http://www.24.fi/farian/peli/tavat_perhesuhteet.htm
Jalkavaimot
Tunteita ja halujen tyydyttämistä varten ovat jalkavaimot, jotka ovat eräänlaisia sivuvaimoja, virallisia rakastajattaria, jotka asuvat miehen taloudessa. Jalkavaimo otetaan varsinkin silloin, jos vaimo ei synnytä lapsia tai mies ei pidä hänelle valitusta vaimosta. Mies valitsee jalkavaimonsa oman mielensä mukaan ja pitää häntä niin kauan kuin haluaa. Yleensä jalkavaimot ovat aatelissukujen sivuhaarojen tyttäriä tai rahvaan naisia.
Naisesta tulee miehen jalkavaimo, kun mies tekee naisen isän (tai holhoojan) kanssa asiasta sopimuksen, Huntukirjan, jossa sovitaan morsiuslunnaista, jotka mies maksaa naisen holhoojalle, sekä kertakorvauksesta (yleensä muutaman vuoden toimeentuloon riittävä summa), jonka nainen saa suhteen päätyttyä ellei hänelle etsitä uutta kotia, sekä mahdollisista muista ehdoista. Huntukirjan tekemistä ei yleensä juhlisteta mitenkään, kyse on vain sopimuksen laatimisesta. Tämän jälkeen nainen muuttaa miehensä talouteen.
Mies voi vapaasti päättää, milloin jalkavaimosuhde päättyy, itse jalkavaimolla tähän ei ole sanomista, paitsi että raskaana olevaa (papitar voi varmistaa tämän) jalkavaimoa ei yleensä lähetetä pois. Hyvän tavan mukaan mies etsii jalkavaimolleen uuden kodin, ja usein onkin tapana antaa nuori ja kaunis jalkavaimo lahjaksi toiselle miehelle. Tällaisesta lahjasta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Lähtiessään jalkavaimo jättää synnyttämänsä lapset miehensä perheeseen, eikä hänellä ole heihin mitään oikeuksia jälkeenpäin. Vanhassa ja uudessa suhteessa syntyneitä lapsia ei pidetä sisaruksina muutoin kuin näiden avio- tai jalkavaimosuhteista päätettäessä.
Yleensä ylhäiselle neidolle ja varsinkin itseä ylhäisemmälle naiselle ei missään tapauksessa ole sopivaa tarjota jalkavaimon asemaa, se olisi loukkaus häntä ja hänen perhettään kohtaan, sama kuin jos tarjoaisi pilkkahintaa kalliista taide-esineestä. Eri asia tietysti on, jos naisen arvo on jo valmiiksi alhainen, esim. neitsyyden menettämisen tai muun häpeän vuoksi.
Jalkavaimon asema on jotakin vaimon, palvelijan ja rakastajattaren väliltä. Jalkavaimoa ei halveksita eikä pidetä huorana vaan kunniallisena naisena, sivuvaimona, osana miehen perhettä. Hänen lapsensa ovat tasa-arvoisia aviolasten kanssa. Jalkavaimo ei kuitenkaan voi vaatia itselleen julkista asemaa tai huomiota miehen rinnalla. Varsinkin, jos jalkavaimo on rahvasta, hänen tulee ymmärtää olevansa arvoasteikossa talon aatelista emäntää alempana, ja käyttäytyä nöyrän kunnioittavasti. Talon emäntä voi käskeä jalkavaimoa mutta jalkavaimon ei tarvitse tehdä palvelijan töitä ja hän on arvossa palvelijoita ylempänä. Jalkavaimon pääasiallinen tehtävänsä on miellyttää miestä ja synnyttää lapsia, mutta hänen ei tarvitse osallistua ainakaan sellaisiin kotiaskareisiin, mitä rouva itse ei tekisi. "Vaimo tuvassa, jalkavaimo vällyn alla", on monien mielestä oikea järjestys. Jalkavaimo ei voi kieltäytyä tottelemasta miestä, esim. kieltäytyä seksistä.
Mies puhuttelee jalkavaimoaan etunimellä, kaikki muut puhuttelevat häntä caria etunimi.
