Kesätyöni ei ole vielä alkanut ja istun päivät pitkän tietokoneella tai sitten vain makaan sängyssä ja haaveilen. Eipä pahemmin innosta lähteä kaupungille tai yhtään mihinkään kun ahdistun siellä hirveästi. Yksin kun kuljen tunnen itseni jotenkin, en tiedä, omituiseksi. Minua vain jännittää koko ajan ja en pysty rentoutumaan. Joten ei todellakaan kiinnosta. Ahdistaa jos joku tuijottaa, harmistun heti ja haluan kotiin.
Käyn päivittäin eräällä hiljaisella luontopolulla koirani kanssa, mutta eipä siinä mene edes tuntia. Sitten olen taas kotona. Joskus käyn myös ajelemassa huvikseni, mutta kun kaikki paikat on jo nähty sataan kertaan niin sekään ei innosta, bensakin on kallista. Joskus vain on pakko lähteä ajelemaan vaikkei edes innosta, koska kotona ei ole mitään tekemistä. Onneksi iltaisin voi sentään katsella tv:tä.
Kun työ sitten alkaa niin siinähän se päivä sitten meneekin, mutta iltapäivällä olen taas jo kolmen jälkeen kotona ja tylsistyn jälleen.
Ahdistaa kun mihinkään ei "uskalla" mennä yksin. Voisin käydä vaikka vaateostoksilla mutta aina on sellainen outo tunne, sisällä tuntuu sellainen hento jännitys ja koko ajan tarkkailen esim. kävelytyyliäni. Uimarannallekin voi imennä vähän istumaan, mutta sama juttu. Vaikka mihin kallionkoloon menisi istumaan niin pian paikka on jo ihan täynnä ihmisiä enkä viihdy siellä enää, kun joku pariskunta änkeää aivan viereen.
Onko muita jotka ovat kuolemaisillaan tylsyyteen?
Käyn päivittäin eräällä hiljaisella luontopolulla koirani kanssa, mutta eipä siinä mene edes tuntia. Sitten olen taas kotona. Joskus käyn myös ajelemassa huvikseni, mutta kun kaikki paikat on jo nähty sataan kertaan niin sekään ei innosta, bensakin on kallista. Joskus vain on pakko lähteä ajelemaan vaikkei edes innosta, koska kotona ei ole mitään tekemistä. Onneksi iltaisin voi sentään katsella tv:tä.
Kun työ sitten alkaa niin siinähän se päivä sitten meneekin, mutta iltapäivällä olen taas jo kolmen jälkeen kotona ja tylsistyn jälleen.
Ahdistaa kun mihinkään ei "uskalla" mennä yksin. Voisin käydä vaikka vaateostoksilla mutta aina on sellainen outo tunne, sisällä tuntuu sellainen hento jännitys ja koko ajan tarkkailen esim. kävelytyyliäni. Uimarannallekin voi imennä vähän istumaan, mutta sama juttu. Vaikka mihin kallionkoloon menisi istumaan niin pian paikka on jo ihan täynnä ihmisiä enkä viihdy siellä enää, kun joku pariskunta änkeää aivan viereen.
Onko muita jotka ovat kuolemaisillaan tylsyyteen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Myös täällä löytyy yksi tylsistynyt. Mulla ei ole edes kesätöitä, joten saan olla "rauhassa" koko kesän. Voi elämää! Opiskelut alkaa taas vasta syyskuussa ja voin tietenkin huvittaa itseäni lukemalla kesätentteihin. Onneksi on tietokone ja netti. Kissasta ei ole iloa, koska sen idiootin kanssa ei voi lähteä ulos. Menisin ulos lukemaan/makaamaan puistoon, mutta tässä kylmyydessä ja kolkkoudessa minua luultaisiin luultavasti sammuneeksi deeguksi. Shoppailu ei innosta, koska en yksinkertaisesti tarvitse mitään uutta. En ole hypistelijätyyppiä. Tv:stäkin löytyy vain vähän katsomisen arvoista juttua. Onneksi en maksa mitään lupamaksuja tuosta paskasta. Tässä sitten pitelen yllä mielenterveyttäni, syön ja nukun.
Kannattaa hommata Canal digitall, suosittelen. Lautasella näkyy likemmäksi 100 kanavaa, joten ei lopu katsominen ja siinä telkkarin ääressä möjlätessä ja sipsejä mussatessa ei tarvitsse edes ulkona käydä ja kaverin osaa hoitelee Tom Cruise, Anthony Hopkins tai vaikkapa Elisapet Taylor, ihan miten vaan.
