Minkä ikäisiä olette te joilla on epilepsia? Kertokaa kaikki ikänne vain. Itse olen 20v ja tuntuu hieman masentavalta kun olen käynyt pari kertaa lääkärissä ja siellä istuu vain jotain vanhoja mummoja ja pappoja odottamassa.
minkä ikäistä porukkaa?
vituttaaa
242247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mulla ikää 22v,et ole ainoa.Epin kanssa on tullut taisteltua viimeiset 12 vuotta,joskus enemmän,joskus vähemmän.
On totta että kun käy lääkärissä niin usein siellä istuu pelkkiä vanhuksia :)
yhdyn samaan. pelkkiä vanhuksii lääkärivastaan otot, mut minkäs sille mahtaa :)
ikää vasta 19 ja epin kans tallustettu jo 10-vuotta.
joskus huonojaki hetkii,muttet saa sitä millään pois vaikka tahtois.... :/
Onhan toi totta toisaalta. Suurin osa ihmisistä sairastuu lapsuusiän epilepsiaan(josta paranemismahdollisuudet on parhaat) tai vanhemmalla iällä jonku muun sairauden seurauksena(esim. aivoveritulpan).
Ite oon sua vuoden vanhempi eli 21v. Jos haluat mahiksen tavata meitä muita ikäisiäsi "sairaita" niin hyvä mahis on siihen. Liity epilepsialiittoon ja koita päästä loppuvuoden "minun tulevaisuuteni"-kurssille. Se on suunnattu 15-25vuotialle epilepsiaa sairastaville nuorille. Oon ite käyny epilepsialiiton kursseilla jo useamman kerran ja ne on kyllä auttanu hurjasti sopeutumaan tähän tautiin.
Vielä enemmän niiltä saa VERTAISTUKEA. Kukaan kaveri, jolla ei tätä tautia ole ei voi koskaan tajuta mitä on esim.KOHTAUSPELKO. ja millasta on herätä sairaalassa teholta ku on äskön ollu koulussa jne. Noilla leireillä on monia jotka on sen saman kokenu.
Ps. En ole epilepsialiiton työntekijä joka noita leirejä yrittää mainostaa, vaan oikeasti se ikäluokkaas oleva nuori:) Tolla tekstillä kerroin vaan sen mitä oon ite saanu niillä leireillä kokea sen lisäks että oon saanu niiltä kavereita.
Jos et kuulu liittoon niin luepa lisää www.epilepsia.fi
Mikäs vika meissä mummeissa on ?
Olen nuori ja energiaa täynnä ja hyvin
tulen juttuun nuorten kanssa.
Sairastuin 14v. Epiin.
Kun on nuori mummi, niin yhteisiä iloisia hetkiä saa paljon enemmän. Kaikki eli mummi, lapsensa ja lapsenlapsensa. Nuoret mummit voi vielä nähdä
lapsen-lapsen-lapsenkin :)
Just näin asia onkin ja nautin ihanasta vauvasta.
Kukaan ei ikinä arvaisi, että olen sen MUMMI.
Kenen kanssa juttelenkin,
puhuu kuin olisin vauvan äiti.
Päiväni onkin silloin pelastettu.
Oikaisen kyllä puheet oikeiksi.
siellä neurologin vastaanotolla aivan muusta syystä kuin epilepsian takia.
Neurologi kun hoitelee niin monen moisia sairauksia.
T.MS-potilas
Eli 24 vee löytyis ikää täältä! Sairasteltu on 98 vuodesta saakka!Onhan meitä paljonki, mut yllättävän paljon on niitä nuoria jotka ei halua/tajua vertaistuen merkitystä ja pysyttelee siksi taka-alalla. Itsekkin olen nyt viime kuukausina vasta alkanut ottaa yhteyttä muihin epiläisiin. Kestää ehkä hetken nuoren elämässä hyväksyä se että on jokin sairaus.
Oman äitini kertoman mukaan minä ainakin olin diagnoosin saatuani tehnyt kaiken ihan päinvastoin kuin mitä lääkäri oli neuvonut(esim. alkoholin/valvomisen/diskojen yms. suhteen), itse en muista noilta ajoilta yhtään mitään=(.
