Tässäpä tarinaani.. sairastuin. Kädestä meni hermo jumiin. Sairaslomalla ollut jo puoli vuotta. Laskin kaikki työni varaan. Nyt on velkaa melkein 3000e ja rahaa pussissa n.70e. Tilillä ei mitään. Vuokra aina kuukauden jäljessä. Lainoihin menee 100e kuukaudessa. Lakut tulee sairaalasta kun menen leikkaukseen. Toimeentulotukea ei jaksa hakea kun mitään ei saa ostaa eikä tietokone maksuja eikä puhelinlaskuja hyväksytä. Niitä ei tarvi vaikka on pakko soittaa sairaalaan ja lääkäreille. Ei auta selitykset ei!! En ole hakenutkaan enää apua sos.toimelta. Siksi joutunut luottotilejä käyttämään. Saa nähdä koska tämä koko paketti kaatuu? Sairaspäiväraha on n. 538e kuukaudessa. Lapsilisä ja elatusmaksu hiukan keventävät taakkaani. Väsyttää koko systeemi. laskut tulee maksettua aina myöhässä. Koskakohan tulee taas se päivä että laskut saa maksettua siinä kuussa milloin pitääkin? En tiedä? Töihin paluustakaan ei ole tietoa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. On se kumma että oikeasti kun apua tarvii ja kysyy ja esittää joka kuitin ja tositteen niin sitten sielä joku "ylimielinen" Sossutäti nenävarttaanpitkin kertoo että mikä kuuluu perusosaan. Eli vuokra, ruoka, sähkö, reseptilääkkeet ja sairaalalaskut (ei yksityislääkärien laskut). Valitettavasti emme voi auttaa. teksis mieli sanoa jotain oikein pahasti. No mistä sitten ammennan voimia. Parhaille ystäville olen kertonut miten asiat on. He kuuntelevat. Se auttaa. Teen ulkoilu retkiä tuohon lähelle metsää ja olen hiljaa. Juon kupposen teetä ja ihailen niittykukkia joita on maljakossani. Uskokaa tai älkää ne oli ilmaisia!! Surullista on se että en nyt pysty tekemään töitä jonka varaan olin laskenut tietokone ostoni ja muun tavallisen elämäni laskut. Tulee paha mieli. Iloita pystyn silloin kun en ajatele että saanko kaiken maksettua, vaan ulkoilen. Tapaan ystäviä. Seuraan luontoa ja lepään ja odotan leikkausta. Haaveilen saunasta ja vastasta jonka saa kohta tehtyä koivun oksista. Kuuntelen musiikia. Kuuntelen toisia vaikeuksissa olevia. Johan omatkin huolet pienenee kun toisilla on vielä huonommin. Vinkkejä edullisista mukavista hetkistä otetaan vastaan ja ruoka vinkkejä myös.
Surllista
Sisko
172254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoitusvirheitä...
"On se kumma että oikeasti kun apua tarvii ja kysyy ja esittää joka kuitin ja tositteen niin sitten sielä joku "ylimielinen" Sossutäti nenävarttaanpitkin kertoo että mikä kuuluu perusosaan"
Etkös sinä kertonut ettet toimeentulotukea ole hakenut? Mistä siis noin asenteellinen näkemys sosiaalialan työntekijöitä kohtaan?
Eiköhän tilanne ole Suomessa pikemminkin se, että toimeentulotukien kriteerejä sietäisi tiukentaa.
... hain aiemmin ja sitä ei myönnetty eli silloin kun sairastuin. Koska kuluissani oli yksityislääkärin lasku. Puhelin lasku. Sekä muut laskut. Sen jälkeen en ole edes yrittänyt toimeentulotukea! Ajattele mitä ajattelet. Yksityislääkärillä leikkaukseen olisi päässyt heti 1500e jota ei suostuttu tukemaan eikä hyväksymään. Olisin jo terve siltä osin. Muutakin ilmeni. Pääsen kuntoutukseen ajallaan. Nyt olen jonottanut puoli vuotta. Ihmettele ihan rauhassa. Niin minäkin tee ja ole kriittinen, mutta itse en enää selviydy näillä tuloilla ja sairasloma jatkuu. Todella voi tiukentaa sos.turvaa. Ihan miten vain. Töihin en nyt voi kuitenkaan mennä kun kädestä on voima pois ja tuli lisä harmia terveyden kanssa. Siinäpähän joutaa miettiä ja moni muu on samassa tilanteessa. Joten kritisoidaan nyt sitä miksi sairastuin? Elämä tuo tällaisia yllätyksiä vastaan. Olisin tietty töissä ja laskut maksettu jos olisin terve. Enkä olisi siis tännekkään kirjoittanut. Elelisin ja maksaisin laskuni ajallaan. En vain tiennyt etukäteen tätä enkä sitä mihin apua saa ja mihin ei kun sairastuu?.
