Laestadius ei missään opeta, että synninpäästön pätevyys riippuisi toimittajan hengellisestä tilasta.
Laestadius ei missään kiistä papin viran ja avainten pätevyyttä. Kuten saarnakatkelmat osoittavat alempana:
Laestadius puhuu kokonaan toisesta asiasta korostaessaan, että vain armonjärjestyksen kokenut pappi voi opettaa toisia. Se asia ei liity millään tavalla synninpäästöön.
"Onko uskottava, että taivaan valtakunnan avaimet putoavat papin kädestä varsin, kun hän riisuu kaavun? Eikö ole paremmin uskottava, että hengellinen pappi kantaa taivaan valtakunnan avaimia päällänsä joka paikassa...".
"Ihmisen Pojalla on valta antaa synnit anteeksi, ei ainoastaan saarnaviran kautta, vaan jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu".
Tämä kanta tulee esiin myös muussa kirjallisessa tuotannossa.
Lutherilla asia on vielä selvempi.
Tässä mielessä vanhimmat ovat heikoilla jäillä.
Laestadius ei missään kiistä papin viran ja avainten pätevyyttä. Kuten saarnakatkelmat osoittavat alempana:
Laestadius puhuu kokonaan toisesta asiasta korostaessaan, että vain armonjärjestyksen kokenut pappi voi opettaa toisia. Se asia ei liity millään tavalla synninpäästöön.
"Onko uskottava, että taivaan valtakunnan avaimet putoavat papin kädestä varsin, kun hän riisuu kaavun? Eikö ole paremmin uskottava, että hengellinen pappi kantaa taivaan valtakunnan avaimia päällänsä joka paikassa...".
"Ihmisen Pojalla on valta antaa synnit anteeksi, ei ainoastaan saarnaviran kautta, vaan jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu".
Tämä kanta tulee esiin myös muussa kirjallisessa tuotannossa.
Lutherilla asia on vielä selvempi.
Tässä mielessä vanhimmat ovat heikoilla jäillä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Otteita Lutherin kirkkopostillasta, jonka ystäväni osti eslest. rukoushuoneelta.
"saatat arvostella kaikkia, joilla kristikunnassa on virka. Sillä eivät kaikki, jotka ovat virassa ja saarnaavat, ole kristittyjä ja hurskaita ihmisiä. Siitä ei Jumalakaan välitä, vaan persoona olkoon minkälainen hyvänsä, mutta virka on kuitenkin oikea ja hyvä eikä ihmisen, vaan Jumalan oma. Niinmuodoin ei Kaifas ennusta Kaifaana, murhaajana ja pahana konnana, vaan ylimmäisenä pappina. Samoin ei myöskään kirkkoherra tahi pappi kasta eikä johdata ijankaikkiseen elämään jonkummoisena Juhana Pommerina, vaan kirkkoherrana. Sillä Jumala antaa sen tapahtua viran kunnioittamiseksi ja vahvistamiseksi. Koska nyt Judas on oikeassa, julkisessa virassa, jonka Kristus on säätänyt, kunnioitetaan hänessä virkaa, mutta ei persoonaa.
......
Jos esimerkiksi Herodes, Pilatus, Kaifas ja Hannas saarnaisivat evankeliumia, on minun se omaksuttava; jos taas ne, joita pidetään pyhinä, nousisivat kuolleista saarnaamaan valheita munkkisäännöistä, viitoista, paljaslaista, juhlamenoista ja muista ihmiskeksinnöistä, minä en saa niitä uskoa. Ei tässä toki ole otettava huomioon henkilöä, vaan se, mitä saarnataan.
.......
Sana omistaa heidät ja he omistavat sanan, mutta Lutherin he antavat mennä, olkoon sitten veijari tai pyhimys. Jumala voi puhua sekä Bileamin että Jesajan kautta, niin Pietarin kuin Kaifaan kautta, jopa aasin suulla.
Loistavaa
KIRKKOHISTORIA (Fabricius)
Harhaopettajat (sivu 33)
Lopuksi näemme Donatolaisuudessa uuden yrityksen kirkon puhtauteen. Kartaagossa olivat mielet kiehuneet kauan sen johdosta, että monta teko- ja nimikristittyä oli Konstantinus Suuren aikana otettu seurakuntaan.