TV Shopista on helppo tilata BodyShopperi, joka tekee 3000 vatsalihasliikettä minuutissa, joten liikuntakaan ei ole enää välttämätöntä. Jos kyllästyy Canalin, niin onhan sulla netti...
Siis mä en käsitä mitä te ihmiset valitatte, muka yksinäistä, hommatkaa maailman paras viihdeelektroniikka kotiinne ja homehtukaa siellä, ei tarvitse mitään ystäviä kun aika kuluu muutenkin...kunhan muistaa maksaa sähkö/ADSL laskun aikanaan
No sinähän sen sanoitkin!
Kyllä minä maksankin sähköt ja nettilaskut ajallaan. Toivon vain, että Elisan henkilökunta ymmärtäisi yksinäisen perustarpeitani niin hyvin, että pitäisivät nettiyhteyteni vastikään myös kunnossa. :)
Mun elämä: Makaan kotona 24/7. Yksin en myöskään mihinkään mene, koska minusta tuntuu, että ihmiset tuijjottavat jne... oikein mahtavaa kun ei ole mitään mitä odottaa ja Mielenterveys tässä samalla on hieman vaakalaudalla.
laarumia...Sitäpaitsi, totta kai ne toljottaa. Luuleks sä että niiden muiden pitäisi olla sokeita ja tunteettomia ropotteja jotka ei sais katsella ja hymyillä toisilleen, jopa sinulekin?
Haluttaisi käyä jossai vaikka baarissa, nyt ois ollu ihmisiä liikkeellä ku oli koulujen päättäjäiset mutta eipä sinne ilkeä mennä yksin. Mitä siellä voipi tehä yksin jos et tunne siellä ketään; seisoa pöljänä ja kahtoa muitten juhlintaa tai mennä juttelemaan ventovieraille ja kohta joku soittaa muurulaan jonku pöpin häirihtevän kunnon ihmisten juhlintaa.
Kävin lauantaina autolla yhen menopaikan eessä kihottamassa, ois ollu mukava mennä sisälle mutta väki näytti liikkuvan porukoissa(niinku yleensäkki), ehkä olis tullu vähä orpo olo...
No onneksi (kesä)työni alko tällä viikolla ja pääsen olemaan ees vähä ihmisten keskuuessa ja saan jotaki tekemistä.
Hienoa kun sullaki on kuitenki tulossa se kesätyö niin ei tartte ainakaa ihan koko kesää olla kotona ja toimettomana (:
Ainaki itellä tuo toiminta piristää
itelläkin. Mutta kirjoitit, että sinulla alkaa kesätyö. Sen jälkeen koko päivä värittyy helposti sillä tavalla, ettei kerkeä tuntea tylsyyttä. Mutta et maininnut mitään ystävistä? Onko sulla frendejä ollenkaan?
Niin, alkaahan se työ pian mutta eipä se pahemmin auta. Iltapäivät ja viikonloput ovat aina sitä samaa. Ystäviä ei oikeastaan enää ole.
Onneksi edes kaupat on sunnuntaina auki, niin pääsee katseleen kaikkea, vaikka mitään en ostakkaan.
Siis aivan sairaan tylsää ja sitten kun aloittaisi jotain uutta, niin sieltä vaan luvataan soitella ja mitään ei tapahdu asioiden etenemiseen.
Mulle on luvattu jo 3kk tekemistä, eräästä vapaaehtoistoiminnasta mutta mitään ei taphdu ja kohta kesä ohi.
Ei se nyt vielä perkele ohi ole, vastahan se alkoi! Tolla pessimistisellä asenteella olisi hyvä jos eivät ilmotteliskaan sulle mitään.
Tylsäähän tää on aika usein ku kotona vaan koneella oleilee. Liikkuminen on niin pirun hankalaa ku mun kädet on ihan paskassa kunnossa, ei juuri lihaksii. Häpeenhän mä sitä paljon. Mut ei sille asialle jaksa tehdä mitään, oon vaan itekseni ja murehdin asiaa. Tässä velkaantunukin, ei oo töihin asiaa, en kyl muutenkaa tekis töitä. Emmä tiä, paskaahan tää on.
