäkin asioita täällä käsitellään. Mitä se minulle kuuluisi. Palstalla on säännöt, joita ei saa rikkoa, muuten täällä saa puhua mitä ja mistä vain.
Mihin unohdit meidät, vl-seurakunnan ulkopuolelle savustetut uskovaiset? Vai emmekö ole uskovaisia enää, koska emme ole veeälliä?
Olen omalla vartiopaikallani yrittänyt jotain tehdä, mutta "siionin muurit" ovat esteenä. Ne ovat näennäisesti vahvat ja huutoni ei kuulu sisälle asti!
Samat ihmiset, entiset hoitajat julistavat nykyisin ns. ehdotonta armoa. Kaikkien vl-ulkopuolisten kaikkialla on tehtävä parannus, vaikka ns. ylilyöntien seurauksena olisi joutunut eroon. Sekin on kuulemma vain ihmisen oma vika, kun ei tajunnut nöyrtyä väärien paimenten kuritukseen. Olin liian "ylpeä"!
Lähipiirissäni on sama ilmiö. En tiedä mihin viittaat, mutta luulen, että havaintomme on yhteneväinen SRK:n tilasta ja asemasta.
Minä en ole palaamassa vl-seurakuntaan, ei ole kaipuuta siihen yhteisöllisyyteenkään. Mutta huudan oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden perään.
Onneksi se toteutuukin tulevaisuudessa, mutta voi niitä, jotka eivät ole asioitaan korjanneet ennen sitä! Voi niitä, joilta puuttuu todellinen sydämen nöyryys, joka näkyy lähimmäiseen suhtautumisena. Se on yksi hedelmä, jolla oikeaa uskoa "mitataan".
minkä perään tahdot, mutta täällä huutelemalla et tule pääsemään asiassasi "puuta pitemmälle".
edellisen kaltaisia viestejä kuten (Huutelehan sä vaan) mieleeni tuli todellakin että olenko oikeassa uskossa. Jotkut näyttävät oikein vihaavan sellaisia henkilöitä jotka eivät aikoinaan nöyrtyneet kyseenalaisiin pakkoparannuksiin.
Hävettää moinen käytös!
Toivon ymmärtäväisiä viestejä heille koska sen he ovat ansainneet väärästä kohtelusta.
Taidat olla niin nuori, ettet tiedä, mitä sana vanhurskaus tarkoittaa? Se on oikeamielisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Eikö vl halua olla vanhurskas? Miten on sinun laitasi? Et taida päästä edes pieneen puuhun? Mutta ei hätiä mitiä, riittää kun pysyy maan tasalla ja uskoo armoon. Siis haluaa rakastaa lähimmäistään, koska siitä näkee uskovaisella sen, onko Rakkaus Jumalaan kohdallaan.
Joka ylpeydessään kurkottaa ylvääseen kuuseen, kapsahtaa piikkiseen matalaan katajaan, sanoi vanha kansa!
että edellinen kirjoittaja on yksi ja sama tyyppi, joka täällä palstalla häiriköi. Tyyli on sama. Huonosti kasvatettu lapsi?
toimivan: kaivelevat täällä pitkällä tikulla vanhoja anteeksiannettuja syntejä.
Tiesit tasan tarkkaan, mitä tämä ketju sisältää. Hoitokokousasioita. Mitä luulit löytäväsi?
Tuollaisen viestin takia viitsit vaivautua kirjoittamaan vastauksen! Eipä ole suuret eväät osallistua keskusteluun!
Sinäkö ne hoitokokoussynnit olet antanut anteeksi? Mikä jumala olet? Ethän muuten voisi tuolla tavalla ilmoittaa.
Kukaan "hoitomies" ei ole pyytänyt hoidettavana olleelta anteeksi vääriä tekojaan. Johan se olisi kuultu jo aikaa sitten.
Minäkin tunnen melko monta, itseni lisäksi, joita on mielivaltaisesti höpöasioista syytellen sidottu "saatanan haltuun", eikä kukaan ole saanut uudelleen vieraakseen "hoitomiestä", joka olisi pyytänyt anteeksi tekojaan.
