Ruotsissa popsitaan cipramilia ja sen sukua enemmän kuin mitään muuta lääkettä.Alle kaksvitosten ryhmä suurin käyttäjä.
Kysymyksessä vaikuttaa olevan iso kokeilu.Haittavaikutuksista ei tiedetä vielä juuri mitään ja pahinta on,että ei olla kiinnostuneita.
Samaan aikaan puuhataan uusia korvauksia talidomilapsille...eivät ole kaikki suostuneet kuolemaan.
Vielä masennuslääkkeittenkin kupla puhkeaa.Ja kolinalla.
Kysymyksessä vaikuttaa olevan iso kokeilu.Haittavaikutuksista ei tiedetä vielä juuri mitään ja pahinta on,että ei olla kiinnostuneita.
Samaan aikaan puuhataan uusia korvauksia talidomilapsille...eivät ole kaikki suostuneet kuolemaan.
Vielä masennuslääkkeittenkin kupla puhkeaa.Ja kolinalla.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pieni joukko psykiatreja ja filosofeja sekä ryhmä masennuksesta selvinneitä uskaltaa vastustaa lääketehtaiden valtaa mielenterveyslääkkeiden ylikäyttöä vastaan. Nykyään on muotia, että kaikista normaali elämään kuuluvista asioista tehdään sairauksia, joita pitää lääkitä mielialalääkkeillä.
Esimerkiksi Mielenterveysmessuilla 14-16.11 puhuttiin alakerrassa Medikalisaatiosta = lääkkeiden yli-ihannoinnista ja yläkerrassa (16.11. lauantaina) lääkefirmat esittelivät tuhansille kutsun saaneille ammattilaisille lääkkeitään. Ja alakerrassa oli samaan aikaan muutama sata Mielenterveysmessuista kiinnostunutta.
Kuka uskaltaa nousta puolustamaan asiallisen lääkityksen informaatiota?
Mistäs sitä 'oikeaa tietoa' saa?
"Nykyään on muotia, että kaikista normaali elämään kuuluvista asioista tehdään sairauksia, joita pitää lääkitä mielialalääkkeillä."
Höpsis.
Suurin ongelma on se, ettei avun tarve ja apu kohtaa hädän hetkellä. Tästä johtuen sitten tarvitaan lääkitystä oireiden hoitamiseen.
Olen samaa mieltä.
Olen syönyt n. 1,5 vuotta Cipramilia. Kokemukset ovat huonoja: Oli aiheuttaa sairauteni pahenemisen eli muuttumisen kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, maanisdepressiivisyys.
Mikään onnenpilleri Cipramil tai vastaavat muut SSRI-lääkkeet ei ole. Ne vievät ihmiseltä kaikki tunteet, mikä on ehkä tarpeen masennuksen syvimmässä vaiheessa, mutta ei enää sen jälkeen.
Koin olevani kuin virrassa ajopuuna toisia tukkeja vastaan kolahteleva tahdoton tukki. Hoitojärjestelmä suosii näitä lääkkeitä sen vuoksi, että ne tekevät ihmisistä tahdottomia hoitojärjestelmän mieliksi toimivia sätkynukkeja.
Pitkäaikaiskäyttö tuo tosiaan ongelmia, niin kuin arvelet. Amerikassa on näistä julkaistu joitain tutkimuksia, mutta niitä on vaikea saada käsiinsä, koska lääketehtaat yrittävät vaientaa kaikki soraäänet. Netistä voi yrittää hakea tietoa englannin kielisiltä sivuilta hakusanoilla: Depression-, Medical-, mental health researc
Joo, no, useimmille se on kuitenkin hyvä ja toimiva lääke. Söin niitä 2v. ilman juurikaan sivuvaikutuksia.
