Jos minulta kysyttäisiin, mikä on ollut elämäni suurin virhe, vastaisin, että kirjoittaminen tänne Suomi24:n ihastumispalstalle. Ei varmasti ole kovin tavallinen vastaus, mutta en taida minäkään ihan mikään "tavis" ollakaan.
Selailtuani jälleen vanhoja kirjoituksiani tajusin, että kaikki se negatiivinen uhoaminen, mitä olen harjoittanut, onkin kaatunut omaan niskaani. Tuntuu kuin olisin kerjännyt jonkinlaista kirousta, ja sen myös sainkin. Kuinka olen voinut olla niin sokea tälle kaikelle touhulle, kuinka olen voinutkaan luottaa siihen, ettei täältä minua kukaan tunnista.
Miksi en alun alkaenkaan kuunnellut sitä järjen ääntä, jonka nyt olen asettanut korkeaan arvoon! Ihastumisen ja rakkauden kaipuun tunne voi edelleenkin hetkittäin valloittaa mieleni, mutta murskaan tuon tunteen järjen äänellä; rakkaus ei ole minua varten enkä minä rakkautta varten. Kohtalon merkit olisi pitänyt osata lukea jo ajat sitten. Nyt sekin, miksi epätavallisen hullusti käänsin ihastumisen tunteen vihaksi, selittyy vain ja ainoastaan sillä, että järki yritti puuttua peliin. Kun ei niin ei!
Sain täältä totaalisen näpäytyksen ja kirouksen, joka ei voi selittyä pelkillä reaalimaailman jutuilla. En tiedä, voiko tällaista sattua kenellekään muulle, mutta tämän sanon: pitäkää päänne, älkää kerjätkö ikävyyksiä, älkää pilatko elämäänne ...
Selailtuani jälleen vanhoja kirjoituksiani tajusin, että kaikki se negatiivinen uhoaminen, mitä olen harjoittanut, onkin kaatunut omaan niskaani. Tuntuu kuin olisin kerjännyt jonkinlaista kirousta, ja sen myös sainkin. Kuinka olen voinut olla niin sokea tälle kaikelle touhulle, kuinka olen voinutkaan luottaa siihen, ettei täältä minua kukaan tunnista.
Miksi en alun alkaenkaan kuunnellut sitä järjen ääntä, jonka nyt olen asettanut korkeaan arvoon! Ihastumisen ja rakkauden kaipuun tunne voi edelleenkin hetkittäin valloittaa mieleni, mutta murskaan tuon tunteen järjen äänellä; rakkaus ei ole minua varten enkä minä rakkautta varten. Kohtalon merkit olisi pitänyt osata lukea jo ajat sitten. Nyt sekin, miksi epätavallisen hullusti käänsin ihastumisen tunteen vihaksi, selittyy vain ja ainoastaan sillä, että järki yritti puuttua peliin. Kun ei niin ei!
Sain täältä totaalisen näpäytyksen ja kirouksen, joka ei voi selittyä pelkillä reaalimaailman jutuilla. En tiedä, voiko tällaista sattua kenellekään muulle, mutta tämän sanon: pitäkää päänne, älkää kerjätkö ikävyyksiä, älkää pilatko elämäänne ...
Vastaukset 19
Vanhimmat
kirjoittaakaan jos on jotakin menetettävää ...
En olisi uskonut tuota - enkä sitä, että menetettävänä voi olla käytännössä koko henkinen elämä.
Vaihda nimimerkkiä!
Ei sua kukaan tunnistanut,varmasti ei se mieskään kenelle sun viestit oli.Siellä Turussa asuu varmasti sun lisäksi monta muutakin 48-vuotiasta naista,että ei siitäkään voi vielä varmuudella päätellä sun henkilöllisyyttä.
Unohda jo omat kirjoituksesi niin muutkin unohtavat.
Valitse uusi nimimerkki ja "lempeä ilme" ;)
..ihan turhaan liikaa asiaa. Et ole tehnyt peruuttamattomia juttuja. Suutuit, johon ihmiset reagoivat, ja pyysit anteeksi. Eihän sen jälkeen kukaan ole sinulle vihoitellut, vai? :)
Kuka tekee mitäkin?:(Kukaan ei ole tietävinään tai ei tiedä vaikka luulisi tietävän tietääkö joku jonkun tietävän tietääkö joku.
???
on niin paljon ihmisiä ja juttuja, että siksi juuri päätin kirjata nimimerkin. Kun juuri kuka tietää, mitä kukakin kirjoittaa. Ja kuka kukakin on. Vaikka jutteleminen on kivaa, niin jopa samalla nimimerkillä, jos ei kirjaudu voi olla useampia kirjoittajia. Jotka eivät välttämättä edes ole huomanneet, että joku toinenkin kirjoittaa samalla nimimerkillä. Siispä mieltänsä turhaan pahoittaa harhaluuloista.