Jos he ovat toinen toisiltaan anteeksi pyytäneet, se ei ole oikea anteeksipyyntö.
Miten luulet, jos kaksi nuorta on omenavarkaissa ja sitten pyytävät ja antavat toisilleen varkauden anteeksi, mutta eivät pyydä sitä omenatarhan omistajalta, olisiko se oikea anteeksipyyntö?
Juuri tuollainen on tilanne "hoitomiesten" osalta. Synti tulee pyytää anteeksi väärin kohdellulta, ei kanssarikolliselta.
Julmien tekojen jumalatonta peittelyä. Sellaista se on. Julkista nöyryytystä uskon vuoksi on meistä moni kokenut - omien teot olivat monin kertaista raskaammat kuin muiden kiusa.
Rukoilen kovasydämisille hoitomiehille rohkeutta kääntyä rehdisti anteeksipyynnön tielle. Aikaa on vaikka se vähenee illan tullen. Kirjoitus Päivämiehessä olisi Totuuden Hengen teko. Ja jos sellaisia nimeltä mielessä jotka joutuivat ahdinkoon, on syytä käydä sopimaan.
Tämän viestin pyydän toimittamaan Päivämiehen päätoimittajalle.
siinä firmassa ollaan aina oltu kautta kaiken historian, kaikissa asioissa , preciis oikeassa eikä mitään tarvitse koskaan katua
niin se kuule on että kentältä kuuuluva narina evvk päätoimittajaa
jutun juttua ei ko asiasta tulla koskaan, ei koskaan, siinä läpyskässä julkaisemaan
koirat haukkuvat ja karavaani kulkee niin se menee
pääsevän niistä synneistään eroon, vaan jauhavat samaa p...kaa aina vaan uudelleen ja uudelleen.
vl- Melperin.
Kristuksen kirkkolaki: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, mene jne."
Tyhjää jauhat asiaasi täällä, toimi niinkuin Raamattu neuvoo tässäkin asiassa.
Nämä mustiin pukeutuneet, harhateille eksyneet miehet johtavat edelleen vl yhteisöä ja määrittelevät, millaista on "oikea" usko.
pukeutua esim. punaiseen kaapuun, niin olisivat mielestäsi uskottavampia? Taidatpa olla itse pahasti harhateillä ;)
Vaikea juttu. Miten ylipäätään voitaisiin korjata ja hyvittää niiden tilannetta joille kävi ikävimmin? Anteeksi pyytäminen vaatisi mitä suurinta nöyryyttä. Yhteisö on hiljaisesti aikanaan hyväksynyt hoitamisen ja erottamisen. Kuka olisi pistänyt itsensä likoon puolustaakseen jotakin kun itseäkin uhkasi hoitaminen.
Koko liikkeen substanssi ja arvovalta on kytketty tähän erehtymättömyyteen. Jos virheet myönnetään silloin sillä voisi olla uskonopillisia seurauksia. Tämä liike ei välttämättä olekaan ainoa oikea ja oikeassa aina... Enpä tiedä. Kysymys anteeksipyytämisestä on vaikea. Sitä saa odottaa niinkauan ainakin kun samat henkilöt vaikuttavat edelleen.
Jos haavat ovat kymmeniä vuosia avoinna, ei evankeliumi todellakaan ole sanut teitä hoitaa. Olisitte silloin nöyrtyneet parannukseen , niin haavoja ei olisi edes tullutkaan. Minuakin hoidettiin 70-luvulla ja sen jälkeen ja olen ollut onnellinen , että Siionssa on minuakin hoidettu, muuten olisin maailmassa. Eikä haavoja ole tullut, mutta synnistä on arpia, mutta ne eivät ole kipeitä.Siksihän maailmassa on keskellämme Jumalan seurakunta, että se meitä hoitaa ja ruokkii ja totuudessa rakastaa
Minuakin "hoidettiin". Sitä "hoitoa" voisi kutsua "ristikuulusteluksi". Minua ei "hoidettu" vl-seurakunnasta ulos, vaan vl-uskoon sisään. Olin syvästi uskovainen ihminen, joka olin mukana monessa seurakunnan aktiviteetissa.
