Haluaisin kuulla perusteluja/syitä miksi
1. Olet lihava?
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa?
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut?
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
4.1 - onnistuen
4.2 - epäonnistuen
4.3 - epäonnistuen monta kertaa
4.4 - et
1. Olet lihava?
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa?
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut?
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
4.1 - onnistuen
4.2 - epäonnistuen
4.3 - epäonnistuen monta kertaa
4.4 - et
Vastaukset 30
Vanhimmat
1. En
2. En
3. raskauksien jälkeen
4. 4.1
Siksi, että syön ja olen syönyt enemmän kuin kulutan. Mahtava ruokahalu.
1. Olen lihava. Minulla on ylimääräistä noin 40kg, josta kuitenkaan kaikki ei ole varsinaista ylipainoa, vaan ylimääräistä entiseen kokooni nähden.
2. En ole.
3. Raskauden aikana puhjennut hypotyreoosi suurin syy. En mennyt lääkäriin riittävän ajoissa, ihan omaa syytäni siis. Vähemmälläkin olisin voinut selvitä. Toisaalta painoa olisi varmasti tullut lisää muutama kilo (alle 10kg) ilman hypotyreoosiakin, sillä näin jälkeenpäin ajateltuna ruokailurytmini ja ruuan laatu oli kyllä jonkin verran metsässä.
4.4 En tähän mennessä. Nyt kun lääkitys (2 vuotta diagnoosin jälkeen) on kohdillaan, aloitin laihduttamisen muutama päivä sitten. Tämä on hyvä tilaisuus samalla myös opetella syömään oikein, kaikin puolin. Aion takuuvarmasti onnistua, sillä en kestä itseäni tällaisena!
1. Olet lihava? Kyllä, BMI yli 40. Ja miksikö olen lihava? No, jos syyksi voi laittaa teini-ikäisenä puhjenneen BED:n jonka vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, niin eiköhän sillä kilot selity. Aloin kerätä suojakerrosta ympärilleni kun setäni yritti minut raiskata. Traumaattistako? Jos joku haluaa laittaa itsensä 12 vuotiaan lapsen asemaan tuossa tilanteessa niin ehkäpä löydätte vastauksen siitä... Tekosyykö? Ei vaan pienen hämmentyneen tytön keino suojata itseään. Ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, eli kerran opitusta keinosta on äärimmäisen vaikea päästä eroon, varsinkin kun BED kulkee meillä jo ainakin toisessa polvessa.
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa? Olen aina ollut ns. iso, jo syntyessäni. Tukeva ja roteva kroppa ollut aina. Lihava en kuitenkaan ihan lapsena ollut, suuri lihavuus tullut vasta myöhemmin.
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut? Katso kohta yksi. Lisäksi on ollut erilaisia stressitekijöitä elämässä, kiltin tytön syndroomaa, näkymättömäksi itsensä kokemista yms. Kaikenlaista on tullut käytyä elämässä läpi, mitään yhtä ja ainoaa syytä ei ole ollut.
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
4.3 - epäonnistuen monta kertaa -> olen elämäni aikana pudottanut varmaankin satoja kiloja ja aina ovat korkojen kanssa takaisin tulleet. Väärällä tyylillä siis. Mutta nyt vasta kun tajuan syömiseni psykologiaa on minulla realistiset mahdollisuudet laihtua. Paradoksaalista kyllä sanoi lääkärini minulle tässä taannoin että ensin pääkoppa kuntoon, sitten vasta mietitään painoa. Viksu immeinen nääs.
Enpä oikein ymmärrä miksi tällaista galluppia meille tarjoilet. Mutta jos vastauksistani jotain iloa jollekin on, niin olkaapa hyvät.
Muuten, vielä tuosta BED:stä. Se on sitten vänkä tauti. Tuskin kukaan pystyy ymmärtämään mikä ajaa ihmisen syömään lusikalla jauhoja suoraan pussista. En minäkään. Näin on kuitenkin tullut pahimpina kausina tehtyä. Siinä vaiheessa alkoi kyllä hälytyskellot meikätytön päässä soida. Se siellä sisällä oleva kammottava musta aukko vaatii tekemään täysin päättömiä juttuja. Siinähän sitä sitten ollaan kierteessä: ahdistus, ahminta, ahminta-ahdistus, lupaus parantaa tavat, ahdistus, ahminta, ahminta-ahdistus, lupaus parantaa tavat... Ja tätä rataa eteenpäin.
että tuollaisia ahmijoita ei ollut ensimmäistäkään vielä 50-60 vuotta sitten, jolloin jauhotkin olivat kortilla. Tekisipä mieleni vielä jatkaa, että seliseli, mutta jääköön.
