miten ollaan oikeasti uskovaisia?

Tiedän, että tämäkään aloitus, olipa sillä kuinka hyvä ketju tahansa, ei johda mihinkään. Näillä keskusteluilla ei tunnu olevan minkäänlaista parannusvoimaa. Ne johtaavat vain paluuseen, epätoivoon ja sen ymmärtämiseen, että vapahduksen voi saavuttaa jotenkin muuten.

Martin kirjoitti:

Tiedän, että tämäkään aloitus, olipa sillä kuinka hyvä ketju tahansa, ei johda mihinkään. Näillä keskusteluilla ei tunnu olevan minkäänlaista parannusvoimaa. Ne johtaavat vain paluuseen, epätoivoon ja sen ymmärtämiseen, että vapahduksen voi saavuttaa jotenkin muuten.

lujaa luottamista Jeesuksen sovitustyöhön omalla kohdallaan. Ensin tarvitaan synnintunto, ja sitten Jeesuksen veriuhri ja rauha.

Nämä asiat eivät kuitenkaan välttämättä on tunteita, vaikka niin voisi ajatella. Jos usko perustuu tunteisiin, voihan olla, että tänään Jumala on hyvä, huomenna paha...

Synnintunto = tietoisuus syntisyydestä, ja se on opittavissa Raamatun lain kautta. Rauha Jumalan kanssa on myös uskoa Raamatun sanomaan, siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jumalan Sanaa lukemalla pysyy oikealla tiellä.

Kun lapsi syntyy maailman, hän on puhdas synnitön, Jumalan luomistyön jäljeltä.Hän kantaa kuitenkin perisynnin taakkaa syntymästään asti, koska se tuli syntiinlakeemuksen serauksena paratiisissa.Perisynti tarkoittaa, että olemme taipuvaiset syntiin ja luontomme on syntiinlankeemuksessa turmeltunut. Perisynti ei kadota, ainoastaan tekosynti. Jumala on myös antanut meille omantunnon syntymässä, jossa Jumala puhuu ja neuvoo meitä oikean ja väärän tuntemiseen. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa ymmärtämään hyvän ja pahan. Lähetyskäskyssä sanotaan, että tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt pitää. Mutta miten monet vanhemmat kasvattavat Taivaan Taimiaan, ei ainakaan Jumalan tuntemiseen ja anteeksiantamuksen evankeliumilla siunaten, kuten Jeesus on opettanut. Kuinka he voisivat, kun eivät itsekään usko ja ovat ulkona Jumalan valtakunnan. Täälläkin se on huomattu , miten vihaisia ollaan uskovaisille vanhemmille, heidän uskonnollisesta opetuksestaan lapsille.Jos lapsille ei opeteta uskon tärkeyttä, he luisuvat pois elävästä aidosta Jumalan lahjoittamasta lapsenuskosta ja joutuvat tekosyntiensä vuoksi epäuskon lavealle tielle. Lapsistamme on meillä suuri vastuu Jumalan edessä, se ei riitä , että tarjoamme virikkeitä ja mukavuutta ja hyvän elämän lapsillemme, mutta laimin lyömme lapsiemme uskonelämän hoitamisen. Tähän lapsuususkoon meillä on mahdollisuus päästä takaisin vain ja ainoastaan parannuksn kautta, uskomalla Jumalan seurakunnasta julistettu anteeksiantamuksen evankeliumi Jeesuksen nimessä ja veressä omien syntien anteeksisaamiseksi ja uskomalla ne anteeksi annetuiksi myös Isän edessä taivaassa.Vain tätä kautta ihminen tule autuaaksi, taivaskelpoiseksi.