Minut haluttiin saada tunnustamaan "synti", jota en ollut tehnyt ja minut haluttiin pakottaa uskomaan heidän tavallaan.
En kutsuisi sitä hoidoksi. Minua ei erotettu vl-liikkeestä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet. Kyllä: minulta suljettiin taivasten valtakunnan ovet.
Haavoja tuli ja niistä arpia ja ne olivat kipeitä. Niitä haavoja kutsutaan traumoiksi. Onneksi Jeesus ja hyvät ihmiset paransivat traumojani.
"Synti", josta minua syytettiin eli ns. "hoidettiin" oli sellainen, jota en ollut tehnyt, joten en sitä voinut tunnustaa tehneeni, vaikka "hoito" kesti n. 10 -12 tuntia yötä myöten. Sitä "hoitoa" voi kutsua äärimmäiseksi psykologisen-, henkisen- ja hengellisen väkivallan muodoksi.
Kun siitä sateiseen yöhön yksin lähdin sekavana harhailemaan, harhailin Pokkisen sillalle Oulujoen ylle. Ja, Jumalaa saan
kiittää siitä pelastuksesta, miten Hän esti minua hyppäämästä alas, vaikka juuri oli minulle kymmeniä kertoja hoettu
"Jumala ei tule koskaan enää kuulemaan sinun rukouksiasi, jos joudumme sulkemaan sinulta taivasten valtakunnan ovet".
Jumala alkoikin kuulla minun rukouksiani, ja lähetti ihmisiä auttamaan minua viisaudellaan ja rakkaudellaan. Jeesus pelasti minut vanhoillislestadiolaisilta.
Kun kymmenisen tuntia yhteen menoon pakotetaan tunnustamaan sellaista, mitä ei ole tehnyt ja pakottajat vetoavat siihen, että heille on annettu avainten valta sitoa synnit ja jos he avainten valtaa käyttämällä sulkevat taivasten valtakunnan ovet,
niin ne ovat taivaassa suljetut, eikä Jumala niitä koskaan avaa: Jumala ei koskaan enää ole lähelläsi, Jumala ei koskaan enää kuule rukouksiasi, sinä et tule koskaan pelastumaan millään tavoin,
jos nyt et tunnusta sitä tekoasi ja kadu sitä ja tee parannusta, ja käänny oikeaan uskoon.
Siinä koko sydän rukoili hädissään Jumalaa "Jumala sinä näet etten ole tehnyt sitä, mistä nämä ovat sulkemassa minut
pois Sinun luotasi. Auta minua Jumala ja kirkasta Jeesus heille itsesi".
Eivät he kuunneelleet Jumalaa, vaan olivat omassa joukkosuggestiivisessa tilassaan. Ja, kun he käyttivät avainten valtaa ja sulkivat oven (minulle suorin sanoin suljettiin ovi taivasten valtakunnasta ja sitä ennen siinä suorin sanoin, kymmeniä kertoja, he toistivat, että Jumala ei tule sitä ovea koskaan minulle avaamaan, jos he sen sulkevat),
koko minä tiesi siinä hirvittävässä pyskologisessa tilassa vain kaksi asiaa:
1) Jumala on erotettu minusta avainten vallalla,
vaikka minä en ole tehnyt sitä, minkä tähden he Jumalan minusta erottivat
2) Koska he erottivat Jumalan minusta, eikä Jumala enää kuule minua, eikä koskaan ole lähelläni, minulla ei ole syytä elää, sillä en halua elää ilman Jeesusta ja nyt he ovat sulkeneet Jeesuksen pois minun elämästäni, sillä Jeesus ei enää ole kanssani, koska he käyttivät avainten valtaa.
Minä todella tarkoitan sitä, mitä kirjoitan:
he eivät erottaneet minua Jumalan valtakunnasta, vaan he olivat erottaneet jo Jumalan omasta valtakunnastaan.
he eivät erottaneet minua Jumalasta, vaan kuvittelivat erottavansa Jumalan minusta.