Taas kerran. Lääke ja lääkitys on hyvä asia silloin kun masennus vie kaikki voimat ja elämänhalun. Samalla kun aloittaa lääkityksen täytyy ehdottomasti aloittaa keskusteluterapia tai jopa psykoanalyysi. Kysy tätä omalta lääkäriltäsi. Kelakin korvaa todella hyvin kahden vuoden terapian. SSRI-lääkkeillä eli näillä uusilla masennuslääkkeillä ei kenestäkään saa mitenkään tahdotonta nukkea. Onnellisuutta ne eivät aivan varmasti tuo. Kun itse ymmärrät olevasi masentunut ja olet ns. sairaudentuntoinen, niin todennäköisesti myös kuntoudut hyvin. Psyykenlääkkeet EIVÄT PARANNA NE KYLLÄ HELPOTTAVAT ELÄMÄÄ, MUTTA EIVÄT PARANNA KETÄÄN !!!!!!! Lääkitykseen tulee aina liittää keskusteluterapia ts. tiivistahtinen esim 2-3 kertaa viikossa tapahtuva omien asioiden selvittely. Masennulääkkeillä on omat sivuvaikutuksensa mutta tulee aina miettiä kärsiikö pieniä sivuvaikutuksia vai valitseeko masennuksen ja ahdistuksen.
vie tunteita ainakaan minulta, ja kokemukset ko. lääkkeestä ovat olleet pelkästään positiivisia. minulla ainakin sen verran vaikea masennus etten pystyisi käymään töissä ja opiskelemaan jos en söisi lääkkeitä. niin että mieluummin syön lääkkeitä kuin jään sairaseläkkeelle, tms.
Cipramil on ihan hyvä lääke, mutta se ei sovi kuitenkaan kaikille. Esimerkiksi, jos on nukahtamis- ja nukkumisongelmia, niin Cipramil, mikä on piristävä lääke, ei ole paras mahdollinen. Suositus lääkeoppaassa.
Mikään pieni sivuvaikutus ei ole masennuksen muuttuminen maanisdepressivisyydeksi Cipramilin syömisen takia. Tästä on nykyään jo varoitus lääkepakkauksessa. Silloin kun minä niitä söin, ei valitettavasti näin ollut. LUKEKAA HYVÄT IHMISET TARKKAAN MITÄ LÄÄKEPAKKAUKSISSA LUKEE.
Olen samaa mieltä sairaanhoitajan kanssa, että ketään ei pidä jättää yksin lääkkeiden varaan. Valitettavasti vain yhteiskunnan kustantamaa terapiahoitoa on niukasti saatavilla. Yksityissektorilla hoitoa on kyllä tarjolla kalliiseen hintaan ja tasoltaan vaihtelevana. Kukaan ei valvo yksityisterapeuttien antamaa hoitoa.
Mutta Cipramililla on todettu tulevia masennuksia ehkäisevää vaikutusta kun sitä käytetään yhtäjaksoisesti yli 6 kk. Etenkin, jos masennus johtuu serotoniinin takaisinoton liiallisesta nopeudesta, en tiedä mikä muu kuin lääkehoito voisi siihen parhaiten auttaa.
Niinä 20 vuotena työssäollessani en ole tavannut ainoatakaan potilasta tai asiakasta, jonka depressio johtuisi AINOASTAAN serotoniiniaineenvaihdunnasta. Tässä liikutaan taas veitsen terällä. Jokaisen ihmisen terveys tai sairastuminen on henkilökohtaista ja yksilöllistä. Tulee osata erottaa suru, mielipaha, alakuloisuus, väsymys ja sen syyt. Depressio, syvä depressio ja psykoottistasoinen depressio. Nimenomaan depressiolääkkeitä määrätään liian helposti ja jopa väsymykseenkin. On annettu harhainen kuva, että näillä tableteilla voisi jopa saavuttaa onnen noin vain.
En halua väitellä tästä asiasta, puhun vain työkokemuksesta ja potilastyöstä. Usko lääkkeisiin on opetettua ja perustuu suurelta osin lääketehtaiden aggressiiviseen markkinointiin. Lääke ja lääkkeet ovat tietenkin usein hyvä vaihtoehto mutta myös oman sairaudentunnon herääminen ja käytös/ elämäntapojen muuttaminen vie asioita eteenpäin ja helpottaa elämää. On tietenkin helpompi väittää, että mulla oli vain vähän vikaa mun serotoniiniaineenvaihdunnassa mutta nyt se on kunnossa. Voisihan tästä aiheesta puhua vaikka koko loppuelämän mutta saa nyt minunu puolestani loppua tähän. Depressiosta yleensä on "mukava" puhua sähköisestikin. Hyvää jatkoa. Palataan.
Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, jonka käyttöoikeuden myöntää Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus yleensä vähintään kolmivuotisen psykoterapiakoulutuksen saaneille. Enimmäkseen nämä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä (mm. lääkäreitä, sairaanhoitajia ja psykologeja). Kaikkia PSYKOterapeutteja (ja muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä) valvoo Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus. Sen sijaan maailmalla liikkuu erilaisia muita "terapeutteja". Kannattaa siis tarkistaa, että terapeuttilla on TEO:n psykoterapeuttipätevyys tai että hän on terveydenhuollon ammattihenkilö.
Totta on, että yksityissektorilla taso on vaihteleva ja hinnat voivat olla korkeat. Psykoterapeutti on yleensä pitkän koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattilainen ja hänen on terapiatyöstä leipänsä saatava.
Vertailun vuoksi hintoja: Auton korjaus, merkkikorjaamo, ammattikoulun käynyt autonasentaja: laskutus 40 eur/ 30 min eli 80 eur tunti. Psykoterapia: vähintään opistotasoisen koulutuksen saanut terapeutti, jolla vähintään kolmen vuoden lisäkoulutus...
Kaunis ajatus tuo pitää... aina... 2-3 kertaa viikossa tapahtuva... Hyvä tietysti olisi niin, mutta missä tuo voidaan oikeasti toteuttaa ja mistä voimavarat ? Kun edes saataisiin seuranta, eikä jätettäisi poitlita ihan oman onnen nojaan...
Osa selviää kriisistään työkykyisenä masennuslääkkeen aiheuttaman "boosterin" turvin, ettei ihan lamaudu ja toimintakyky säilyy joten kuten ja kun kriisistä on selvitty jatketaan elämää. Osa taas todella tarvitsee tuota sanomaasi intensiivistä hoitoa. Pitäisikö potilaat sitten jättää lääkkeettä, jos ei terapiaakaan kyetä antamaan ?
Niin kaikki eivät varmasti saa keskusteluapua 2-3 kertaa viikossa mutta paikallinen MTT, seurakunnat, omalääkäri, TK-psykologit, opisk. tervhuolto tai työterv.huolto. Joistakin näistä aivan varmasti löytyy paikka keskusteluunkin. Jos jaksaa ja viitsii etsiä. Tosi on, että avohoito ei nyt toimi alkuunkaan koko maassa. Omassa kotikaupungissani, jos valitat masennusta, voit saada ajan kolmen viikon päähän. Tuo 2-3 kertaa tarkoitti kelan antamaa tai itseasiassa korvaamaa psykoterapiaa, johon kaikki eivät tietenkään pääse. Sairaalassa työskennellessäni ketään ei uloskirjoitettu, jos jatkohoitopaikkaa ei löytynyt. Helsingin ja Tampereen tilannetta en tiedä mutta uskon jatkohoito/hoitokontaktin löytyvän, jos sitä itse haluaa ja katsoo tarvitsevansa. Uudenpolven depr-lääkkeillä on tosin ennaltaehkäisevä vaikutus, niinkuin kaikilla tähän ryhmään kuuluvilla ns. SSRI- lääkkeillä. Vielä kerran pelkkä lääkehoito depressiossa on sama, jos umpisuolesta poistettaisiin vain puolet tai hampaasta paikattaisiin vain puolet. Voihan olla, että ajatukseni 10 vuoden kuluttua on toinen mutta nyt käytäntö osoittaa keskustelun lääkityksen oikeaksi malliksi.
Haluaisin huomauttaa että ehkä tuo lääke ei sopinut juuri sinulle. Toisia se on voinut auttaa. Ei lääkkeitä pidä tuomita vain sen takia että niistä on itsellä huonoja kokemuksia. On ihmisiä, jotka ovat selvinneet pahimman yli vain lääkkeiden avulla ja elävät sen jälkeen normaalia elämää, joko lääkkeiden kanssa tai ilman.