Donatus, joka v.315 oli tullut tyytymättömien piispaksi, oli oppinut ja puhelahjainen mies, arvossa pidetty henkilö, joka puoluelaistensa kanssa vaati, että kaikki kirkon yksityiset jäsenet olisivat pyhiä.
Sakramentteihin nähden he opettivat, ettei kasteella ja Herran Ehtoollisella ollut voimaa, vaikkakin ne olisivat jaettu Herran asetuksen mukaan, jos sakramentin jakaja ei itse ollut uskovainen ja pyhä mies.
Heitä vastaan nousi myöhemmin Augustinus selittäen, ettei kukaan ihminen ole täydellisesti puhdas, ja että Jumala, joka yksin tuntee sydämet, voi erottaa pyhät ja teeskentelijät.
Jos kasteen ja ehtoollisen tekee riippuvaksi ihmisen uskosta, on se samaa kuin rakentaisi toivonsa ihmiseen, sensijaan, että se tulisi panna Herraan.
Lappiuskolla ei ole mitään pohjaa.
Näemme sen siitä, että asianomaiset eivät pysty perustelemaan uskoaan.
Seurojen jälkeen kiitetään jumalansanasta. Se ei kuitenkaan riitä. Pitää olla lisäksi vanhimman sana, joka on jumalansanaa vahvempi. Kun se kuuluu, korjaantuvat kaikki Suomen kristillisyyden ongelmat.
Jumalansanan pitäis kumminkin olla vastaus ja apu kaikkeen. Ongelmat ovat kasvaneet, kun vanhimmat eivät anna yhdenkään vaimosta syntyneen itseään neuvoa.
Saisimme edes Lutherin aikana eläneen paavi Leo X:n nousemaan haudastaan kertomaan: "Pojat rakkaat, älkää tehkö samaa virhettä, minkä minä silloin tein. Nöyrtykää jumalansanan edessä."
Koittaisipa joskus sekin päivä, että joku esittäisi luotettavan selvityksen siitä, montako niitä avaimia oli alun perin ja montako on tallella.
Ensinnäkin olenko väärässä? Jeesus lunasti kaikkien synnit ristillä, jotka häneen uskovat.
Eli eikö tämä tarkoita, että me uskovaiset olemme (ilman välikappaleita) jatkuvassa syntien anteeksianto tilassa?
Synnittöminä emmehän voi kuolla?
Eikö Lestadiolaisuudessa rippi ole noussut vähän turhan suureen rooliin...lähentelee Katolilaista dogmatiikkaa enemmän kuin Luterilaista.?
Et ole väärässä.
millaisen rippiopetuksen sinä haluaisit?
Sana rippiopetus tuntuu hieman vieraalta. Isä meidän -rukous, joka luetaan es.les. rippi-episodin jälkeen (usein) sisältää minusta "rippiopetuksen".
Rippi sinänsä minulle merkitsee kahdenkeskeistä keskustelu, jos elämä/omatunto ahdistaa.
Es.les. joukkorippi saarnan jälkeen on minusta hyvinkin outo perinne ja kannatan edesmenneen saarnaajan sanoja: "Saatte te siellä penkeissäkin uskoa."
Ripin painottaminen evankeliumin tasolle tai korvaajaksi on väärin. Ripittäytyminen ei ketään vanhurskauta vaan evankeliumin sanoma usko Jeesuksen sovintotyöhön.
Tämä joukkorippi, josta edellä mainitsin toimii minusta lähilähetystyön esteenä, koska moni täyspäinen ihminen pitää moista käytäntöä lievästi sanottuna perin kummallisena.
Syntien anteeksisaamiseen ei tarvita tiettyjä sanoja, eikä joukkorippiä. tilanne on vain vääritynyt tällaiseksi, vanhoillisillakin.
"Tämä joukkorippi, josta edellä mainitsin toimii minusta lähilähetystyön esteenä, koska moni täyspäinen ihminen pitää moista käytäntöä lievästi sanottuna perin kummallisena."
"Saatte te siellä penkeissäkin uskoa."
