Miksi, aina minulle käy näin? olemukseni viestii kaikille, ettei minuun saa tutustua, että olen jotenkin vihamielinen yms. mutta asia ei ole näin! kaikki minun tuntevat eivät halua olla kanssani missään tekemissä, koska kommunikointi kanssani on huomattavan vaikeaa. Ei pitkiä katseita, pikemminkin välinpitämättömiä, jutellaan toispuoleisesti ja sitten sitä taas ollaan yksin.
Mutta kaikki tapahtuu korvien keskellä, itse aiheutan tämän ja masennuksen takia hyväksyn sen että joudun olemaan luultavasti loppuelämäni yksin jos en muuta asennetta.
Minulla on ollut ongelmana myös se, että ajattelen suurimman osan päivästä sitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten voisin käyttäytyä toisin että minut hyväksyttäisiin. Toisaalta liiallinen yrittäminenkin voi koitua kohtaloksi, koska se saattaa olla läpinäkyvää.
En tiedä mitä teen, ehkä en panosta tarpeeksi sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kaikki saavat minusta tylsän kuvan.
Mutta kaikki tapahtuu korvien keskellä, itse aiheutan tämän ja masennuksen takia hyväksyn sen että joudun olemaan luultavasti loppuelämäni yksin jos en muuta asennetta.
Minulla on ollut ongelmana myös se, että ajattelen suurimman osan päivästä sitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten voisin käyttäytyä toisin että minut hyväksyttäisiin. Toisaalta liiallinen yrittäminenkin voi koitua kohtaloksi, koska se saattaa olla läpinäkyvää.
En tiedä mitä teen, ehkä en panosta tarpeeksi sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kaikki saavat minusta tylsän kuvan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voin kuvitella että olet masentunut kun tuollaisia ajtuksia pyörii milessäsi. Ongelma ei ole siinä että olisit jotenkin muita huonompi, ei ei todellakaan. Sinun kannattaa ymmärtää etä ongelman ydin on siinä kuinka ite suhtaudut itseesi. Ja tekstistä päätellen olet tätä jo oivaltanutkin `mutta kaikki tapahtuu korvien keskellä, itse aiheutan tämän`.
Sinun kannattaisi (jos minulta neuvoa kysyisit) tutustua itseesi ja luonteeseesi ja poimia sieltä hyviä luonteenpiirteitä joista tykkäät, ja ruveta harjoittelemaan niiden näyttämistä muille. Sinun ei kannata enää tässä vaiheessa todellakaan keskittyä siihen mitä muut ajattelevat, koska ongelma ei ole heissä. Heillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eikä sinun kannata tehdä muista tekosyytä siihen miksi et ole ja käyttäydy niinkuin hyväksi tiedät. Sinä voit vaan ite muuttaa itseäsi nyt. Ja ihan taatusti pystyt, siis jos halua riittää.
Isoin juttu varmaan kohallasi on että pääsisit siihen pisteeseen itsesi kanssa, että hyväksyisit itsesi sellaisena kun olet ja arvostaisit itseäsi ja oppisit luottamaan omiin kykyihisi.
Ja tottakai sinun kannattaa ruveta tarttumaan uusiin tilanteisiin ja haasteisiin. menet mukaan sosiaalisiin tilanteisiin. Älä keksity itseesi, äläkä liikaa muihinkaan. Uskon että mitä enemmän menet mukaan juttuihin, sitä helpommin tajuat että kyse ei ole suorittamisesta vaan elämisestä. Ja että olet ihan yhtä taitava elämään kun muut.
Uskon että muutoksesi lähtee liikkeelle siitä että ihan vaan menet mukaan tilanteisiin ja puhut sen mitä haluat. (jos ajattelet jatkossa että en minä voi, millasenkohan kuvan annan, tai että nuo varmaan inhoo mua. Et ehkä sit koskaan anna itelles lupaa muuttua)
Kuhan oot muutamasta tilanteesta selvinny voittajana, saat siitä niin paljon potkua ja itseluottamusta, mikä kyllä kantaa isompiinkin muutoksiin.
Toivon kovasti ettet antas enää itelles lupaa tehä itestäs onnetonta.
niin tosiaan parasta olisi, kun yksinkertaisesti väsyisit olemaan arka ja pidättyväinen ja haluaisit muuttua. Se ei tarkoita että keräisit kaiken uhon sisältäsi ja kaiken energiasi ja oisit huomenna koulussa sellanen yltiöenerginen ja tyhmän rohkea. Vaan sitä että ole normaalisti..käyttäydy niinkun kotona käyttäydyt. Hymyile muille ja mene tutustumaan niihin joihin haluat tutustua.
Ymmärrä ettet ole tippakaan huonompi kun kukaan muukaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ajattelin aina lukiossa, että minussa on jotain vikaa, kun en tutustu uusiin ihmisiin. Lukiomme oli aika pieni, joten tunsin lähes kaikki opiskelijat ennestään. Elin koko lukioajan pelkästään ajatellen, että muita ei kiinnosta tutustua minuun, koska minussa on jotain vikaa. Lukion viimeisellä luokalla vasta tajusin, ettei minussa ole mitään vikaa. Oma epävarmuuteni ja itseinhoni olivat karkottaneet muut ihmiset pois luotani. Tajusin, että vasta kun opin kunnioittamaan itseäni oppivat muutkin lähestymään minua.
Sinuna siis opettelisin hyväksymään itsesi. Siis varmasti sinussa on paljon hyviä puolia, joita et välttämättä ole tiennyt sinussa olleen. Anna ensin aikaa itsellesi ja itsesi hyväksymiseen, niin eiköhän niitä ystäviäkin ala samaan tahtiin löytymään kun itsekunnioitus kasvaa. :)