Ettei menis ihan varaosiks...
Tarinan paikka
hande1
121073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Polkupyörän, vm- 59. Ruotsalainen Drott.
Täytyy hiukan entisöidä.
Kurakaarissa on ruostetta, kuin myös ohjausvarteen kertynyttä tiplaa korroosiosta.
Varaosapenaali on mukana, kuin pumppukin...
Otettiin kai joskus 1150 jkr valtasymboliksi, saatan olla väärässäkin...
Se on ainakin varmaa, että Viikingit/ Juutit kävivät mallinsa hakemassa Bretangelaisen kyläsepän puhkuvista ahjoista. Niissä tehtiin teräviä kulmia, Aisopeuksen tapaan raudasta. Myöhemmin teräksestä.
Ainakin Cit¨roenin köyhässä perheessä....
Oli tuskin palkeiden polkijaksi.
Nuorempi, senkin edestä ruiskutti jo varhoin, alttoa laulaessaan, kuoripoikien alballe kaksoiskuvion huomattavasta laitteestaan.
- Le Padre, Anno Vicitas!, enkä tiijä, kerrotaan Isän huokaisseen.
Pitihän tämänkin mennä parempiin suihin...
Ja ruåttalaisilla voi nenä kutista jos ei oo kontissa tunkkia. Rapsuttaa se taavikin mopon kuvetta ennen kuin patukan rasvaa.
Viipurin silli ei astu rehvakkaan pöytään. Ja Skåneen ei kannata mennä, jos kiertokangessa on jengat viistossa. Suurta saa vaikka pientä tilaa.
Kerran paistaessani silavaa mietin miten mainiota olisikaan jos saunavuoroni olisi joka toinen hetki. Keskustelin asiasta hallituksen puheenjohtajan kanssa ja hän totesi etten voi jatkaa elämääni kiihkeissä purpureissa rietastelemassa käyden. Tieto musersi minut. Tänään ajattelin maistaa kefiiriä.
Pimppan var doligt, svättä sig.
Tai jotain sinne päin.
Kai se isä Kuningas toisi jotain hevoeilleni, den gamla saken.
Men, hurudan är saken.
Den gamla Citroenen var där.
Glömde vanhan Citroen där i korridoren.
De var mykke kiva, men Tommi sittade plötslige po den här gamla hytten.
- God Mannen, minä olen nyt oikein ohjastaja.
Tyvärr den ohjauspyörä was lukittu. Werboten.
- Kas vittua, kuinka tämä tästä oikein suljuu eteenpäin?
Annika lohdutti Tommin nousevaa hikeä.
- Ei sinusta ainakaan jalkapåalloijaa tule.
- Mene Intiimihierojaksi, tässähän me ruotsalaiset olemme parhaimmillaan poistamassa jäykkyyttä urheilijoistakin....
Suutelivat toisiaan, ei toki ranskalaisittain..
Painoihan toki rinkka, kuin värillinen etnisyyskin.
Mies oli panta päässä heiluttamassa lippuaan. Kairosta ostettua.
Solealla afrolla oli taustallaan kuusi vuotta yliopistoa takana. Aleikum sala.
Hevoseni hienon ja täplikkään...
Tästä alkoi tutkimus, kuinka etninen henkilö tunkeutui uudelleen, ja rytmikkäästi teknisten muovien läpi.
Eläkeläitynyt perushoitaja kertoi tässä vaikeuksistaan.
- Se oli sellainen sienimäinen, mutta tavattoman luja.
Hakkasin sitä rytmikkäästi kourillasni, kunnes se suihkutti tavattoman kovaa asuntovaununi seinille.
Pyyhin ne välitömästi pois.
Nykyisin keskityn episkopaaliseen kirkon suojaan.
Suukappaleen kuivasin, messinki hämysi.
Venttiilejä, pikaöljyä, hidasta rasvaa.
Sonetti. Sinulle ranskatar.
Kuuntele, aurinko nousee idästä.
Minä ja sinä. Japsi ja Mademoiselle.
Kirppu puraisi.
Narri naurahti.
Åke, åletkå ålemassa?
Kuka tietää, hus siitä, Langerhansenin saarille!
Prologi: Se Viivi, se meidän Viivi, se Viivi tiputti sen Vaavin. Ja kirppu puraisi. Tosiaan.