Eikö viimeeksi lainattu ole juuri joukkorippiä? Miksi ette anna halukkaiden hakea henkilökohtaisesti vahvistusta uskolleen? Kuollut usko ei tarvitse muuta vahvistusta kuin toisten haukumisen.
Ihminen käyttää itsestään nimitystä armoitettu, eikä kuitenkaan näytä päässeen selville siitä, miten Jumala armahtaa.
Kirjoituskin on hiukan niinku asian vierestä.
Tässä lainaus Lutherin isosta katekismuksesta.
Isä meidän rukous. Ensimmäinen pyyntö: Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
"...meidän siis tulisi lakkaamatta käydä huudoin ja anomisin kaikkea tuollaista vastaan: niitä vastaan, jotka saarnaavat ja uskovat väärin, sekä kaikkia niitä vastaan, jotka kiistävät evankeliumimme ja puhtaan oppimme sekä pyrkivät vainoamaan niitä ja tukahduttamaan ne. Näitä ovat esimerkiksi piispat, tyrannit ja hurmahenget."
mitä tarkoittaa hurmahenkisyys, onen kuullut puhuttavan siitä ja miettinyt
...Pyhässä Kasteessa.
Martti Luther:
III
Eksyttäjät
Hurmahenget kieltävät ensimmäisen uskonkappaleen
Mitäpä puuttuu meidän hurmahengiltämme ja sakramenttien halveksijoilta kuin se, etteivät he tiedä eivätkä tahdo tietää mitään meidän lapsenuskostamme:
"Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan." Mitä on vesi?, he sanovat.
Vesi on vesi, kuinka on mahdollista, että se voisi pestä pois synnin ja pelastaa meidät kuolemasta?
He eivät usko Jumalaa olevan, sillä he kieltävät hänen tyonsä. He kuulevat kyllä korvillaan ja sanovat suullaan: "Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen", mutta sydämessään he eivät sitä usko.
-Sillä kun hän itse sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan", ja kun kaikki on mahdollista hänelle, joka on kaikki luonut, miksi sitten ei olisi mahdollista, että vesi samassa puhdistaa ihmisen ja tekee hänet autuaaksi?
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, sanoo enkeli Gabriel Marialle.
kuin haukkua toisia ja toisten kirjoituksia. Pistä näytiksi kirjoitus, missä tunnustat millainen uskovainen sinä olet.
eikös ne piispat ole pappeja???
- Miten Jumala armahtaa syntisen?
- Miksi Jumala armahtaa syntisen?
- Armahtaako Jumala kaikki syntiset?
- Ovatko kaikki syntisiä (siis sinäkin)?
- Mitä armo on?
- Mitä henggellisessä mielessä tarkoitetaan ansiolla?
- Voiko ihminen pelastua osittain armolla ja osittain ansiolla (synergia Jumalan kanssa)?
- Onko maailmassa yksi yhdistys jonka jäsen jokaisen pitää olla tullakseen autuaaksi.
- Mitä Jeesus sinnulle merkitsee?
- Kuka Jeesus oli?
- Minkä tehtävän vuoksi Jeesus syntyi maailmaan?
- Kuka oli Jeesuksen isä?
- Miksi Jeesuksen isä ei ollut ihminen?
- Minkä vuoksi ihmisen pitää syntyä kokonaan uudesti päästäkseen taivaaseen?
- Mitä uudestisyntyminen tarkoittaa ja kuinka se Raamattu nimisen kirjan mukaan tapahtuu?
Saarnaajatkin ovat piispoja.
"Lue, itseään täynnä oleva"...siinähän huokuu kristityn rakkaus.
Missä menee kritiikin ja "haukkumisen" raja? Sinä kritikoit minun joukkorippiä hämmästelevää kirjoitusta, vai haukkusitko sittenkin...?
"Tämä joukkorippi, josta edellä mainitsin toimii minusta lähilähetystyön esteenä, koska moni täyspäinen ihminen pitää moista käytäntöä lievästi sanottuna perin kummallisena."
Onko kyseessä, että sinä tai jokin muu ei kehtaa tuoda seuroihin "täyspäisiä ihmisiä", vai mistä on kyse?
Tuossa hengessä esitettyyn kysymykseen ei kannata vastata.