Jalkavaimot
Tunteita ja halujen tyydyttämistä varten ovat jalkavaimot, jotka ovat eräänlaisia sivuvaimoja, virallisia rakastajattaria, jotka asuvat miehen taloudessa. Jalkavaimo otetaan varsinkin silloin, jos vaimo ei synnytä lapsia tai mies ei pidä hänelle valitusta vaimosta. Mies valitsee jalkavaimonsa oman mielensä mukaan ja pitää häntä niin kauan kuin haluaa. Yleensä jalkavaimot ovat aatelissukujen sivuhaarojen tyttäriä tai rahvaan naisia.
Naisesta tulee miehen jalkavaimo, kun mies tekee naisen isän (tai holhoojan) kanssa asiasta sopimuksen, Huntukirjan, jossa sovitaan morsiuslunnaista, jotka mies maksaa naisen holhoojalle, sekä kertakorvauksesta (yleensä muutaman vuoden toimeentuloon riittävä summa), jonka nainen saa suhteen päätyttyä ellei hänelle etsitä uutta kotia, sekä mahdollisista muista ehdoista. Huntukirjan tekemistä ei yleensä juhlisteta mitenkään, kyse on vain sopimuksen laatimisesta. Tämän jälkeen nainen muuttaa miehensä talouteen.
Mies voi vapaasti päättää, milloin jalkavaimosuhde päättyy, itse jalkavaimolla tähän ei ole sanomista, paitsi että raskaana olevaa (papitar voi varmistaa tämän) jalkavaimoa ei yleensä lähetetä pois. Hyvän tavan mukaan mies etsii jalkavaimolleen uuden kodin, ja usein onkin tapana antaa nuori ja kaunis jalkavaimo lahjaksi toiselle miehelle. Tällaisesta lahjasta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Lähtiessään jalkavaimo jättää synnyttämänsä lapset miehensä perheeseen, eikä hänellä ole heihin mitään oikeuksia jälkeenpäin. Vanhassa ja uudessa suhteessa syntyneitä lapsia ei pidetä sisaruksina muutoin kuin näiden avio- tai jalkavaimosuhteista päätettäessä.
Yleensä ylhäiselle neidolle ja varsinkin itseä ylhäisemmälle naiselle ei missään tapauksessa ole sopivaa tarjota jalkavaimon asemaa, se olisi loukkaus häntä ja hänen perhettään kohtaan, sama kuin jos tarjoaisi pilkkahintaa kalliista taide-esineestä. Eri asia tietysti on, jos naisen arvo on jo valmiiksi alhainen, esim. neitsyyden menettämisen tai muun häpeän vuoksi.
Jalkavaimon asema on jotakin vaimon, palvelijan ja rakastajattaren väliltä. Jalkavaimoa ei halveksita eikä pidetä huorana vaan kunniallisena naisena, sivuvaimona, osana miehen perhettä. Hänen lapsensa ovat tasa-arvoisia aviolasten kanssa. Jalkavaimo ei kuitenkaan voi vaatia itselleen julkista asemaa tai huomiota miehen rinnalla. Varsinkin, jos jalkavaimo on rahvasta, hänen tulee ymmärtää olevansa arvoasteikossa talon aatelista emäntää alempana, ja käyttäytyä nöyrän kunnioittavasti. Talon emäntä voi käskeä jalkavaimoa mutta jalkavaimon ei tarvitse tehdä palvelijan töitä ja hän on arvossa palvelijoita ylempänä. Jalkavaimon pääasiallinen tehtävänsä on miellyttää miestä ja synnyttää lapsia, mutta hänen ei tarvitse osallistua ainakaan sellaisiin kotiaskareisiin, mitä rouva itse ei tekisi. "Vaimo tuvassa, jalkavaimo vällyn alla", on monien mielestä oikea järjestys. Jalkavaimo ei voi kieltäytyä tottelemasta miestä, esim. kieltäytyä seksistä.
Mies puhuttelee jalkavaimoaan etunimellä, kaikki muut puhuttelevat häntä caria etunimi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.seta.fi/fi/setafi44.htm