Ruokakaappiin vain perunoita, porkkanoita, silakkaa, ruisleipää ja kirnupiimää, niin ahmitko? En usko.
Miksi luulet, että syömishäiriöt ovat räjähtäneet käsiin? No siksi, että se on meidän maailmassa mahdollista, kun ruokaa on yllin kyllin. Entä onko ennen (= ennen sotia) ollut pakkoneuroottista käyttäytymistä? On, mutta se ei ole purkautunut ahmimisena koska, kuten sanoit, ruoka on ollut kortilla.
Niin ja syömishäiriöt eivät katso ruuan laatua, kun kohtaus iskee, sitä syö vaikka hatullisen p#¤kaa (tosin herkkuja tietenkin mieluummin, jos niitä on).
No on se hyvä että joku voi olla absoluuttisen varma jostain asiasta josta ei itsellä ole mitään kokemusta. Hattua nostan, hieno saavutus!
Minä taas olen absoluuttisen varma siitä että ahmijoita on ollut aina. Ahminta kun ei ole kiinni siitä mitä ahmii, kunhan saa vaan jotain suuhunsa, jos ei muuta niin vaikka kuivaa kaarnaa. Tuolla logiikalla ajatellen ei kieltolain aikana olisi voinut olla yhtään alkoholistia kun viina oli pannassa... Hmmm...
Ja voi, jos ruokakomerostani löytyisi noita ruoka-aineita, niin kyllä sitä ahmintaa silti esiintyisi. Porkkanat ovat hyviä ahmittavia, silakka maistuu todella hyvälle, ruisleipä on yksi ahmimispaheeni, kirnupiimä käy janojuomasta. Perunoista en niinkään välitä mutta hei, jos vedän vehnäjauhoja kuivana suoraan pussista kun kohtaus yllättää, niin kai perunat vähän parempi vaihtoehto on...
Ihanaa kun asioita yksinkertaistetaan :-) Tekee elämän niin helpoksi meille ahneille, laiskoille, itsekurittomille ihrakasoille... *heh*
Sinun mielestäsi on siis selittelyä, jos kertoo kärsivänsä syömishäiriöstä, jonka on laukaissut/pahentanut seksuaalinen väkivalta? Hieno asenne! (Googletapa huviksesi vaikkapa "seksuaalinen hyväksikäyttö ja syömishäiriöt", saat sieltä mustaa valkoisella, että syömishäiriöt ovat tavallisia hyväksikäytön uhreilla).
Toisekseen syletyttää lisää kaltaisesi "älyköt", jotka käyttävät koko maailmaa koskevien havaintojensa tukevina esimerkkeinä omaa elämää/lähipiiriään tyyliin että kun ei meillä, niin ei se ole muuallakaan mahdollista. Ottakaa nyt jo se pää p#%seestänne pois ja ymmärtäkää, että oma elämä ei välttämättä ole kattava referenssi, joka pätevöittää antamaan lausuntoja toisten elämästä.
Eipä ole tuohon mitään lisättävää, niin täyttä asiaa kirjoitat! Olen aikaisemminkin huomannut, että kirjoitat tosiasioita, et mitään "musta-tuntuu-juttuja". Aina, kun näen nimimerkkisi, minulla on kiire lukea, mitä olet kirjoittanut! Kirjoita useammin, olet niitä harvoja, jotka kirjoittaa asiaa. (tulipa monta "kirjoittaa"-sanaa, kun niin innoissani :)kirjoitin:) ).
Osta joka tapauksessa kämppä täyteen porkkanaa, kaalia yms. Vaikka ahmisit, niin niitä ahmimalla et liho läheskään yhtä paljon kuin jollain jauhoilla.
