Olen lukenut palstan keskusteluita kuukausia ja vihdoin rohkaistuin itse kirjoittamaan omasta paniikistani. Itselläni on uusiutunut paniikkihäiriö. Vuosia, vuosia sitten paranin "taydellisesti" häiriöstä kunnes se pukkasi talvella takaisin. Nyt kärsin aivan uudesta "lukittujen paikkojen pelosta" eli kaikista paikoista mistä ei pääse pois juuri silloin kun itse haluaa. Esim. moottoritiet, laivat, lentokoneet, hiihtohissit, autoruuhkat, huvipuistojen laitteet jne jne. En ole vastaavaa vielä keskusteluista löytänyt, eli kärsiikö kukaan samansuuntaisista vaivoista? Kun taas minulla ei ole mitään ongelmaa seistä vaikka kauppatorilla Lordia katsomassa 80 000 muun kanssa. Lääkkeitä en suostu syömään joten sisulla mennään!
Pakko päästä pois
Emmastiina77
7747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo luokitellaan yleiseksi paniikkihäiriössä kun siitä siinä itseasiassa on kyse, ainakin oma kohtasesti esim kassajonot (mitä pitempi niin sen tuskallisempi) taikka lääkärin vastaan otolla odottaa 10 tuntia, tulee rampattua sitten veskissä 10 kertaa tunnissa.
ja vähäisenä porraskäytävät jos on korkia talo mistä pitää juosta pitkä matka ulos, varsinkin jos kuulee että tulee paljon ihmisiä vastaan.
Osa noista sun fobioista täsmää. Mä pelkään hissejä, lentokoneita, huvip.laitteita. Mutta pahin kaikista on toi lentokone. Rakastan ulkomaan matkoja, mutta kokoajan pahenevan lentopelon takia se on pian mahdotonta, viimeksi itkin ja tärisin ison osan lentomatkasta Kreetalle, mikä kestää n3,45h. Minullakaan ei ole minkään näköistä lääkitystä, koska en kehtaa mennä lääkäriin valittamaan. Syytä olisi mennä, mutta mun minusta tuntuu, että ne pitäis siellä mua ihan idioottina. Vaikka näin ei varmasti kävisikään!
En ehket selittänyt tarpeeksi tarkasti, mutta nimenomaan minulla EI ole mitään kassajonoja, juhlia jne vastaan vaan paniikin kohteet on hyvin konkreettisia, siis sellaisia mistä ei OIKEASTI pääse pois. Ja myös paniikin syy on se lukittunaolemisen pelko. En häpeä, enkä pelkää muita ihmisiä, itseasiassa paniikissa hakeudun muiden lähelle. Ja lentokoneessakin kärsin nimenomaan suljetunpaikankammosta -en voisi vähempää pelätä esim. lentokoneen putoamista, vaan sitä että ovi laitetaan kiinni ja ei pääse enään ulos... =)
se on tavallista ahtaanpaikan kammoa. eli no hätä :)
eikä rajota jokapäiväistä elämääsi kun pääset kauppaanki.
Aika kevysesti suhtauduttu siihen että menee työpaikka kun ei pysty ajamaan autolla ja matkustamaan työmatkoille. Perhesuhteet päin pyllyä kun mies ei ymmärrä miksi akka hyppii pitkin seiniä kotona. Mutta no worries, minullahan on VAIN suljetunpaikankammo...
Tietenkään pelkosi ei ole sen helpompaa sen takia että se on määräkohteinen. Minulla ei ole noin tiukasti yhteen asiaan liittyviä pelkoja, mutta olen kyllä huomannut, että paniikkini eivät enää ole ollenkaan spontaaneja vaan liittyvät enemmänkin tiettyihin tilanteisiin. Minullakin suljetut paikat (työpalaverit, lentokone, jonot jne.) on pahoja mutta pahoja ovat myös avoimet paikat. Jostain syystä nämä pelot pääsevät kehittymään ajan kanssa.
Jos pelko liittyy tiukasti tiettyihin tilanteisiin, voisi ehkä ajatella, että siitä olisi helpompi altistua poiskin? Siis siinä mielessä helpompi, että tilanteen pystyy määrittelemään. Vaikeampi on soveltaa jotain mielikuvaharjoittelua tai altistusta, jos ei pysty määrittelemään pelkonsa kohdetta.
Joka tapauksessa hyvää vointia sinulle ja toivottavasti rohkaistut kirjoittamaan uudelleenkin.
Mulla on myös sama vaiva. Eli pelottaa kaikki paikat mistä ei pääse pois sillon kun itse haluaa... Mutta esim autossa mua ei pelota. Mutta jos käy esimerkiksi jotian pitkää keskustelua, mistä ei tunnu pääsevän pois niin se alkaa ahdistamaan... :(