Siksi itse nykyisin kirjoitan vain tällä nimimerkillä, jotta ei tulisi epäselvyyksiä kirjoittajasta. Kun välillä tullut niin tuohtuneita ja kärkkäitä vastauksia, ihan kuin joku luulisi, että olisin kirjoittanut jotain omituista tms.
Kannattaa ajatella, että todennäköisyydellä ihmiset haluavat ihan oikeasti tosiaan olla ystävällisiä ja kivoja toisilleen. Keskustella ja tutustua toisen ajatusmaailmaan. Ja ne jotka tahallaan ovat ilkeitä (mielestäni eri asia kuin suuttua tai yleisellä tasolla jotain asiaa miettiä), voivat sitten keskenään arpoa ja juhlia, kuka milloinkin on onnistunut pahoittamaan muiden mielen.. ilkeilyssä ja suuttumisessa on se ero, että suuttuminen ei ole tahallista ilkeyttä.
Eli sellainen on helppo antaa anteeksi.
Ja täälläkin jopa suuttuminen, ylipäätään jotkut kommentit, voivat johtua väärinkäsityksistä. Hyvä siis koittaa itse toimia niin, että väärinkäsityksiä tulisi ainakin jatkossa mahdollisimman vähän. Optimismisia siis :)
vain elämää
ei sen enemmpää
on kaikki tää
koita ymmärtää..
sellasta
No kun minusta taasen tuntuu, että olen tehnyt peruuttamattomia juttuja. Niin hullua kuin se onkin, oli hetkittäin niitä tilityksiä kirjoittaessa jopa sellainen tunne, että nyt voi tulla tehtyä jotakin ikävää itselleen, mutta menköön. Itsekontrolli ei vaan toiminut.
Ei minulle kukaan ole varsinaisesti vihoitellut, mutta piiloherjaa ja piilovihollisia olen näkevinäni kaikkialla. En tiedä, onko se todellista vai olenko sekoittanut itseni pahemman kerran.
Ihmiset eivät ole kasvotusten ilkeitä toisilleen.-(?!)
Kirjoitustyylisi tosin alkaa erottumaan helpommin joukosta nimimerkkeilyn jälkeen,eli,kun käytät jonkin aikaa samaa nimimerkkiä tekstisi tunnistaa nimimerkkien vaihtamisesta huolimatta.
Täällä ilkeillään teksteille,ei ihmisille.Siinä on huima ero.-
mukavia ihmisiä, ei piilovihollisia. Ihmisiä, jotka haluavat keskustella, tutustua ihmisiin, ovat yksinäisiä, miettivät erilaisia asioita tunnustelevat tuntojaan yms. tavallisia ihmisiä.
Joukossa on joitakin tyyppejä, jotka ilkeilevät -ja tekevät sitä aivan tasan tarkkaan muillekin kuin sinulle. Älä turhaan ota heidän juttujaan henkilökohtaisesti.
Ja aivan varma olen, että et ole tehnyt peruuttamattomia asioita. Tänne palstalle tunnoistasi kirjoittaminen ei ainakaan ole peruuttamaton asia. Tuskin muukaaan :)
Suurin osa ihmisistä on mukavia. Ne ilkeät ihmiset, jotka toimivat niin ovat itse ihan törppöjä. Ajatelkoot mitä lystäävät, ovat kuitenkin varmaan promille tämän palstan väestä. Ja ylipäätään ihmisistä. Kirjoittele vain mukavien ihmisten kanssa, jotka kyllä huomaavat sen ilkeilyn, ja koska ihminen on pahoillaan tai haluaa jutella muuten ystävällisesti, tutustua yms.
Onko olosi muuten on parempi? :)
ei mulla ole missään vaiheessa ollut tarvetta vaihdella eri nimimerkkejä. Jostain vain tulivat mieleen, ja tuossa selitin miksi päädyin nimimerkkiin.
Tottakai on ihan eri asia jutella kasvotusten.
Ja varmasti ihmiset osaavat olla ilkeitä silläkin tavoin. Joutuu kuitenkin sanomaan asiansa silloin omana itsenään, ja lisäksi näkemään toisen ihmisen reaktion/palautteen esim.loukkaamiseen tms. Pyrin välttämään loukkaamisia myös reaalielämässä.
Harvempi kuitenkin esim.haukkuu huoraksi, tai kehoittaa vieraiden ihmisten hirttää itsensä yms.
Vaikka olisi tekstiin suunnattu, on aika henkilökohtaista silti?!
sulle moinen tuli mieleen? :)
Oloni on nyt parempi kuin vielä vähän aikaa sitten. Sain tällä palstalla - ja ehkä tosielämässäkin, en tiedä, en ole varma - sellaisen ryöpytyksen, että siitä meni konsepti käytännössä aivan sekaisin. Mutta se oli tavallaan opettavaista. Kelasin tunteitani ja tajusin, ettei niissä ole ollut mitään järkeä. Kielsin itseltäni ihastumisen tunteen, jonka jälkeen elämä on ollut jonkin verran seesteisempää, ja tuntuu, että kesäkin alkaa hymyillä. Se nyt vain on niin, että rakkaus pakenee minua, mutta tämä tosiasia on vain hyväksyttävä!
ihmeessä rakkaus sinua pakenisi?
