- Kirvesmies rakentaa taloa, jonka on suunnitellut arkkitehti.
- Levyseppähitsaaja kasaa laivaa, jonka on suunnitellut koneinsinööri.
- Tietoliikenneasentaja kokoaa järjestelmää, jonka on suunnitellut tietoliikenneinsinööri.
- X kirjoittaa ohjelmaa, jonka on suunitellut ohjelmistoinsinööri.
Kuka on X?
Onko se toinen insinööri?
Ei kai sentään!
- Levyseppähitsaaja kasaa laivaa, jonka on suunnitellut koneinsinööri.
- Tietoliikenneasentaja kokoaa järjestelmää, jonka on suunnitellut tietoliikenneinsinööri.
- X kirjoittaa ohjelmaa, jonka on suunitellut ohjelmistoinsinööri.
Kuka on X?
Onko se toinen insinööri?
Ei kai sentään!
Vastaukset 8
Vanhimmat
"X kirjoittaa ohjelmaa, jonka on suunitellut ohjelmistoinsinööri."
Se ongelma sisältyy tähän lauseeseen. Jos joku kykenee kirjoittamaan ohjelman, jonka toinen on suunnitellut, sitä kirjoittajaa ei enää tarvita vaan suunnitelma voidaan pistää koodigeneraattorista läpi.
Jos sitten puhutaan ohjelmoinnista, se on iteratiivista suunnittelua ja koodaamista. Joko suunnitellaan koodatessa, tai mallinnetaan välissä ja koodataan ja mallinnetaan jne... riippuu vähän työpaikasta.
Suunnitelmien koodiksi puhtaaksikirjoittajia ei tarvita enää. Harva kykenee edes suunnittelemaan niin, että se voitaisiin hakata suoraan koodiksi, täytyy iteroida ja tehdä alemman abstraktiotason suunnittelua.
Että insinöörit suunnittelevat ne työkalut (kehitysvälineet, käyttöjärjestelmät jne..), minun mielestä perusohjelmoijan ei tarvitsis välttämättä olla insinööri, kyllä siihen alempikin nimike riittäisi, olkoon sitten vaikka ohjelmoija.
Miksi edes pitäisi palkata insinööriä vääntämään koodia, kun samalla rahalla saa kaksi ammattikoulun käynyttä itseoppinutta koodarinörttiä?
Kokemuksesta tiedän, että itseoppineet koodarinörtit sopivat hyvin toteuttamaan laajojakin ohjelmistohankkeita. Insinöörin taidoilla pitäisi pystyä jo vastuullisempaan hommaan, esimerkiksi laajempaan tuotesuunnitteluun, asiakastapaamisiin, testauksen koordinointiin ja jakelunhallinnan tehtäviin.
Ohjelmiston laatu on suoraan verrannollinen siihen, miten paljon erilaisia poikkeustilanteita ohjelmoija on ottanut huomioon koodia kirjoittaessaan. Ohjelmassa voi olla maailman paras algoritmi tai tietorakenne mutta jos se kaatuu kun verkkoyhteys serveriin katkeaa tai on hidas koko ohjelmisto on susi. Siksi ei pidä ajatella joko/tai vaan sekä että. Näillä itseoppineilla koodareilla on erittäin paljon kokemusta siitä mikä voi ajon aikana mennä pieleen. Insinöörikoulutuksessa taas painotetaan liikaa sitä, että on muka olemassa joku absoluuttisen oikea arkkitehtuuri.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että kun puhutaan vähän vaikeammista algoritmeista tai tietorakenteista itseoppineilta koodareilta loppuu helposti osaaminen kesken. Kumpaakin siis tarvitaan. En silti ymmärrä miksi homma pitäisi organisoida kuin jokin liukuhihna jossa lasikopissa suunnitellaan työ ja lattialla sitten toteutetaan se. Nykyään tilanteet tuppaavat muuttumaan ja sen kanssa pitää osata elää että spekseissä on virheitä. Jos niitä ei matkan varrella pystytä/haluta/osata korjata, ei voi luvata kovin hyvää menestystä tuotteelle eikä firmalle.
kaukana ohjelmistosuunnittelusta.
Ei kannattaisi heittää analogioita talonrakennuksen puolelle, jos siitäkään mitään ymmärrä. Arkkitehdin ja kirvesmiehen välissä on muutaman muunkin ammattikunnan edustaja.
"Tietoliikenneasentaja kokoaa järjestelmää, jonka on suunnitellut tietoliikenneinsinööri. "
Ja jos ollaan taas tarkkoja, niin tuohonkin järjestelmään on todennäköisesti tehty miljoonia rivejä koodeja, jotka on suunnitellut insinööri.
Insinööriä ei sinänsä tarvita koodin vääntämiseen ja onneksi tuo suuntaus on tuohon pikkuhiljaa mennytkin. Insinöörit yhä enemmän pysyttelevät siinä suunnittelupuolella. Koodaajat tekevät sitten sen 'liukuhihna työn'. Ovat yleensä alemmantason koulutuksen saaneita. Ja jälleen kerran, niinkuin aina, poikkeuksia löytyy. Työnantajan palveluksessa on yksi matemaatikko, joka tekee sellaista koodia, joka ei vaan yksinkertaisesti kaadu. Kaveri osaa miettiä joka asian valmiiksi. Toinen tapaus meillä on ihan tohtorin tason kaveri. Ja kaveri koodaa algoritmeja, joista kukaan ei ymmärrä mitään, tai ei ainakaan meillä.
Mutta meillä on kolme insinööriä jotka suunnittelevat ja viisi rivitason koodaria, jotka koodaavat(taitavat olla yhtä poikkeusta lukuunottamatta tradenomeja). Ja sitten nämä kaksi jo mainittua korkeamman koulutuksen saaneita koodareita.
Lisäksi on vielä pari kolme alihankkijaa, jotka koodaavat.
Ja homma toimii todella hyvin.
Riippuu ihan täysin yrityksestä, että mikä tuo henkilö on koulutukseltaan.
Isoissa koodausfirmoissa taitaa olla suorastaan tapana rekrytoida yliopistokavereita koodaamaan. Tai näin minulle sanottiin kun inssin papereilla töitä hain tälläkin palstalla paljon esillä olleesta firmasta, että pitäisi pohjana olla maisterin tutkinto ja harrastuspohjaista koodauskokemusta jotta ovet avautuu. Taas toisessa firmassa olin haastattelussa ja pomoa ei kiinnostanut todistukset senkään vertaa että olisi niitä edes vilkaissut. Kyseli vain harrastuskokemuksia.
No sikäli olen onnellinen, että olen koulutukseltani inssi ja teen nyt suunnittelua ja määrittelyä firmassa jossa papereita ei niin katsota ja tämä on mielestäni 100x mielekkäämpää työtä kuin koodaaminen. Saa jutella ihmisten kanssa kasvotusten, matkustaa, piirtää kivoja kuvia, puhua puhelimessa tuntitolkulla jne. eikä tarvitse välittää koodista mitään. Pysyy mieli vähän virkeämpänä.
Mutta ei silti, jonkunhan koodikin on väännettävä. Vaikka Kiinan poika kovasti koodia opetteleekin ja kohta rautaläheinen koodaus tehdään siellä, niin aina Suomeenkin koodarin paikkoja mahtuu.