Tyttäreni asuu parisuhteessa neitsytpojan kanssa.
Ennekuin he tapasivat, oli poika katkaissut opintonsa saamatta yhtään ainoaa tenttipistettä yhden vuoden opiskelun ajalta. Sen jälkeen hän oli töissä eräässsa ystävänsä yrityksesssä kunnes se meni konkurssiin. Siinä yhteydessä hän muutti tyttäreni kanssa yhteen, on hankkinut muutaman lapsen ja elää tyttäreni, siis ei ollenkaan ole töissä eikä myöskään ole saanut työttömyysavustusta. Vuoden työttömyyden jälkeen (hän istui vain kotona ja leikki tietokoneen kanssa) hän aloitti opintonsa. Ensimmäisen opintovuoden aikana hän ei saavuttanut yhtä ainoaa pistettä, vaikka oli jo käynyt sen linjan ensimmäisen vuoden aikaisemmin. Hän aloitti linjan kolmannen kerran. Hänellä ei ole opintolainaa, vaan tyttäreni elättää hänet ja lapset, maksaa vuokran, ruoat mm. Mies vain leikkii tietokoneen kanssa.
Tämä mies ei ole varmaan ollenkaan niin älykäs, kuin mitä hän tahtoo julistaa ulkopuolisille. Julistaa on oikea sana ja, kun hän alkaa julistamisensa (itsekehun), niin kukaan ei seurassa saa sanaakaan sanottua, hänen puhettaan virtaa yhtenään. Eikö hän ollenkaan ymmärrä, että me tiedämme, että hän ei pärjää opintojensa kanssa. Hän kerskuu ja puhuu kuin tiedemies opinnoistaan, mutta ei selviä yhdestä ainoasta tentistä, vaikka on nyt käynyt sen linjan ensimmäisen vuoden kolme kertaa.
Kuinka voi vihkaista Neitsytpojalle, että me emme usko kaikkea mitä hän meille syöttää? kuinka voi hänelle huomauttaa, että me emmeole tyhmiä (meidän perheessä on kaikki selvinneet akateemisen tutkinnon - ensimmäisellä kertaa) Voiko sitä tehdä hänta "alentatamatta"?
Kuinka selvittää neitsytpojalle, että tyttäremme ei jaksa elättää koko perhettä yksin - hänen terveytensä alkaa nyt reistailla suuren vastuutaakan alla.
Kuinka saada neitsytpoikaa ymmärtämään, että jos hän ei ole saanut ainoatakaan tenttiä hyväksytyksi kolmannela kerrallakaan, niin että ei hänen kannattaisi enää jatkaa opintoja vaan olisi korkea aika etsiä jonkinlaista työpaikkaa.
Pelkään, että hänen luonteensa ei kärsi, että hänelle sanotaan suoraan. Tämä älytön itsekehuminen ja palpattaminen on varmaan merkki siitä, että hän tuntee itsekin itsensä epäonistuneeksi opintojensa kanssa, mutta ei oikein uskalla tai tahdo nähdä totuutta silmiin.
Ennekuin he tapasivat, oli poika katkaissut opintonsa saamatta yhtään ainoaa tenttipistettä yhden vuoden opiskelun ajalta. Sen jälkeen hän oli töissä eräässsa ystävänsä yrityksesssä kunnes se meni konkurssiin. Siinä yhteydessä hän muutti tyttäreni kanssa yhteen, on hankkinut muutaman lapsen ja elää tyttäreni, siis ei ollenkaan ole töissä eikä myöskään ole saanut työttömyysavustusta. Vuoden työttömyyden jälkeen (hän istui vain kotona ja leikki tietokoneen kanssa) hän aloitti opintonsa. Ensimmäisen opintovuoden aikana hän ei saavuttanut yhtä ainoaa pistettä, vaikka oli jo käynyt sen linjan ensimmäisen vuoden aikaisemmin. Hän aloitti linjan kolmannen kerran. Hänellä ei ole opintolainaa, vaan tyttäreni elättää hänet ja lapset, maksaa vuokran, ruoat mm. Mies vain leikkii tietokoneen kanssa.
Tämä mies ei ole varmaan ollenkaan niin älykäs, kuin mitä hän tahtoo julistaa ulkopuolisille. Julistaa on oikea sana ja, kun hän alkaa julistamisensa (itsekehun), niin kukaan ei seurassa saa sanaakaan sanottua, hänen puhettaan virtaa yhtenään. Eikö hän ollenkaan ymmärrä, että me tiedämme, että hän ei pärjää opintojensa kanssa. Hän kerskuu ja puhuu kuin tiedemies opinnoistaan, mutta ei selviä yhdestä ainoasta tentistä, vaikka on nyt käynyt sen linjan ensimmäisen vuoden kolme kertaa.