Kiva kuitenkin kuulla, että olosi on jo parempi.
Joskus sitä joutuu elämässä aivan erikoisiin tilanteisiin, joita ei ihan itsekään ymmärrä.
Hyvä neuvo mielestäni tunne ja järkiasioissa on, että tunteet kannattaa tuntea - niitä ei voi järkeistää. Mikäli usein toimii järkiperäisesti asioissa, voi olla joissain tilanteissa vaikeata jäsentää tuntemuksiaan, sillä eivät noudata tiettyä järjellistä logiikkaa.
Itselleni on tapahtunut niin paljon asioita, ja olen ollut niin oudoissa tilanteissa, että kovin pienestä en hätkähdä yleensä. Joskus se, että on joutunut kaikenmoisia mylläköitäkin miettimään kuitenkin pidemmänpäälle on ihan hyväkin juttu, ja johtaa hyviin asioihin. Ja mihin kaikkiin, niin elämäähän on vielä edessä.
Kunhan olosi vielä vähän helpottaa niin kumoa kieltosi, ja päästä tunteetkin elämääsi. Ovat myös kiva ja iso osa elämää.
Sinulla on paljon fiksuja ajatuksia, ja kanssasi on kiva keskustella :)
mustanhuumorin laita, kun mullakin on sellanen tapa lausahtaa spontaanisti johonkin et; "No vedä sitten ittes jojoon, jos oot jo luovuttanut!" tai ;"Jos sopat on jo pitkin pöytää voi lusikankin heittää nurkkaan!"? Ne kun on sellasii metafooria you know. Elämää ei saa ottaa niin vakavasti, eikä aina voi varoa kaikkien "herkkiksien" tunteita. Mitä mieltä?
Rakkaus pakenee minua siksi, että en ole kovinkaan miellyttävä tyyppi sisäisesti enkä ulkoisesti - ja tämä ei ole mitään huonoa itseluottamusta (tai, no ehkä sitäkin, mutta se on seuraus, ei syy) vaan ansaittua itseruoskintaa, johon olen pakotettu. Kuulostaa typerältä sanoa itsestään näin, mutta sanottava on. Ehkä tässä on taustalla jokin mystinen, huono kohtalokin.
"Hyvä neuvo mielestäni tunne ja järkiasioissa on, että tunteet kannattaa tuntea - niitä ei voi järkeistää."
Mutta juuri sinä heikkona hetkenä, kun päästin tunteet valloilleni, alkoi tämä elämän alamäki. Tuntui ylipäätään uskomattomalta kokea mitään voimakkaita tunteita, koska se oli minulle niin outoa. Tunteet olivat paikoin kuin jotakin huumetta, tilannetaju pois ja leijumista. Mutta voimakasta on ollut tämä maan pinnalle palaaminenkin. Usko pois, en turhaan puhu järjen äänen kuulemisesta (ainakaan omalla kohdallani).
"Mikäli usein toimii järkiperäisesti asioissa, voi olla joissain tilanteissa vaikeata jäsentää tuntemuksiaan, sillä eivät noudata tiettyä järjellistä logiikkaa."
Siksipä juuri erinäiset tuntemukset kannattaa turruttaa mahdollisimman hetkellisiksi ja mahdollisimman vähiin, parempi tietty kyynisyys ja "tyhjä" mieli kuin epärealistinen huuma.
no henkilökohtaisesti en moisesta pahoita mieltäni, koska mainitsemissasi tilanteissa mielestäni välittyy ehkä "huolettomuus" tms. josta kyllä normaalisti ihminen arvioi, että kyseessä tosiaan on vain lausahdus. Ja sisältöä ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi.
Tällaisella palstalla, kuten yleensäkin kirjoitetun ja puhutun tekstin välillä voi olla sellainen ero, että koska ei näe toisen ilmeitä, metaeleitä yms. voi lukijan olla vaikeampi arvioida nyansseja. Muiden puolesta on muutenkin vaikeata arvioida kuinka kukakin minkä ottaa.
Oma suhtautumiseni on periaatteessa aika rento erilaisiin asioihin. Koska tätä palstaa kuitenkin lukee niin moni ihminen kannattaa ehkä koittaa kirjoittaa niin ettei juuri pahoita mieliä. Useimmiten kirjoittajan tyyli kuitenkin ratkaiseen ainakin osittain miten vastaanottaja ymmärtää viestin. Mikäli tarkoitus ei ole, että asia pitäisi ottaa kirjaimellisesti ainakin suurin osa ihmisistä ymmärtää todennäköisesti "heiton" tyylikeinona, jossa ei varsinaista agressiivista sanomaa ole.
...olet sä se Tampereen mies...?
Tampereelta kylläkin edelleen.