Sillä minä en hetkeäkään ollut halunnut olla Jumalasta erossa.
Kun aiemmin vl-liikkestä erotettu vanhempi henkilö minua sitten auttoi ja tuki siinä traumassa, aloin pikku hiljaa ymmärtää, että ei niillä vl-uskovaisilla
ollut valtaa erottaa Jumalaa minusta, vaikka he niin kuvittelivat: Jumala oli koko ajan kanssani, ihan koko ajan, ja aina sen jälkeenkin on ollut.
Ja, nyt tämä: minä en ollut vl. Minä kuvasin teille kokemusta siitä, mitä oululaiset kutsuivat "lestadiolaiskriisiksi".
Se meni hieman erilaisin variaatioin näin:
luterilainen syvästi uskovainen ihminen tutustuu syystä tai toisesta vl-ihmisen kanssa. He ystävystyvät.
Ystävyys on aitoa ja todellista molemmin puolin. Vl tutustuttaa uutta ystäväänsä muihin vl:iin. Ja kaikki ovat ystäviä ja ystävyys on aitoa ja todellista. Tapaillaan, hullutellaan, jutellaan syvällisiä, arkipäiviäisiä jne. Koska luterilainen on syvästi uskovainen, hänkään ei käy maailmallisissa riennoissa ja ystävyys syntyy helposti. Sitten luterilaista pyydetään mukaan seuroihin ja hän lähtee todella mielellään. Seurat ovat hyviä ja siellä puhutaan Jumalan sanaa kuten kirkossakin ja Raamattupiireissä. Seurojen jälkeen mennään vl:n kotiin suurella porukalla, ollaan iloisia, juodaan teetä
ja kahvia ja lauletaan Siionin virsiä. Ja kaikki suhtautuvat luterilaiseen ystävään ystävänä, johon ei suhtauduta
pätkääkään eri tavalla kuin muihin läsnäolijoihin. Ystävyys on aitoa: autetaan toisia arjen asioissa, tapaillaan, soitellaan,
käydään kävelyllä, seuroissa jne.
Mutta jossakin vaiheessa joku näistä vl:stä päättää, että on "tullut hetki" - ja siitä ei luterilainen uskovainen mitään tiedä, että sellainen hetki olisi koittava.
Kun hän menee taas vl-ystäviensä kutsumana kotiin, jonne on kokoontunut useita vl:iä, kuten niin usein aiemminkin, kaikki
on kuten aiemminkin: iloisia ja ystävällisiä. Ja, sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu:
joukossa on etukäteen määrätty henkilö (tai hänet on ystäväporukan ulkopuolelta kutsuttu mukaan), joka aloittaa "hoitamisen". Kun hän aloittaa, niin muut hiljentyvät vakavina,ja hän kehoittaa luterilaista ystäväänsä tekemään parannuksen synnistä. Kun luterilainen on hämillään, eikä tiedä mistä synnistä on kysymys, "hoitaja" jatkaa kehoituksen sanaansa. Voi mennä tuntikin, ennen kuin "hoitaja" on nimennyt synnin, mistä hän kehoittaa parannusta tekemään. Usein tuo synti on tekaistu (kuten minun kohdallani),
koska syvästi uskovaisen luterilaisen elämässä ei ole havaittu mitään, mitä voisi synnin teoksi kutsua, joten tämä synti tekaistaan, keksitään siinä omasta päästä.
Jossakin vaiheessa tämän synnin tunnustamisen lisäksi aletaan hoidettavalta/käännytettävältä vaatia, että
hänen tulee kääntyä vanhoillislestadiolaiseen uskoon, eli ainoaan oikeaan uskoon. Kun hoidettava/käännytettävä
koko sydämellään selittää (syvästi uskovainen ihminen), että ei voi Jumalan edessä kääntyä pakottamisen alla
vanhoillislestadiolaiseen uskoon, niin silloin otetaan kovimmat aseet esiin: avainten valta.