Mullakin oli viime kesällä ihan helevetin tylsää. Ei ollu kesäduunia, olin vain viikonloppuisin mökillä, sitten taas viikko tylsyyttä, mikä elämä!
Nyt on onneksi kesäyliopisto klo 13.00-16-15, että se vähän aktivoi. Muuten samaa vanhaa paskaa, mielenterveystoimisto kehottaa liikkumaan ja menemään baareihin, mutta ei sitä hittoakaan yksin tule mentyä. Vanhemmat vaan kiusaa, että eikö sulla ole viikonloppuisin menoja. Oli mulla ylä-asteella aika helevetisti kavereita, mutta kun ylä-aste loppui ja lukio alkoi, niin kaikki meni omille teilleen että yksin jäin. On mulla yksi kaveri mutta sekin on aina varattu että ei tule senkään kanssa paljon oltua.
Et ole ainoa jolla on tylsää, vaikka että näin viikolla mulle melkeinpä riittää toi kesäyliopisto. Mutta onnea ja elämän rikkautta sulle vain, kyllä sä huomaat että kun se kesäduunia alkaa nii linnut alkaa laulaa ja tulee hiukan parempi fiilis. Ei mulla tässä surkeudessa ole paljon muuta sanottavaa myöskään. Hyvää kesää.
parilla erotuksella. minulla ei ole lemmikkiä enkä saanut kesätöitä. kavereita ei ole ollut moneen vuoteen, ellei kahta veljeä lasketa. päivät kuluu netissä pyöriessä, telkkaria kyylätessä ja kaljaa kitatessa.. eipä siinä, olen jo tottunut tähän yksinäisyyteen. ensimmäinen totaalisen yksinäinen vuosi oli tuskaa, mutta sittemmin olen tottunut ja mukautunut tilanteeseen. tai ainakin melkein. joskus tietoisuus liki täydellisestä yksinäisyydestä iskee kuin vasara.
mut ei kai tässä mitään, hengitellessä ja pulssia ylläpitäessä. ehkä minäkin joskus löydän jostain linnunpesästä elämän tai parikin.
Mulla on kausia jolloin tunnen aivan samoin. Kyllä sää kuule piristyt kun työt alkaa, työllä on ihmeellinen vaikutus ihmiseen. Kun on työssä jaksaa tehdä kaikenlaisia asioita ihan toisella tavalla, kun jos jää kotiin makoilemaan. Säästä kesätyörahoistasi ja repäise kunnolla, lähde käymään jossain reissulla, se piristää. Repäise joskus ja tee jotain aivan hullua, mene vaikka ottamaan muutamat kaljat liikaa ;)Älä jännitä muiden ihmisten reaktioita, mitä niistä muista. Ole oma itsesi ja yritä rentoutua...C'mon nyt on kesä tuloillaan, nauti ja iloitse! Syksyllä ja talvella kerkiää kyllä masistella...
Minulla löytyy kavereita, mutta kaikki ovat muuttaneet asumaan muualle. Osa on liian kiireinen töissä ja toiset taas ovat niin intensiivisesti keskittyineet seurustelukumppaniinsa, että tuntuvat unohtaneen minut. Tapaan heitä silloin tällöin vkonloppuisin ja "virallisina juomapäivinä", kun lähdetään porukalla ulos. Mutta muuten ei kavereista kuulu eikä näy mitään. Olisi niin ihanaa, jos voisi käydä jonkun kanssa shoppailemassa tai lähteä sen suurempia suunnittelematta baareilemaan. Olen tottunut lukio- ja yläaste aikoina liikkumaan kavereiden kanssa, joten vierastan myöskin yksin liikkumista. Tuntuu, että kaikki tuijottavat ja säälivät, kun liikun ilman ystäviä. Ja kävellessäni saatan alkaa pohtimaan sitä, miltä näytän ja pian kävelenkin niin kuin joku juopunut spurgu. :)
En tiedä kärsinkö jostain lievästä fobiasta, kun aina alkaa nykyisin ahdistamaan tuo yksin liikkuminen. En osaa rentoutua enää ollenkaan, jos olen esimerkiksi kaupassa. Ostokseni ovat vain pikainen ja mekaaninen suoritus, jonka jälkeen pakenen äkkiä kotiin. Hirvittää ihan ajatella, että miten selviän ensi vuodesta, kun muutan silloin muualle asumaan entistäkin kauemmas vanhoista kavereistani! :(