Jee, tällä palstalla näköjään käy nuorempaakin porukkaa. Oon välillä miettiny olenko ainoa laatuani täälä. Luepa edellinen viestini:)
Ensinnäkin, hauska ilmaisusi, kaikkiahan vituttaa vaik´eihän sitä tule ääneen seliteltyä..aina, mutta mielessä on joka päivä, eihän tämä jippii.. juttu ole. 14v sairastuin ja nyt päälle 40 ja hoitotasapaino huono. Ystäviä on yllinkyllin mainitsen tämän kun on palstalla näkynyt syrjäytymisjuttujakin mutta ne on sitten ihan persoonasta kiinni miten pärjää sairautensakanssa ja menettääkö sen myötä ystäviä ym itse olen jopa tänä vuonna niin kiireinen ajoittain että ihan juuri kerkiän kurkkimaan teidän, ystävieni myös juttuja ja myös huugo, haloo vaihdellaan vaan juttuja olin varmaan töykeä joskus, anteeksi, mutta mä olen lempeä ja sopuisa ukkeli ja sillee. jeeee :))
Eli olen 27-vee ja sairastuin epilepsiaan 7 kuukautta sitten.
...ensimmäiset kohtaukset on minulla olleet noin 13 vuotiaana, joten en aina ole ollut vanha epileptikko =)
Nyt ikää on 37 ja vasta puoli vuotta sitten annoin itselleni luvan olla sairas ja sitämyöden sain lääkityksen ja nimen sairaudelleni.
25-vuotias
3 vuotta sitten sain ensimmäiset isot kohtaukset(ja lääkityksen).
Pieniä poissaolokohtauksia on ollut niin kauan kuin muistan, mutta en sitä epilepsiaksi epäillyt..
51 vuotias ukkohan se täällä kirjoittelee.
oon 22v. 16 vuotta sitten on epilepsia diagnoosi tehty. 1,5 vuotta sitten oli epilepsialeikkaus jonka jälkeen oon ollut kohtaukseton.
Tosin nuo mummot ja papat voivat olla siellä istumassa aivan eri syistä kuin Sinä.
Niinhän tuolla joku sen jo kertoi, mutta muista tämä ajatuksesi kun itse olet siellä istumassa 50:n vuoden kuluttua:))
missä "kaupalassa" asut jos et näe kuin mummoja neurolla?,en ole itse sellaista huomannut olen käynyt epilepsian takia 30v Jkl keskussairaalassa, tosin olen jo vanhus 40v asun Jyväskylässä.
45v > ja kun mietin isääni 74v on hän niiiin jumalattoman kiukkuinen ja toi naapurin vielä vanhempi ukko on kokoajan tullut pirummaksi. Siispä me ihmiset tulemme aina kiukkuisemmiksi vanhetessamme, ehei meistä mitään lempeitä tuu, sairaaloissakin nuo oikein räyhäävät jotkut. Oikein vanhat ja nuoremmat taas ovat ihan jeesss.
no elämä vaaaaannnnnn onnnnnn... :))
Musta on tullut kiltimpi.
Mieheni on ärtyisämpi.
Tunnen monia mukavia leppoisia mummoja
ja pappoja ja onhan se vanhemmilta
oppittuakin.
En jaksa niin stressata enään tätä
maailmanmenoa,
joten voisin laulella
" Ei huolen häivää päivä tää on verraton......", joku lastenlaulu.
Iloista mieltä vaan kaikille ja
voimia tälle päivälle !
Nyt olen 35 vuotias, sairastuin epilepsiaan 5-vuotiaana, että onhan tätä tässä katseltu..Mitään syytä tähän ei ole. Ei ole suvussa, enkä ole pudonnut pää edellä puusta tms.
Sinulla on melkoisen pitkä kokemus epistä ja varmaallakin tietoa jota voisit jakaa tällä palstalla.
lakeuksilla t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
minä olin 11v kun epis tuli, 20 vuotijaana leikattiin ja 13 vuoteen ei tullu kohtausija, puolitoistavuotta sitten ne palas takasin ja mulle annettiin uusi lääke kepra, eikä kohtausia ole puoleenvuotteen tullu ollenkaan :)