Tällä palstalla usein väitetään (esim. lama-aikana) velkojien ynnä muiden olleen epärehellisiä, ja tästä systä velallisten / takaajien joutunen perintä- ja ulosottokierteeseen, "velkavankeuteen".
Kerro esimerkki asiasta, perustele se hyvin, miksi juuri tässä tapauksessa velkoja on ollut epärehellinen.
Mielestäni se ei ole hyvä selitys, että "pankinjohtaja sanoi, että se on vain nimi paperissa..." (ehkä juosten kustu ilmaisu, mutta eikö takaajan kuuluisi lukea takausehdot jne ensin, sillä allekirjoituksella kun vakuutetaan, että on tutustunut... selvillä olennaisista seikoista... jne). Myöskään se ei liene epärehellisyyttä, että markka jouduttiinkin devalvoimaan päinvastaisista puhelista huolimatta (jokainen esim yrittäjä kantaa omat riskinsä ja ottaa eri vaihtoehdot huomioon).
En valitettavasti usko, että kovin montaa järkevää vastausta tulee. Kyllä puolueeton oikeuslaitos pystynee arvioimaan, että onko joku ollut epärehellinen vai ei. Luulisi kiinnostuksen olevan vielä tavanomaista isompaa, jos kyseessä on esim. miljoonavelat ja velallisen koko elämän pilalle meneminen. Eikö?
Kerro esimerkki asiasta, perustele se hyvin, miksi juuri tässä tapauksessa velkoja on ollut epärehellinen.
Mielestäni se ei ole hyvä selitys, että "pankinjohtaja sanoi, että se on vain nimi paperissa..." (ehkä juosten kustu ilmaisu, mutta eikö takaajan kuuluisi lukea takausehdot jne ensin, sillä allekirjoituksella kun vakuutetaan, että on tutustunut... selvillä olennaisista seikoista... jne). Myöskään se ei liene epärehellisyyttä, että markka jouduttiinkin devalvoimaan päinvastaisista puhelista huolimatta (jokainen esim yrittäjä kantaa omat riskinsä ja ottaa eri vaihtoehdot huomioon).
En valitettavasti usko, että kovin montaa järkevää vastausta tulee. Kyllä puolueeton oikeuslaitos pystynee arvioimaan, että onko joku ollut epärehellinen vai ei. Luulisi kiinnostuksen olevan vielä tavanomaista isompaa, jos kyseessä on esim. miljoonavelat ja velallisen koko elämän pilalle meneminen. Eikö?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä yksi esimerkki:
Viittaan aloittajan kirjoitukseen
"eikö takaajan kuuluisi lukea takausehdot jne ensin, sillä allekirjoituksella kun vakuutetaan, että on tutustunut... selvillä olennaisista seikoista.."
Kyllä kuuluu lukea, sekä velallisen että takaajan tämä teksti. Mutta jos velkakirjoissa ja takauspapereissa ei lue, että velkoja saa yksipuolisesti muuttaa sovittua korkoperustetta, niin silloin katson kyseessä olevan velkojan epärehellisyyden, kun velkoja muuttaa korkoperusteen velallisen ja sitä kautta myös takaajan tappioksi. Velkakirjoissa ei lama-ajalla lukenut, että velkoja saa yksipuolisesti muuttaa velkakirjan ehtoja omaksi edukseen ja siten omatoimisesti heikentää velallisen kokonaistaloutta.
Oma lukunsa velkojan epärehellisyydestä on sitten pilkkahintaan realisoidut vakuudet.
Kauppatilaisuuteen piti ottaa myös takaaja mukaan. Selkämme takana pankkiherrat olivat tehneet "suostumuksen kauppaan" takaajan allekirjoitettavaksi. Tarkemmin lukien takaajan 60 000 mk:n vastuu olisi siinä noussut koskemaan koko velkaa. Paperi esitettiin pikku muodollisuutena, jonka lukemiseen ei kulu aikaa. Onneksi takaaja oli kauppakoulun käynyt, eikä allekirjoittanut.
Suuttuneet pankkiherrat peruivat kaupat. Vuoden päästä, velkajärjestelyni vahvistuksen jälkeen talo myytiin samalle ostajalle paria vaivaista markkaa kalliimmalla. Vuoden lämmitys-, tonttivuokra-, kiinteistövero- ja lainakulut vähennettiin kauppasummasta, joka oli minimaalinen velkaan nähden muutenkin.
Sen lisäksi sain velkajärjestelyni alussa kolme vuotta tämän tästä laskuja, joissa todettiin velkani kasvu viivästyskorkoineen. Todellista pelottelua, joka loppui vasta usean yhteydenottoni jälkeen.
Varmaankin ihan normaalia pankkitoimintaa. Ai niin, oli aika, jolloin elimme toimeentulotuella (jonka pitkän tappelun jälkeen sain tililleni, koska emme täyttäneet mitään normeja). Välittömästi tämän toimeentulotuen tullessa tililleni pankki nappasi sen omaan käyttöönsä.
"Kyllä puolueeton oikeuslaitos pystynee arvioimaan, että onko joku ollut epärehellinen vai ei."
että lähellekään kaikki tapaukset eivät mene oikeuteen. Velkajärjestely menee kyllä, mutta siinä ei käsitellä pankin toimintaa.
Olen lama-ajan yrittäjä, ja kaikki meni. Ei mitään tietoa miten omaisuuttani on kohdennettu. Vuosien jälkeen velkajärjestelyyn anottaessa huomasin ensimmäisen velkani jonka otin -89, kasvaneen noin 300000 mk:lla. Kopioissa oli väärät summat. Mutta nämähän ei oikeuslaitosta kiinnosta.
Ilmanmuuta sellainen velkoja on epärehellinen, joka höynäyttää ulosottomiehet perimään velkaa halitijavelkakirjojen summan perusteella eikä todellisen velkapääoman perusteella. Ei joku yksinkertainen ulosottoviranomainen tajua, että haltijavelkakirja kuvasi vakuuden ja pantin arvoa eikä suinkaan velkapääomaa. Haltijavelkakirjoissa oleva vakuuden arvo oli suurempi kuin velkapääoma, tottakai, mutta eihän haltijavelkakirjat luoneet velkaa.
Syynä siihen, että oikeuslaitos on ottanut "ei vois vähempää kiinnostaa" -linjan velkojapankkien epärehellisyyteen Suomessa on minun mielestä Koiviston konklaavissa. Koivisto ratkaisi etukäteen nämä riidat jo vuonna 1992, joten se siitä oikeuden riippumattomuudesta.