Niin että kärsi vain syömishäiriöstä kunhan et liho? Typerää, eiköhän se ole tärkeintä prosessoida itseään siten, että ahmimiskäyttäytyminen saadaan hallintaan ja kun tähän on päästy aletaan sitten miettimään kaloreita. Antamasi neuvo mielestäni vain pahentaa syömishäiriötä, sillä sehän vai tukee ahmimiskohtauksia kun niitä on oikein etukäteen suunniteltu.
Hieno neuvo, kiitosta vaan. Eli ahmi vapaasti kunhan ahmit terveellisesti. Oh hoh.
Tällä tavallahan sitä syömishäiriötä hoidetaankin: pää pensaaseen vaan niin kyllä se siitä :-)
Anteeksi nyt kovasti Komea Mies, mutta neuvosi on aivan uskomattoman naurettava ja tunteeton! Osaat neuvoa hyvin liikunnasta ja ruokavaliosta, olet jopa löytänyt itsestäsi aina välillä jonkinasteista empaattisuuttakin, mutta syömishäiriöistä, niiden psykologiasta ja mekaniikasta sinulla ei ole hajuakaan.
Älä siis neuvo asiassa josta et mitään tiedä. Kiitos.
1. En. Olen liian lyhyt painooni nähden.
2. En. Olen ollut aina liian lyhyt.
3. Pituuskasvu pysähtyi ennen aikojaan.
4. En. Venytyksessä olen kyllä ollut, mutta ilman näkyvää tulosta.
Mulla on sama oireyhtymä.
Tähän pahaan maailmaan, jossa on erikokoisia ihmisiä?
Noin tyhmän ihmisen joka ei tajua että ihmisiä on eri kokoa ja näköä!
Onko noin yksinkertaiset asia niin vaikeat ymmärtää noinkin tyhmillä aivoilla mitä omaat?
Täytyykö vielä Galluppi tehdä että noin tyhmät aivot älyäisi päivänselvät asiat?
on lihavuus, niin minä odotan täällä käyvän ihmisiä, jotko joko itsen tuntevat itsensä lihaviksi tai sitten muuten ovat kiinnostuneita lihavuudesta.
Mutta minun tyhmä pääni ei nyt kyllä ymmärrä miksi sinä täällä sitten olet ja vielä viitsit vastata :) :) :) Oisko älynlahjoissa jotain vikaa...
Kyllä nyt varmaan keräsit monta stressipistettä itsellesi lisää, mutta yritä kestää :)
Se koira älähtää johon kalikka halahtaa!
1 En ole lihava
2 En
3 En ole ollut
4 En
Olen yrittänyt lihottaa laihaa ruotoani jo vuosia, n. 20 vuotta.
Siinä olen myös onnistunut. 60kg:sta 80:een, läskiä ei ole juuri kertynyt.
Pelkkä syöminen ei riittänyt. Piti ottaa muite keinoja käyttöön.
Eli ankaraa punttitreeniä ja kestävyystreeniä päälle, jotta jaksais käydä punttiksella.
Ankaraa syömistä, mitä vaan ja milloin vaan, joskus kolme-neljä lämmintä ateriaa päivässä ja välipaloja yhtenään. Uhhuh. Muuten ei energia riitä.
Namia kaupasta yhtenään, kaikki on syöty. Nam nam.
Runsasta alkoholin käyttöä. Nakkikipsoja ei kannata kartella, eikä makkaraperunoita.
Tämä nimittäin on totta. Ja väitänpä, että jos lihavat tekisivät yhtä paljon töitä laihtuakseen kuin minä lihotakseni (tai nostaakseni painoa), niin kyllä tulosta syntyisi.
1. Olet lihava?
En ole enää lihava.
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa?
Lapsena olin jonkin verran lihava. Syynä kotona tarjottu ruokavalio. Teininä ryhdyin urheilemaan ja kehityin normaalipainoiseksi.
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut?
Edellä jo mainitsinkin. Armeija-ajan jälkeen lihoin reippaasti, kun urheilu jäi vähille ja söin otoa opituin ruokailutottumuksin: pikaruokaa useampi kerta viikossa ja kaapissa aina herkkuja "varalla".
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
4.1 - onnistuen
Kyllä olen. Aloin urheilla reippaasti, söin vähemmän ja jätin herkut pois. Sittemmin olen opetellut myös koostamaan "perusruuan" järkevästi.