Alkaa uhkailu avainten vallalla. Lestadiolaiset tietävät, että käännytettävä luterilainen on syvästi uskovainen ihminen, johon tehoaa vetoaminen Raamattuun: he kymmeniä kertoja tässä metodissaan toistavat toiston perään,
että jos he sulkevat taivasten valtakunnan oven, niin se ovi on taivaassa suljettu, eikä sitä Jumala avaa, minkä he maan päällä sulkevat. Ja, jos et nyt tunnusta sitä syntiä ja ota oikeaa uskoa vastaan, niin suljemme sinulta taivaan valtakunnan oven.
Syvästi uskovainen luterilainen tietää, että Raamatussa lukee niin. Mutta, hän ei voi Jumalan edessä tunnustaa synnikseen
sellaista, mitä hän ei ole tehnyt, eikä hän voi Jumalan edessä hyväksyä sitä, että häntä syytetään sellaisesta, mitä hän
ei ole tehnyt. Ja hän kokee, että uhkaaminen avainten vallan käyttämisellä ei voi olla Jumalan tapa kutsua Valtakuntaansa. Hän selittää tunti tolkulla itkien näitä ajatuksiaan vl-ystävilleen siinä ympärillä.
Mutta he ovat hiljaa, ja vain yksi tai kaksi heistä puhuvat - kuten ovat koko ajan puhuneet vain he ja muut ovat olleet vakavina vaiti.
Ja, sitten nämä vanhoillislestadiolaiset sulkevat selkein sanoin Jeesuksen nimessä tältä syvästi uskovaiselta luterilaiselta taivasten valtakunnan ovet, ja sanovat, että ne ovet ovat nyt taivaassa suljetut, eikä niitä siellä enää avata.
Mene, ikuisesti kadotettu, äläkä koskaan enää takaisin tule.
Se tila, mihin syvästi uskovainen luterilainen tässä pitkässä yöhön asti kestävässä "hoidossa" joutuu, sitä kutsuttiin "lestadiolaiskriisiksi".
En ihmettele itsemurhia niillä alueilla, jotka olivat vahvoja lestadiolaisalueita.
Jotkut kadottivat elävän uskonsa Jeesukseen ja ovat kirkostakin
eronneet, koska eivät tahdo lestadiolaiskriisinsä jälkeen olla enää missään tekemisissä kirkon ja vl-uskovaisien kanssa.
Usea sai kokea Jumalan auttavan ja parantavan niitä traumoja, joita vl-ihmiset tässä hengellisessä, henkisessä
ja psykologisessa äärimmäistä väkivaltaa käyttävässä metodissaan harjoittivat. usea sai apua juuri niiltä Jumalan työtä hiljaa tekeviltä, jotka oli aiemmin erotettu vl-liikkestä, mutta joilla usko Jeesukseen ei ollut kadonnut (sellaisilta minäkin sain ensiapua ja rakkaudellista jälkihoitoa).
Luulen tietäväni jotakin siitä, mitä ovat kokeneet ne vl-liikkeen sisällä, jotka joutuivat liikkessä hoidetuiksi ja erotetuiksi. Tiedän, miltä tuntuu 10 tunnin suggestion jälkeen, kun koko minuuden täytää kaikuna toistuva
ajatus: he sulkivat oven Jeesuksen ja minun väliltä ja se on lopullisesti suljettu, eikä Jeesus enää ole kanssani.
Siinä tilassa syvästi uskovainen ihminen on täysin sekaisin ja tuntee koko minässään sen, että on turha enää olla edes olemassa, kun
Jeesus ei enää ole lähellä: Jeesus ei avaa Taivaan ovea, koska vanhoillislestadiolaiset sulkivat sen: se minkä
uskovaiset maan päällä sulkee, sitä ei Jumala taivaassa avaa, vaan se pysyy suljettuna.
Siinä tilassa ehkä teki itsemurhan moni syvästi luterilainen uskovainen ja siinä tilassa ehkä teki itsemurhan usea vl, joka "hoidettiin" siten vl-liikkeessä.
