Aloitin huumeiden käytön viisi vuotta sitten. Aloitin suoraan heroiinilla, käytin myös piriä, kokaiinia, melkein kaikkea. Poltin hepoa päivittäin. Piriä vedin nenään, myös suonensisäisesti.
vieroituksen ansiosta pääsin irti vuosia kestäneestä huumeputkestä, ja nykyään polttelen vain kannabista. Kannabis oikeastaan auttoi minut irti kovista huumeista. Minulla on tukihenkilö ja nyt oma kaksio, voin loistavasti jälleen. Mutta, viime lauantaina kaverit toivat meille mukaansa hepoa ja piriä, itse olin ainoastaan poltellut kukintoani ja lätrännyt parin oluen seurassa. Tuli taas vanha huumehimo ja otin taas kavereiden kanssa kaikkea mahdollista. Lähdimme "onnessamme" hakemaan vielä kokaiinia naapurista.
Laskut olivat kamalia. Istuin vaikka kuinka kauan paikoillani. Seuraavana päivänä otin uuden satsin. pelkoni onkin nyt se, että jään jälleen kiinni vahvoihin huumeisiin. Olen ollut masentunut nämä pari päivää, olen ostanut ekstaasia masennukseeni, mutta se pahentaa vain morkkistani. Enkö ikinä enää pääse irti?
Olen vihdoin saanut työpaikan ja rahatilanteeni on ollut erinomainen. Nyt tuntuu kuin kaikki rahani hupenisivat kertaheitolla. En ole kyennyt ostamaan ruokaa tänään itselleni, koska tuhlasin jokaikisen pennini. Kavereilla olen käynyt syömässä.
vieroituksen ansiosta pääsin irti vuosia kestäneestä huumeputkestä, ja nykyään polttelen vain kannabista. Kannabis oikeastaan auttoi minut irti kovista huumeista. Minulla on tukihenkilö ja nyt oma kaksio, voin loistavasti jälleen. Mutta, viime lauantaina kaverit toivat meille mukaansa hepoa ja piriä, itse olin ainoastaan poltellut kukintoani ja lätrännyt parin oluen seurassa. Tuli taas vanha huumehimo ja otin taas kavereiden kanssa kaikkea mahdollista. Lähdimme "onnessamme" hakemaan vielä kokaiinia naapurista.
Laskut olivat kamalia. Istuin vaikka kuinka kauan paikoillani. Seuraavana päivänä otin uuden satsin. pelkoni onkin nyt se, että jään jälleen kiinni vahvoihin huumeisiin. Olen ollut masentunut nämä pari päivää, olen ostanut ekstaasia masennukseeni, mutta se pahentaa vain morkkistani. Enkö ikinä enää pääse irti?
Olen vihdoin saanut työpaikan ja rahatilanteeni on ollut erinomainen. Nyt tuntuu kuin kaikki rahani hupenisivat kertaheitolla. En ole kyennyt ostamaan ruokaa tänään itselleni, koska tuhlasin jokaikisen pennini. Kavereilla olen käynyt syömässä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaihda kavereita. Ihan oikeesti.
Vaikketahan se on lopettaa,jos on tuommoinen kaveri piiri.
Erityisen vaikeeta on jos asuu samassa kaupungissa heidän kanssaan...olisko muutto eri paikkakunnalle mahdollista?
Tiedän kokemuksesta,jos noita hörhö kavereita tulee kauppa,pankki,lenkki,roskisreissulla aina vastaan on lopettaminen kokonaan lähes mahdotonta.....
Aluks kannattas muuttaa pois siitä talosta, missä nyt asut jos kerran voit hakea kokkelia naapurista millon haluat...Ja sit vaihda liittymää.
Oletko kertonut tukihenkilöillesi retkahtamisesta, jos olet niin hyvä, jos et niin kannattaisi kertoa.
Muutto toiselle paikkakunnalle, pois kaupungista ois aika hyvä juttu, jonnekin maalle...
Jos kaverit soittaa niin älä vastaa, jos tulee oven taakse koputtelemaan, älä avaa.
Ekstaasi ei auta, jos mielentilas ottohetkellä on alaalla, enkä muutenkaan suosittelis noita nippeletä masennukseen...
Tsemppiä tulevaisuuteen!!
Ite oon suurinpiirtein samas jamas. Kaikki aina patistaa muuttaa paikakunnalta pois ja vaihtaa kavereita. Muuten ihan hyviä ehdotuksia, mutta onko Teistä kukaan koskaan tehnyt vastaavaa? Jätänkö kavereitani, joita oon tuntenut pennusta asti ainaki 18 vuotta, no ketä sitten jää ympärilleni? Vastaus: EI KETÄÄN - masennun jo tosta pelkästä ajatuksestaki niin ettei taida tahdonvoima riittää lopettamisen. Joku sano et tekosyy - voi olla...
Hei haloo! Onko kukaan kotona?
Jos kerran huumehörhökaverinne ovat tärkeämpiä kuin oma terveytenne, niin varatkaa ihmeessä ajoissa yhteiset hautapaikat, niin saatte lahotakin yhdessä. Ja tietenkin samasta kaupungista.
Ja ihan vain tiedoksi, että kukaan ei roiku lapsuuskavereidensa kanssa ikuisuuksia, oli sitten nisti tai ei. Ero tulee ennemmin tai myöhemmin. Kasvakaa aikuisiksi ja hankkiutukaa eroon niistä hörhöilyistä.
Toi on ainoa joka toimii. Niin kauan kun nää "frendit" on ympärillä, sama ruljanssi jatkuu.
Mitä tulee siihen toiseen kysymykseen, kyllä. Minä sain tarpeekseni elämästäni, jätin kaikki vanhat frendit ja muutin maasta. Elämä ei todellakaan ole aina helppoa, mutta päivääkään en kadu.
Ja kas kummaa, ne tosi ystävät ovat lähteneet varta vasten minua tänne tapaamaan.
Aapo ja alkuperäinen kirjoittaja, voimaa ja rohkeutta.
oon ite muuttamassa toiseen kaupunkiin(n.100km pois nykysestä asuin kaupungistani)kesäkuussa.Syitä on oikeestaan kaksi;opiskelu ja kaverit.Oon vihdoin tajunnut,että vain kaveri piiriä muuttamalla saan olla rauhassa.pelkään,että itsekkin sorrun huumeisiin,koska n.80%nykyisistä kavereistani käyttää...tiedän,ettei tämä ole sama asia kuin teillä,mutta samaan suuntaan kuitenkin.Itseäni peloittaa toi muutto ihan hirveästi.Helsinki(jonne muutan)on iso kaupunki,enkä tunne sieltä ketään.Ja täytyy myöntää,että tulee noita kavereita ikävä...Ja on totta,että vain harvat ihmiset pyörivät samojen tyyppejen kanssa koko elämänsä ajan...
kun kirjoitit,ettei ympärillesi jää ketään,niin...Uskon siihen,että sinä tutustut siellä uudessa kaupungissa uusiin ihaniin ihmisiin(vaikka työpaikan tai koulun kanssa).Kunhan sinulla vain riittäisi rohkeutta..no mutta,ei tästä tainnu olla mitn apua,mut silti kirjoitin ihan vain huvin vuoksi...
Ei ole helppoa jättää kavereita! Se ei ole helppoa eikä välttämättä onnistu ikinä. Monelle hyvät ystävät/kaverit ovat enemmän kuin perhe, muutos on vaikea, muttei mahdoton...kaikki omaks parhaaks vaan, jaksamisia sulleki aapo:)!!