Voitaneen pelkästään sanoa, että lääkkeen ja terapian yhteisvaikutuksella on saatu yleisesti parempia tuloksia. Annat ymmärtää, ettei ainoastaan kemiallinen epätasapaino voi depressiota aiheuttaa ja että aina osavaikuttimena deprssion olemassaoloon ovat potilaan tiedostetut tai tiedostamattomat ongelmat. Mikä osuus kunkin ongelmilla sitten on masennukseen? Ei välttämättä aina mikään! Varmasti keskustelulla ja asioiden läpikäynnillä voidaan helpottaa masennuspotilaan oloa, mutta tietoa siitä, olivatko ne todellisena syynä tai edes osasyynä masennukseen, ei voitane tietää. Ei sellaista masennuspotilasta tai muutakaan ihmistä ole olemassa, jonka mieltä ei joku asia painaisi. En näinollen ihmettele, ettet ole urasi aikana törmännyt sellaiseen masennuspotilaaseenkaan.
etpä ole paljoa asiaan perehtynyt, jos et tiedä endogeenisestä depressiosta
Psykoterapia hoitomuotona voisi olla hyvä, jos potilas saisi aluksi jotain takeita siitä, että hoito todella tulee onnistumaan. Nyt kaikki perustuu vain oletuksiin. Yleensä masennuksen kourissa olevat potilaat eivät rohkene kritisoida mitään, koska he ovat niin avuttomassa tilassa ja haluat parantua keinolla millä hyvänsä.
Epäilen, että määrällisesti otetuimpia lääkkeitä Ruotsissakin ovat särkylääkkeet. Mitä tulee esim. Cipramiliin - se oli suomen myydyin lääke jo muutama vuosi sitten, rahallisesti.
särkylääkkeet Ruotsissa.
Cipramilin jälkeen on Losec.
Taidat kuulua siihen ihmisryhmään, joka pelkää kaikkea uutta. Uudempiakin pelonaiheita toki löytyy; onhan C ollut markkinoilla jo vuosikymmenen ja on sitä toki tutkittu vuosia sitäkin ennen. Ruotsissa ei mitään kokeilua ole menossa ko. lääkkeen suhteen, mutta mielenkiintoinen salaliittoteoria sinulla siinä. Jatka tutkimuksia!
että joku täällä tietäää paremmin kuin Ruotsin suurin lehti.
Sanottiinko Ruotsin suurimmassa lehdessä tosiaan että ruotsalaiset nuoret ovat koekaniineja? Jos lääke on suosittu/paljon käytetty/paljon määrätty niin eikös kyse voisi olla jostain muustakin? Esim. siitä että lääke on havaittu hyväksi? Tai sitä että ruotsalaisilla nuorilla on paljon mielenterveysongelmia? Ehkä kaikkia vaikutuksia ei ole vielä raportoitu mutta eipä ole monen muunkaan lääkkeen sivuvaikutuksia... Ovatko suomalaiset särkylääkekoekaniineja kun niitä käytetään eniten?
Sanottiinko Ruotsin suurimmassa lehdessä tosiaan että ruotsalaiset nuoret ovat koekaniineja? Jos lääke on suosittu/paljon käytetty/paljon määrätty niin eikös kyse voisi olla jostain muustakin? Esim. siitä että lääke on havaittu hyväksi? Tai sitä että ruotsalaisilla nuorilla on paljon mielenterveysongelmia? Ehkä kaikkia vaikutuksia ei ole vielä raportoitu mutta eipä ole monen muunkaan lääkkeen sivuvaikutuksia... Ovatko suomalaiset särkylääkkeiden koekaniineja kun niitä käytetään meillä eniten?
Sanottiinko Ruotsin suurimmassa lehdessä tosiaan että ruotsalaiset nuoret ovat koekaniineja? Jos lääke on suosittu/paljon käytetty/paljon määrätty niin eikös kyse voisi olla jostain muustakin? Esim. siitä että lääke on havaittu hyväksi? Tai sitä että ruotsalaisilla nuorilla on paljon mielenterveysongelmia? Ehkä kaikkia vaikutuksia ei ole vielä raportoitu mutta eipä ole monen muunkaan lääkkeen sivuvaikutuksia... Ovatko suomalaiset sitten särkylääkekoekaniineja kun niitä käytetään täällä eniten?
Nyt ei voi enää kuin nauraa...