Ne vl-liikkeessä olleet, jotka ovat joutuneet kokemaan "hoitoja" ja nyt uskaltavat niistä nimimerkkien suojissa ja muualla jopa omalla nimellään kertoa, he tekevät siunattua työtä. Se työ on arvokasta myös koko kirkolle.
Meistä luerilaisista useat ovat saaneet kokea "lestadiolaiskriisinsä". Ja, kirkko
ei ole kyennyt käsitellä tätä asiaa suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan kirkkokin lakaisee tämän
kauhean menneisyyden maton alle. Kirkonkin tulisi ottaa vastuu ja alkaa avoimesti keskustella siitä, mitä
vl-liike teki kirkon jäsenille ja vl-liikkeessä olleille. Pitäisi syvästi keskustella siitä, mikä on vl-liikkeen rooli kirkossa.
Vl-liikkeen synnyn aikoina, vl-liike oli kirkkoa positiivisesti elähdyttävä liike. Mutta sitten se muuttui, eikä se enää elähdyttänyt kirkkoa, vaan päinvastoin.
Ja sen tietävät kaikki, jotka kirkon piirissä aktiivisina olivat niillä maantieteellisillä alueilla, jotka olivat vahvoja vl-alueita. vl-liike alkoi tuoda kirkkoon asioita, joista kaikki tiesivät, mutta niistä ei ääneen puhuttu, vaan ainoastaan pienissä piireissä koettiin ja puhutiin
ja ne asiat eivät olleet postiviisia. ja muisto niistä asioista elää edelleen.
Herätysliikkeen tulisi olla kirkkoa elävöittävä ja uudistava liike. Miten vl-liike on elävöittänyt ja uudistanut kirkkoa viimeisen runsaan 30 vuoden aikana? Mikä on vl-liikkeen rooli kirkon elävöittäjänä ja uudistajana
viimeisen 30 vuoden aikana?
Siitä tulisi kirkon piirissä alkaa nyt avoimesti ja vakavasti kirkon jäseniä kuunnellen keskustella.
Jos nykyään vl-jäsenet toimisivat kuten tuolloin, silloin uskovainen luterilainen tekisi rikosimoituksen siitä, että häntä kohtaan on käytetty henkistä, psykologista ja hengellistä väkivaltaa. Mutta tuolloin se ei tullut mieleenkään.
Nyt olisi kirkonkin aika alkaa tosissaan kuulla niitä vl-jäseniä, jotka joutuivat "hoidetuiksi", sillä kirkossa tiedetään, että ne kokemukset ovat tosia: se tiedetään jo siitä, että niin moni luterilainen vl-liikkeeseen kuulumatonkin
joutui kokemaan lestadiolaiskriisin.
En minä ihmettele, että vl-liikkeen kanssa ei moni suomalainen halua olla tekemisissä, sillä nämä menneet kokemukset vl-uskovaisista ovat muistissa. Sekä kirkko, että vl-liike ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään tästä menneisyydestä:
ihmiset eivät tahdo olla tekemisissä sellaisten instanssien kanssa, joiden jäsenet ovat hengellistä väkivaltaa harjoitettaneet.
Ei siinä auta se, että selitetään, että nykyään on toisin eikä nykyään enää hengellistä väkivaltaa käytetä.
Kun luottamus on mennyt, niin se on mennyt.
Luottamuksen kirkkoon ja vl-liikkeeseen voi palauttaa vain se,
että kirkko ja vl-liike alkavat julkisesti ja avoimesti keskustella ja tutkia näitä vl-liikkeen menneitä asioita.
Vl-liikkeen tulee myös anteeksipyytää niiltä, joita vastaan se on rikkonut.
Vasta asioiden käsitteleminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen avaavat uuden, Jumalan mielenmukaisen tilan ja
tien jatkaa avoimin mielin eteen päin.
Kuulun niihin, joka jäin kirkkoon, koska kirkko on rakas. Minä myös sain koko ajan Jumalalta apua lestadiolaiskriisissäni,
joten sain lähelleni ihmisiä, jotka auttoivat minua ja tervehdyttivät uskoni Jeesukseen - palauttivat uskon, joka minulta
tuona iltana ja yönä väkivalloin yritettiin poisriistää avainten valtaa käyttäen. Ja, sinä yönä olin tappaa itseni, koska luulin, että
Jeesus ei enää olisi kanssani, koska Hänet ja minut suljettiin avainten vallalla erilleen.