Kuinka voi vihkaista Neitsytpojalle, että me emme usko kaikkea mitä hän meille syöttää? kuinka voi hänelle huomauttaa, että me emmeole tyhmiä (meidän perheessä on kaikki selvinneet akateemisen tutkinnon - ensimmäisellä kertaa) Voiko sitä tehdä hänta "alentatamatta"?
Kuinka selvittää neitsytpojalle, että tyttäremme ei jaksa elättää koko perhettä yksin - hänen terveytensä alkaa nyt reistailla suuren vastuutaakan alla.
Kuinka saada neitsytpoikaa ymmärtämään, että jos hän ei ole saanut ainoatakaan tenttiä hyväksytyksi kolmannela kerrallakaan, niin että ei hänen kannattaisi enää jatkaa opintoja vaan olisi korkea aika etsiä jonkinlaista työpaikkaa.
Pelkään, että hänen luonteensa ei kärsi, että hänelle sanotaan suoraan. Tämä älytön itsekehuminen ja palpattaminen on varmaan merkki siitä, että hän tuntee itsekin itsensä epäonistuneeksi opintojensa kanssa, mutta ei oikein uskalla tai tahdo nähdä totuutta silmiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"(meidän perheessä on kaikki selvinneet akateemisen tutkinnon - ensimmäisellä kertaa) Voiko sitä tehdä hänta "alentatamatta"? "
Jahas, meidän perhe on akateeminen mutta silti kirjoitan suomi24:ään siitä, mitä "neitsytpojalle" pitäisi tehdä/sanoa, ettei hän loukkaantuisi??? Jokin tuossa kirjeessä saa vain epäilemään kirjoittajan omaa akateemisuutta! ;)
Miksi kutsua tyttäresi miestä "neitsytpojaksi"? En ymmärrä mitä tekemistä horoskoopeilla on opintomenestyksen kanssa? Hulttio on hulttio, ei mikään "neitsytpoika"!
Ei ole loukkaus eikä alennusta sanoa, että teille ei tarvitse valehdella, mutta olette huomanneet että pojan opinnot eivät oikein etene ja että tyttärenne terveys ei kestä kovin kauan koko perheen elättämistä yksin. Jos se on merkistä kiinni, neitsyt ei halua näännyttää läheisiään, eikä varsinkaan omalle perheelleen mitään pahaa. Mutta ilmeisesti heidän taloutensa ei retuperällä ole kuitenkaan, koska se on yleensä se, mikä havahduttaa neitsyen stressaamaan.
Tuo itsekehu ja oman älykkyyden julistaminen on tuttua ihan joka merkiltä. Muistan itsekin muutaman tapauksen lapsuudestani ja on niihin törmännyt vielä vanhemmitenkin. Jos tuo piirre on todella paha, kannattaa alkaa tutkimaan psykologiaa, että voisko olla jostain persoonallisuushäiriöstä kyse.
Ja todellakin, jos poika vaahtoaa yhä opinnoistaan vaikka ei siellä pärjää, niin olisi mielestäni jo korkea aika jonkun palauttaa tuollainen vetelys maanpinnalle. Ehkä kuitenkin esim. tyttärenne voisi tehdä sen, ilmaise asiasta itse vasta jos tyttäresi ei saa puhuttua miehelleen tai saa ryöpytyksen kun uskaltaa mainita aiheesta.
Loppupeleissä ongelma on kuitenkin neitsytpojan ja hänen perheensä ongelma. Et maininnut että tyttäresi olisi valittanut tilanteesta, niin voi olla että jos puutut asiaan ennen kuin ovat ehtineet keskustella kahdestaan, voit menettää välit kumpaiseenkin. Kuulostaa vain siltä, että tuon miehen kävelemään lähtö ei sinua haittaisi. :) Varo vain sitä, että mies ei ota sinun sanomisestasi tekosyytä lähteä lätkimään ja jättää tytärtäsi ja lapsenlapsiasi, koska häntä ei "hyväksytä". Eli asioista saa ja pitääkin mainita, mutta hienovaraisuus kunniaan. Jos se merkistä on kiinni, niin neitsyelle voi puhua suoraan kuten asiat on, mutta pysyä myös asialinjalla ja antaa hänellekin tilaisuus kertoa miten hän tilanteen näkee.
Tosin, jos tilanne olisi omalla kohdallani, olisin antanut palaa jo aikaa sitten suoraa tekstiä. Olen sitä joutunut muutaman kerran soveltamaan neitsyt-ystäviini sieltä kovakalloisemmasta päästä ja parin viikon puhelakon ja mietiskelyn jälkeen ovat aina antaneet noottini anteeksi ja korjanneet tilanteen hetkeksi... :)