Olisi kannattanut mennä yksityislääkäriin. Olisit terve ja töissä ja laskut maksettu.
Onko sinulla vakuutuksia? Eli miksi ei ole?
Miksi et säästänyt yhtään pahanpäivän varalle kun olit vielä töissä?
Sairastuminen on tietysti ikävää, eikä taatusti kenenkään syytä. Silti kannattaa aina varautua siihen pahaan päivään, joka tulee kaikille kohdalle joskus. Jos elää vain kädestä suuhun vuodesta toiseen, niin sitten se kirpaisee.
Muille muistutukseksi :
- Ottakaa vakuutus sairauden/kuoleman varalle
- säästäkää rahaa, hajauttakaa sijoitukset
- älkää velkaantuko liikaa, velat pystyttävä hoitamaan aina kaikissa tilanteissa
- menot mitoitettava tulojen mukaan
- elämässä sattuu aina kaikenlaista, työttömyyttä, sairautta, avioeroa, läheisen kuolemaa jne... varautukaa!
Ahaa, hait siis kuitenkin. Mutta mikä estää hakemasta uudestaan, jos tilanne on muuttunut tuosta?
Toimeentulotuessa huomioidaan terveydenhuollon kustannukset julkisen terveydenhuollon kulujen mukaisina. Se ettei tuon suurempana, on mielestäni varsin ymmärrettävää.
jos joku tänne jotain kirjottaa niin te kaikki tietävät yliihmiset kyllä auotte päätänne heti.
Miks et tehnyt näin tai noin...helppoo on sen kirjottaminen.
No jos joskus olet hakenut toimeentulotukea ja se on evätty, niin sekö estää hakemasta sitä uudestaan? Tilanteet vaihtelee ja voi olla että jonain kuukautena saat tt-tukea ja jonain et.
Kannattaa mennä ja hakea uudestaan, se parantaa mahdollisuuksiasi saada tt-tukea verrattuna siihen, että et hae ja jurputat kotona.
Perusosaan kuuluu mitä kuuluu, ei se sosiaalityöntekijä sille mitään voi. Mutta sinulla on varmaan sellaisiakin menoja, jotka eivät kuulu perusosalla katettavaksi.
Tsemppiä.
Eihän elämänhallintaan mitään yli-ihmistä tarvita. Ei ihmisen tarvitse olla rikas tai hyvätuloinen ottaakseen vastuuta elämästään. Ei se mitään mollaamista ole, jos yrittää opastaa muita välttämään niitä karikoita, joita esimerkiksi aloittaja on kohdannut.
Minua taas ärsyttää tuo yhteiskunnallisten tukien mollaaminen. Avauksessakin sosiaalitoimeen kohdistettu. Iänikuista narinaa... koskakohan viimeksi on kuullut jonkun kehuvan vaikka kuinka hieno asia on että länsimaisessa yhteiskunnassa työttömälläkin on mahdollisuudet taloudellisesti hyvään elämään. Tai koska on kiitetty kuinka myönnetty toimeentulotuki auttoi elämässä eteenpäin. Mutta ei, aina ollaan vinkumassa ja valittamassa.
Olen hakenut toimeentulotukea. En mollaa sos.toimen työtä jos osaat katsoa tarkkaan. On vai niin että minulla ei ole vakuutuksia. En ole koskaan saanut vakinaista työpaikkaa ja en ole voinut säästää. Olen maksanut laskut niiden tullessa. Nyt en siihen pysty. Määräaikaistyösopimuksilla on omat seuraamuksensa. Nyt ne näkyy minun elämässäni. Tiedän että on muitakin joilla ei ole vakuutuksia eikä mahdollisuutta säästää pahan päivän varalle. Neuvot on kyllä hyviä mitä saan tässä. Niistä kiitos jokaiselle kirjoittajalle. Otan ne varteen jatkossa. Kiitos sinullekkin kommenteista. Varmasti ollaan kaikki opittu tässä elämässä jotain ja jos ei olla niin ainakin hiljaa kulkemaan oppii jokainen ajallaan. Ilo uutinen tiedoksi että ystäväni auttaa minua kun näkevät tilanteeni ja liput ja laput on kaikista tallessa. Joten jatketaan matkaa. Kerron sitten kun tämä on kääntynyt kaikki taas parhainpäin.