Kymmeniä vuosia myöhemmin olen syistä ja toisista taas saanut tustustua vl-uskovaisiin. Ilokseni huomaan, että
useat heistä ei ole samanlaisia kuin olivat vl-uskovaiset vielä taannoin. Heilläkin on suuri tehtävä:
olla positiivisena valona liikkeessä, joka kylvi mustaa valoa omassa lähimenneisyydessään, niin ettei tuo musta
poistu ihmisten mielistä ennen kuin se avoimesti otetaan tarkastelun alle, pyydetään anteeksi ja vastaan otetaan anteeksi anto niiltä,
joita vastaan on rikottu.
En ole näitä asioita edes muistellut elämässäni, sillä niin hyvin niistä sain parantua. Mutta viimeisen kolmen vuoden aikana, olen
niitä taas pohtinut, kun lähipiiriini tuli vl-ihmisiä: minulle rakkaita.
Minä en tarvitse vl-liikkeeltä anteeksi pyyntöä. Vl-liike ei ole minua kohtaan mitään väärää tehnyt, vaan ainoastaan
sen kymmenisen jäsentä, jotka sinä iltana ja yönä käyttivät joukkosuggestiotaan ja kuvitelmaansa, että Jumala hyväksyisi
heidän avainten vallan käyttämisensä väärin perustein.
Minua ja muita lestadiolaiskriisiin joutuneita ei "hoitanut" vl-liike, eikä käsittääkseni sen saarnaajatkaan, vaan vl-uskovaiset, ystävät joita rakastimme,
jotka silmänräpäyksessä muuttuivat julmiksi hengellisen ja psykologisen joukkoväkivallan käyttäjiksi.
Kun nyt luen tältä palstalta vl-ihmisten fraaseja tyyliin
"Tunnusta syntisi vl-uskovaiselle, joka saarnaa sinulle synnit anteeksi, ota parannuksen armo vastaan, ettet kadotukseen joutuisi, vaan olisit oikein uskomassa"
minä muistan sen illan ja yön, ja nuo saman kaltaiset fraasit.
Eikö teistä kaikki vieläkään tiedä, että Jeesus ei elä mahtipontisissa fraaseissanne?
Jeesus elää rakkaudessa. Jeesus rakastaa ihmisiä luokseen, eikä uhakaile mahtipontisin fraasein oikeaa uskoa vaatien.
Yksin Jumala näkee itse kunkin uskon, ja "oikean uskon" vaatimus on mennyt jo niin pitkälle, että se vaikuttaa olevan joillekin tärkeämpää kuin Jeesus ja Hänen rakkautensa.
Todella järkyttävää henkistä väkivaltaa.
Jorma Kurvisen kirja, Raportti lestadiolaisuudesta, kertoo näistä samantyyppisistä "hoidoista", joissa ihmisiä ahdisteltiin tuntikausia ja pantiin taivaan ovia kiinni.
Mahtavaa, että uskalsit kertoa kokemuksesi. Ennen kaikkea mahtavaa, että Jumalan luo ei voi ihminen sulkea reittiä toiselta ihmiseltä.
on tuo koko juttusi.
Pane tämä avaukseksi uuteen ketjuun. Se pääsisi paremmin esille, ansaitsisi sen. Itse en ole tuollaisesta kuullut, eikä ehkä moni muukaan, joten olisi hyvä että se tulisi tietoon.
varmaan nautit syvästi näistä huuhaajutuista. Tältä palstalta kun löytyvät mitä uskomattomimmat valhejutut, mitä ihmiset ilkeyksissään suoltavat. Ja menee perille kuin sula voi! Voi voi teitä ihmisparkoja!!!
"Jatkoa vl-fraasien selityksille" joku oli tämän kuvauksen jo pannutkin.