1. Olet lihava?
EN
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa?
LAPSENA OLIN
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut?
MASENNUS
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
4.1 - onnistuen KYLLÄ
4.2 - epäonnistuen
4.3 - epäonnistuen monta kertaa
4.4 - et
1. Olen lihava
2. Olen ollut syntymästäni saakka painokäyrien yläpuolella, eli kokoelämäni olen ollut ylipainoinen, mutta suurin "mahalihavuus" on tullut aikuisella iällä.
3. -
4. Olen yrittänyt pudottaa painoani monet kerrat siinä onnistumatta. Yleensä kun painoa olen saanut alaspäin niin jälkikäteen se on tullut takaisin.
Oletko mies vai nainen?
Mahalihavuudesta kun puhut niin olettaisin että olet mies (naisille kun kerääntyy useimmiten lantioon ja reisiin) mutta taas lukuisista laihdutusyrityksistä puhuessasi luulisin että olet nainen. Vai yleistänkö minä?
kaikki ylimääräinen kertyy vain ja ainoastaan vatsaan, tosi ärsyttävää!
keltä kysyit, mutta piti vaan sanoa!
Olen nainen, ja siis tuolla "mahalihavuudella" tarkoitan lähinnä sitä että paino on alkanut vasta aikuisiällä kerääntyyn vatsanseudulle, ennen se oli tosiaan pepussa, reisissä ja rinnoissa. Nykyään myös vatsassa on enemmän.
1. olen
2. en niin sanotusti ylipainoinen, lapsen pyöreyttä, mutta kaikki silti vittuilleet siitä
3. itsetunnon aleneminen... laihduin yhdessä vaiheessa 15 kg mutta nyt tullut kaikki takaisin tavattuani uuden miehen n. puol vuotta sitten
4. 4.1 ja 4.3
Koska kaverit käski
1. Olet lihava?
- Painoindeksin mukaan ylipainoinen, timmin vatsan tilalla iso pömppömaha
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa?
- Lapsena olin aina pulska, mutta teininä laihduin. 20 ikävuoden jälkeen taas lihonut.
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut?
- Minut opetettiin lapsena syömään (liikaa) ja olin aina aika pyöreässä kunnossa. Teininä kilot katosivat kun kasvoin pituutta painon pysyessä samana. Kasvuvaiheen loputtua kilot ovat kuitenkin alkaneet taas kertyä. Asiaan vaikuttaa varmaan myös vakiintunut seurustelusuhde, kun ei "joudu" näkemään samalla tavalla vaivaa itsensä eteen kun löytyy jo kumppani
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
- Pariin otteeseen olen saanut kiloja vähän pudotettua pois, mutta aina ovat tulleet takaisin.
1. Olet lihava?
En ole enää
2. Oletko ollut aina lihava, siis jo lapsuudessa?
Olin lapsena hoikka
3. Jos olet lihonut jossain elämäsi vaiheessa, niin mitä syitä siihen on ollut?
Nuoruudessa lihoin. Pituuskasvu kun loppui, ei enää voinutkaan syödä mitä vain. Äkkiä alkaa turvota, jos muutamakin kilo kertyy vuosittain lisää.
4. Oletko yrittänyt laihdutta?
Laihdutin eron jälkeen. Aloin käydä lenkillä, koska se helpotti pahaa oloa paljon paremmin kuin ruoka. Liikunnasta tuli pian elämäntapa, ja nyt olen elämäni parhaassa kunnossa.
1. Enimmäkseen kilpirauhasen vajaatoiminta.
2. Olin hoikka lapsi.
3. 19 v omilleen muutettuani ei tullut syötyä enää yhtä terveellisesti ja tuli alettua käymään baareissa, siitä jokunen kilo liikunnasta riippumatta. 21 v tilanne räjähti käsiin kun puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka löydettiin vasta kolme vuotta sen jälkeen.
4.1 Kilpirauhaslääkityksen myötä pudonnut nyt 15 kiloa. Aineenvaihdunta normalisoitunut, joten normaali kaloriteoria pätee taas, luojan kiitos.
.
4.2 Kitudieeteillä ja karppaamalla on pudonnut painoa, tulleet aina salakavalasti takaisin.