On sellaisiakin menoja joita ei toimeentuloon hyväksytä kuten lainan lyhennys. Puhelin kulut. Yksityislääkäri maksut.Fysioterapian lasku. jne... Tiedän etten saa tukea koska näitä laskuja on kertynyt ja nyt täytyy vain selvitä. Enää en voi ottaa velkaa etten mene lopullisesti konkurssiin. Velan päälle en voi enää sairastaa. Joten on vain odotettava ja leikkaus on jo ensiviikolla ja tutkimukset myös. Sitten kaikki selkenee. En tiedä voinko palata nykyiseen työhöni? Tsemppiä muillekkin vastaavassa tilanteessa oleville.
ei saa sossusta mitään rahaa, jos et ole täysin varaton ja juoppo, vaikka tilanteesi olisi todella vaikea ja vain väliaikainen.
Mun tilanne oli seuraava: Vaimo oli opiskelija, jonka opintotukikk:t oli jo loppu eikä hänellä ollut lainkaan tuloja. Itselläni (myös opiskelija) oli tuloja osa-aikaisesta työstä 600e/kk. Ei muita tuloja. Omaisuutta ei kummallakaan ollut. Ei haettu mitään pysyvää tukea vaan vähän tukea pariksi kk:ksi siihen asti, että vaimo sai töitä (vaimon työt eivät silloin vielä olleet varmistuneet).
Sossusta ei saatu mitään.
Olin kuitenkin onnellisessa asemassa sen suhteen, että mulla oli mahdollisuus tehdä enemmän tunteja osa-aikaisessa työssäni ja selvisimme kunnialla taloudellisesti tukalasta tilanteesta. Opiskelut jäivät kuitenkin siksi aikaa jäihin.
Joo sossusta ei saa helpolla rahaa ei edes siskoni joka sairastaa diabetesta ja pitäisi selviytyä 600 e tuloilla kk. Maksat siitä eka vuokran joka onneksi on vain 220ekk sähkölaskun..ja puhelinlaskun joka ei onneksi ole iso..Mutta pitää saada maksettua ruoka ja lääkkeet..Koska diabeetikon pitää olla tarkka ruokavaliostaan ja syödä 5 kertaa päivässä niin siihenkin uppoaa rahaa.Näin tämä yhteískunta toimii
todella sitä rahaa tarvitsevat ei saa niin helpolla rahaa sossusta.
Tätä juuri tarkoitin, että todella kun apua tarvii niin sitä on vaikea saada vaikka olisi kaikki kuitit ja tosittee, kun niitä ei vain hyväksytä... Toiset neuvoivat harkinnanvaraista toimeentuloa kysymään. Sekin evättiin ja nyt täytyy vielä sanoa että en henkilöistä ketään sos.työntekijää vaan terveen maalaisjärjen käyttö olisi siellä joskus tosi aiheellista kun ihminen sairastaa tai sairastuu. Voimia teille!
Näin se on. Pitäisi tukea eikä lannistaa... Onnea että selvisitte. Hyvää kesää!
Oletko hakenut asumistukea. eli ensin haet asumistukea ja sitten vaaan rohkeasti sossuun. Palvelussa on varmasti eroja, mutta kun asiallisesti selvittää asiansa homma hoituu. Olen joskus joutunut käyttämään sossun palveluja ja ainakin minä sain ihan huippu mukavaa palvelua. Mutta täytyy myöntää vaikka kohtelu olikin hyvää ja olivat oikein mukavia, ei silti ole niitä miellyttävämpiä paikkoja asioida. Juuri tuo kuittien ja tiliotteiden kuskaaminen. Mutta kuten täällä onkin jo neuviottu niin joka kuukausi vaan uusi hakemus.Sitä vartenhan se virasto on olemassa, siis vähävaraisille.
Niin.. ajattelin nyt kuitenkin ensin mennä sinne sairaalaan. En jaksa nyt hakea mitään.. Papereita täytyy täytellä sinne ja tänne. Ystäväni auttaa. Minusta kun tulee yksi kätinen toistaiseksi. Niin en täyttele hakemuksia sen enempää kuin kokkaankaan mitään. Aikansa kutakin ja tästäkin ahdingosta vielä selvitään. Kiitos tsemppauksesta!